Maistraatissa naimisiin menneet!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:57"]Jos mies ei halua tulla kirkossa naimisiin, vaikka sinulle olisi tärkeää noudattaa tätä perinnettä ja uskonnollista riittiä, oletko valmis siihen, että myöskään lapsianne ei kasteta, he eivät pääse ripille ja aikanaan kirkossa naimisiin ja että kirkollisia hautajaisiakaan ei tule? Paras keskustella nämä asiat selviksi nyt heti. [/quote] Mun avomies ei tahdo kirkkohäitä. Hän on agnostikko eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Minä kuulun kirkkoon ja haikailen perinteisiä häitä, mutta maistraatissa varmaan mennään jos mennään. Sen sijaan lapsemme on kastettu, molemmille pidetty ristiäiset ja pääsevät myös myöhemmin halutessaan riparille. Kompromissi siis löydetty. Mulle lasten kastaminen oli tärkeää, miehelle taas se ettei joudu liittymään kirkkoon tekopyhästi pelkän vihkimisen takia. Eli ei erilaiset uskonnot tarkoita, että toisen täytyisi luopua kaikista näkemyksistään ja mentäisiin vaan toisen ehdoilla.

[/quote]

Miehen ei tarvitse liittyä kirkkoon, jotta saisit kirkkohäät. Te voitte käydä kaksistaan maistraatissa ja sitten pyytää kirkossa siunauksen, mikä on yhtä juhlavaa kuin varsinainen vihkiminenkin. Lisäksi se on paljon lyhyempi toimitus kuin lyhyenkin kaavan mukainen vihkiminen, joten vieraatkin ilahtuvat. Ihan samalla tavalla siinä kävellään alttarille, lauletaan pari virttä, tahdotaan jne. Jos miehesi kunnioittaa sinua, hän varmasti kunnioittaa myös vakaumustasi. Jos sinä luovut elinikäisestä haaveestasi, etkö sinä silloin luovu näkemyksistäsi ja mene miehen ehdoilla?

[/quote]

Minkä ihmeen takia tässä nyt miehen pitäisi kokonaan luopua näkemyksistään? Mieshän on jo antanut kastamisissa periksi ja kuten lainaamasi kirjoittaja sanoo, kompromissi on löydetty.

Ei toki ollut lainkaan yllätys sinun kantasi. Teille hihhuleillehan kompromissit on täysin mahdottomia ja aina kuuluu mennä 100% teidän ehdoilla.

[/quote]

Mies ei halua kirkkoon. Nainen haluaa kirkkoon. Kirkkoon ei mennä. Missä on kompromissi?

En kuulu kirkkoon enkä ole uskossa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 18:54"]

Ja teillekö tätä tarjottiin virka-aikana maistraatin tiloissa? Missä päin Suomea? Mahtavaa jos tässä on otettu näin suuri edistysaskel!

[/quote]

Kyllä, virka-aikana vuosi sitten, ei pääkaupunkiseudulla. Sain sen käsityksen että näin sesonkiajan ulkopuolella olivat joustavampia toiveiden suhteen.

[/quote]

Oliko maistraatti kuitenkin riittävän suuri että heillä ylipäätään oli enemmän kuin yksi vihkijä? Jos paikka on tosi pieni ja vihkijöitä vain yksi, on toki tiedossa kuka vihkii (eikä kyseessä ole vain työvuorossa oleva satunnainen tyyppi). Ja ajatkin saattavat olla pitempiä kuin suosituissa maistraateissa kuten pääkaupunkiseudulla?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:53"]

Ei toki ollut lainkaan yllätys sinun kantasi. Teille hihhuleillehan kompromissit on täysin mahdottomia ja aina kuuluu mennä 100% teidän ehdoilla.

[/quote]

Onpas hauska tämä hihhulikommentti. Jos ap haluaa kirkkohäät mutta mies ei, miksi ei voi ehdottaa ja perustella kirkkohäitä tavoilla, joilla ap saisi tahtonsa perille? Apuahan hän on tullut täältä pyytämään.

Minä ja mieheni kuulumme kirkkoon ja käymme joskus srk:n tilaisuuksissa. Silti menimme maistraatissa naimisiin, eikä asia ole tuottanut meille minkäänlaista ahdistusta uskonnollisen vakaumuksen näkökulmasta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:57"]Jos mies ei halua tulla kirkossa naimisiin, vaikka sinulle olisi tärkeää noudattaa tätä perinnettä ja uskonnollista riittiä, oletko valmis siihen, että myöskään lapsianne ei kasteta, he eivät pääse ripille ja aikanaan kirkossa naimisiin ja että kirkollisia hautajaisiakaan ei tule? Paras keskustella nämä asiat selviksi nyt heti. [/quote] Mun avomies ei tahdo kirkkohäitä. Hän on agnostikko eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Minä kuulun kirkkoon ja haikailen perinteisiä häitä, mutta maistraatissa varmaan mennään jos mennään. Sen sijaan lapsemme on kastettu, molemmille pidetty ristiäiset ja pääsevät myös myöhemmin halutessaan riparille. Kompromissi siis löydetty. Mulle lasten kastaminen oli tärkeää, miehelle taas se ettei joudu liittymään kirkkoon tekopyhästi pelkän vihkimisen takia. Eli ei erilaiset uskonnot tarkoita, että toisen täytyisi luopua kaikista näkemyksistään ja mentäisiin vaan toisen ehdoilla.

[/quote]

Miehen ei tarvitse liittyä kirkkoon, jotta saisit kirkkohäät. Te voitte käydä kaksistaan maistraatissa ja sitten pyytää kirkossa siunauksen, mikä on yhtä juhlavaa kuin varsinainen vihkiminenkin. Lisäksi se on paljon lyhyempi toimitus kuin lyhyenkin kaavan mukainen vihkiminen, joten vieraatkin ilahtuvat. Ihan samalla tavalla siinä kävellään alttarille, lauletaan pari virttä, tahdotaan jne. Jos miehesi kunnioittaa sinua, hän varmasti kunnioittaa myös vakaumustasi. Jos sinä luovut elinikäisestä haaveestasi, etkö sinä silloin luovu näkemyksistäsi ja mene miehen ehdoilla?

[/quote]

Minkä ihmeen takia tässä nyt miehen pitäisi kokonaan luopua näkemyksistään? Mieshän on jo antanut kastamisissa periksi ja kuten lainaamasi kirjoittaja sanoo, kompromissi on löydetty.

Ei toki ollut lainkaan yllätys sinun kantasi. Teille hihhuleillehan kompromissit on täysin mahdottomia ja aina kuuluu mennä 100% teidän ehdoilla.

[/quote]

Mies ei halua kirkkoon. Nainen haluaa kirkkoon. Kirkkoon ei mennä. Missä on kompromissi?

En kuulu kirkkoon enkä ole uskossa.

[/quote]

Olisko vaikka siinä että nainen sai lapsille kasteen? (=sai toteuttaa uskontoaan, vaikkei mies olisi halunnut kastaa) Vastaavasti kirkossa sitten nainen joustaa.

Siviilivihkiminen tapahtui juhlapaikalla. Meillä oli erään kartanon kaunis ulkorakennus tilana. Juhlassa keskityttiin vihkimisen jälkeen syömään hyvin ja seurustelemaan. Kaikilla oli juhlavaatteet. Vihkitilaisuus oli tosi onnistunut ja hieno kokonaisuudessaan. Kaikkinensa juhlat kestivät kolme tuntia. Juuri sopiva aika.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:57"]Jos mies ei halua tulla kirkossa naimisiin, vaikka sinulle olisi tärkeää noudattaa tätä perinnettä ja uskonnollista riittiä, oletko valmis siihen, että myöskään lapsianne ei kasteta, he eivät pääse ripille ja aikanaan kirkossa naimisiin ja että kirkollisia hautajaisiakaan ei tule? Paras keskustella nämä asiat selviksi nyt heti. [/quote] Mun avomies ei tahdo kirkkohäitä. Hän on agnostikko eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Minä kuulun kirkkoon ja haikailen perinteisiä häitä, mutta maistraatissa varmaan mennään jos mennään. Sen sijaan lapsemme on kastettu, molemmille pidetty ristiäiset ja pääsevät myös myöhemmin halutessaan riparille. Kompromissi siis löydetty. Mulle lasten kastaminen oli tärkeää, miehelle taas se ettei joudu liittymään kirkkoon tekopyhästi pelkän vihkimisen takia. Eli ei erilaiset uskonnot tarkoita, että toisen täytyisi luopua kaikista näkemyksistään ja mentäisiin vaan toisen ehdoilla.

[/quote]

Erilaiset uskonnot? Eihän teidän tapauksessa ole kuin yksi uskontokuntaan kuuluva, kun kumppani ei usko mihinkään, ainakaan tältä istumalta.

 
[/quote]
"Erilaiset uskonnot" tarkoitti siis lähinnä eri näkemyksiä uskonasioista. En vaan jaksanut kirjottaa pidemmän kaavan mukaan :)

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:57"]Jos mies ei halua tulla kirkossa naimisiin, vaikka sinulle olisi tärkeää noudattaa tätä perinnettä ja uskonnollista riittiä, oletko valmis siihen, että myöskään lapsianne ei kasteta, he eivät pääse ripille ja aikanaan kirkossa naimisiin ja että kirkollisia hautajaisiakaan ei tule? Paras keskustella nämä asiat selviksi nyt heti. [/quote] Mun avomies ei tahdo kirkkohäitä. Hän on agnostikko eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Minä kuulun kirkkoon ja haikailen perinteisiä häitä, mutta maistraatissa varmaan mennään jos mennään. Sen sijaan lapsemme on kastettu, molemmille pidetty ristiäiset ja pääsevät myös myöhemmin halutessaan riparille. Kompromissi siis löydetty. Mulle lasten kastaminen oli tärkeää, miehelle taas se ettei joudu liittymään kirkkoon tekopyhästi pelkän vihkimisen takia. Eli ei erilaiset uskonnot tarkoita, että toisen täytyisi luopua kaikista näkemyksistään ja mentäisiin vaan toisen ehdoilla.

[/quote]

Miehen ei tarvitse liittyä kirkkoon, jotta saisit kirkkohäät. Te voitte käydä kaksistaan maistraatissa ja sitten pyytää kirkossa siunauksen, mikä on yhtä juhlavaa kuin varsinainen vihkiminenkin. Lisäksi se on paljon lyhyempi toimitus kuin lyhyenkin kaavan mukainen vihkiminen, joten vieraatkin ilahtuvat. Ihan samalla tavalla siinä kävellään alttarille, lauletaan pari virttä, tahdotaan jne. Jos miehesi kunnioittaa sinua, hän varmasti kunnioittaa myös vakaumustasi. Jos sinä luovut elinikäisestä haaveestasi, etkö sinä silloin luovu näkemyksistäsi ja mene miehen ehdoilla?
[/quote]
Juu kyllä me tiedetään, että häät voi myös pätkästä kahdeksi eri tilaisuudeksi. Tuntuu vaan turhan monimutkaselta meille. Mies ei halua nimenomaan noita virsiä, pappia ym. Kesti sen vuokseni jo kaksissa ristiäisissäkin.

Haluaisin mieluiten ihan tavalliset pienet kirkkohäät, mutta kerta mieheni ei halua, kelpaa mulle maistraattikin. Oikeasti mieheni ei haluaisi naimisiin ollenkaan, koska ei näe sitä uskonnollista puolta siinä. Hän on kuitenkin luvannut kosia, jos minä luovun kirkkohäistä. Musta ihan hyvä ratkasu, molemmat uhrautuvat ja ovat lopputulokseen tyytyväisiä?

En aio vaihtaa hyvää miestä toiseen vain siksi, että hinkuisin kovasti kirkkohäitä. Mies kyllä kunnioittaa mun vakaumusta, suostuihan hän ristiäisiinkin. Mulle lopulta tärkeämpää on onnellinen parisuhde kuin kirkkohäät.

Sori ap, kun meni vähän sivuraiteille.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:57"]Jos mies ei halua tulla kirkossa naimisiin, vaikka sinulle olisi tärkeää noudattaa tätä perinnettä ja uskonnollista riittiä, oletko valmis siihen, että myöskään lapsianne ei kasteta, he eivät pääse ripille ja aikanaan kirkossa naimisiin ja että kirkollisia hautajaisiakaan ei tule? Paras keskustella nämä asiat selviksi nyt heti. [/quote] Mun avomies ei tahdo kirkkohäitä. Hän on agnostikko eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon. Minä kuulun kirkkoon ja haikailen perinteisiä häitä, mutta maistraatissa varmaan mennään jos mennään. Sen sijaan lapsemme on kastettu, molemmille pidetty ristiäiset ja pääsevät myös myöhemmin halutessaan riparille. Kompromissi siis löydetty. Mulle lasten kastaminen oli tärkeää, miehelle taas se ettei joudu liittymään kirkkoon tekopyhästi pelkän vihkimisen takia. Eli ei erilaiset uskonnot tarkoita, että toisen täytyisi luopua kaikista näkemyksistään ja mentäisiin vaan toisen ehdoilla.

[/quote]

Miehen ei tarvitse liittyä kirkkoon, jotta saisit kirkkohäät. Te voitte käydä kaksistaan maistraatissa ja sitten pyytää kirkossa siunauksen, mikä on yhtä juhlavaa kuin varsinainen vihkiminenkin. Lisäksi se on paljon lyhyempi toimitus kuin lyhyenkin kaavan mukainen vihkiminen, joten vieraatkin ilahtuvat. Ihan samalla tavalla siinä kävellään alttarille, lauletaan pari virttä, tahdotaan jne. Jos miehesi kunnioittaa sinua, hän varmasti kunnioittaa myös vakaumustasi. Jos sinä luovut elinikäisestä haaveestasi, etkö sinä silloin luovu näkemyksistäsi ja mene miehen ehdoilla?

[/quote]

Miksi se kirkko pitää tunkea mukaan? Vieraat ilahtuu enemmän kuin aloitetaan häät siitä varsinaisesta juhlapaikasta ja skipataan kirkko-osuus kokonaan. Ei kukaan ole kiinnostunut käymään kirkossa.

[/quote]

Ap:han nimenomaan haluaa kirkkohäät ja prinsessapäivän, siitähän tässä koko aloituksessa on kyse.
[/quote]
Siis eikun.. Tämä ei siis ole ap:n käymä keskustelu, jos joku niin luuli! Ihan erillinen välihuomio vaan vierailijalta.

Vihkiminen maistraatissa päivällä.  Halusin lyhyimmän kaavan mukaan ja se kestikin ehkä viisi minuuttia.

Miehellä tumma puku ja minulla polvipituinen mekko.  

Ennen vihkimistä hyökkäsin lähimpään kukkakauppaan ostamaan hääkimppua.  Pikaisesti sain hienon kimpun.

Sitten olimme jo naimisissa, nimet vain paperiin.  Vihkimisen jälkeen syömään porukalla, lähimpiä sukulaisia molemmilta puolilta.  Mukavat ja mutkattomat häät, morsian oli itse tehnyt osan ruuista ja morsiamen äiti kakun.

Lämpimät muistot jäivät  :)

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 11:18"]

22 jatkaa, meidän vihkipappi siis suostui vihkimään meidät ja myös kastamaan lapsemme vaikka mmieheni on katolinen. Kannattaa kysyä siis jos suostuu!

[/quote]

Ei papit päätä kirkkolakia minkään naamakertoimen perusteella. Kyllä niillä kaikilla on samat säännöt siitä, ketä saa kastaa ja rippiä ja vihkiä. Eihän ne papit nyt hyvä ihminen voi itse niitä sääntöjä keksiä jokaiselle eri tavalla!

OT mutta joillain menee avioliitto ja häät sekaisin..eikai naimisiin haluta häiden vuoksi? eikai? :D 

ja häät voi pitää juuri sellaiset kuin haluaa. maistraatti / henkikirjoittajan vihkiminen voi olla myös juhlallinen tilaisuus.

Rakastin palavasti miestäni. Kun hän puhui naimisiinmenosta, olisin suostunut vaikka mihin. Maistraattiin mentiin, virkailijat todistivat. Ei juhlia,ei kuvia. Olin maailman onnellisin nainen. Elämäni mies sitoutui minun kanssani viettämään loppuelämämme.

Meidät vihittiin maistraatissa (valtion upouudessa virastotalossa) keväällä 1992. Hääpukuna minulla oli veljeni vaimon valmistama hieman erilainen jakkupuku kauniista persikanvärisestä kankaasta. Hääkimpussani oli persikanvärisiä ruusuja, liiloja hajuherneitä (silmälasipokani olivat violetit), valkoista harsokukkaa ja jotain vihreää (olen jo täysin unohtanut viherkasvin nimen).

Vihkijämme oli vanhan kotikaupunkini, jossa edelleen olin kirjoilla, henkikirjoittaja. Hänen kanssaan olin käynyt monet keskustelut siviilivihkimisen kulusta, pari kertaa myös henkilökohtaisesti hänen virkahuoneessaan. Sain kuulla, että tilaisuuteen voi tuoda omaa musiikkiaan tai vaikka runonlausuntaa, mutta sanoin meidän haluavan pitää tilaisuuden mahdollisemman yksinkertaisena ja koruttomana. Viimeisellä kerralla hän esitteli minulle hieman keskeneräisen vihkihuoneen ja kertoi, mitä ennen vihkitilaisuutta huoneeseen vielä tuotaisiin.

Sinä toukokuisena maanantaipäivänä - päivälleen kolme vuotta sen jälkeen, kun olin mieheni tavannut - oli hirveän kuuma: helleaalto oli alkanut edellisenä torstaina ja hiukset tuntuivat liimautuvan otsalle. Kokoonnuimme kauniiseen vihkihuoneeseen: minun ja mieheni vanhemmat ja yksi mieheni ystävä ja yksi minun ystäväni todistajina. Tilaisuus oli kaunis siinä kauniissa kynttilöin valaisemassa huoneessa ja ikkunasta näkyi kaunis ganali sininen vesi. Samainen henkikirjoittaja meidät vihki perisuomalaisella vihkikaavalla, ja hyvin vihkikin: ensi toukokuussa olemme olleet naimisissa 23 vuotta.

Mieheni ystävä oli kuskina, kun ensin kävimme valokuvaamossa ja sitten pieni vihkitilaisuus lapsuudenkodissani, jonne myös veljeni perhe tuli päiväämme juhlistamaan. Ketään muuta emme halunneet mukaan, muille sukulaisille ja ystäville kerrottiin vasta jälkeenpäin. Hääkakku meillä oli totta kai (ja valokuva sen leikkaamisesta) ja muut pullat ja pitkot ja pikkuleivät, mitä nyt suomalaisessa hääpitopöydässä aina on. Illan lopuksi ajoimme takaisin nykyiseen kotikaupunkiimme ja aloitimme avioelämän samassa asunnossa, jossa avoliittolaisina olimme jo asuneet.

Meillä oli ihana päivä, ja sääkin todella suosi (yksivuotishääpäiväämme vietimmekin sitten sateessa ja vain hieman yli kymmenen asteen lämpötilassa :D). Meillä oli kaunis vihkipaikka, kaunis tilaisuus, rakkaat vanhempamme mukana - nyt heistä on jäljellä enää yksi - ja kaunis päivä. Mitä muuta sitä voisi hääpäivältään toivoa?

Meidät vihittiin kotona lähinmän perheen kesken. Siitä suuntasimme kirkkoon jossa juhlaväki otti osaa avioliiton siunaustilaiduuteen. Minulla oli valkoinen hääpuku ja miehellä puku. Juhannushäät ja perinteinen hääjuhla kirkon jälkeen.
Eli meillä tällainen kompromissi koska en itse kuulu kirkkoon mutta miehelleni oli tärkeää saada joku kirkollinen elementti mukaan.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 19:23"]

Oliko maistraatti kuitenkin riittävän suuri että heillä ylipäätään oli enemmän kuin yksi vihkijä? Jos paikka on tosi pieni ja vihkijöitä vain yksi, on toki tiedossa kuka vihkii (eikä kyseessä ole vain työvuorossa oleva satunnainen tyyppi). Ja ajatkin saattavat olla pitempiä kuin suosituissa maistraateissa kuten pääkaupunkiseudulla?

[/quote]

Ei mikään pieni maistraatti, en tiedä kuinka monta vihkijää heillä on. Aika oli puoli tuntia, sanoivat kuitenkin että olemme päivän ainoa vihittävä pari joten kiire ei olisi ollut. Nopea käynti se silti oli.

Ja sitten paikalliseen s-markettiin "häämatkalle"

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 22:06"]

Ja sitten paikalliseen s-markettiin "häämatkalle"

[/quote]

Me menimme Turun saaristoon huvilalle, toki kaupan kautta ettei tulisi nälkä.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 10:07"]

Minkälaiset oli teidän häät? Tapahtuiko vihkiminen virka-aikaan maistraatin tiloissa, vai muualla? Keitä kutsuitte? Millaiset puvut?

Kiinnostaa koska itsellä edessä, minä ja mies kuulutaan eri uskontoihin eikä siis koskaan saada niitä kirkkohäitä mistä lapsena haaveilin..

[/quote]Pitkänäperjantaina hyvinkään maistraatin tiloissa, makso jotain kymppejä. Hääautona Datsun 100 A ja kekkerit oli omissa tiloissa. Silloin sattui olemaan vielä viinakaupan lakko päällä, mutta meillä oli runsaasti juotavaa varastossa, joten niistä tuli koko kylän häät. Helmihäitä kohta vietetään, mikäli se tarkoittaa 30 vuotta kimpassa.

Me mentiin naimisiin viime kesänä muutaman viikon kihlauksen jälkeen. Lyhyessä ajassa onnistuttiin suunnittelemaan juuri meille sopiva hääpäivä.

Naimisiin mentiin virka-aikaan maistraatissa ihan tavallisena perjantaina. Todistajina olivat meidän kummankin siskot. Ei pyydetty vanhempiamme tai muita, koska muutaman minuutin takia oli turha vaivata isompaa porukkaa. Olisi tullut paineita mennä yhdessä syömään tms. ja me taas halusimme juhlia ihan kahdestaan.

Mulla oli päällä lyhyt hempeän vaaleanpunainen/persikkainen mekko ja miehellä tummanharmaa puku. Tilasin väreihimme sopivan kukkakimpun ja miehelle vieheen kukkakaupasta. Kävin aamulla kampaajalla mutta meikkasin itse.

Vihkimisen jälkeen joimme maistraatin edessä auton takakontista kuohuviinit todistajien kanssa ja sitten paikalle tuli valokuvauksen opiskelija, joka otti meistä miljöökuvia. Kuvauksen jälkeen mies ajoi meidät lähikaupunkiin hääautolla (takana luki Just Married). Olimme yön hotellissa ja kävimme illalla syömässä hyvässä ravintolassa pitkän kaavan mukaan.

Koko päivä oli onnistunut ja siitä jäi ihanat muistot. Pienehkön budjetin kohdistimme meille tärkeisiin asioihin, joita meille olivat kukat, valokuvaus, hotelliyö ja ravintola.

Pahoitteluni, kappalejaot eivät tulleet näkyviin.

t.81