Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
Ongelmahan ei ole se ettei oasaisi sanoa ei. Ongelma on se ettei sitä eitä kuunnella.
Suurin osa tästäkin krääsävuoresta on tuotu huusholliin salaa.
Se krääsävirta tyrehtyi vasta kun emme enää ollenkaan päästäneet krääsän kantajaa meille. Siihen asti hän piilotti sitä tänne ja mökille kun oli sanottu ei. Tai tunki lasten laukkuihin kun kävimme siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
Ongelmahan ei ole se ettei oasaisi sanoa ei. Ongelma on se ettei sitä eitä kuunnella.
Suurin osa tästäkin krääsävuoresta on tuotu huusholliin salaa.
Se krääsävirta tyrehtyi vasta kun emme enää ollenkaan päästäneet krääsän kantajaa meille. Siihen asti hän piilotti sitä tänne ja mökille kun oli sanottu ei. Tai tunki lasten laukkuihin kun kävimme siellä.
Homman idea onkin se, että se on niin absurdia, ettei sitä kukaan normaali ihminen voi ulkopuolelta ymmärtää.
Esim. omalla kohdallani vauvani oli mumminsa sylissä, kun vauvan suu alkoi napsua nälän merkkinä. Huomautin tästä ystävällisesti mummille, että vauvalla on nälkä. Eihän hän tietenkään niin hienovaraista vinkkiä (vauvalta) osannut lukea, joten alkoi tarjota vauvalle lelua. Täytyyhän vauvan nyt mummin sylissä viihtyä! Vauva alkoi hieman känistä ja toistin edelleen neutraalisti, että vauvalla on nälkä, annapa tänne, niin syötän sen. Mummi puristaa vauvaa ahdistuneena tiukemmin syliinsä. Sanon jo tiukasti, että tänne se vauva nyt, sillä on nälkä. Ei vieläkään mitään reaktiota ja mietin hämmentyneenä miten saan tämän ratkaistua, kun sanominen ei riitä enkä voi pientä ja hentoa vauvaa alkaa toisen käsistäkään repiä. Tavara olisi tuossa vaiheessa lähtenyt.
Minä ihan oikeasti jouduin alkaa väittelemään siitä, saanko lapseni ruokittavaksi vai en. Jos olisin saanut vauvan heti, kun ekan kerran pyysin, olisin palauttanut sen syötettynä mummin syliin, jos olisi tahtonut. Nyt ei tullut kyseeseenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
On sanottu, mutta kun se anoppi silti tietää kyllä, että lapsenlapsi tarvitsee viidennen identtisen barbie-värityskirjan ja kahdeksannen paketin puuvärejä. Vaikka kieltäytyy ottamasta näitä vastaan, niin sitten anoppi aikuisena ihmisenä piilottaa "lahjansa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
On sanottu, mutta kun se anoppi silti tietää kyllä, että lapsenlapsi tarvitsee viidennen identtisen barbie-värityskirjan ja kahdeksannen paketin puuvärejä. Vaikka kieltäytyy ottamasta näitä vastaan, niin sitten anoppi aikuisena ihmisenä piilottaa "lahjansa".
Ilen aina luullut olevani ainoa jolla on riesana hullu piilottajamummo mutta ilmeisesti tuo on yleistäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
On sanottu, mutta kun se anoppi silti tietää kyllä, että lapsenlapsi tarvitsee viidennen identtisen barbie-värityskirjan ja kahdeksannen paketin puuvärejä. Vaikka kieltäytyy ottamasta näitä vastaan, niin sitten anoppi aikuisena ihmisenä piilottaa "lahjansa".
Ilen aina luullut olevani ainoa jolla on riesana hullu piilottajamummo mutta ilmeisesti tuo on yleistäkin?
Olisiko sitä, että keinolla millä hyvänsä pitää saada oma tahto läpi? Jos ei hyvällä, niin sitten piilottamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsella oli jossain vaiheessa paha vierastamiskausi. Vierasti myös anoppia, mutta tämähän ei anopille sopinut. Ihan väkisin tuli kauhuissaan rääkyvää vauvaa repimään syliinsä. Vauva kuulemma huusi nälkäänsä, kylmää ja ties mitä, mutta ei vierastanut. Vauvan sopeutumista "uuteen" ihmiseen tottumiseen tuskin helpotti anopin kovaääninen tauoton kailotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
Ongelmahan ei ole se ettei oasaisi sanoa ei. Ongelma on se ettei sitä eitä kuunnella.
Suurin osa tästäkin krääsävuoresta on tuotu huusholliin salaa.
Se krääsävirta tyrehtyi vasta kun emme enää ollenkaan päästäneet krääsän kantajaa meille. Siihen asti hän piilotti sitä tänne ja mökille kun oli sanottu ei. Tai tunki lasten laukkuihin kun kävimme siellä.
Homman idea onkin se, että se on niin absurdia, ettei sitä kukaan normaali ihminen voi ulkopuolelta ymmärtää.
Esim. omalla kohdallani vauvani oli mumminsa sylissä, kun vauvan suu alkoi napsua nälän merkkinä. Huomautin tästä ystävällisesti mummille, että vauvalla on nälkä. Eihän hän tietenkään niin hienovaraista vinkkiä (vauvalta) osannut lukea, joten alkoi tarjota vauvalle lelua. Täytyyhän vauvan nyt mummin sylissä viihtyä! Vauva alkoi hieman känistä ja toistin edelleen neutraalisti, että vauvalla on nälkä, annapa tänne, niin syötän sen. Mummi puristaa vauvaa ahdistuneena tiukemmin syliinsä. Sanon jo tiukasti, että tänne se vauva nyt, sillä on nälkä. Ei vieläkään mitään reaktiota ja mietin hämmentyneenä miten saan tämän ratkaistua, kun sanominen ei riitä enkä voi pientä ja hentoa vauvaa alkaa toisen käsistäkään repiä. Tavara olisi tuossa vaiheessa lähtenyt.
Minä ihan oikeasti jouduin alkaa väittelemään siitä, saanko lapseni ruokittavaksi vai en. Jos olisin saanut vauvan heti, kun ekan kerran pyysin, olisin palauttanut sen syötettynä mummin syliin, jos olisi tahtonut. Nyt ei tullut kyseeseenkään.
Tuohan se just onkin, kun moni ei usko, että joku voi olla tuollainen. Mäkin olisin voinut vielä kymmenen vuotta sitten sanoa, ettei kukaan kieltäydy antamasta nälkäistä vauvaa äidilleen, mutta karvaiden kokemusten myötä en epäile, etteikö joku muukin kuin mun anoppi voisi noin tehdä. Pahinta on se, ettei anoppi ymmärrä tekevänsä mitään väärää. Loukkaantuu ja suuttuu vaan, kun häntä taas sorsitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tähän isovanhemman ostosmaniaan liittyy se, että hyvä maku unohtuu kaupan tai kirpparin ovista sisään astuessa. Isovanhemmalla on normaalisti hyvä värisilmä ja valitsee tyylikkäitä kuoseja kotiin ja omiin vaatteisiinsa. On aina ehjissä vaatteissa. Ostaa itselleen esimerkiksi kalliita Marimekon kankaita, joista ompelee itselleen vaatteita. Eli ei ole kyse siitä, etteikö näille asioille voisi olla silmää.
Sitten kun lapsenlapselle ostetaan jotain, niin hyvä maku unohtuu täysin. Etsii kummallisia kuoseja, jotka ovat kuin vuodelta 2002. Kirppareilta tarttuu mukaan kaikkea kulunutta, kunhan on hänestä kiva kuosi. Mietin, johtuuko tuo siitä, että alitajuisesti etsisi vaatteita, jotka muistuttavat oman lapsen lapsuudesta ja silloin käytetyistä vaatteista. Vaikea myös ymmärtää, miksi haluaa ostaa rakkaalle lapsenlapselleen kaikkea kulunutta ja halpaa?
Joku kommentoi et anoppi ostaa teipattuja kirjoja kirpputorilta. Mun anoppi on samanlainen ja kivenkovaan väittää, että kirjat on uusia. Haluaisin nähdä sen kaupan, joka myy uutena noin kulunutta tavaraa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaas kun ne vauvat tulee teini-ikään, eikä todellakaan suostu enää käyttämään ysärimuotia tai avautumaan mummolle mummon mieliksi tai menemään tämän omin päin järjestämään kesätyöpaikkaan.
Arvatkaas kenen vika se on.
T. Syypää joka ei ollut edes paikalla, kun ”huonosti kasvatettu” teini hermostui tungettelevaan mummeliin
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Meillä on tismalleen samanlaista!
Ja aina ne pakkaukset pitää heti repiä kaikki auki niin että nuken astiastosta häviää tai hajoaa osia jne eli niitä ei todellakaan voi sitten edes myydä.
Ja kaikki vaatteet on aina noita tarpeettomia ja hankalasti puettavia ja pestäviä, silitettäviä ”kun ei tässä nyt ole äidistä kyse, et olisi aina niin itsekeskeinen”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Meillä on tismalleen samanlaista!
Ja aina ne pakkaukset pitää heti repiä kaikki auki niin että nuken astiastosta häviää tai hajoaa osia jne eli niitä ei todellakaan voi sitten edes myydä.
Ja kaikki vaatteet on aina noita tarpeettomia ja hankalasti puettavia ja pestäviä, silitettäviä ”kun ei tässä nyt ole äidistä kyse, et olisi aina niin itsekeskeinen”.
kuinkas moni vanhempi ostaa lapselleen vaikeasti puettavia vaatteita? veikkaan ettei kovin moni. itseä ei todellakaan huvita säätää lapsen kanssa, joka inhoaa pukemistilanteita muutenkin eikä varsinkaan huvita pestä käsin jotain valkoista juhlamekkoa, kun itse olisin ostanut kunnon konepesun kestävän mekon lapsen lempivärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Minua sapettaa, että nämä lahjan antajat kuvittelevat sen oman maun ylittävän sen, että vanhempi tietää, mitä lapsi oikeasti haluaa/tarvitsee. Eikä se lahjan antaja ole se, joka on sitä villakerrastoa lapselle joka päivä pukemassa eli vanhempi on se, joka lahjan kanssa kärvistelee. Ainakin meidän kohdalla monet isovanhempi-ikäiset ovat tyystin unohtaneet, millaista vauvan tai pienen lapsen pukeminen on. Pesulappuja ei katsota lainkaan ja ostetaan sitä, mikä itsestä näyttää kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Meillä on tismalleen samanlaista!
Ja aina ne pakkaukset pitää heti repiä kaikki auki niin että nuken astiastosta häviää tai hajoaa osia jne eli niitä ei todellakaan voi sitten edes myydä.
Ja kaikki vaatteet on aina noita tarpeettomia ja hankalasti puettavia ja pestäviä, silitettäviä ”kun ei tässä nyt ole äidistä kyse, et olisi aina niin itsekeskeinen”.
kuinkas moni vanhempi ostaa lapselleen vaikeasti puettavia vaatteita? veikkaan ettei kovin moni. itseä ei todellakaan huvita säätää lapsen kanssa, joka inhoaa pukemistilanteita muutenkin eikä varsinkaan huvita pestä käsin jotain valkoista juhlamekkoa, kun itse olisin ostanut kunnon konepesun kestävän mekon lapsen lempivärissä.
Lapsi haluaa itse pukea ja saa raivarin kun sormet takertuu nurjan puolen kirjoneuleen juoksutuksiin tai nepparit on niskassa tai koristenapit ei pysy kiinni.
Ja sekin on muuten sitten äidin vika.
Erehdyin sanomaan että päiväkodissa pitää pystyä pukemaan itse. Nyt jankutetaan sitten etyä kyllä mummo hoitaa ja pukee.
Vierailija kirjoitti:
Joku kommentoi et anoppi ostaa teipattuja kirjoja kirpputorilta. Mun anoppi on samanlainen ja kivenkovaan väittää, että kirjat on uusia. Haluaisin nähdä sen kaupan, joka myy uutena noin kulunutta tavaraa. :D
Näitä nyt välillä tulee kirpparillakin vastaan. Myydään linttaan astutut, selkeästi käytetyt kengät käyttämättöminä. "Juujuu, mä en ole itse näitä käyttänyt, joten myyn nyt pois."
Olen jo aiemmin kirjoittanut ketjuun anopistani, joka on tällainen shoppailuhullu. Sama toistui taas!
Isovanhemmat olivat etukäteen hankkineet joululahjan ja olimme painottaneet moneen kertaan, että vain yksi lahja per perhe/antaja. Ostivat tietysti vauvalle kaksi lahjaa, koska isovanhempia on kaksi. Eipä jäänyt tähän.
Isovanhemmat tulivat joulupäivänä kylään ja eiköhän ollut uusi lahjakassi mukana. Mies ei kehdannut joulun takia kieltää äitiään tuomasta ylimääräistä lahjakassia meille ja minä en periaatteesta enää kommentoi noita tuomisia millään lailla, koska pelkään räjähtäväni anopille.
Eiköhän meidän aikuisten silmän välttäessä isovanhemmat tunkeneet lahjakassin rusetteineen vauvalle, joka laittaa kaiken suuhun. Lahjakassi oli tungettu täyteen kirjoja ja vaatteita, joita emme ole pyytäneet ja vaatteet oli taas aivan väärässä koossa (joulukuosisia vaatteita koossa, joka käy vauvalle kesällä). Jopa perheemme lemmikille oli tungettu herkkupussi tuonne lahjakassiin. Tosi kiva antaa tuo lemmikinruoka vauvalle. Kyllä sapetti, kun taas tuli turhaa tavaraa.
Ainoa ehkä koominen asia tuossa tilanteessa oli, että appivanhemmat eivät antaneet mitään joululahjaksi omalle pojalleen. Nimimerkillä omat vanhempani muistivat sekä minua että miestä viisikymppisillä ja kehottivat hankkimaan jotain mieluista. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Minua sapettaa, että nämä lahjan antajat kuvittelevat sen oman maun ylittävän sen, että vanhempi tietää, mitä lapsi oikeasti haluaa/tarvitsee. Eikä se lahjan antaja ole se, joka on sitä villakerrastoa lapselle joka päivä pukemassa eli vanhempi on se, joka lahjan kanssa kärvistelee. Ainakin meidän kohdalla monet isovanhempi-ikäiset ovat tyystin unohtaneet, millaista vauvan tai pienen lapsen pukeminen on. Pesulappuja ei katsota lainkaan ja ostetaan sitä, mikä itsestä näyttää kivalta.
Tätä on ollut meilläkin. Isovanhempi itse ei käytä akryylivaatteita, sillä muhkeasta ulkonäöstään huolimatta ne eivät ole lämmittäviä, vaan pistäviä ja hiostavia.
Lapsenlapsille niitä kyllä tulee lahjaksi. "Pitäähän sitä nyt villapaita olla!"
Missähän niitä akryylilampaita kasvaa?
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lahjan antajan käyttämä aika, raha ja vaiva näihin epäsopiviin lahjoihin. Jos lapsiperheessä on rahasta tiukkaa ja isovanhempi, sukulainen tai ystävä haluaa auttaa, niin ei se vain auta että kynnyksen yli vyöryy kasapäin kallista mutta tarpeetonta tavaraa. Osan saa serkuille tai ystäville kiertoon. Jos jonkun tavaran myy eteenpäin, on iso vaiva kiireisessä arjessa näitä kaupitella ja ei tavaran ostohinnasta edes saa kuin murto-osan ja lisäksi lahjan antaja loukkaantuu ja pahoittaa mielensä.
Miksi ostaa kalliit nukenrattaat, nuken lumikelkan, kolmipyörän, nuken kypärän, pyörän istuimen ja kylpyammeen jos lapsi ei edes leiki nukeilla? Ensin kysytään haluaisiko se Anna Baby Born nuken ja leikkiikö nukeilla. Kerrotaan ettei leiki nukeilla, tarvetta olisi uusille vesiväreille ja balettitossuille. Sitten ostetaan kuitenkin se kallis nukke "kun minä ajattelin että pitäähän pienellä tytöllä nukke olla" ja kaikki arvokkaat nuken oheistavarat vielä lisäksi.
Ensin kysytään kyllä mitä se Anna toivoisi lahjaksi, jos ehdottaa jotain tarpeellista ostoslistalla olevaa vaikka harrastusvälinettä, käyttötavaraa tai vaatetta niin se ei käy "kun ostaisitte uudet balettitossut/värikynät/uimalasit muutenkin, haluan ostaa jotain oikein ihanaa, kivaa ja yllättävää". Jos ehdottaa vaikka kumisaappaita koko 23, niin sitten ostetaankin kallis valkoinen hihaton vain käsinpesun kestävä juhlamekko jossa tietenkin on napitus selässä, kun oli niin ihana. Jos lapsi on villalle allerginen, ostetaan silti lahjaksi villakerrasto kun tämän merinovillan ei niinkään pitäisi kutittaa.
Onko tämä jotain heräteostelua vai mitä?
Olen jäämässä hoitovapaalle ja tulot tippuvat todella paljon meidän perheessä. Sen sijaan, että meitä autettaisiin ostamalla vauvalle/taaperolle tarpeellisia vaatteita/tavaroita, niin saadaan kaikkea mitä ei tarvita. Lelujakaan ei tarvitse olla loputtomasti, kun lasta kiinnostaa tässä vaiheessa enemmän kotoa löytyvät arkiesineet. Sitten kun saadaan sitä turhaa tavaraa lahjaksi, niin joudutaan itse ostamaan ne tarpeelliset tavarat.
Ostomania iän myötähän on varsin tavallinen ilmiö näissä nykyajan mummoikäisissä, ovat sitten 40-, 50-, tai 60-luvulla syntyneitä. Se ostohimo lähtee ihan omista tarpeista, ei tällaisia ihmisiä kiinnosta mitä ne lapsenlapset tarvitsee tai haluaa. Niiden vanhemmat taas saattaa ärsyttää mummoa niin paljon, että ostoksilla on kätevää passiivisaggressiivisen ihmisen näpäyttää, harva kun kehtaa lahjanantajalle murista - ja jos niin tekee niin sehän varsinkin voi todistaa, miten kiittämättömiä pskoja ne aikuiset lapset puolisoineen on. Erityisesti tietty se miniä, jonka tehtävä on vain nöyrtyä ja niiailla mahtimummolle.
On ymmärrettävää, ettei valtaakäyttävän rajattoman itsekeskeisen kanssa elänyt edes näe sen tilanteen epänormaaliutta. Samoin normaalien ihmisten kanssa toimivat ei edes ymmärrä, mistä tässä ketjussa puhutaan. Siksi ne on usein ne vävyt ja miniät, joita ensin rassaa, äitiinsä hermot menettävillä taas on oikein hc-mahdottomat äidit. Näille on oikein nannaa, kun lapset eroaa puolisoistaan. Sitten eron jälkeen sitä mitätöntä miniää tai sietämätöntä vävyä voikin alkaa kehua maasta taivaisiin sen lapsen uudelle puolisolle. Tästä vallasta ne kiksit lopulta tulee. Äiti tietää kyllä. mitä vaavi tarvitsee ja vaavilla tarkoitetaan nyt aikuista lasta. Vaavit, kuten kukaan vaavin elämässä oleva ns. vieras ihminen ei kuitenkaan lopulta osaa ja voi oikeasti onnistua yhtään missään. Vähiten omien lastensa hoidossa. Jos vaavi on saanut vauvan, äidin pitää hallita tilanne, että vaavin vaavi pysyy edes hengissä.
Nämä on niitä pohjimmaisia syitä näihin tilanteisiin ja niiden korjaaminen on oikeastaan mahdotonta, koska minkäänlaista itsekriitikin kykyä näillä mahtimummoilla ei ole eikä tule.
Minutkin saa luvalla tappaa, jos tuollaiseksi ryhdyn. Neuvon ruumiin kätköpaikatkin, niin ei sitten viranomaiset aiheuta riesaa. Itsepuolustuksenahan tuo menisi muutenkin.