Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
isovanhemmat kävi tänään ja jäi se fiilis, että eipä huvita hetkeen nähdä.
tännekin tuli paljon kaikkea tavaraa, mitä ei tarvita tai ole pyydetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.
Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.
Tätä samaa kuviota oli meilläkin, kun lapset olivat pieniä. Pihalla meillä oli ainoa sääntö, että parkkipaikalle ei saa mennä. Ja minnekä vie mummo polvenkorkuiset ensimmäiseksi? Tietenkin sinne perkeleen parkkipaikalle katsomaan autoja. Ja vain siksi, että pääsi sillä näyttämään meille, että häntä ei miniät määräile. Ai niin: vauvaa hän piti sylissä suorassa auringonpaisteessa, että vauvakin ”ruskettuu”. Oikea syy oli se, että olin erehtynyt pyytämään viemään vauvan hellepäivänä varjoon nukkumaan. Vaikka siis järjenkin jo pitäisi sanoa, että tällä vain aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa avuttomalle lapselle, joku sairas vimma ajaa nämä mummot näyttämään lapsen vanhemmille, että heitähän ei hyppyytetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli luvannut hankkia lapselle lahjaksi toivotun kirjan X. Vielä oikein kehuskeli ennen joulua hankkineensa jo kirjan. Paketista paljastui ihan toinen kirja, anopilla oli mennyt samankaltaiset nimet sekaisin. Paras oli, että kirja oli selvästi hankittu käytettynä, kulmat repsottivat ja näki, että kirjaa on luettu. Tuli paha mieli lapsen puolesta, sillä uutena tuo kirja maksaisi 15 euroa eikä anopilla ole rahasta pula.
ehkä olen snobi, mutta mielestäni lahjaa ei hankita käytettynä. eri asia joku loppuunmyyty kirjapainos tai keräilyastia, joita ihmiset ostavat käytettynä korkeaankin hintaan. siis sellaiset asiat, joita ei enää saa muualta, mutta ovat kuitenkin hyvässä kunnossa.
Kyllä lastenkirja voi olla käytwtty mutta ei risa tai repaleinen.
Pienelle lapselle käytetyt kirjat ei ole kivoja, siis niin pienillw että työntävät suuhunsa.
uutena saa lastenkirjoja vitosella, miksi ostaa käytettynä?
”Uusi” ei automaattisesti tarkoita samaa kuin ”parempi”.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuota tekee äitini ja kaksi lapsetonta siskoani. Ihan sairasta. Ja tosiaan kaapeista pengotaan ettei mitään ole hävitetty.
Koen sen ”nurkanvaltaukseksi”. Ahdistavaa.
Miksi olet tuollainen nynny? Kaiva se jämäkkyys itsestäsi ulos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.
Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.
Tätä samaa kuviota oli meilläkin, kun lapset olivat pieniä. Pihalla meillä oli ainoa sääntö, että parkkipaikalle ei saa mennä. Ja minnekä vie mummo polvenkorkuiset ensimmäiseksi? Tietenkin sinne perkeleen parkkipaikalle katsomaan autoja. Ja vain siksi, että pääsi sillä näyttämään meille, että häntä ei miniät määräile. Ai niin: vauvaa hän piti sylissä suorassa auringonpaisteessa, että vauvakin ”ruskettuu”. Oikea syy oli se, että olin erehtynyt pyytämään viemään vauvan hellepäivänä varjoon nukkumaan. Vaikka siis järjenkin jo pitäisi sanoa, että tällä vain aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa avuttomalle lapselle, joku sairas vimma ajaa nämä mummot näyttämään lapsen vanhemmille, että heitähän ei hyppyytetä.
Tähän on helppo ratkaisu. Alat sanomaan mummolla päinvastoin mitä haluat. Eli joo vie vaan lapset parkkipaikalle. Tai, muista sitten nukuttaa lapsi auringonpaisteessa. Ja kas ongelma korjaantuu itsestään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhempi antoi taas lukuisista kielloista huolimatta ylimääräisiä lahjoja, vaikka on jyrkästi kielletty moneen kertaan. Ei haluta tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Saatiin parit aivan järkyttävät ja vääränkokoiset housut lapselle. Tässä nyt pohditaan miehen kanssa, kehdataanko heittää kamalat housut suoraan roskiin. Eivät menisi kaupaksi eikä mikään paikka ota lahjoituksina tällaisia vastaan.
Kehtaatte pistää kiertoon ne housut, jos teillä ei ole niille käyttöä. Ei ole pakko säilöä niitä kotona.
Niin typerältä kuin se kuulostaa, joskus olen saksinut jonkun anopin löydön ennen roskista. Lapsellista ja passiivisaggressiivista, mutta terapeuttista siinä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.
Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.
Tätä samaa kuviota oli meilläkin, kun lapset olivat pieniä. Pihalla meillä oli ainoa sääntö, että parkkipaikalle ei saa mennä. Ja minnekä vie mummo polvenkorkuiset ensimmäiseksi? Tietenkin sinne perkeleen parkkipaikalle katsomaan autoja. Ja vain siksi, että pääsi sillä näyttämään meille, että häntä ei miniät määräile. Ai niin: vauvaa hän piti sylissä suorassa auringonpaisteessa, että vauvakin ”ruskettuu”. Oikea syy oli se, että olin erehtynyt pyytämään viemään vauvan hellepäivänä varjoon nukkumaan. Vaikka siis järjenkin jo pitäisi sanoa, että tällä vain aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa avuttomalle lapselle, joku sairas vimma ajaa nämä mummot näyttämään lapsen vanhemmille, että heitähän ei hyppyytetä.
Tähän on helppo ratkaisu. Alat sanomaan mummolla päinvastoin mitä haluat. Eli joo vie vaan lapset parkkipaikalle. Tai, muista sitten nukuttaa lapsi auringonpaisteessa. Ja kas ongelma korjaantuu itsestään :D
Ratkes jo! Mummo kuoli ja lapset kasvoi isoiksi. Mutta vakavasti ottaen: näillä mummoilla on sen sortin psyykkisiä ongelmia, ettei niitä lapset, miniät, lapsenlapset pysty ratkaisemaan. Voimat kuluvat yksittäisten tulipalojen sammuttamiseen (esim. kielletään sen sadannen kerran turhien lahjojen tuonti), mutta todellinen ratkaisu vaatii sen, että mummolla naksahtaa ruuvit oikeaan asentoon omassa pääkopassaan. Tätä ei valitettavasti tapahdu kaikilla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli taas jouluna huomattua, miten anopillani on tapana antaa uudetkin lastenvaatteet lahjaksi niin, että niistä on leikattu kaikki laput irti. Eipä voi palauttaa noita tuotteita, kun laput puuttuu ja kuittejakaan ei olla koskaan nähty. Ovelaa kyllä anopilta, kun haluaisi kaikin keinoin varmistaa vaatteiden tulevan käyttöön. Me vanhemmat sitten puolestamme pidämme huolen siitä, että hankalat ja huonosti pesua kestävät lastenvaatteet jäävät käyttämättä.
helpoin keino varmistaa vaatteiden käyttöön tuleminen olisi kysyä tarkkaan, mitä tarvitaan ja ostaa sitä. ei säveltää omiaan, kun toiset toivoo tai tarvitsee jotain. joskus mietin, onko nämä minäitseisovanhemmat samanlaisia myös muilla elämän osa-alueilla? jos pomo haluaa sinun tekevän työtehtävän x, niin sinnikkäästi pakerrat työtehtävää y tai jos puoliso toivoo sunnuntailounaaksi lihapullia, niin väännät sen sijaan kalakeittoa?
On. Ainakin minun pänkkipääni. Hänellä on jonkinlainen auktoritwettiongelma ”minuahan ei komennella”.
Tuosta komentelusta minuakin on syytetty, kun lahjatoiveita kysyessä olen esittänyt toiveen täsmällisesti, Noora ilahtuisi pinkistä Ryhmä Hau -hupparista. Toiveen esittäminen on varmin tapa olla varma, että kyseistä tuotetta ei paketista löydy. Tuo sitten jotain ihan muuta ja suuttuu, kun lapsi ei lahjasta tykkää. Kun kyllä mummu, nykyisin hyvin etäinen, tietää mistä Noora tykkää, isänsäkin tykkäsi tuollaisesta saman ikäisenä. Jotenkin mun vika sekin, kun lapset eivät mummusta tykkää. On tätä väkisin sylittelyä jne , ja mitä enemmän lapsi huutaa pois, niin sitä enemmän lapsi tykkää?!?! Ja mä pilasin heidän hetkensä, kun mies käskee päästämään lapsen pois.
Mutta on ihanaa olla toimistotyössä, saa pitää kauniita vaatteita, koruja, hiukset saa olla auki tai kiinni, miten haluaa ja saa käyttää kynsilakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, olisi masentavaa mennä töihin, missä on samat työvaatteet päivästä toiseen.
Ihmiset, jotka tykkäävät vaatteista hakeutuvat alalle, jossa saa pitää omia kauniita vaatteita.
Lapset haluavat jo aika pienenä valita itse omat vaatteet.
Mutta itselle saa omat vaatteet valita loppuelämän. On ihanaa olla toimistotyössä, jossa saa pitää omia kauniita vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun siskoni loukkaantuu silmittömästi ajatuksesta että minä tietäisin mitä minun lapseni haluaa tai mistä lapseni pitää.
Sisko kokee että minä suljen hönet ulkopuoliseksi.
Siksi hän jästipäisesti kantaa lahjoja joista lapsi ei innostu tai joihin lapsi ei mahdu ja räyhää sitten minulle että se on minun syyni.
Tätä jatkunut nyt vuosia.
Viime kesänä suuttui siitä kun lapsi ei halunnut hänen järjestämäänsä kesätyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Lapset haluavat jo aika pienenä valita itse omat vaatteet.
Mutta itselle saa omat vaatteet valita loppuelämän. On ihanaa olla toimistotyössä, jossa saa pitää omia kauniita vaatteita.
On ihanaa, kun voi laittaa töihin kauniita mekkoja, hameita, housuja, paitoja, villatakkeja, neuleita, paitapuseroita, gollegepuseroita, mitä haluaa. Meillä ei ole töissä pukeutumisen suhteen rajoituksia, saa laittaa päälle sellaiset vaatteet, kun haluaan.
Niin ihanaa olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset haluavat jo aika pienenä valita itse omat vaatteet.
Mutta itselle saa omat vaatteet valita loppuelämän. On ihanaa olla toimistotyössä, jossa saa pitää omia kauniita vaatteita.
On ihanaa, kun voi laittaa töihin kauniita mekkoja, hameita, housuja, paitoja, villatakkeja, neuleita, paitapuseroita, gollegepuseroita, mitä haluaa. Meillä ei ole töissä pukeutumisen suhteen rajoituksia, saa laittaa päälle sellaiset vaatteet, kun haluaan.
Niin ihanaa olla töissä.
On ihanaa, kun voi pitää töissä sormuksia, rannekoruja, pitkiä tai lyhyitä kaulakoruja, korviksia ja lakata kynnet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset haluavat jo aika pienenä valita itse omat vaatteet.
Mutta itselle saa omat vaatteet valita loppuelämän. On ihanaa olla toimistotyössä, jossa saa pitää omia kauniita vaatteita.
On ihanaa, kun voi laittaa töihin kauniita mekkoja, hameita, housuja, paitoja, villatakkeja, neuleita, paitapuseroita, gollegepuseroita, mitä haluaa. Meillä ei ole töissä pukeutumisen suhteen rajoituksia, saa laittaa päälle sellaiset vaatteet, kun haluaan.
Niin ihanaa olla töissä.
On ihanaa, kun voi pitää töissä sormuksia, rannekoruja, pitkiä tai lyhyitä kaulakoruja, korviksia ja lakata kynnet.
Ja on ihanaa, kun pitkät hiukset saa pitää töissä auki tai voi laittaa kiinni, miten itse haluaa.
Ihmiset, jotka tykkäävät vaatteista, hakeutuvat alalle, missä saa pitää omia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka tykkäävät vaatteista, hakeutuvat alalle, missä saa pitää omia vaatteita.
Ihmiset jotka eivät tykkää vaatteista, hakeutuvat alalle, missä on työvaatteet.
Ei ole järkeä ostaa kauniita vaatteita, joita pidetään sitten vain kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.
Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.
Tätä samaa kuviota oli meilläkin, kun lapset olivat pieniä. Pihalla meillä oli ainoa sääntö, että parkkipaikalle ei saa mennä. Ja minnekä vie mummo polvenkorkuiset ensimmäiseksi? Tietenkin sinne perkeleen parkkipaikalle katsomaan autoja. Ja vain siksi, että pääsi sillä näyttämään meille, että häntä ei miniät määräile. Ai niin: vauvaa hän piti sylissä suorassa auringonpaisteessa, että vauvakin ”ruskettuu”. Oikea syy oli se, että olin erehtynyt pyytämään viemään vauvan hellepäivänä varjoon nukkumaan. Vaikka siis järjenkin jo pitäisi sanoa, että tällä vain aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa avuttomalle lapselle, joku sairas vimma ajaa nämä mummot näyttämään lapsen vanhemmille, että heitähän ei hyppyytetä.
Tähän on helppo ratkaisu. Alat sanomaan mummolla päinvastoin mitä haluat. Eli joo vie vaan lapset parkkipaikalle. Tai, muista sitten nukuttaa lapsi auringonpaisteessa. Ja kas ongelma korjaantuu itsestään :D
Ratkes jo! Mummo kuoli ja lapset kasvoi isoiksi. Mutta vakavasti ottaen: näillä mummoilla on sen sortin psyykkisiä ongelmia, ettei niitä lapset, miniät, lapsenlapset pysty ratkaisemaan. Voimat kuluvat yksittäisten tulipalojen sammuttamiseen (esim. kielletään sen sadannen kerran turhien lahjojen tuonti), mutta todellinen ratkaisu vaatii sen, että mummolla naksahtaa ruuvit oikeaan asentoon omassa pääkopassaan. Tätä ei valitettavasti tapahdu kaikilla koskaan.
Mä ratkaisin ongelman katkomalla välit anoppiini, ja mies vähän mun jälkeen, kun huomasin kuinka meidän perhe-elä helpottui etäisyyden lisääntyessä.
Ihan 100% ei ole välit poikki, ja tänä jouluna yllätti ostamalla vain yhden lelun lapsille. Mutta sitäkin ärsyttävämmän ja äänekkäämmän. Onneksi vaikuttaa siltä, että lasten mielenkiinto tuota metelöivää lelua kohtaan on kadonnut. Kiitän tästä koronaa. Mummeli ei uskalla kierrellä kauppoja ja netistä ei osaa tilata. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Mulla on tähän ketjuun vähän sopimaton ketutus, mutta se on se, että isovanhemmat siis antavat lasten lahjat rahana. Idea on ihan oikea, eli itse tiedämme parhaiten, mitä tarvitaan. Todellinen koko perheen lahja olisi kuitenkin se, että isovanhemmat kuuntelisivat toiveet ja tekisivät hankinnat sen mukaan - ja lahja minulle olisi se, että joku muu tekee ostamisen ja paketoinnin puolestani. Saisin siis vähän aikaa lahjaksi, sillä kyllä meillä on rahaa sen verran, että saamme itsekin lahjat maksettua - aikaa vain ei ole koskaan riittävästi. Tähän ketjuun tämä valitus on ihan ohis. Ehkä haluan tuoda esiin sen, että oli lahja sitten tavaraa, rahaa tai jotain muuta, niin kaikkein kauneimmillaan se on silloin, kun lahjansaajan toive tulee kuulluksi.
Tunnustan, että meillä on tänä jouluna miehen kanssa riidelty tästä aiheesta. Mitta on niin täynnä loputonta tavaravirtaa lapsen mummon taholta, että tilanne on kestämätön. Mummo toi enemmän lahjoja kuin muut sukulaiset ja kummit antoivat yhteensä. Joulun takia mies ei tohtinut kieltäytyä lahjoista, mutta seuraavalla kerralla on tiukempi linja, kun kerta mummo ei ole meitä uskonut lukuisista huomautteluista huolimatta. Jos menemme mummolaan, niin mitään ei sieltä lähde meidän mukaan, mitä ei ole itse mummolaan viety. Ja jos meille tullaan kylään, niin yhtään tavarakasaa ei kanneta taloon sisälle - tavarat voi viedä takaisin autoonsa ja lähteä kotiin, jos tämä linja ei miellytä.
Että ärsyttää. Niin kiva kuin joulu olisikin, niin kaikki turha krääsä saa näkemään punaista!