Kotiin Jouluksi saapuneet aikuiset lapseni ärsyttävät
Kaksi täysi-ikäistä lasta saapuivat kotiin opiskelupaikkakunniltaan. Kumpikaan ei laita tikkua ristiin esim keittiössä. Minä lähden aamulla töihin ja kun palaan, saan palata kotiin, jossa ei ole edes tiskikonetta vaivauduttu täyttämään.
Molemmat ovat sulkeutuneina omiin huoneisiinsa, ei puhettakaan, että tulisivat olkkariin rupattelemaan kanssani... Keskustelut ovatkin tyyliin minä kysyn jotain ja he vastaavat lyhyesti.
Täytyy varmaan jättää keittiö sotkuiseksi, olkoot sitten niin.
Kommentit (62)
Kun muutin nuorena flikkana maalta Turkuun ja sain lapsia niin mieluummin kutsuin appi- ja omat vanhempani päinvastoin omaan kotiimme Jouluksi valmiiseen pöytään. Helponpi se oli lastenkin kannalta. Aina kutsu kelpasi ja hauskaa oli kaikilla. Eikä heidän tarvinnut tehdä mitään kuin olla lasten kanssa höpöttämässä.
ei ytään rankkaa kirjoitti:
Kun muutin nuorena flikkana maalta Turkuun ja sain lapsia niin mieluummin kutsuin appi- ja omat vanhempani päinvastoin omaan kotiimme Jouluksi valmiiseen pöytään. Helponpi se oli lastenkin kannalta. Aina kutsu kelpasi ja hauskaa oli kaikilla. Eikä heidän tarvinnut tehdä mitään kuin olla lasten kanssa höpöttämässä.
Opiskelijalla harvemmin on niin isoa lukaalia että voi sukua kestitä. Eikä niillä ole lapsiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla käy vieraita ja tarvitsen apua niin ihan reilusti sanon et "täytyy tehdä riskit, viedä roskat ja pyykätä, kuka tekee mitäkin?".
Vieraissakin aina kysyn voinko auttaa jotenkin. Miten tän maan naiset on kasvatettu niin ettei uskalla pyytää yhtään.
Itsekin aina pyydän tuttavaperheen kylään, ja ruuan jälkeen passitan heidät pyykkäämään pyykkejäni ja viemään roskat. Lapset voivat pestä ikkunoita, samalla kun luennoin minkä vaivan olen heidän vierailuaan varten nähnyt, laittanut ruokaa ja kaikki.
Not.
Ihan tulee mieleen IS/IL-artikkeli viime kesältä, jossa ihmiset kirosivat mökkivieraat alimpaan hel*ettiin kun tulevat vaan valmiiseen pöytään, eivätkä edes ulkohuussin tyhjennyksessä auta (ulkohuussin tyhjennys oikeasti mainittu). Toiset oikein ylpeilivät sillä, miten heidän mökillään ei vieraat hypi silmille vaan kahvitkin juodaan tasan silloin, kuin isäntä haluaa. Ah, suomalainen vieraanvaraisuus se on vertaansa vailla!
Jos ei hermot kestä isäntänä toimimista ja vieraiden kestitsemistä päivää-paria, niin mikä pakko niitä on kutsua kylään ja sitten jupista mitä huonoja vieraita, kun eivät edes omatoimisesti tajunneet pestä isäntäperheen kalsareita.
Vierailija kirjoitti:
Odota kun ne aikuistet lapset saapuvat perheineen jouluksi ja kaikki pitävät huonepalvelua ja täysihoitoa itsestään selvyytenä.
Kiitokseksi ilmaisesta täysihoidosta isovanhemmat saavat korkeintaan 2/5 tähteä.
Voin kertoa että on joka vuosi vastenmielisemmäksi käyvä tuo joulun velvollisuusvierailu. Me ollaan kyllä jo monta vuotta oltu aatto ja pari päivää sen jälkeen kotona mutta välipäivinä on pakko mennä. Anoppi ei voi tulla meille. Koitan toki olla apuna mutta aika hankala toisen kodissa on puuhata samalla tavalla kuin kotonaan.
Minäkin olisin mielelläni osallistunut, valitettavasti tekemiseni jälki ei ole niin hieno kuin mitä äidille kelpasi. Joten hän teki itse. Isovanhempien ollessa elossa äiti päätti mitä milloinkin tehdään. Kun heistä aika jätti, tahtipuikkoa heilutti siskon perhe, koska heillä on lapsia, täytyyhän tämä ymmärtää. Joulu vedettiin pikakelauksella läpi vuosia. Kun eräänä aatonaattona yöllä kuljin täydessä lemmikkivaunussa oksentelevan koiran kanssa puoli Suomea ja sain palkaksi äidin naljailut totesin että minulle riitti. Olin joulut töissä ja kävin kotona joulun jälkeen muutaman kerran mutta sekin jäi kun kuuntelin narinaa siitä mitä kaikkea pitää "syyä pois, syyä pois" kun oli kerran kaupasta kotiin kannettu. En pidä joulusta vieläkään :(
Vierailija kirjoitti:
Tosta tuli mieleeni mieheni ja lapseni isä. Kun menimme anoppilaan, taantu mies lapseksi jälleen ja se luuli, ettei hänen tarvitse hoitaa omaa lastaan. Yhden kerran avasin suuni ja puhuin hänelle asiasta. Ei kuulemma tullut ajatelleeksi tätä. Onneksi otti onkeensa.
Meillä tässä oli lisänä vielä se, että anoppini, eli siis mieheni äidin, mielestä minä en olisi saanut puuttua tähän taantumiseen mitenkään. Hänen lastaan ei komennella. Ja se taantumus jatkui vielä viikon ajan sen jälkeen kun olimme tulleet anoppilasta kotiin. Vakava keskustelu (ilman anopin läsnäoloa) auttoi asiaan. Aloitin keskustelun sanomalla: "Oletko huomannut, että ..."
Minä taannuin kiukuttelevaksi teiniksi, kun tapasin äitini. Tajusin tämän vasta kun oma, jo teini-iän ohittanut tyttäreni huomautti minulle tästä. Nyt, kun äitini on jo vakavasti muistisairas, en enää kiukuttele hänelle.
Myös oma äitini muuttui aina kiukuttelevaksi teiniksi, kun tapasi oman äitinsä. Ja hänen äitinsä eli wanhaksi.
Me muutimme syksyllä uuteen kotiin. Yksi omillaan asuvista lapsistani on käynyt meillä vain muutaman kerran, ja aina on ollut vain muutaman tunnin kerrallaan. Syömiset on aina laitettu pöytään valmiiksi.
Nyt hän kävi niin, että ei ollut ruoka-aika, kun tuli, mutta hänellä oli nälkä. Hän kysyi: "Missä teillä säilytetään leivät?" Minä vastasin hämmästyneenä: "Etkö sinä tiedä?" Ja näytin, missä leivät ovat. Samalla muistin: "No mutta ethän sinä voi tietää, kun et ole täällä ollutkaan."
Esim. astianpesukoneen tyhjentämistä en voisi muualla asuvalle lapselleni antaa tehtäväksi, ellen olisi itse paikalla opastamassa, mitä mihinkin laitetaan, koska he eivät ole ikinä tässä talossa asuneet. Tai ehkä meidän kanssa asuvan pikkusisaruksensa kanssa yhdessä voisi onnistuakin, jos koneessa olisi vain jotain jokapäiväisessä käytössä olevia astioita.
Kasvatuksestahan se on kiinni. Jos ei tarvinnut tehdä lapsena kotitöitä lapsuudenkodissaan, niin miten niitä tekisi aikuisenakaan?
Minulle on itsestäänselvää äidillä käydessä kattaa pöytä, laittaa tiskit koneeseen ruokailun jälkeen jnejne. Mutta meidät kasvatettiinkin niin, että kaikki osallistuvat kotitöihin MAKSUTTA. Siksi se tulee selkäytimestä ja näin toimii ihan oma-alotteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tulivat, huomenna siivoavat talon, viikonlopun leipoivat ja tekivät minulle ruokia pakkaseen varmaan kolmeksi kuukaudeksi, toki itse häärin mukana.
Minä kasvatin heidät kun olivat lapsia, olen ylpeä heistä ja itsestänikin vähän.
Ihanan joulun tarjoat lapsillesi ja voin vain kuvitella, kuinka ihana on ollut lapsuuskin...
Vierailija kirjoitti:
Ei olis pitäny tulla lainkaan. Pitkään sitä mietin ja nyt löydän nää sun narinat av-palstalta. Kiitti mutsi!
Oi mutsi mutsi stiggaa
Lamppuun eldis
Mä kohta kohta
Delaan jengist veeks
Valkoisen sprigin
Kai mulle jostain slumppaat
Kalsaan skrubuun
Mut kohta slepataan
Oi mutsi mutsi ei sun
Tarvii stiigaa
Kaadat onnen tyypin
Blasariin
Valkoisen sprigin
Kai mulle jostain slumppaat
Kalsaan skrubuun
Mut kohta slepataan
(Tuomari Nurmio)
Opetele puhumaan aikuisille lapsillesi ,nosta kissa pöydälle.Sanot suoran mikä ärsytää ja laita säännöt kun ilmestyvät lapsuus kotinsa mikä on heidän velvolisuus siellä.Jos opiksekelevat mualla,varmasti opiskelun lisäksi on työ? Opiskelu itsessään on työtä ja voivat olla todella väsyneepiä kuin sinä?Kaikista asioista selviää suoran puhumalla asianomaisille.
Oletko sellainen päällepäsmäri äiti, joka ei anna tehdä itse koska on pakko olla mukana joka hommassa tai korjaat kokoajan koska lapsi tekee eritavalla saman asian? Minun äitini on tällainen ja ei viitsi edes yrittää tyhjentää sitä tiskikonetta kun äidin on pakko änkeä "avuksi". Minulla on omia pieniä lapsia, joten en ehdi heti aloittaa hommaa vaan tekisin sen kun saan lapset hoidettua. Sitten tuhistaan että ei osallistuta kun ei voinut odottaa sitä 10 minuuttia, että saan lapset laitettua ensin.
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskelija tuli ja nukkui putkeen ekan viikon. Nyt tekee vielä koulutöitä, etätenttejäkin on. Ja tammikuun alussa vielä yksi.
Ei ole enää tervettä, jos nukkuu koko viikon.
Aika usein tässä on se ongelma, että kun aikuinen lapsi yrittää tehdä jotain, niin äiti sanoo, että ei tarvitse. Tai sitten lapsi ei tee hommaa äidin mielestä oikein. Siinä on sitten vaikea aloittaa tekemään yhtään mitään, kun takaraivossa jyskyttää koko ajan, että ei tämä kuitenkaan kelpaa.
Ap:n kannattaa nyt ihan suoraan kertoa lapsille, mitä toivoo heidän tekevän päivän aikana. Mutta sitten pitää myös hyväksyä se, että lapsi ei tee juttua juuri samalla tavalla kuin äiti.
Vanhemmuus on johtajuutta. Nyt johdat joukot menemään kauppaan, ostoslista kourassa, maskit päässä. Sen jälkeen jaat kotityöt, kuka siivoaa, kuka tekee minkäkin ruoan, kuka koristelee joulukuusen. Jos ei osallistuta, niin osoitat ovea tai teet jouluruoat vain itsellesi. Melko varmasti yksi kerta riittää.
Avaa suus, jos haluat jotain tehtävän. :)
Mä olen tämän viikon töissä ja opiskeleva tytär kyseli, että voisko päivisin tehdä jotain. Jos nyt olisi parina päivänä kaupassa käyty (jätän lapun ja rahat) ja ehkä ruoka valmis/tulollaan. Ei nyt joka päivä tarvii touhuta, kun onhan hänellä muitakin ihmisiä tavattavana.
Siivouksia nakitin vielä kotona asuville teineille. Joutavat ihan hyvin, kun kouluakaan ei enää tällä viikolla juuri ole.
Eli siis jääkaapin ovessa on to do lista. Torstaina sitten yhdessä loput asiat ja perjantaina nautitaan.
Sinä heidät olet huonosti kasvattanut, katso peiliin ja syytä itseäsi.
Kotoa pois muuttanut aikuinen lapsi on kutsuvieras joka tulee käymään. En vaadi vierailtani osallistumista mihinkään vaan minä ja puolisoni hoidamme kaiken. Muuta voi toki sopia, jos lapset ovat pitkään vierailulla, mutta silloin tosiaan kannattaa saada suunsa auki asiasta jo etukäteen.
Olisipa minullakin koti, jonne palata passattavaksi. Siitä lähtien, kun muutin kotoa, olen kotona käydessäni ostanut aina omat ruoat ja maksanut vanhemmille bensat.
Siitä on nyt 20 vuotta ja edelleen äidin luona käydessä ostan omat ruoat. Ei puhettakaan siitä, että koskaan olisi kukaan hoitanut tai passannut. Ikisinkkuna keski-ikäisenä vielä alkaa hieman käydä raskaaksi hoitaa aina itse kaikki ja olla kaikesta vastuussa ja vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa vähän lisää.
Miksi sun lapset palvelee ja passaa sua, oletko sairas tai muuten kyvytön huolehtimaan itsestäsi ja perus kodinhoidosta? Itse kasvatin kyllä lapseni tasavertaisiksi aikuisiksi, ihan yhdessä kokataan ja leivotaan. Kumpikaan ei passaa kumpaakaan.