Lue keskustelun säännöt.
Kotiin Jouluksi saapuneet aikuiset lapseni ärsyttävät
Ärsyyntynyt äiti
20.12.2021 |
Kaksi täysi-ikäistä lasta saapuivat kotiin opiskelupaikkakunniltaan. Kumpikaan ei laita tikkua ristiin esim keittiössä. Minä lähden aamulla töihin ja kun palaan, saan palata kotiin, jossa ei ole edes tiskikonetta vaivauduttu täyttämään.
Molemmat ovat sulkeutuneina omiin huoneisiinsa, ei puhettakaan, että tulisivat olkkariin rupattelemaan kanssani... Keskustelut ovatkin tyyliin minä kysyn jotain ja he vastaavat lyhyesti.
Täytyy varmaan jättää keittiö sotkuiseksi, olkoot sitten niin.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ja olet keskustellut heidän kanssaan käytöksestä ja siitä että heidän tulisi osallistua omatoimisesti oleskelunsa aikana kodinhoitoon ja olisi kiva viettää aikaakin yhdessä?
Niin, tuskin olet. Kokeile suoraan puhumista ei ne asia kyräilemällä ja odottamalla muutu.
Aikuisen lapsen kyllä pitäisi ymmärtää tehdä jotain ilman että asioita vääntää rautalangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota kun ne aikuistet lapset saapuvat perheineen jouluksi ja kaikki pitävät huonepalvelua ja täysihoitoa itsestään selvyytenä.
Kiitokseksi ilmaisesta täysihoidosta isovanhemmat saavat korkeintaan 2/5 tähteä.
Työkaverilla tämä.
Neljä aikuista lasta, kaikilla perheet ja lapset.
Jos jonkinlaista allergiaa ja erityisruokavaliota.
Joka ikinen juhlapäivä saavutaan lapsuudenkoti. Ja odotetaan että pöytä notkuu ja palvelu pelaa. Työkaveri on ihan puhki, mutta liian kiltti sanomaan lujasti.
Nämä tulevat jopa äitienpäivänä passattaviksi. Sitten valmiin pöydän ääressä masut pullollaan onnittelevat rakasta äitiä🤯
Vierailija kirjoitti:
Tulivat sentään kotiin.
Miksiköhän?
Onko tunnelukkoja? No varmasti on!
Kyllä aikuisten ihmisten joulujuhlinnassa kaikkien pitäisi osallistua. Meillä kun kaksi lasta tulevat puolisoineen jouluksi tai kesällä, niin yhdessä ja vuorotellen touhutaan. Jotkut kattavat pöydän, toiset tekevät ruuan ja kolmannet siivoavat jäljet. Jos ollaan monta päivää yhdessä, niin ruuantekovuorotkin jaetaan, niin että kaikki osallistuvat välillä ruuan tekoon. Hyvin on toiminut.
Suuta auki reippaasti vaan. Ei tänne palstalle, vaan lapsiin päin.
Kerrot heille, että tiskikoneen tulee olla tyhjennetty ja täytetty ja keittiön tasojen pyyhitty ja vessojen pesty, jos haluat niin käyvän.
He eivät lue ajatuksiasi eivätkä tee oma-aloitteisesti noita, sehän on sinun kotisi. Teetkö itse vastaavat anoppilassa omatoimisesti? Ai et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olet keskustellut heidän kanssaan käytöksestä ja siitä että heidän tulisi osallistua omatoimisesti oleskelunsa aikana kodinhoitoon ja olisi kiva viettää aikaakin yhdessä?
Niin, tuskin olet. Kokeile suoraan puhumista ei ne asia kyräilemällä ja odottamalla muutu.
Aikuisen lapsen kyllä pitäisi ymmärtää tehdä jotain ilman että asioita vääntää rautalangasta.
Ei pidä, ja on aika tungettelevaa mennä toisen kotiin sörkkimään, jos siitä ei ole erikseen sovittu.
Tämähän se on monen vanhemman ongelma, silloin kun asuivat vakituisesti kotona, osallistuivat kotitöihin yms. ja sitten kun muuttavat, taannutaan 3v tasolle ja lisäksi tulevat kuvioihin puolisot ja lapset.
Tikkua ei laiteta ristiin, odotetaan viiden tähden palveluita, mutta ollaan kuin omassa kodissa, yksityisyyttä ei kunnioiteta, lapsuuden kotia pidetään varastona jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut kutsutaan ja toivotaan tulevan jouluna lapsuudenkotiin. Menen ruokakassin kanssa. Äiti tykkää laittaa ruokaa ja hääriä keittiössä, jonne muilla ei ole asiaa. Jopa minun luonani valtaa keittiön ruoan laittoa varten, minkäs teet.
Eikö heitä tosiaan ole opetettu aiemmin kodissa osallistumaan?
Meillä ainakin siihen kasvatettiin. Mutsin luona laitan astiat tiskikoneeseen ja autan ruuanlaitossa ja mitä nyt tarvitseekaan. Hän on semmoinen, että ei saa suutaan auki vaikka olisi iso porukka passattavana ja sit jälkikäteen ollaan niin uupuneita ja kyräillään, kun kukaan ei tajunnut edes omaa kuppiaan laittaa koneeseen.
Jos mulla käy vieraita ja tarvitsen apua niin ihan reilusti sanon et "täytyy tehdä riskit, viedä roskat ja pyykätä, kuka tekee mitäkin?".
Vieraissakin aina kysyn voinko auttaa jotenkin. Miten tän maan naiset on kasvatettu niin ettei uskalla pyytää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen laittanut joka huoneen oveen lapun, jossa on listattuna sen huoneen tarvitsemat toimenpiteet joulua varten. Olen suullisesti ohjeistanut, että jokainen joka aikoo viikonloppuna saada kinkkua ja lahjoja osallistukoot myös joulun laittoon ja katsokoot niistä lapuista mitä tehdä. Jännityksellä odotan kun kohta kotiin menen, että onko mitään päivän aikana tapahtunut.
Äitini ylimanageroi keittiössään vahtien kaikki liikkeet.
Nykyään meillä on omat joulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tulivat, huomenna siivoavat talon, viikonlopun leipoivat ja tekivät minulle ruokia pakkaseen varmaan kolmeksi kuukaudeksi, toki itse häärin mukana.
Minä kasvatin heidät kun olivat lapsia, olen ylpeä heistä ja itsestänikin vähän.Opetit lapsesi huolehtimaan sinusta?
En ole tuo ketä lainasit, mutta kyllä, mä ainakin olen opettanut lapseni myös huolehtimaan minusta. Onko siinä jotain ihmeellistä? Eikä tarvitse vastata, tiedän, että joidenkin mielestä on. Teen vanhustyötä ja tiedän käytännössä mitä tarkoittaa sanonta "yksi äiti hoiti viisi lasta, mutta viisi lasta ei saa hoidettua yhtä äitiä". Omistani en ole sellaisia kasvattanut. He tekevät osansa kotitöistä ja nyt kun ovat isompia auttavat sellaisissakin asioissa mitä en itse pysty tekemään.
Mun pahin pelko on, että opiskelemaan muuttaneet lapset ei tulisi kotiin jouluksi. Vaikka olen opettanut tekemään kotitöitä olen joskus passannutkin. Jouluna mielellään laitan ruoat pöytään yms. Jos olisin päivän töissä niin pyytäisin tiskit hoitamaan. Mitään erityistä sotkemista he eivät muutenkaan harrasta.
Kaikki onneksi eivät ole tuollaisia. Minut ja puolisoni on kasvatettu niin, että se on itsestään selvä asia osallistua kotitöihin ja ruoanlaittoon. Vähintä mitä voi tehdä, on kysyä jos voisi auttaa. En kehtaisi anoppilaankaan mennä vain istumaan suoraan valmiiseen ruokapöytään. Lapsuudenperheessäni olen edelleen mukana ruoanlaitossa, mikä nykyään on entistä tärkeämpää, kun vanhempani ovat jo vanhoja. Eli sanoisin, että ajattelemattomuus + huono kasvatus = ei auteta kyläilessä. Ap katso peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä passaan riemumielin.
Opiskelija sairasti pahaa flunssaa syksyllä, on väsynyt ja edelleen toipilas.
Oli ihanaa saada hänet kotiin!
Meidän kolme opiskelipoikaa tulivat nyt myös kotiin joululomiksi. Tykkään, kun nuoriso tulee kotiin. Tottakai pyykkiä sun muuta on enemmän, mutta mua ei haittaa. Pitävät kumminkin omat huoneensa siistinä. Tykkään lapsistani.
Tuo on varmaan vähän hankala vaihe, tavallaan kotona, mutta tavallaan kylässä. Kyllä omille lapsilleen silti saa sanoa suoraan, mitä asiasta ajattelee.
Minäkin rakastan lapsiani ja haluan, että tulevat lomilla kotiinsa. Passaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta myös pyydän heiltä apua. Siis pyydän esim tulemaan avuksi, kun laitan ruokaa jne. Meillä nuoret eivät välttämättä huomaa, koska olen avun tarpeessa. Parempi siis puhua asioista suoraan. Joululomani on lyhyt ja yhdessä tekemällä minullekin jää paremmin aikaa osallistua kaikkeen kivaa yhteiseen ajanviettoon. Eikä lasten tarvitse katsella nääntynyttä äitiä jouluaattona.
Vanhempien koti on heidän kotinsa, ei enää pois muuttaneen. Minä ainakin käyn vanhempieni luona vierailulla, enkä mene heidän kaappejaan tonkimaan, ihan niin kuin en ystävienkään luona mene. Tarjoudun auttamaan / teen pyynnöstä, mutta yleensä isäntäväki kestitsee vieraansa... Samoin on jos meillä joku käy, oli sitten sukulainen tai ystävä, valmiiseen pöytään saavat tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tulivat, huomenna siivoavat talon, viikonlopun leipoivat ja tekivät minulle ruokia pakkaseen varmaan kolmeksi kuukaudeksi, toki itse häärin mukana.
Minä kasvatin heidät kun olivat lapsia, olen ylpeä heistä ja itsestänikin vähän.Opetit lapsesi huolehtimaan sinusta?
En ole tuo ketä lainasit, mutta kyllä, mä ainakin olen opettanut lapseni myös huolehtimaan minusta. Onko siinä jotain ihmeellistä? Eikä tarvitse vastata, tiedän, että joidenkin mielestä on. Teen vanhustyötä ja tiedän käytännössä mitä tarkoittaa sanonta "yksi äiti hoiti viisi lasta, mutta viisi lasta ei saa hoidettua yhtä äitiä". Omistani en ole sellaisia kasvattanut. He tekevät osansa kotitöistä ja nyt kun ovat isompia auttavat sellaisissakin asioissa mitä en itse pysty tekemään.
Mun pahin pelko on, että opiskelemaan muuttaneet lapset ei tulisi kotiin jouluksi. Vaikka olen opettanut tekemään kotitöitä olen joskus passannutkin. Jouluna mielellään laitan ruoat pöytään yms. Jos olisin päivän töissä niin pyytäisin tiskit hoitamaan. Mitään erityistä sotkemista he eivät muutenkaan harrasta.
Aiotko estää lasten poismuuton kotipaikkakunnalta?
Satojen kilometrien päästä huolehtiminen on lähes mahdotonta jos on työt ja oma perhe.
Olin pitkään aika samanlainen tytär, että menin vain iloisena kotiin joulunviettoon ja oletin, että äiti hoitaa homman. Hävettää toisaalta nyt ajatella, toisaalta ihmettelen, miksei äitini voinut vain pyytää, että teetkö tämän tai tuon. Onhan se nyt huonoa kommunikaatiota, että oletetaan toisen nyt vain ymmärtävän ilman, että ilmaisen itse yhtään mitään. Osa ihmisistä (äitinikin kyllä osin) on juuri sellaisia, että melkein suuttuvat, jos heitä yrittää auttaa. Mieluummin valitetaan hiljaa mielessä. Asiat voi sanoa halki poikki pinoon ihan ystävällisestikin.