Miksi et tehnyt itsemurhaa?

Kaveri esti.

Muistin että verstaassa on vielä muutama kalja

Lasten takia

Jänistin.  ->  Liian heikko yritys.

Koska tiedän että kuolema ei ole ratkaisu siihen elämäntilanteeseen, joka minua ahdistaa. Enkä oikeasti halua kuolla.

Enkä voisi tehdä sellaista läheisilleni.

Pelkään epäonnistumista.

Halu yrittää. Vielä uudestaan. Näyttää muille.

Estettiin fyysisesti.

Halu näyttää että pärjään ja että olen parempi kuin muut.

Nyt minulla on ihana perhe, hyvä koulutus ja hyvä työpaikka. On oikein virkistävää nähdä miten se kaikki herättää kovasti kateutta niissä jotka minua aikoinaan ovat lytänneet. Sanoisin että kannatti, vaikka tosi vaikealta aikoinaan tuntuikin.

Ihan vaan niitten kateellisten ja itseensä pettyneitten ilmeitten vuoksi, joita näen aina silloin tällöin edessäni törmätessäni niihin jotka minua rumasti kohtelivat sairauteni vuoksi.

Muutama vuosi sitten harkitsin todella tarkkaan teenkö itsemurhan vai en. Ensin karahti kiville siinä, että tiesin etten kykene itse tappamaan itseäni (esim. hukuttautuminen, hirttäytyminen jne.). Sitten tajusin etten voi, yksinkertaisesti en vain voi hypätä auton/junan tmv eteen, vaikka oma elämä olikin synkkää ja suorastaan helvettiä, tajusin etten voi pilata viattoman ihmisen elämää hyppäämällä eteen. Lopulta tajusin etten oikeasti edes halua tappaa itseäni, hakeuduin terapiaan ja elämän ylämäki alkoi.
Edelleen mietin että mikä ajoi minut, terveen, sosiaalisen, ystäviä omaavan ja töissäkäyvän nuoren 20-vuotiaan naisen edes koskaan miettimään elämän päättämistä.

Sisu

Teininä ei ollut tarpeeksi vahvoja lääkkeitä, myöhemmin ajattelin lastani.

Tiesin että ajan myötä helpottaa kunhan vaan sinnittelen päivä päivältä eteenpäin.

En ole yrittänyt, mutta joskus olen ollut niin masentunut että se on pyörinyt mielessä. Ajattelin että näkökulmani on vain sillä hetkellä rajoittunut, ja tulevaisuudessa näen oman tilanteeni selkeämmin, odottaen sitten sitä tulevaa vaikka pitääkin sietää raskasta olotilaa.

Elämä on lopulta niin lyhyt muutenkin. Pahimman sairauden keskellä ja tuskissani huomasin, että jos päästän ajatukseni vapaaksi, saan kestämiseen tarvitsemani mielenrauhan. Se toimi omalla kohdallani. Elämä on ihanaa!

14 lisää, sain myös nukahtamislääkkeitä lääkäriltä kun kerroin valvoneeni kaksi viikkoa putkeen. Aloin olla loppu ihan jo siksikin kun ajatukseni pitivät minut aina vaan hereillä. Pari nukuttua yötä paransi jo hiukan mielialaa. Toki itsemurha-alttius ja unilääkkeet eivät aina tuota ihan tätä toivottua lopputulosta...

Tajusin että olisin itsekäs paskiainen koska pilaisin sillä vanhempieni ja veljeni elämän.

Koska en uskalla. Koska säälin läheisiäni ja minulla saattaa vielä olla joku ns. elämäntehtävä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 19:08"]Ensimmäisellä kerralla (lääkkeillä) epäonnistuin. Toisella kerralla valitsemani ohittava juna oli joko myöhässä tai peruttu. [/quote] * Tismalleen sama minulla. Voi hiton VR...:D

[/quote]

Joku muu ehti ensin ja siksi juna oli myöhässä? Eikö sinne voi jäädä odottamaan seuraavaa junaa? Kulkeehan niitä kuitenkin monta päivittäin samaa rataa.

Älkää ottako vittuiluna, ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Mä löydän tästä ketjusta mustaa huumoria, tosi hyvä aloitus.

Pelkäsin, että velkani siirtyisivät vanhemmilleni.

En tiedä edes olisiko niin käynyt, mutta onneksi nyt kaikki paremmin.