Mies halusi lapsen, minä en, erohan siitä tuli
En nyt tiedä, mitä tällä aloituksella haen, mutta olen erosta niin rikki. Meillä molemmilla on kaksi lasta aiemmista suhteista ja olemme nelikymppisiä. Mies halusi kovasti lapsen, mutta minä en ollut enää niin innokas. Varsinkin kun miehellä oli toistuvia rahaongelmia ja edellisenkin vaimon kanssa on ollut hirveät taistelut elareista ja kuka maksaa ja mitä. Kaiken lisäksi miehellä on tosi epäsäännölliset työajat ja tiedän, että hän ei olisi jäänyt lapsen kanssa kotiin ja olisin kuitenkin joutunut hoitamaan lapsen todella pitkälti yksin. Emme siis edes asuneet yhdessä ja olin todella epäuskoinen, että mies pystyisi sellaiseen perhe-elämään, jota uusi lapsi vaatisi. Olen selittänyt hänelle tuhansia kertoja, että tähän tilanteeseen ei mitenkään voi tehdä lasta ennen kuin nämä asiat näyttävät edes jotenkin olevan tasapainossa ja hallinnassa. Olen myös kysynyt moneen kertaan, miten hän ajattelisi, että se toimisi, niin hän ei vastaa mitään muuta kuin että kyllä asiat sitten aikanaan järjestyvät.
Nyt mies sitten jätti minut ja sanoo syyksi, että haluaa sen lapsen eikä sitä minun kanssani tule saamaan. Olen ihan rikki enkä voi ymmärtää miehen järjenjuoksua. Onhan tuo tavallaan hyvä syy eroon, jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, mutta en ihan oikeasti ymmärrä vieläkään, millainen se hänen toiveensa lapsesta oli. En ymmärrä, miten hän kuvittelee, että lapsi tekee hänen elämänsä onnelliseksi, kun nytkään ei ole vapaa-aikaa eikä rahaa mihinkään. Milloin ja millä rahalla hän aikoo sen lapsen hoitaa ja kasvattaa. Kaiken lisäksi kuviossa on jo neljä lasta, joiden elämä mullistuisi myös uuden lapsen myötä täysin.
Ero on todella kipeä asia ja haluaisin jotenkin vain selittää hänelle, että hänen unelmassaan ei ole mitään järkeä. Vai olenko itse jotenkin hullu, kun en näe tuossa hänen unelmassaan mitään hyvää vaan ainoastaan suuren painolastin, joka ennen pitkää joka tapauksessa johtaisi eroon? Olisin ehkä voinut tehdäkin vielä lapsen, mutta taloudellinen tilanne ja aiemmat lapset olivat minulle suurin syy siihen, että en pysty sitä vaihtoehtoa edes ajattelemaan.
Ja tässä vaiheessa jo pyydän, että ei tultaisi mitätöimään ja haukkumaan tätä suhdettamme ja vihjailemaan, että mies kuitenkin on pettänyt jo kauan ja on ties mikä roisto. Olen tarpeeksi rikki tässä jo muutenkin niin haluaisin vain selkeyttää ajatuksiani tähän lapsiasiaan liittyen.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellätoistuviarahaongelmia ja tappelee eksänsä kanssa kaikesta... ja sinua harmittaa ero?
Hienoa!No kyllä harmittaa, naura vain. En pysty lopettamaan rakastamista vain sen takia, että ihminen on p*rsaukinen ja p*ska raha-asioissa. Rahastahan he exänkin kanssa tappelevat.
Luuseriin rakastuminen ei ole sattumaa vaan valinta. Jostain syystä ihailet epäluotettavaa miestä ja pidät sellaista miesihanteenasi. Mistä tämä kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse hänen unelmaansa sen kummemmin kritisoida tai selittää hänelle sen älyttömyyttä. Hän saa tavoitella elämässään ihan mitä haluaa, iippumatta siitä kuinka älytöntä tai älykästä se muiden mielestä on. Se voi satuttaa, mutta se on hyvä tajuta. Te ette vain halunneet samaa asiaa. Sure surusi ja siirry eteenpäin.
Niin, mutta ajattelen tässä nyt omalta kohdaltani, että tuntuu todella epäreilulta, että minut jätetään jonkun utopian takia. Juu, ehkä hän saattaa löytää jonkun naisen, joka tekee lapsen noin vain mistään välittämättä, mutta en vain kykene näkemään, että kukaan oikeasti olisi onnellinen tuollaisessa tilanteessa ainakaan pitkään. Olen siis seurannut miehen rahaongelmia jo aika kauan ja hänellä on siksi ollut ihan itsetuhoisia ajatuksia, kun kaikki hajoaa käsiin. En vain ymmärrä, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa mieluummin vielä vaikeamman rahatilanteen, vaikkei nykyiselläkään tunnu selviävän. Ja kaiken lisäksi siten, että ottaa tuon tilanteen mieluummin kuin meidän suhteemme.
Se on vain niin, että parisuhteet ja niiden päättyminen eivät ole reiluuden tai epäreiluuden asioita. Ne ovat ihan täysin vapaaehtoisuuden aluetta eikä niihin kuulu minkäälaisia velvoitteta. Kuka tahansa voi jättää kenet tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä, taiihan vaikka ilman syytä. Se on surullista ja usein traagista, mutta niin se vain on. On turha haikailla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sitä kanssasi halua.
No niinhän se on, tämän tiedän. Mutta jotenkin sitä vain toivoisi, että toinen ymmärtäisi, että sitä, miksi hän haluaa erota, ei ole olemassa. On vain joku hattarapilvi, joka ei millään fysiikan laeilla voi olla olemassa. Ja minut heitetään sen hattarapilven takia pois.
No, hän valitsi sen, joka sinusta näyttää hattarapilveltä. Eipä sille mitään voi. Hänellähän on vapaus se valita.
Tottakai on vapaus valita. Mutta haluaisin, että mies herää, että hän ei tule koskaan saamaan sitä hattarapilveään. Juu, tiedän, että ei auta selittelyt, mutta kunhan nyt puran tuntojani tässä. Todella kipeää tekee ja on todella vaikeaa hyväksyä tätä asiaa.
Ymmärrän. Mutta joskus ihmisen on tärkeää tavoitella niitä hattarapilviäkin, ainakin aikansa. Ehkä se on hänelle osa jotain vanhenemisen hyväksymisen prosessia tai keski-iän kriisiä tai muut. Se voi olla typerää ja sieltä pilvistä voi rysähtää maahan ennen kuin niitä tavoittaa. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Kiukuttelu ei auta yhtään eikä sekään ole tavallaan reilua. Ei häntä voi unelmistaan syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellätoistuviarahaongelmia ja tappelee eksänsä kanssa kaikesta... ja sinua harmittaa ero?
Hienoa!No kyllä harmittaa, naura vain. En pysty lopettamaan rakastamista vain sen takia, että ihminen on p*rsaukinen ja p*ska raha-asioissa. Rahastahan he exänkin kanssa tappelevat.
Luuseriin rakastuminen ei ole sattumaa vaan valinta. Jostain syystä ihailet epäluotettavaa miestä ja pidät sellaista miesihanteenasi. Mistä tämä kertoo?
Tätä nimenomaan tarkoitin tuossa aloituksessani, että miehestä tehdään tietysti joku roisto. Mielestäni en ole puhunut mitään epäluotettavuudesta vaan ainoastaan rahaongelmista. pystytkö ymmärtämään, että ihminen voi olla erittäin lojaali, sinnikäs, kannustava, luotettava, hyväsydäminen ja kultainen, vaikka hänen raha-asiansa ovatkin solmussa. Mitä se kertoo sinusta, että rahaongelmat tarkoittavat automaattisesti epärehellisyyttä?
Jos olisit lähtenyt tuohon niin olisit pian kolmen lapsen yh. Mieti sitä. Mies on vaikeuksissa oleva ja niitä hakeva tuuliviiri. Ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse hänen unelmaansa sen kummemmin kritisoida tai selittää hänelle sen älyttömyyttä. Hän saa tavoitella elämässään ihan mitä haluaa, iippumatta siitä kuinka älytöntä tai älykästä se muiden mielestä on. Se voi satuttaa, mutta se on hyvä tajuta. Te ette vain halunneet samaa asiaa. Sure surusi ja siirry eteenpäin.
Niin, mutta ajattelen tässä nyt omalta kohdaltani, että tuntuu todella epäreilulta, että minut jätetään jonkun utopian takia. Juu, ehkä hän saattaa löytää jonkun naisen, joka tekee lapsen noin vain mistään välittämättä, mutta en vain kykene näkemään, että kukaan oikeasti olisi onnellinen tuollaisessa tilanteessa ainakaan pitkään. Olen siis seurannut miehen rahaongelmia jo aika kauan ja hänellä on siksi ollut ihan itsetuhoisia ajatuksia, kun kaikki hajoaa käsiin. En vain ymmärrä, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa mieluummin vielä vaikeamman rahatilanteen, vaikkei nykyiselläkään tunnu selviävän. Ja kaiken lisäksi siten, että ottaa tuon tilanteen mieluummin kuin meidän suhteemme.
Se on vain niin, että parisuhteet ja niiden päättyminen eivät ole reiluuden tai epäreiluuden asioita. Ne ovat ihan täysin vapaaehtoisuuden aluetta eikä niihin kuulu minkäälaisia velvoitteta. Kuka tahansa voi jättää kenet tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä, taiihan vaikka ilman syytä. Se on surullista ja usein traagista, mutta niin se vain on. On turha haikailla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sitä kanssasi halua.
No niinhän se on, tämän tiedän. Mutta jotenkin sitä vain toivoisi, että toinen ymmärtäisi, että sitä, miksi hän haluaa erota, ei ole olemassa. On vain joku hattarapilvi, joka ei millään fysiikan laeilla voi olla olemassa. Ja minut heitetään sen hattarapilven takia pois.
No, hän valitsi sen, joka sinusta näyttää hattarapilveltä. Eipä sille mitään voi. Hänellähän on vapaus se valita.
Tottakai on vapaus valita. Mutta haluaisin, että mies herää, että hän ei tule koskaan saamaan sitä hattarapilveään. Juu, tiedän, että ei auta selittelyt, mutta kunhan nyt puran tuntojani tässä. Todella kipeää tekee ja on todella vaikeaa hyväksyä tätä asiaa.
Ymmärrän. Mutta joskus ihmisen on tärkeää tavoitella niitä hattarapilviäkin, ainakin aikansa. Ehkä se on hänelle osa jotain vanhenemisen hyväksymisen prosessia tai keski-iän kriisiä tai muut. Se voi olla typerää ja sieltä pilvistä voi rysähtää maahan ennen kuin niitä tavoittaa. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Kiukuttelu ei auta yhtään eikä sekään ole tavallaan reilua. Ei häntä voi unelmistaan syyttää.
Sen verran haluan kuitenkin kiukutella, että minusta on äärimmäisen epäreilua, että minä joudun kärsimään näistä olemattomista hattarapilvistä. Miksi minulle jää se kipein osa tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse hänen unelmaansa sen kummemmin kritisoida tai selittää hänelle sen älyttömyyttä. Hän saa tavoitella elämässään ihan mitä haluaa, iippumatta siitä kuinka älytöntä tai älykästä se muiden mielestä on. Se voi satuttaa, mutta se on hyvä tajuta. Te ette vain halunneet samaa asiaa. Sure surusi ja siirry eteenpäin.
Niin, mutta ajattelen tässä nyt omalta kohdaltani, että tuntuu todella epäreilulta, että minut jätetään jonkun utopian takia. Juu, ehkä hän saattaa löytää jonkun naisen, joka tekee lapsen noin vain mistään välittämättä, mutta en vain kykene näkemään, että kukaan oikeasti olisi onnellinen tuollaisessa tilanteessa ainakaan pitkään. Olen siis seurannut miehen rahaongelmia jo aika kauan ja hänellä on siksi ollut ihan itsetuhoisia ajatuksia, kun kaikki hajoaa käsiin. En vain ymmärrä, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa mieluummin vielä vaikeamman rahatilanteen, vaikkei nykyiselläkään tunnu selviävän. Ja kaiken lisäksi siten, että ottaa tuon tilanteen mieluummin kuin meidän suhteemme.
Se on vain niin, että parisuhteet ja niiden päättyminen eivät ole reiluuden tai epäreiluuden asioita. Ne ovat ihan täysin vapaaehtoisuuden aluetta eikä niihin kuulu minkäälaisia velvoitteta. Kuka tahansa voi jättää kenet tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä, taiihan vaikka ilman syytä. Se on surullista ja usein traagista, mutta niin se vain on. On turha haikailla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sitä kanssasi halua.
No niinhän se on, tämän tiedän. Mutta jotenkin sitä vain toivoisi, että toinen ymmärtäisi, että sitä, miksi hän haluaa erota, ei ole olemassa. On vain joku hattarapilvi, joka ei millään fysiikan laeilla voi olla olemassa. Ja minut heitetään sen hattarapilven takia pois.
No, hän valitsi sen, joka sinusta näyttää hattarapilveltä. Eipä sille mitään voi. Hänellähän on vapaus se valita.
Tottakai on vapaus valita. Mutta haluaisin, että mies herää, että hän ei tule koskaan saamaan sitä hattarapilveään. Juu, tiedän, että ei auta selittelyt, mutta kunhan nyt puran tuntojani tässä. Todella kipeää tekee ja on todella vaikeaa hyväksyä tätä asiaa.
Ymmärrän. Mutta joskus ihmisen on tärkeää tavoitella niitä hattarapilviäkin, ainakin aikansa. Ehkä se on hänelle osa jotain vanhenemisen hyväksymisen prosessia tai keski-iän kriisiä tai muut. Se voi olla typerää ja sieltä pilvistä voi rysähtää maahan ennen kuin niitä tavoittaa. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Kiukuttelu ei auta yhtään eikä sekään ole tavallaan reilua. Ei häntä voi unelmistaan syyttää.
Sen verran haluan kuitenkin kiukutella, että minusta on äärimmäisen epäreilua, että minä joudun kärsimään näistä olemattomista hattarapilvistä. Miksi minulle jää se kipein osa tässä?
Kiukuttele toki. Mutta ei ole mitään epäreilua toisen ihmisen jättämisesssä tai jätetyksi tulemisessa. Hän ei tee sinua kohtaan väärin. Sattuu se toki ja saat olla surullinen. Sydänsurut ovat hirveitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit lähtenyt tuohon niin olisit pian kolmen lapsen yh. Mieti sitä. Mies on vaikeuksissa oleva ja niitä hakeva tuuliviiri. Ansaitset parempaa.
Niin, tämä ei harmita minua yhtään, että emme tehneet lasta. Minua harmittaa vain se, että emme voineet jatkaa ilman lasta. Minusta se oli hyvä suhde ja rahaongelmatkaan eivät olisi liittyneet siihen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse hänen unelmaansa sen kummemmin kritisoida tai selittää hänelle sen älyttömyyttä. Hän saa tavoitella elämässään ihan mitä haluaa, iippumatta siitä kuinka älytöntä tai älykästä se muiden mielestä on. Se voi satuttaa, mutta se on hyvä tajuta. Te ette vain halunneet samaa asiaa. Sure surusi ja siirry eteenpäin.
Niin, mutta ajattelen tässä nyt omalta kohdaltani, että tuntuu todella epäreilulta, että minut jätetään jonkun utopian takia. Juu, ehkä hän saattaa löytää jonkun naisen, joka tekee lapsen noin vain mistään välittämättä, mutta en vain kykene näkemään, että kukaan oikeasti olisi onnellinen tuollaisessa tilanteessa ainakaan pitkään. Olen siis seurannut miehen rahaongelmia jo aika kauan ja hänellä on siksi ollut ihan itsetuhoisia ajatuksia, kun kaikki hajoaa käsiin. En vain ymmärrä, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa mieluummin vielä vaikeamman rahatilanteen, vaikkei nykyiselläkään tunnu selviävän. Ja kaiken lisäksi siten, että ottaa tuon tilanteen mieluummin kuin meidän suhteemme.
Se on vain niin, että parisuhteet ja niiden päättyminen eivät ole reiluuden tai epäreiluuden asioita. Ne ovat ihan täysin vapaaehtoisuuden aluetta eikä niihin kuulu minkäälaisia velvoitteta. Kuka tahansa voi jättää kenet tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä, taiihan vaikka ilman syytä. Se on surullista ja usein traagista, mutta niin se vain on. On turha haikailla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sitä kanssasi halua.
No niinhän se on, tämän tiedän. Mutta jotenkin sitä vain toivoisi, että toinen ymmärtäisi, että sitä, miksi hän haluaa erota, ei ole olemassa. On vain joku hattarapilvi, joka ei millään fysiikan laeilla voi olla olemassa. Ja minut heitetään sen hattarapilven takia pois.
No, hän valitsi sen, joka sinusta näyttää hattarapilveltä. Eipä sille mitään voi. Hänellähän on vapaus se valita.
Tottakai on vapaus valita. Mutta haluaisin, että mies herää, että hän ei tule koskaan saamaan sitä hattarapilveään. Juu, tiedän, että ei auta selittelyt, mutta kunhan nyt puran tuntojani tässä. Todella kipeää tekee ja on todella vaikeaa hyväksyä tätä asiaa.
Ymmärrän. Mutta joskus ihmisen on tärkeää tavoitella niitä hattarapilviäkin, ainakin aikansa. Ehkä se on hänelle osa jotain vanhenemisen hyväksymisen prosessia tai keski-iän kriisiä tai muut. Se voi olla typerää ja sieltä pilvistä voi rysähtää maahan ennen kuin niitä tavoittaa. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Kiukuttelu ei auta yhtään eikä sekään ole tavallaan reilua. Ei häntä voi unelmistaan syyttää.
Sen verran haluan kuitenkin kiukutella, että minusta on äärimmäisen epäreilua, että minä joudun kärsimään näistä olemattomista hattarapilvistä. Miksi minulle jää se kipein osa tässä?
Kiukuttele toki. Mutta ei ole mitään epäreilua toisen ihmisen jättämisesssä tai jätetyksi tulemisessa. Hän ei tee sinua kohtaan väärin. Sattuu se toki ja saat olla surullinen. Sydänsurut ovat hirveitä.
Tavallaan tiedän, että olet oikeassa, mutta tällä hetkellä en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, että hän tekee nyt nimenomaan minua kohtaan väärin. Minä en ole tehnyt hänelle mitään väärää vaan olen pysynyt hänen vierellään kaikesta huolimatta ja silti hän tekee minulle näin. Kyllä minusta tuntuu, että ansaitsisin jotain muuta kuin tulla heitetyksi ojaan hattarapilven takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse hänen unelmaansa sen kummemmin kritisoida tai selittää hänelle sen älyttömyyttä. Hän saa tavoitella elämässään ihan mitä haluaa, iippumatta siitä kuinka älytöntä tai älykästä se muiden mielestä on. Se voi satuttaa, mutta se on hyvä tajuta. Te ette vain halunneet samaa asiaa. Sure surusi ja siirry eteenpäin.
Niin, mutta ajattelen tässä nyt omalta kohdaltani, että tuntuu todella epäreilulta, että minut jätetään jonkun utopian takia. Juu, ehkä hän saattaa löytää jonkun naisen, joka tekee lapsen noin vain mistään välittämättä, mutta en vain kykene näkemään, että kukaan oikeasti olisi onnellinen tuollaisessa tilanteessa ainakaan pitkään. Olen siis seurannut miehen rahaongelmia jo aika kauan ja hänellä on siksi ollut ihan itsetuhoisia ajatuksia, kun kaikki hajoaa käsiin. En vain ymmärrä, miksi hän ehdoin tahdoin haluaa mieluummin vielä vaikeamman rahatilanteen, vaikkei nykyiselläkään tunnu selviävän. Ja kaiken lisäksi siten, että ottaa tuon tilanteen mieluummin kuin meidän suhteemme.
Se on vain niin, että parisuhteet ja niiden päättyminen eivät ole reiluuden tai epäreiluuden asioita. Ne ovat ihan täysin vapaaehtoisuuden aluetta eikä niihin kuulu minkäälaisia velvoitteta. Kuka tahansa voi jättää kenet tahansa milloin tahansa mistä tahansa syystä, taiihan vaikka ilman syytä. Se on surullista ja usein traagista, mutta niin se vain on. On turha haikailla suhdetta ihmisen kanssa, joka ei sitä kanssasi halua.
No niinhän se on, tämän tiedän. Mutta jotenkin sitä vain toivoisi, että toinen ymmärtäisi, että sitä, miksi hän haluaa erota, ei ole olemassa. On vain joku hattarapilvi, joka ei millään fysiikan laeilla voi olla olemassa. Ja minut heitetään sen hattarapilven takia pois.
No, hän valitsi sen, joka sinusta näyttää hattarapilveltä. Eipä sille mitään voi. Hänellähän on vapaus se valita.
Tottakai on vapaus valita. Mutta haluaisin, että mies herää, että hän ei tule koskaan saamaan sitä hattarapilveään. Juu, tiedän, että ei auta selittelyt, mutta kunhan nyt puran tuntojani tässä. Todella kipeää tekee ja on todella vaikeaa hyväksyä tätä asiaa.
Ymmärrän. Mutta joskus ihmisen on tärkeää tavoitella niitä hattarapilviäkin, ainakin aikansa. Ehkä se on hänelle osa jotain vanhenemisen hyväksymisen prosessia tai keski-iän kriisiä tai muut. Se voi olla typerää ja sieltä pilvistä voi rysähtää maahan ennen kuin niitä tavoittaa. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Kiukuttelu ei auta yhtään eikä sekään ole tavallaan reilua. Ei häntä voi unelmistaan syyttää.
Sen verran haluan kuitenkin kiukutella, että minusta on äärimmäisen epäreilua, että minä joudun kärsimään näistä olemattomista hattarapilvistä. Miksi minulle jää se kipein osa tässä?
Kiukuttele toki. Mutta ei ole mitään epäreilua toisen ihmisen jättämisesssä tai jätetyksi tulemisessa. Hän ei tee sinua kohtaan väärin. Sattuu se toki ja saat olla surullinen. Sydänsurut ovat hirveitä.
Tavallaan tiedän, että olet oikeassa, mutta tällä hetkellä en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, että hän tekee nyt nimenomaan minua kohtaan väärin. Minä en ole tehnyt hänelle mitään väärää vaan olen pysynyt hänen vierellään kaikesta huolimatta ja silti hän tekee minulle näin. Kyllä minusta tuntuu, että ansaitsisin jotain muuta kuin tulla heitetyksi ojaan hattarapilven takia.
Kyllä, ansaitset enemmän. Ansaitset ihmissuhteen, jossa toinen osapuoli haluaa olla kanssasi yhtä paljon kuin sinä hänen kanssaan. Sitä kohti. Onnea matkaan!
No jopas sattui, että sika jättikin sinut ennen kuin sinä kerkesit sian jättää.
Ehkä jättämiseesi on jokin ihan muu syy, mutta mies ajatteli sinun kärsivän vähiten kertoessaan tästä lapsiasiasta eronne syynä?
Hän myös ymmärtää, että sinä et sentään niin isoa myönnytystä kuin lasta aio vain suhteen jatkumisen vuoksi tehdä, joten näin sai helpoiten itsensä suhteesta irti.
En rarkoita mitään toista naista tai pettämistä. Hän ei vain jostain syystä halunnut jatkaa suhdettanne eikä hänen mielestäni tarvitse siitä totta puhua taikka perustella.
(Ette olleet niin vakavasti yhdessä vielä.)
Voimia suruusi! Kurjaa eroaminen on aina, ja jos on rakastunut kuten selvästikin sinä olet, niin surutyö kestääkin usein pitkään.
Mun ex myös olisi halunnut yli neljäkymppisenä vielä lapsen, hänellä ja minulla on kummallakin ennestään kaksi lasta.
En suostunut edes keskustelemaan, vaan sanoin että sit sun pitää etsiä joku nuorempi, minun lapsilukuni on täynnä. Olen tähän todella tyytyväinen, sillä reilun kolmen vuoden suhteen jälkeen erosimme. Jos se lapsi olisi tullut tehtyä, olisin nyt yksinhuoltaja.
Teilläkin se ero olisi voinut tulla nyt tai myöhemmin ihan riippumatta siitä hankitteko vielä yhden lapsen lisää tai ette. Yleensä äiti jää lapsen lähivanhemmaksi, joten lapsen saaminen on naiselle isompi riski kuin miehelle.
Olen puolestasi pahoillani, mutta toisaalta vältyit nyt jäämästä yksin tuon lapsen kanssa.
Kiitos teille kommentoijille. Olen tässä miettinyt pääni puhki, olenko jotenkin tyhmä, kun raha-asiat ja aiemmat lapset painoivat minulle vaakakupissa enemmän kuin uusi lapsi. Jotenkin mies sai sen kuulostamaan siltä, että keksin vain turhia tekosyitä ja että on ihan normaalia hankkia lapsia tuollaisessa tilanteessa. Ja tietysti itsekin olen tässä niin sekaisin, että alan epäilemään itseäni.
Olen ollut elämässäni aikamoinen kynnysmatto, joten tässä tapauksessa olen kyllä todella tyytyväinen itseeni siinä mielessä, että pidin pääni tässä lapsiasiassa. Tai en tiedä, onko se nyt mikään ylpeilyn aihe, mutta ilmeisesti on olemassa ihmisiä, jotka olisivat lapsenkin tehneet "pelastaakseen" suhteen. Ainakaan en kuulu siihen porukkaan.
Monet sanovat, että on hyvä, että pääsin tuollaisesta miehestä eroon. Varmasti objektiivisesti katsoen näin onkin, mutta itse en ole vielä siinä vaiheessa, että osaisin ajatella noin. Edelleen toivon, että olisi jotkut taikasanat, joilla saisin miehen ymmärtämään, että meidän suhteemme on parempi kuin se olematon hattara.
Minulöa oli miesystävä. Olemme samalla työantajalla ja hän on Euroopan konttorissa töissä.
Kävi Suomessa kerran kk kokouksessa, muuten oli töissä kohdemaassa.
Meillä oli aina flirttiä ja pikkujouluista vein hänet mukaani.
Minulla on 2 lasta edellisestä suhteesta, en olisi oikein voinut muuttaa toiseen maahan.
Miesystävä halusi lapsen, mutta minun olisi pitänyt muuttaa hänen luo.
Me erottiin, hän meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Saivat 2 lasta ja nyt hänen pesti lopetetaan kohdemaassa. Voi anoa siirtoa Suomeen, nyt ex vaimo ei halua muuttaa. Lapsia ei saa mukaan Suomeen.
Soppa syntyessään
Tämäkin täytyy sanoa sinulle suoraan (ehkä se helpottaa irti päästämistäsi):
Ei se miehen unelma välttämättä ole mikään "hattara". Seuraava nainen voi hyvinkin tehdä hänelle sen kaivatun lapsen.
Sinun pitää nyt vaan luovuttaa. Älä katso taaksepäin, suuntaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jättämiseesi on jokin ihan muu syy, mutta mies ajatteli sinun kärsivän vähiten kertoessaan tästä lapsiasiasta eronne syynä?
Hän myös ymmärtää, että sinä et sentään niin isoa myönnytystä kuin lasta aio vain suhteen jatkumisen vuoksi tehdä, joten näin sai helpoiten itsensä suhteesta irti.
En rarkoita mitään toista naista tai pettämistä. Hän ei vain jostain syystä halunnut jatkaa suhdettanne eikä hänen mielestäni tarvitse siitä totta puhua taikka perustella.
(Ette olleet niin vakavasti yhdessä vielä.)
Voimia suruusi! Kurjaa eroaminen on aina, ja jos on rakastunut kuten selvästikin sinä olet, niin surutyö kestääkin usein pitkään.
Niin, tätäkin olen miettinyt tosi paljon ja tämäkin ajatus kyllä sattuu todella paljon, jos on keksinyt tuollaisen tekosyyn enkä koskaan saa tietää oikeaa syytä. Emme asuneet yhdessä, mutta seurustelimme kuitenkin kolme vuotta ja tässä on nähty yhdessä aika isoja juttuja. On ollut läheisten sairaudet, lasten kouluongelmat, masennukset, huoltajuuskiistat, gradukriisit, koronalomautukset jne. Kaikesta on rämmitty läpi yhdessä. Toki olen miettinyt sitäkin, että juuri tämän takia meidän suhteemmekaan ei ole ollut kovin iloista, kun aina on tullut jotain tällaista sotkemaan pakkaa ja ehkä mies jotenkin ajattelee, että kun pääsee eroon minusta, hän voi aloittaa uuden elämän ilman ongelmia. Vaikka ongelmat eivät liity minuun, jotenkin tuntuu, että hän yhdistää ne nimenomaan minuun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin täytyy sanoa sinulle suoraan (ehkä se helpottaa irti päästämistäsi):
Ei se miehen unelma välttämättä ole mikään "hattara". Seuraava nainen voi hyvinkin tehdä hänelle sen kaivatun lapsen.
Sinun pitää nyt vaan luovuttaa. Älä katso taaksepäin, suuntaa eteenpäin.
niin tuolla jo sanoinkin, että saattaahan joku sen lapsen tehdäkin, mutta tarkoitin, että lapsi ei tuo hänen elämäänsä sitä onnea ja helpotusta, mitä hän jotenkin tuntuu kuvittelevan. Uskallan siis sanoa näin, koska olen nähnyt hänen masennustaan aika pitkään. Hänellä on jo kaksi lasta ja tyttöystävä. Hänellä on jo kaikki se, mitä se hattara on ja mielestäni vielä enemmänkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minulöa oli miesystävä. Olemme samalla työantajalla ja hän on Euroopan konttorissa töissä.
Kävi Suomessa kerran kk kokouksessa, muuten oli töissä kohdemaassa.
Meillä oli aina flirttiä ja pikkujouluista vein hänet mukaani.
Minulla on 2 lasta edellisestä suhteesta, en olisi oikein voinut muuttaa toiseen maahan.
Miesystävä halusi lapsen, mutta minun olisi pitänyt muuttaa hänen luo.
Me erottiin, hän meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Saivat 2 lasta ja nyt hänen pesti lopetetaan kohdemaassa. Voi anoa siirtoa Suomeen, nyt ex vaimo ei halua muuttaa. Lapsia ei saa mukaan Suomeen.
Soppa syntyessään
Eli nämä ehtivät jo eroamaankin vai? Miten pitkällä aikavälillä tämä kaikki tapahtui?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin täytyy sanoa sinulle suoraan (ehkä se helpottaa irti päästämistäsi):
Ei se miehen unelma välttämättä ole mikään "hattara". Seuraava nainen voi hyvinkin tehdä hänelle sen kaivatun lapsen.
Sinun pitää nyt vaan luovuttaa. Älä katso taaksepäin, suuntaa eteenpäin.
niin tuolla jo sanoinkin, että saattaahan joku sen lapsen tehdäkin, mutta tarkoitin, että lapsi ei tuo hänen elämäänsä sitä onnea ja helpotusta, mitä hän jotenkin tuntuu kuvittelevan. Uskallan siis sanoa näin, koska olen nähnyt hänen masennustaan aika pitkään. Hänellä on jo kaksi lasta ja tyttöystävä. Hänellä on jo kaikki se, mitä se hattara on ja mielestäni vielä enemmänkin.
ap
Ajatteleeko mies siis, että lapsen saaminen korjaisi kaikki asiat? Vai onko tuo vain sinun luuloasi, että mies ajattelee lapsen tuovan onnen?
Itse haluaisin toisen lapsen. Minulla on rahavaikeuksia ja kausittain masennusta. Minulla on 10-vuotias lapsi jonka yksinhuoltaja olen ollut alusta asti. Harkitsen tosissani toisen lapsen hankkimista, yksin, sillä en halua parisuhdetta. En minä ainakaan kuvittele että lapsen saaminen poistaisi kaikki ongelmat. Tiedän hyvin että taloudellinen tilanne huononisi. Ei se että tuntee tarvetta saada jälkikasvua, tarkoita että kuvittelee elämän helpottuvan lapsen myötä.
No sentään otti eron, eikä ensin etsinyt uutta naista minkä kanssa lisääntyä. Ja sitten vaihtanut lennosta.