Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Mulla on tähän ketjuun vähän sopimaton ketutus, mutta se on se, että isovanhemmat siis antavat lasten lahjat rahana. Idea on ihan oikea, eli itse tiedämme parhaiten, mitä tarvitaan. Todellinen koko perheen lahja olisi kuitenkin se, että isovanhemmat kuuntelisivat toiveet ja tekisivät hankinnat sen mukaan - ja lahja minulle olisi se, että joku muu tekee ostamisen ja paketoinnin puolestani. Saisin siis vähän aikaa lahjaksi, sillä kyllä meillä on rahaa sen verran, että saamme itsekin lahjat maksettua - aikaa vain ei ole koskaan riittävästi. Tähän ketjuun tämä valitus on ihan ohis. Ehkä haluan tuodaesiin sen, että oli lahja sitten tavaraa, rahaa tai jotain muuta, niin kaikkein kauneimmillaan se on silloin, kun lahjansaajan toive tulee kuulluksi.
Ongelma on se että niitä lapsen vanhwmpia ei koeta lahjansaajiksi.
Vierailija kirjoitti:
En voisi työskennellä hoitoalalla, siellä joutuu pitämään työvaatteita, pitkät hiukset täytyy olla kiinni, ei saa käyttää sormuksia eikä kynsilakkaa.
Ja jollain osastolla vielä kaikki muut suojavarusteet.
Olisi masentavaa, kun ei voisi laittaa kaunista neuletta töihin ja lakata kynsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Mulla on tähän ketjuun vähän sopimaton ketutus, mutta se on se, että isovanhemmat siis antavat lasten lahjat rahana. Idea on ihan oikea, eli itse tiedämme parhaiten, mitä tarvitaan. Todellinen koko perheen lahja olisi kuitenkin se, että isovanhemmat kuuntelisivat toiveet ja tekisivät hankinnat sen mukaan - ja lahja minulle olisi se, että joku muu tekee ostamisen ja paketoinnin puolestani. Saisin siis vähän aikaa lahjaksi, sillä kyllä meillä on rahaa sen verran, että saamme itsekin lahjat maksettua - aikaa vain ei ole koskaan riittävästi. Tähän ketjuun tämä valitus on ihan ohis. Ehkä haluan tuoda esiin sen, että oli lahja sitten tavaraa, rahaa tai jotain muuta, niin kaikkein kauneimmillaan se on silloin, kun lahjansaajan toive tulee kuulluksi.
Mun omat isovanhemmat teki näin. Syyksi sanottiin, että eivät osaa ostaa sopivaa. Toki tulee ottaa huomioon, että asuivat keskellä ei-mitään, ei autoa, linja-autoja meni heikosti silloinkin. En tiedä mitä äiti ajatteli, mutta lopputuloksen kannalta varmaan parempi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Mulla on tähän ketjuun vähän sopimaton ketutus, mutta se on se, että isovanhemmat siis antavat lasten lahjat rahana. Idea on ihan oikea, eli itse tiedämme parhaiten, mitä tarvitaan. Todellinen koko perheen lahja olisi kuitenkin se, että isovanhemmat kuuntelisivat toiveet ja tekisivät hankinnat sen mukaan - ja lahja minulle olisi se, että joku muu tekee ostamisen ja paketoinnin puolestani. Saisin siis vähän aikaa lahjaksi, sillä kyllä meillä on rahaa sen verran, että saamme itsekin lahjat maksettua - aikaa vain ei ole koskaan riittävästi. Tähän ketjuun tämä valitus on ihan ohis. Ehkä haluan tuodaesiin sen, että oli lahja sitten tavaraa, rahaa tai jotain muuta, niin kaikkein kauneimmillaan se on silloin, kun lahjansaajan toive tulee kuulluksi.
Ongelma on se että niitä lapsen vanhwmpia ei koeta lahjansaajiksi.
Ongelm on se, että lapselle annettu lahja ei saa miellyttää lapsen vanhempia.
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Millaista on perheessä, missä on 5 lasta. Ala-asteen loppuluokilla alkaa vain se rahan antajan rooli, kun lapset käy kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kun olet toimistotyössä niin voit ostaa itsellesi kauniita vaatteita töihin.
First world problems, ei voi muuta sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Tuosta valkoisuudesta tuli mieleeni, että kun anoppi sai kuulla minun odottavan esikoista (poikansa juorusi kiireellä, vaikka olimme muuta sopineet), niin madame purjehti Stockalle ja osti sieltä vain valkoisia vaatteita tulevalle vauvalle. Kaksi muovikassillista.
Sain kuulla, että vastasyntyneelle pitää pukea vain puhtaan valkoista, ei värejä (!?). En muista mikä syy tähän oli.
Mä en edes halunnut käydä läpi niitä uusia, hienoja, puhtaita vauvanvaatteita siksi, että hän ikäänkuin vei multa ilon hankkia lapselleni harkittuja vaatteita. Mä vähän loukkaannuin.
Äitiyspakkauksessa oli oikeastaan riittävästi vaatteita, sitten kun sen sain hakea. Vähän hukkaan menivät nuo vitivalkoiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Pojatkin ovat tarkkoja vaatteistaan, haluavat itse valita. Monella lapsella on merkkivaatteita koulussa ja he haluavat samanlaisia kuin kavereilla on.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?
No kun se on alle vuoden vanha, eikä osaa vielä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias haluaa jo valita itse vaatteita. Eihän siinä ole kuin muutama vuosi, kun vanhempi saa valita lapselle vaatteita.
Ala-asteen loppuluokilla lapset käyvät jo kaverien kanssa vaateostoksilla.
Kyllä on ihanaa olla toimistotyössä. Voi valita itse mitä laittaa töihin päälle esim. kauniin neulemekon.
Varsinkin tytöt tekevät shoppailu reissuja keskenään. Ei sinne äitiä haluta mukaan, noloa. Äiti voi viedä lapsen ostoskeskukseen ja hakea parin kolmen tunnin päästä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Kun kirppiksetkään ei ota myyntiin niitä valmiiksi risoja ja/tai tahraisia riepuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Eikä ole.
He on 50-60-luvuilla syntyneitä, joiden oma lapsuus oli yltäkylläisempi monella tapaa.
Olen syntynyt 50-luvulla, ja voin sanoa, että yltäkylläisyys oli kaukana omasta lapsuudestani, kuten kaikkien muidenkin ns. tavallisten ihmisten kuten esimerkiksi duunareitten elämästä. Tämä ottamatta kantaa muuhun ketjun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Ehkä tässä paljastui jotain syvempääkin tästä keskustelusta. Itselleni lapsen mummo ei ole vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Pahoittelen, mutta ei saa. Moni epäilemättä tekisi sen mielellään, mutta laki kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.
Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.
Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.
Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.
Vie kirpparille tarkoittaa omassa kielenkäytössäni myös lahjoittamista Fidan, Pelastusarmeijan, SPR:n jne kirpparille. Älä nyt hyvä ihminen roskiin heitä käyttökelpoista tavaraa.
Luonto kiittää kierrättäjää.
Sinä voit nimittää lehmää hevoseksi mutta ei lehmä silti ole hevonen.
Luonto ei todellakaan kiitä näitä krääsän kierrättäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Ehkä tässä paljastui jotain syvempääkin tästä keskustelusta. Itselleni lapsen mummo ei ole vieras ihminen.
On perheen ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
Tais vissiin osua ja upota? 😂
No, minä en ole miniä enkä anoppi, mutta olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaikesta te saattekin ongelman aikaan.
En voisi työskennellä hoitoalalla, siellä joutuu pitämään työvaatteita, pitkät hiukset täytyy olla kiinni, ei saa käyttää sormuksia eikä kynsilakkaa.
Ja jollain osastolla vielä kaikki muut suojavarusteet.