Kertokaas naiset miksi ootte ikisinkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että naiset ovat ainakin rehellisiä sen osalta, että kertovat, mitä mieheltä vaativat.

Tunnistan, että täytän vaatimuksista joko suuren osan tai käytännössä kaikki.

Osaan olla parisuhteessa tasapuolinen ja tasavertainen. Osaan hoitaa kodin ja kaikki kotityöt, ja ymmärrän, että ne jaetaan puoliksi. 

Osaan ottaa toisen osapuolen huomioon, osaan kuunnella, kysellä kuulumiset, ilmaista tunteeni ja hyväksyä toisen heikkoudet. 

Olen elämäntavoiltani normaali. Ei addiktioita, ei mielenterveysongelmia, ei talousongelmia. Käyn töissä ja hallitsen elämäni. En käytä alkoholia. En polta. En ole poliittisesti äkkiväärä oikeistolainen (vaan enemmän kallellaan vasemmalle), en rasisti, en suvaitsematon juntti.

Sen sijaan lukiessa naisten listauksista tajuan kuitenkin, että en uskalla etsiä naista parisuhteeseen. Lukiessa näitä listoja pelottaa jo valmiiksi se, että en pystyisi kuitenkaan kaikkia vaatimuksia täyttämään. Treffeillä käyminen ja naisten tapaaminen, saati parisuhteessa oleminen olisi varmasti yhtä kananmunankuorilla kävelyä.

Enhän tee mitään väärin? Enhän kävele miinaan?

Enhän sano tai tee mitään tyhmää/harkitsematonta/väärin tulkittavissa olevaa asiaa?

Osaanko olla oikein, ovatko kasvonilmeeni sopivat, osaanko hymyillä oikein, osaanko puhua oikein, osaanko katsoa oikein, kuulostaako ääneni oikealta?

Osaanko muistaa oikein, osaanko kertoa oikeista asioista, osaanko viihdyttää oikein, osaanko tehdä oikeanlaisen aloitteen oikealla hetkellä?

Osaanko suudella, hyväillä, rakastella oikein?

Ja sama toisinpäin. Tutustumisvaiheessa naisena minulla on kauheat paineet - enhän nyt vaan sano mitään liikaa, lähetä yhtä viestiä liikaa, ilmaise jotain mielipidettäni liian pontevasti, ehdota jotain suunnitelmaa tulevaisuuteen, tai millään tavalla ilmaise että mies kiinnostaa pidemmälläkin tähtäimellä (koska se on takuuvarma karkottaja, vaikka en tarkoittaisi mitään hääkutsujen lähettämistä).

Olenhan tarpeeksi kaunis, laiha, naisellinen? Eihän näy makkaroita ja mites nää tissit jotka jo vähän roikkuvat? Osaanko lukea ajatuksensa sängyssä ja tehdä juuri ne temput mitä juuri hän haluaa (koska jos en tee, minä olen hänen mielestään huono sängyssä)?

"Ole vaan oma itsesi" - kaunis ajatus mutta kun on aina tullut torjutuksi alkaa ne syyt pyöriä väkisinkin mielessä.

Riippuu myös siitä millainen se "oma itsesi" kunkin kohdalla on. Esim. ap:n ei kannata olla häijy itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että naiset ovat ainakin rehellisiä sen osalta, että kertovat, mitä mieheltä vaativat.

Tunnistan, että täytän vaatimuksista joko suuren osan tai käytännössä kaikki.

Osaan olla parisuhteessa tasapuolinen ja tasavertainen. Osaan hoitaa kodin ja kaikki kotityöt, ja ymmärrän, että ne jaetaan puoliksi. 

Osaan ottaa toisen osapuolen huomioon, osaan kuunnella, kysellä kuulumiset, ilmaista tunteeni ja hyväksyä toisen heikkoudet. 

Olen elämäntavoiltani normaali. Ei addiktioita, ei mielenterveysongelmia, ei talousongelmia. Käyn töissä ja hallitsen elämäni. En käytä alkoholia. En polta. En ole poliittisesti äkkiväärä oikeistolainen (vaan enemmän kallellaan vasemmalle), en rasisti, en suvaitsematon juntti.

Sen sijaan lukiessa naisten listauksista tajuan kuitenkin, että en uskalla etsiä naista parisuhteeseen. Lukiessa näitä listoja pelottaa jo valmiiksi se, että en pystyisi kuitenkaan kaikkia vaatimuksia täyttämään. Treffeillä käyminen ja naisten tapaaminen, saati parisuhteessa oleminen olisi varmasti yhtä kananmunankuorilla kävelyä.

Enhän tee mitään väärin? Enhän kävele miinaan?

Enhän sano tai tee mitään tyhmää/harkitsematonta/väärin tulkittavissa olevaa asiaa?

Osaanko olla oikein, ovatko kasvonilmeeni sopivat, osaanko hymyillä oikein, osaanko puhua oikein, osaanko katsoa oikein, kuulostaako ääneni oikealta?

Osaanko muistaa oikein, osaanko kertoa oikeista asioista, osaanko viihdyttää oikein, osaanko tehdä oikeanlaisen aloitteen oikealla hetkellä?

Osaanko suudella, hyväillä, rakastella oikein?

Ja sama toisinpäin. Tutustumisvaiheessa naisena minulla on kauheat paineet - enhän nyt vaan sano mitään liikaa, lähetä yhtä viestiä liikaa, ilmaise jotain mielipidettäni liian pontevasti, ehdota jotain suunnitelmaa tulevaisuuteen, tai millään tavalla ilmaise että mies kiinnostaa pidemmälläkin tähtäimellä (koska se on takuuvarma karkottaja, vaikka en tarkoittaisi mitään hääkutsujen lähettämistä).

Olenhan tarpeeksi kaunis, laiha, naisellinen? Eihän näy makkaroita ja mites nää tissit jotka jo vähän roikkuvat? Osaanko lukea ajatuksensa sängyssä ja tehdä juuri ne temput mitä juuri hän haluaa (koska jos en tee, minä olen hänen mielestään huono sängyssä)?

"Ole vaan oma itsesi" - kaunis ajatus mutta kun on aina tullut torjutuksi alkaa ne syyt pyöriä väkisinkin mielessä.

Sama kohtalo miehenä. Aina tulee pakit 3. tai 4.treffeillä vaikka mitä tekisi.

Ennen kuin aloin treffailemaan naisia niin mulla oli oletus, että jos pääsee 2.treffeille niin läpäisee sen romanttisen kiinnostuksen riman, mutta näin ei todellakaan ole ollut.

Mulle on nykyään kehittynyt jonkinlainen kaverivyöhykkeen pelko, että aina kun treffailee naista niin saa pelätä että tuleeko naiselta pakit ennen seksiä. Miksi en kelpaa seksiin? Ilman romanttista kipinää ei saa parisuhdetta..

Kristiina xx kirjoitti:

Olen ylipainoinen ja tylsää seuraa.

Ala laihduttamaan ja harrastamaan aktiivisesti urheilua. Molemmat asiat korjattu.

Nuorena olin erittäin epävarma ja ujo. En osannut toimia, jos joku mies tuli esim. juttelemaan. Olin kaunis nuorena, joten sain paljon lähestymisiä miehiltä. En vain osannut jutella heidän kanssaan. Jäin ujouteni vuoksi yksin, mutta nyt keski- iässä, kun itsevarmuutta löytyy,mutta ei ulkönäköä , niin kukaan ei enää lähesty. 😂

Tulee niin harvoin tavattua uusia ihmisiä, että yksinkertaisesti ei ole osunut sopivaa tyyppiä kohdalle. En käytä nettideittejä. Olen kyllä tapaillut ja moni kiinnostuu kunnes tutustuu minuun paremmin. Olen ehkä hieman epätavallinen… hyvässä ja pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9 vuotta koulukiusaamista. Tuli selväksi että minussa ei ole muuta kun vikoja niin nyt saa minun puolestani peräkammarin pojat vetää käteen. Ei kiinnostä yksinäisten miesten itkut.

Tämä näin! Itselläni tosin vähän pidempään, mutta sama juttu. Ei kiinnosta sitten niin pätkääkään jonkun random tyypin naisensaanti, eikä siitä aiheesta ulina. Runkatkaa keskenänne pösilöt.

Samaa mieltä!

Ei todellakaan kiinnosta kenenkään ulina siitä miten elämä on hankalaa ja ahdistaa. Jokainen on vastuussa vain itsestään ja jos elämässä on ongelmia niin se on pelkästään oma syy. Ne jotka menestyvät ja ovat onnellisia ovat tehneet sen eteen työtä ja ansaitsevat sen. Ne joilla menee huonosti ovat ansainneet sen. Ei kiinnosta pätkääkään! Uliskoon komeroissaan!

Eli alkuperäisen viestin kirjoittanut oli koulukiusattu 9 vuotta siksi, että hänessä itsessään oli vikaa. Koulukiusaajat olivat kaikki ok ja ansaitsivat sen nautinnon, jonka kiusaamisesta saivat.

En ole koskaan etsinyt tai halunnut kumppanuusrakkautta. Olen romantikko ja nautin vain suhteen ensihuumasta, siksi parisuhteeni loppuvat vuoden parin sisällä, alkaa ahdistaa ja ikävystyn arjessa liian tutuksi käyneen ihmisen kanssa. Jos täytyy itsensä määritellä, olen ennemmin sinkku kuin parisuhdeihminen.

En ole sitoutumiskammoinen, minua vain ei kiinnosta suunnitella tulevaisuutta kovin pitkälle kulloisenkin parin kanssa. Varon myös lupaamasta asioita joihin en kuitenkaan voi sitoutua. En harrasta irtosuhteita, en usko saavani sellaisista sitä mitä kaipaan.

Olen saanut kokea järisyttävän voimakkaita rakkaudentunteita, jännitystä ja riuduttavaa kaipaustakin.

Jonkun mielestä tämä ei ehkä ole sitä ainoaa oikeaa rakkauslajia, mutta en olekaan turvallisuushakuinen

nainen, ainakaan en hae sitä turvaa parista.

Ihan rehellisesti, minä olen väsynyt. Että jos jotain miestä kiinnostaa unelias keski-ikäinen, joka tykkää kahvista ja luonnon hiljaisuudesta niin mikäs siinä. Tietysti aika kiva pitäisi miehen olla. Mutta semmosia ei onneksi ole niin saan nukkua rauhassa.

Olen ikisinkku koska parisuhde ei kiinnosta. Elämä on mukavalla mallilla ilman mitään säätöä ja riesaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ikisinkku koska parisuhde ei kiinnosta. Elämä on mukavalla mallilla ilman mitään säätöä ja riesaa.

Totta, että parisuhde on rasite. Aiheuttaa enemmän vaivaa kuin tuottaa iloa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin erittäin epävarma ja ujo. En osannut toimia, jos joku mies tuli esim. juttelemaan. Olin kaunis nuorena, joten sain paljon lähestymisiä miehiltä. En vain osannut jutella heidän kanssaan. Jäin ujouteni vuoksi yksin, mutta nyt keski- iässä, kun itsevarmuutta löytyy,mutta ei ulkönäköä , niin kukaan ei enää lähesty. 😂

Jos parisuhdetta kaipaat, lähesty itse miehiä, ne on vaan ihmisiä. Enkä oikein usko, että se nuoruuden kauneus olisi kokonaan haihtunut, usko itseesi ja viehätysvoimaasi.

Haluaisin miehen. En tosin mitä tahansa kutaletta, alkkista, mutta normaalin työssäkäyvän, opiskelijan, normaalikäytöksisen ja täyspäisen miehen. Se ei liene liian suuri vaatimus...

Ikähaarukkakin voisi olla joustava..

En vain kelpaa. Torjuntaa tulee kun keilakaatoja...

En ole mikään missi, mutta pieni,siro, kiltti ja naisellinen nainen. Ihan söpöt kasvot.

Urheilen, kehitän itseäni fyysisesti ja älyllisesti.

Olen lämmin, avoin, ja ystävällinen ihminen. Otan toiset huomioon ja olen rauhallinen.

Olen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja lähestynkin. Olen kai sitten liian tylsä tai peräti ruma miesten mielestä. En omaa tempparinaisten tyrkkyimagoa ja se ehkä onkin se ongelma. Olen liian siisti ja kunnollinen. Pullantuoksuinen naapurintyttö.

Sievää, fiksua tyttöä ei enää kai kukaan halua. Se oli kai hottia joskus 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin miehen. En tosin mitä tahansa kutaletta, alkkista, mutta normaalin työssäkäyvän, opiskelijan, normaalikäytöksisen ja täyspäisen miehen. Se ei liene liian suuri vaatimus...

Ikähaarukkakin voisi olla joustava..

En vain kelpaa. Torjuntaa tulee kun keilakaatoja...

En ole mikään missi, mutta pieni,siro, kiltti ja naisellinen nainen. Ihan söpöt kasvot.

Urheilen, kehitän itseäni fyysisesti ja älyllisesti.

Olen lämmin, avoin, ja ystävällinen ihminen. Otan toiset huomioon ja olen rauhallinen.

Olen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta ja lähestynkin. Olen kai sitten liian tylsä tai peräti ruma miesten mielestä. En omaa tempparinaisten tyrkkyimagoa ja se ehkä onkin se ongelma. Olen liian siisti ja kunnollinen. Pullantuoksuinen naapurintyttö.

Sievää, fiksua tyttöä ei enää kai kukaan halua. Se oli kai hottia joskus 50-luvulla.

Ongelmasi on tuo, että kehität itseäsi älyllisesti ja fyysisesti. Olet varmasti sellainen vänkääjä ja salibimbo.

Seksi ei kiinnosta pätkääkään.

Romanttisen parisuhteen ennen halusin, mutta kun miehiin tutustuu (lukekaa vaikka näitä av-miehiä) niin eipä sekään enää niin kiinnosta.

Mulla on liikaa ongelmia. Masennusta, olematon itsetunto, köyhä, kouluttamaton ja tyhmä, juon ja syön liikaa, en jaksa huolehtia ulkonäöstäni enkä terveydestäni.. ei kukaan kunnollinen mies ymmärrettävästi halua mun kaltaista naista ja samanlaista luuseria en enää huoli.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta pätkääkään.

Romanttisen parisuhteen ennen halusin, mutta kun miehiin tutustuu (lukekaa vaikka näitä av-miehiä) niin eipä sekään enää niin kiinnosta.

En tekisi kovin kummoisia tulkintoja ihmisten nettikirjoittelusta trollauspalstalla. Anonyymien Vierailijoiden jutuista paha sanoa, moniko on yhtään tosissaan tai edes sitä sukupuolta kuin väittää olevansa.

Miehet haluaisi kyllä minut, mutta ne miehet joihin minä tutustun, ei halua lapsia tai ne on kaikki muka jo tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä, että kelpaa, vaan pitää oikeasti haluta, ja sen haluamisen pitää olla molemminpuolista. Ja vieläpä se, että sen miehen pitää haluta parisuhteeseen juuri minun kanssani, ja minun haluta parisuhteeseen juuri hänen kanssaan.

Jos en kohtaa oikeaa ihmistä oikeaan aikaan, olen ikisinkku.

Niin. Ei se meillä naisillakaan mene niin, että kunhan joku vaan kelpuuttaa ja sitten istutaan yhdessä sohvalla katsomassa telkkaria loppuelämän. Kyllä siinä pitää olla molemminpuolinen kiinnostus ja kemia. Ja minusta ei ole kiinnostunut kuin muutama mies nelikymppisen elämäni aikana. Osa heistä oli varattuja, osa ilmiselviä pleijereitä tai jotain ihan sekopäitä ja selvästi ikäistäni vanhempia ukkoja. Niin ja näitä muualta tulleita, joita en huoli vaikka kuinka komeita ovatkin. Ei kiinnosta vieraat kulttuurit, olen sen verran juntti suomalainen, että turha kenenkään tulla mulle valittamaan kuinka Suomessa tehdään kaikki väärin.

Ei löydy sopivaa, kiinnostun niin harvoin kenestäkään.. Minulla olisi kyllä ottajia, vaikka olenkin friikki.

Oon naisiin päin ja ollu miesten kanssa tähän saakka lähinnä bicurious-mielessä. Joten miehistä en niin tiedä. Mutta naisia olen tapaillut 10 vuoden ajan ja en vain löydä ketään joka sytyttäisi sillä tavalla. Uskon että kyse on jostain päänsisäisestä lukosta ja intiimiyden pelosta vaikka pintapuolisesti olen sosiaalinen. Välillä toisaalta tuntuu että nyt about 30 weenä käyn käpi niitä tunteita joita muilla oli teininä kuten palavat ihastumiset (olin teininä lähestulkoon aseksuaalinen). Joten ehkä tulen vaan jälkijunassa.