Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Kun kirppiksetkään ei ota myyntiin niitä valmiiksi risoja ja/tai tahraisia riepuja
Olihan ne sen verran kunnossa, että anoppikin oli ne saanut kirppikseltä ostettua. Joten kyllä kelpaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Kun kirppiksetkään ei ota myyntiin niitä valmiiksi risoja ja/tai tahraisia riepuja
Olihan ne sen verran kunnossa, että anoppikin oli ne saanut kirppikseltä ostettua. Joten kyllä kelpaavat.
Ja sitten ne pitää kiikuttaa sinnw takaisin jotta mummo voi ostaa ne taas? Tai joku muu mummo jonkin toisen perheen riesaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Ehkä tässä paljastui jotain syvempääkin tästä keskustelusta. Itselleni lapsen mummo ei ole vieras ihminen.
On perheen ulkopuolinen.
MOT
Ei sitå erikseen tarvitse todistaa. Ilmiselvä fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Ehkä tässä paljastui jotain syvempääkin tästä keskustelusta. Itselleni lapsen mummo ei ole vieras ihminen.
Mulle on, vaikka melkein naapurissa asuu. Hän ei ollut pätkääkään kiinnostunut musta vaikka hänen poikansa kanssa asuin. Ennen kuin olin raskaana. Silloin mummeli luuli pääsevänsä perheemme matriarkaksi, kiusasi ja teki kaikkensa hallitakseen varsinkin minua, kun halusi lapsenlapsensa hallintaansa. Kun anopin silmissä minulla ei ole mitään arvoa, niin en koe velvollisuudekseni edes yrittää olla anopin kanssa väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
Tais vissiin osua ja upota? 😂
No, minä en ole miniä enkä anoppi, mutta olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaikesta te saattekin ongelman aikaan.
On hirveen helppo olla tuota mieltä, kun tuollaisesta turhalla tavaralla sun kotia täyttävästä rajattomasta painajaisesta ei ole kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Kun kirppiksetkään ei ota myyntiin niitä valmiiksi risoja ja/tai tahraisia riepuja
Olihan ne sen verran kunnossa, että anoppikin oli ne saanut kirppikseltä ostettua. Joten kyllä kelpaavat.
Itsepalvelukirppiksille kyllä, mutta joku fida vaatii virheettömiä tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Pojatkin ovat tarkkoja vaatteistaan, haluavat itse valita. Monella lapsella on merkkivaatteita koulussa ja he haluavat samanlaisia kuin kavereilla on.
Mun 7v poika ei taas voisi vähempää olla kiinnostunut vaatteista. Hänelle riittää, ettei palele, ei ole kuuma eikä kiristä mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt noussut monessa postissa esiin köyhyys ja puute ja auttamisen halu motivaationa tähän touhuun. Voi olla, että tuollainen puoli on joissain tapauksissa mukana, mutta tätä käytöstä esiintyy kyllä ihan ilman minkäänlaista puutettakaan. Meillä kaikki osalliset ovat vauraita. Me "nuoren perheen" vanhemmat olemme 40-vuotiaita ja johtavissa asemissa työelämässä, tavaraa roudaava isoäiti on myös hyvin varakas lukuun ottamatta ihan lapsuuttaan heti sotien jälkeen. Kysymys ei meidän tapauksessa ole koskaan ollut pärjäämisestä ja siitä onko johonkin varaa.
Kun nyt sitten kysellään, että miksi ei tavaroita voi viedä kirpputorille, niin siksi: Ajasta meillä on krooninen pula. Ollaan niissä kuuluisissa vaativissa ammateissa jotka leviävät joskus vapaa-ajallekin. Lisäksi itse joudun vähän pakosta johtamaan yhtä aktiivista yhdistystä paikallisen kyläkoulun olemassaolon varmistamiseksi. Miehen vastuulla tienhoitokunta tällä hetkellä. Harrastuksia on, ystäviä on. Lasten tavallisten kausivaatteiden etsiminen nettikaupoista uutena ja pakettien haku postista on riittävä rumba minulle, samoin niiden myyminen netissä käytettynä.
Tuo rihkamatavara on sellaista, että en ikimaailmassa yrittäisi myydä sitä netissä. Minulle ei kestäisi pokka myydä omalla nimelläni huonoa tavaraa ilman että ostaja saa ensin nähdä sen. Lähimmälle kirpputorille on meiltä puolen tunnin matka. En yhtään kaipaa elämääni sellaista harrastusta, että kyörään kiinaroskaa myyntiin sen sijaan että olisin rauhassa lasteni kanssa.
Pane pussiin, ja työnnä UFFIn laatikosta sisään. Kai siihen vaativankin työn tekijä kykenee?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta!
Tämä antoi mulle rohkeutta siihen, että seuraavan kerran miehen ollessa töissä survon kaikki meille rikkinäisinä ja kuluneina annetut lelut mustaan jätesäkkiin ja heitän kaikessa hiljaisuudessa pois. En jaksa enää säilyttää yhtäkään kulunutta muovikrääsää vain siksi, että sen ostaminen on tuonut ostajalle hyvän mielen ja pois heittäminen aiheuttaisi pahaa mieltä. Nuo ihmiset eivät niitä rojuja joudu meidän kodissa katsomaan ja siivoamaan.
Mitä mieltä lapset ovat noista leluista? Aiotko edes kysyä? Taidat olla rajaton ihminen ja nautit käyttäessäsi valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Pojatkin ovat tarkkoja vaatteistaan, haluavat itse valita. Monella lapsella on merkkivaatteita koulussa ja he haluavat samanlaisia kuin kavereilla on.
Mun 7v poika ei taas voisi vähempää olla kiinnostunut vaatteista. Hänelle riittää, ettei palele, ei ole kuuma eikä kiristä mistään.
Odotas muutama vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt noussut monessa postissa esiin köyhyys ja puute ja auttamisen halu motivaationa tähän touhuun. Voi olla, että tuollainen puoli on joissain tapauksissa mukana, mutta tätä käytöstä esiintyy kyllä ihan ilman minkäänlaista puutettakaan. Meillä kaikki osalliset ovat vauraita. Me "nuoren perheen" vanhemmat olemme 40-vuotiaita ja johtavissa asemissa työelämässä, tavaraa roudaava isoäiti on myös hyvin varakas lukuun ottamatta ihan lapsuuttaan heti sotien jälkeen. Kysymys ei meidän tapauksessa ole koskaan ollut pärjäämisestä ja siitä onko johonkin varaa.
Kun nyt sitten kysellään, että miksi ei tavaroita voi viedä kirpputorille, niin siksi: Ajasta meillä on krooninen pula. Ollaan niissä kuuluisissa vaativissa ammateissa jotka leviävät joskus vapaa-ajallekin. Lisäksi itse joudun vähän pakosta johtamaan yhtä aktiivista yhdistystä paikallisen kyläkoulun olemassaolon varmistamiseksi. Miehen vastuulla tienhoitokunta tällä hetkellä. Harrastuksia on, ystäviä on. Lasten tavallisten kausivaatteiden etsiminen nettikaupoista uutena ja pakettien haku postista on riittävä rumba minulle, samoin niiden myyminen netissä käytettynä.
Tuo rihkamatavara on sellaista, että en ikimaailmassa yrittäisi myydä sitä netissä. Minulle ei kestäisi pokka myydä omalla nimelläni huonoa tavaraa ilman että ostaja saa ensin nähdä sen. Lähimmälle kirpputorille on meiltä puolen tunnin matka. En yhtään kaipaa elämääni sellaista harrastusta, että kyörään kiinaroskaa myyntiin sen sijaan että olisin rauhassa lasteni kanssa.
Pane pussiin, ja työnnä UFFIn laatikosta sisään. Kai siihen vaativankin työn tekijä kykenee?
Tavarat pitää lajitella eikä niitä uffinkaan laatikoita joka nurkalla ole. Meilläkin on kuusi kilsaa kolmella julkisella suuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta!
Tämä antoi mulle rohkeutta siihen, että seuraavan kerran miehen ollessa töissä survon kaikki meille rikkinäisinä ja kuluneina annetut lelut mustaan jätesäkkiin ja heitän kaikessa hiljaisuudessa pois. En jaksa enää säilyttää yhtäkään kulunutta muovikrääsää vain siksi, että sen ostaminen on tuonut ostajalle hyvän mielen ja pois heittäminen aiheuttaisi pahaa mieltä. Nuo ihmiset eivät niitä rojuja joudu meidän kodissa katsomaan ja siivoamaan.
Mitä mieltä lapset ovat noista leluista? Aiotko edes kysyä? Taidat olla rajaton ihminen ja nautit käyttäessäsi valtaa.
Ainoat anopin tuomat lelut, millä lapset ovat leikkineet, ovat duploja. Ne on vielä tallella, vaikka duploikä on jo ohi.
Suurin osa anopin tuomista leluista on ollut hajalla viimeistään toisen kerran jälkeen, kun pitää näitä "halvalla sain" leluja raahata. Osa kirppislöydöistä on ollut jo tuotaessa rikki, joten suoraan roskikseen. Samoin korttipeli, josta puuttui useampi kortti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Aivan. Lajiteltuani näitä rojuja ensin viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Ehkä tässä paljastui jotain syvempääkin tästä keskustelusta. Itselleni lapsen mummo ei ole vieras ihminen.
On perheen ulkopuolinen.
MOT
Ei sitå erikseen tarvitse todistaa. Ilmiselvä fakta.
Onko opinnot jääneet kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Aivan. Lajiteltuani näitä rojuja ensin viikon.
Niin. Ehkä löysit muutakin lahjoitettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Aivan. Lajiteltuani näitä rojuja ensin viikon.
Niin. Ehkä löysit muutakin lahjoitettavaa.
Käytettyäni aikaani viikon turhuuteen miltä olisin välttynyt jos olis suvaittu totella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Tämä menee nyt vähän asian vierestä, mutta toivoisin että saisin hyviä vinkkejä: Minulla on lähipiirissäni paljon lapsia, joille ostan joululahjat. Yksi kavereistani lähetti viestin omien lapsiensa lahjatoiveista, mutta ikävä kyllä toiveet olivat vaikeasti toteutettavia ja maksaisivat noin 100-150 euroa.
En nyt ole valmis tekemään tästä sen isompaa keskustelua hänen kanssaan, joten yritin kysyä mm voisiko yhteinen peli olla kiva lapsille yms, mutta ehdotukset torjuttiin. Kaverini on mukava ja antelias ihminen, enkä haluaisi viedä kenellekään turhaa roinaa tai jättää lapsia kokonaan ilman lahjaa.
Miten te toivoisitte kavereidenne muistavan öapsianne tälläisessa tilanteessa? Kiitos!
100-150 € on tosi iso summa lasten lahjoihin. En olisi valmis kuin poikkeustapauksessa laittamaan tuollaista summaa kaverin lapsen lahjaan. Taitaa enemmän olla äidin kuin lasten toiveita.
Tai sitten ne ovat nimenomaan lasten toiveita. Lahjat ovat joulupukilta eikä ole mitään käsitystä rahasta. Vanhempi ei viitsi kysäistä mitään huokeampaa toivetta mikä olisi toteutettavissakin. Siksi en itse ikinä joutuisi tuohon tilanteeseen.
Kuluvia juttuja lapsille on mm. pesuaineet, näitä joulun aikaan myydäänkin lahjapakkauksessa, värityskirjat, tarrakirjat, hamahelmet, ompelukuvat ja muut askartelujutut.
Älkää herran tähden kantako näitä lapsiperheille! Niitä tulee joka puoleltaa.
Niitä värityskirjoja joista on väritetty valmiiksi 1 - 2 kuvaa on kirpparit pullollaan. Ainakin pitäisi tietää lapsen kiinnostuksen kohteet, kun ei lapsia kiinnosta värittää autoja, kun dinosaurukset on lähellä sydäntä. Ja iso hamahelmipurkki kestää kauan. Ja ne puuvärit. Huoh.
Meillä oli 42 värityskirjaa (korkkaamattomia), aloitettuja sitten varmana kymmeniä. Värikyniä on kaksi ämpärillistä.
Mitä jos lahjoittaisit edes puolet lähimpään päiväkotiin, seurakunnan kerhoon tai vastaavaan?
Se vaan on niin, ettei kenelläkään pitäisi olla tuollaisia määriä ylimääräistä roinaa kotona. Jos sillä mummulla on ostomania, niin hän voi varmasti lahjoittaa ne hamstrauksensa itse esim seurakunnan kerhoon. Ei niitä tarvitse kenenkään kodin kautta kierrättää.
Mikä ettei, mutta kun tässä on sivukaupalla valitettu, että mummu tuo niitä lapsiperheeseen, ja mikään ei auta. Jotain kai niille tavaroille pitää tehdä, jos ei osaa sanoa ei, niin että se tehoaa.
MOT