Menneisyyden salaaminen
Olen työpaikallani kertonut yhdelle toiselle työntekijälle asian, jota pidän itseni kannalta aika salaisena. En tiedä miksi menin sen sillon sanomaan, olin kai väsynyt valehtelun verkkoon ja en osannut odottaa ollenkaan hänen kysymystä, joten lipsautin asian. Kyse on siitä asuinpaikasta missä harrastin ennen huoraamista, kovan rahapulan takia, oli velkoja ja kaikenlaista, nyt olen saanut asiani/elämäni/mielenterveyteni vihdoin ja viimein kuntoon ja elän muuten hyvää elämää, paitsi työpaikka on surkea... Meillä on kaikki ilkeitä toisilleen ja jatkuvasti saa pelätä potkujen uhkaa, kun pomo on sellainen. Tahtoisin vaihtaa töihin muualle. Muille työntekijöille olen kertonut kahden kesken kun he ovat minulta joskus asiaa kysyneet, että olen muuttanut aivan toisesta kaupungista, mitä sanoin sille ensimmäiselle henkilölle joka kysyi.
Olen järkyttynyt siitä, että isossa kaupungissa! työpaikalleni sattui myös toinen henkilö jolla on yhteyksiä sille pikku paikkakunnalle mistä olen kotoisin! Ahdistuin, aivan suunattomasti. Miten voi olla mahdollista.
Nyt jos jätän työsuhteeni kesken kaiken kesken, herätänkö sillä paljon huomiota? ja pelkään, että herätän. Sitten pelkään, että joku mielii kysyä siltä ensimmäiseltä henkilöltä kelle sanoin mistä olen oikeasti kotosin tai ainakin hänen kuullensa, " Mistäs se Jenni oli muuten kotosin? " ja totuus paljastuu ja huomataan myös, että olen puhunut ristiin asioita mikä varmaan herättää ihmisissä vielä enemmän mielenkiintoa.
Niin mitä teen?
Pari kuukautta ois vielä tätä nykyistä työsuhdetta jäljellä, mutta mulla on joka päivä ihan helvetillinen olo mennä töihin ja tuska olla siellä. Kumpa jaksaisinkin... Mutta kun pitäisi pystyä välittämään myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan! En tiedä odottaako toisessa työpaikassa, toisella alalla, parempi tulevaisuus henkisen olotilan kannalta, mutta toivotaan... Pakko se ois yrittää jotain.
Kotipaikkakunnalla kaikki tietää huorailuistani ja ystävät jäi myös sinne, nyt minulla on uusia ystäviä ja mies. Mies joka ei tiedä menneisyydestäni, mitään. Onneksi suurinosa työtovereistani on huomattavasti vanhempia kuin minä, joten sinällään en pelkää, että heitä kiinostaisi kaivella asiaa tai siitä tulisi mitään suurempaa numeroa, vaikka ristiin puhumiseni tulisi esimerkiksi ilmi. Mutta työyhteisöön mahtuu myös muutama nuorempi työntekijä, joista yksi on asunut aika lähellä minua isossa kaupungissa nykyisellä asuinalueella missä minä asun! ja pelkään, että hänellä saattaisi olla jonkinlaisia yhteyksiä myös kotipaikkakunnalleni... Koska, olihan meillä töissä myös se yksi työntekijä jolla sattui jopa olemaan!
Mitään en enemmän kadu kuin huorailujani. Ja tuota, että saatoin olla niin hölmö, etten suojellut taaskaan itseäni ja menin yhdelle ihmiselle kertomaan, mistä olen oikeasti kotoisin. Olisi pitänyt vaan sanoa, että täältä missä nytkin asun. Pakko kai se on vaan jatkaa valheiden verkkoa, jos meinaa itseään suojella menneisyydeltään. Olin nuori, hölmö, ongelmaiset vanhemmat, paskoja ihmissuhteita... Kun tein nuo kaikki virheeni mitkä ovat johtaneet minut tähän pisteeseen. Olin itseasiassa, ala-ikäinen, kun huorasin!. Eli lapsi vielä tai nuori. Ja nyt saan koko loppuikäni peitellä sitä asiaa, jotkut "ystäväni" jaksoivat oikeen siellä kotipaikkakunnalla minua piinata siitä, eri keinoin, kun olin mennyt huoraamaan, meno oli julmaa..... Pelkään jos ne saavat nyt tietää, missä elelen ja normaalia tulevaisuutta rakentelen, niin halu on liian kova tulla pilaamaan tulevaisuutenikin. Sitten viimeistään tapan itseni, en jaksa enää ponnistella.
Kommentit (125)
Sen minkä taakseen jättää..... ja niin edelleen! Että menit sielusi myymään...? Kerran se aina se....sanonta.....
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:05"]
Sen minkä taakseen jättää..... ja niin edelleen! Että menit sielusi myymään...? Kerran se aina se....sanonta.....
[/quote]
Et sinäkään osannu sitten mitään muuta sanoa!?
En usko, että sulla on mitään hättää. Ei ketään oikeasti kiinnosta toisten kotipaikka small talkia enempää. Ihan varmasti kukaan ei kysele eikä varsinkaan toisiltaan.
Ole huoletta.
Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja uskottava aloitus siihen asti, kunnes itse huomasit koko viestin olevan tylsä ja lähdit väkisin lisäämään tuota "olin alaikäinen" ja huutomerkkejä perään, jotta mahdollisimman moni tarttuisi täkyyn.
Ei mene läpi.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:10"]
En usko, että sulla on mitään hättää. Ei ketään oikeasti kiinnosta toisten kotipaikka small talkia enempää. Ihan varmasti kukaan ei kysele eikä varsinkaan toisiltaan.
Ole huoletta.
[/quote]
No työpaikalla nyt kun minä oon ollu, nii aika moni on udellu, mistä kukakin on kotosin ja kertonu...
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:10"]
Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja uskottava aloitus siihen asti, kunnes itse huomasit koko viestin olevan tylsä ja lähdit väkisin lisäämään tuota "olin alaikäinen" ja huutomerkkejä perään, jotta mahdollisimman moni tarttuisi täkyyn.
Ei mene läpi.
[/quote]
No mutta kun se on totuus! olin ala-ikäinen, itseasiassa 15-vuotias. Kun virheeni tein. Sama se on, uskotko sinä vai et. Ei mene sunkaan potaskas mulle läpi. :)
Miten kaikki tiesi siitä että myit itteäsi? Eikö tollaset hommat hoideta yleensä salassa...
Jos asia tulee ilmi, kuittaat ne pahantahtoisilla ja liioittelevilla juoruilla ja teet itsestäsi kiusaamisen uhrin. Sitä paitsi varsinaista huoraamista harva varmaan uskoo, enemmän ehkä pitävät sua jonakin jakorasiana jonka todenperäisyyden voit kieltää. Voit myös sanoa tiukasti ettet ymmärrä ollenkaan mistä on kyse, mutta aiot selvittää asian perinpohjaisesti työsuojeluvaltuutetun kanssa ja tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja työpaikkakiusaamisesta.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[/quote]
Ei muuten välttämättä tunne. Se on osittain ihan puhtaasta sattumastakin kiinni, että tunteeko joku vai ei.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[/quote]
Onneksi nämä pienet suomalaiset piirit voi aina haluessaan jättää ja lähteä parempiin piireihin ulkomaille. :)
sä oot ollut lapsi eli juridisesti sua on käytetty hyväksi.Miksi se pilaisi sun elämää enää, jos itse et halua sen pilaavan. Häntä pystyyn. Jos mä kuulisin työkaverin tai muun olleen samassa kuin sä, niin siitä ei todellakaan koituisi mitään pahaa tälle kohteelle.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[/quote]
Älä pelottele minua. Ymmärtääkö kukaan, että mun psyyke ei kestä ikuisuutta elää niiden virheiden kanssa mitä tein keskeneräsenä 15-vuotiaana...
Ja jos äiti oli juoppo ja isä skitsofreenikko, kotona usein tapeltiin ja riideltiin, mun piti hoitaa pikkuveljeä joka on nyt kuollut, sydämmeni särjettiin parisuhteissa monta kertaa ja mua on pidetty ala-asteelta lähtien outolintuna ja puhuttu seläntakana kakkaa, millon on ollu ystäviä, millon ei, millon kukakin on kääntäny selkänsä ja katkassu välit, sitten kidutettu huoraamisen takia porukalla haukkumalla yms. ja lyöty jopa joskus, eikä oo ollu auttavia sukulaisia tai isovanhempia, kun toiset isovanhemmat kuoli jo ennen minun syntymää ja ne jotka oli elossa, katkas pelosta meidän perheeseen välit kun isä kiristi ja uhkaili... 16-vuotiaana asuin sellasen 10v vanhemman äijän joka käytti huumeita ja oli ammattirikollinen kanssa 16-18v avoliitossa, kun en enää kotonakaan halunnu olla, enkä mennä lastensuojeluun selittämään tilanteestani ja joutua ala-ikäsenä huostaan. Käytin huumeita. 18v lähin omilleen ja kauas muualle ja menin vierotukseen, nyt yli parikymppisenä tolpillaan...
Niin kyllä minä tyttö oon varmaan ollu vähän sekasin.
Vieläkö pitäis kärsiä?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[/quote]
Ei muuten välttämättä tunne. Se on osittain ihan puhtaasta sattumastakin kiinni, että tunteeko joku vai ei.
[/quote]Enemmänkin on sattumaa, jos ei mitään yhteisiä kontakteja löydy.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Hurja tarina. Suomi on lopulta niin pieni maa että aina löytyy joku joka tuntee sinun tuttavan. Miten se olikaan... Jokainen on viiden kättelyn päässä jostakin.
[/quote]
Ei muuten välttämättä tunne. Se on osittain ihan puhtaasta sattumastakin kiinni, että tunteeko joku vai ei.
[/quote]Enemmänkin on sattumaa, jos ei mitään yhteisiä kontakteja löydy.
[/quote]
Onhan se sekin sattumaa toki, mutta elämässä yleensä joskus niitä sattumiakin tapahtuu, suuntaan kun toiseenkin.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:14"]
Miten kaikki tiesi siitä että myit itteäsi? Eikö tollaset hommat hoideta yleensä salassa...
[/quote]
Piti hoitaa, kunnes yks tuttava kuvas mua salaa filmille kenen kanssa olin hommailemassa ja pisti muille jakoon ja sano että myyn ihteäni... Se oli sellanen suosittu jätkä, sitä usko kaikki! en tiiä miks se halus kääntää mulle selkänsä. Siihen asti seksi kelpasi.
Mitäs tuosta, sehän on maailman vanhin ammatti. Eiks kaikilla naisilla ole menneisyys?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 16:16"]
Jos asia tulee ilmi, kuittaat ne pahantahtoisilla ja liioittelevilla juoruilla ja teet itsestäsi kiusaamisen uhrin. Sitä paitsi varsinaista huoraamista harva varmaan uskoo, enemmän ehkä pitävät sua jonakin jakorasiana jonka todenperäisyyden voit kieltää. Voit myös sanoa tiukasti ettet ymmärrä ollenkaan mistä on kyse, mutta aiot selvittää asian perinpohjaisesti työsuojeluvaltuutetun kanssa ja tehdä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja työpaikkakiusaamisesta.
[/quote]
No oon yrittäny noin aikoinaan selittää noita mun juoruja huoraamisestani, jotta olisin voinu kotipaikkakunnalle jäähä, mutta ei toiminu ja pakko oli lähteä, kotiseudulta josta muuten tykkäsin ja vielä tänäkin päivänä osittain ikävöin ja mietin aina että mitä jos kaikki ois menny toisin ... Jos mulla ois ollu erillainen perhe ja erillaiset lähtökohdat , oisko minusta tullu tällänen sekopää ... Vaikka vikaa on itessäkin, ei ois pitäny lähtee huoraamaan, mutta kun oli huumevelkoja ja kaikkea, eikä niistä voinut vanhemmille sanoa tai kellekään viranomaiselle !!!
Viimesijaisena keinona uuden elämisen aloittamiseen voi käyttää oman henkilöllisyyden vaihtamista. Suomessakin on olemassa muutamia täysin laillisia keinoja, joilla omaa henkilöllisyyttään voi tietyin osin muuttaa.
Eikä tätä pidä sekoittaa mihinkään Salkkareissa tapahtuneeseen Marianna Kurjen tapaukseen. Oman henkilöllisyyden vaihtaminen ja identiteettivarkaus/toisena henkilönä esiintyminen ovat täysin eri asioita. Niistä ensimmäisenä mainittu voidaan tehdä täysin laillisestikin, toinen taas on aina laiton.
Ja jos he tulisivat pilaamaan tulevaisuuteni, pelkään, että mulla on miehen kanssa siinä vaiheessa lapsia. Kun ollaan nyt vähän päälle parikymppisinä puhuttu ensimmäisen lapsen hankinnastakin, myöhemmin olisi toiveissa toinen.
Pelkään, että rakkaat lapset jäisi sitten ilman äitiä, kun äiti ei jaksaisi elää enää, jos helvetti taas alkaisi.