Maistraatissa naimisiin menneet!

Menimme vihille torstaina virka-aikana. Minusta oli jotenkin mukava ajatus tehdä jotain niin erityistä arkipäivänä. Mies sai töistä palkallisen vapaan.

Maistraattiin pyydettiin todistajiksi lähimpiä sukulaisia kummankin puolelta, yhteensä 12 henkeä. Meidät vihki mukava notaari, joka puhui rauhallisesti ja arvokkaasti. Huone oli hämärä, pöydillä oli kynttilöitä ja kadun äänet kuuluivat vaimeasti taustalla. Tilaisuus kesti sormusseremonioineen noin viisi minuuttia. Sitten kävelimme kahvilaan kakkukahville, minä ja mies käsi kädessä. Vastaantulijat hymyilivät ja onnittelivat meitä.

Miehellä oli uusi harmaa puku ja valkoinen silkkisolmio, minulla valkoinen silkkinen täyspitkä empirelinjainen iltapuku. Kummallakin oli kukkia, minä olin käynyt kampaajalla kampauksessa.

Kumpikaan meistä ei tykkää olla huomion keskipisteenä eikä ajatus juhlista tuntunut hyvältä, joten varsinaiset hääjuhlat eivät missään vaiheessa olleet vaihtoehto. Tämä meidän tapa avioitua sopi meille hyvin. Vihkimisen jälkeen pääsimme viettämään pitkää viikonloppua.

Meidät vihki käräjäoikeuden tuomari ennen hääjuhlaa juhlapaikan ulkopuolella olevalla terassilla. Ruusukaari pään päällä, vihkiröijy alla. (kaksoisveljeni oli vihitty siviilissä samalla röijyllä). Vieraat (n. 150) oli kutsuttu paikalle tätä todistamaan. Tuomari tapasi meidät muutamaa viikkoa ennen vihkimistä ja tunnin haastattelun perusteella kirjoitti puheen, joka oli meidännäköinen ja -oloinen, todella kaunis ja hauska puhe. Osa vieraista luuli jälkikäteen, että vihkijä oli pappi, erikoista sinällään. Mulla päällä valkoinen täyspitkä mekko ja hääkimppu yms. Nimenomaan haluttiin vihkiminen paikanpäälle "juhlavuuden" vuoksi, ja ne olivat myös nimenomaan häät, eivät niin kuin joku kommentoi, kun joku kuuli, että meidät vihitään siviilissä, että: "ja sitten pidätte vaan bileet"
Ei, ne ovat ihan yhtä paljon häät.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:03"]

Siis voiko sen vihkijän pyytää esim. Kesämökille vihkimään?  Emme kuulu kumpikaan kirkkoon ja aikomuksena mennä kuitenkin piakkoin naimisiin, mutta ei oikein tuo maistraatti miellytä.

[/quote]

Voi pyytää, mutta silloin se on maksullista, eikä vihkijän tarvitse suostua tulemaan ihan mihin vain ja milloin vain.

[/quote]

Se myös maksaa 200 e + matkakulut, tulee aika kalliiksi.

Me teimme niin että menimme ihan lounastauolla maistraattiin ajatuksena että nimi vain paperiin, ei vaihdettu edes sormuksia, ja varsinaisissa häissä sitten ystävä luki meille haluamamme uskonnollisen vihkikaavan. 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 18:17"]

AP tässä hei.

Älkää alottako tähän mitään uskontoväittelyä kiitos, kysyin vaan ideoita siviilivihkimisen toteuttamiseen. Eikö jokainen muka ole pikkutyttönä haaveillut niistä prinsessahäistä? ;)

Meillä lapset kastetaan ja käyvät minun uskonnon mukaan ripillä, mies vaan sattuu eri uskontokuntaan kuulumaan. Tämän seurauksena meitä ei voi vihkiä kirkossa. Mikä siinä on niin ongelmallista joillekin?

Kiitoksia omat tarinansa jakaneille, ihana miten omannäköisiä häitä voikaan pitää :)

[/quote]

Suostuisiko miehesi siihen, että haette kirkosta siunauksen avioliitollenne? Tilaisuus muistuttaa hyvin paljon tavallista vihkimistä, menette ensin vain maistraattiin hoitamaan laillisen puolen. Sormusvalan puuttumista ja muutamaa eriävää sanamuotoa lukuun ottamatta voit nauttia kirkkohäistä - alttarille kävelemisestä, urkumusiikista, kauniista tilasta, Jumalan siunauksesta liitollenne, papin sanoista, perinteisestä tunnelmasta. 

Meidät vihittiin syksyllä käräjäoikeudessa. Miehellä tumma puku ja itsellä polvipituinen vaaleanpunainen mekko ja kukkakimppu. Paikalla vain omat todistajat. Vihkikaava oli juurikin se lyhyt jossa kerrotaan avioliiton tarkoituksesta ja tahdotaanko. Kyllä itsellä jäi ainakin vihkimisestä hyvä mieli. En kokenut sitä liian lyhyenä vaikka nopeastihan se meni. Ja kyllähän ne silmäkulmat kostui sen muutaman minuutinkin aikana :) Illalla mentiin porukalla syömään. Päivä oli sellainen kuin itse haluttiin eikä kummallakaan jäänyt tunnetta että olisi pitänyt olla jotain enemmän.