Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko olla asperger, jos osaa lukea ihmisiä todella hyvin?
10.12.2021 |
Yleensä aspergeriin yhdistetään heikko ihmisten lukutaito. Veljelläni on vahvasti yleisimmät aspergerin oireet, mutta hän on todella taitava lukemaan ihmisiä oikein. Hän tuntuu tunnistavan heti, jos ihminen on epärehellinen tunteistaan ja muutenkin. Hän varoitti ex-miehestäni sanoen, että hän on vihainen ihminen. Suhteemme oli alkuvaiheessa, eikä exäni ollut käyttäynyt mitenkään uhkaavasti. Exäni oli sosiaalinen ja yleisesti todella pidetty, mutta veljeni ei tykännyt hänestä pätkääkään. Alle vuoden jälkeen exäni muuttui ja hänestä tuli väkivaltainen. Pääsin suhteesta eroon, enkä ajatellut veljeni varoitusta ennen kuin vasta myöhemmin, kun näin tätimme, joka on aina kaikkien silmissä ollut maailman onnellisin ja iloisin ihminen, mutta veljeni mielestä hirveän surullinen. Tätimme ei koskaan näyttänyt ulospäin mitään masennukseen viittavaa, mutta hän paljasti viime viikolla olleensa jo vuosia masentunut. Voisi ajatella, että kyseessä olisi odota ja näet tilanne, mutta näitä esimerkkejä olisi paljon.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia aspergereista? Raakaa rehellisyyttä ja suoruutta pidetään yleisesti sosiaalisten taitojen puutteena, mutta olisiko ne kuitenkin niitä oikeita taitoja?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Joo olen samaa mieltä. Mutta olisko sen kaiken opettaa mulle myös murskaamatta mun itsetuntoa ja elämänhalua, ja traumatisoimatta mua loppuelämäkseni? Kunhan mietin. Olisihan se toki aiheuttanut ylimääräistä vaivannäköä, rahanmenoa ja vaatinut aikaakin, mutta jospa olisin lopulta hyvittänyt sen olemalla edes vähän enemmän tuottava kuin kuluttava yhteiskunnan jäsen, ja enemmänkin osallistuva kuin syrjäytynyt jäsen ihmisyhteisöissä? Kaikkea sitä välillä juolahtaakin mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Ihan tosi hieno homma paitsi ettei tuo toimi. Opetatko myös sokeat näkemään koska ”se on meidän kaikkien kehityskulku”. Mikä kohta tässä on vaikeaa tajuta; aspergerissa se _vamma_ on juurikin tuossa - se ei parane, kaikkia ei voi siitä kuntouttaa. Sen sijaan yhteiskunta sopeutuu sokeisiinkin, aspergereihin ei _haluta_ sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Ihan tosi hieno homma paitsi ettei tuo toimi. Opetatko myös sokeat näkemään koska ”se on meidän kaikkien kehityskulku”. Mikä kohta tässä on vaikeaa tajuta; aspergerissa se _vamma_ on juurikin tuossa - se ei parane, kaikkia ei voi siitä kuntouttaa. Sen sijaan yhteiskunta sopeutuu sokeisiinkin, aspergereihin ei _haluta_ sopeutua.
Kiitos tästä! T: se hiireksi nujerrettu.
Minä tiedän terveydenhuollon ammattilaisen, jolla asperger-lapsi. Muistan ikuisesti hänen mairean hymynsä, kun selitti, että nykyisin hänen lapsellaan ei voisi enää aspergeria diagnosoida eivätkä kriteerit täyttyisi. Meni kylmät väreet. Kuinka vähän ihmistä olikaan itsenään rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun kirjoittaa nyt joku asperger joka ei ymmärrä roolin käsitettä, olettaa sen tarkoittavan samaa kuin mitä näyttelijät tekevät työkseen, teeskentelyä ja ulkoaopittua toistamista ja on sitten päätellyt että sen roolin takana on toisenlainen persoona josta voi nähdä häivähdyksiä roolisuorituksen läpi, mutta näin ei elämän muiden roolien kanssa, on niissäkin toki opittua, vaikkapa äidin tai ystävän roolissa, ei me ilman roolia olla koskaan, jossakin työtehtävässä paljonkin, mutta silti tietoista oman persoonallisuuden avulla suorittamista.
Aspergerilla ei ole erityistä empatiakykyä jotta voisi samastua johonkin toiseen henkilöön ja sillätavoin ymmärtää toisen ihmisen syvempää olemusta, eikä siten voi olla kykyä nähdä roolien taakse, sen tyyppistä saattaa olla erityisherkillä.Kun puhut, että aspergerilla ei ole empatiakykyä, niin se kertoo vain pienestä osasta Aspergeja. Mennään ns autismin kirjon ääripäähän. Autistinen, jonka kaikenlainen kommunikointi on rajoittunutta.
Tunnen tosi monta assia ja heillä on normaali empatiakyky. Voi olla jopa tavallista herkempi ja aistivat hyvin toisesta ihmisestä mikä hän on. Olimme aikoinaan sopeutumisvalmennuskurssilla ja siellä toiset vanhemmat kertoivat myös kuinka herkästi as-lapsi vaistoaa asioita ja toista ihmistä. Lukee toisesta millainen tämä oikeasti on ja tuntee empatiaa. Monet assit ovat erittäin eläinrakkaita ja tuntevat empatiaa eläimiä kohtaan. Ns kettutytöt on kerrottu olevan aaseja ja monet muutkin oikeutta elämille kannattavat ihmiset.
Voihan sen niin selittää että lapsi on herkästi toisia lukeva asperger, jos ei halua sanoa että on sosiopaatin taipumusta. Samaa settiä ovat vain eri ääripäistä.
Mulla paljonkin jotain as-piirteitä, mutta tuo, että mulla on todella hyvät tuntosarvet ihmisten suhteen, on vaikuttanut siihen, että en saa diagnoosia. Olen oikeassa lähes aina. Piirteitä on sanoa ääneen asioita, joista voisi olla hiljaa, jään jumiin yhteen asiaan helposti, olen hajamielinen, kömpelö, mutta pikkuasioita muistan todella tarkasti ja matikka on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on assipiirteitä, mutta ei diagnoosia. Olen empaattinen, tykkään eläimistä, olen raatorehellinen omassa vuorovaikutuksessani ja kiinnitän huomiota yksityiskohtiin myös toisten käytöksessä. Ennen ajattelin olevani erityisherkkä mm. aistiyliherkkyyden takia. Havahduin tajuamaan, että omatkin erityisherkkyyden piirteeni ovat todellisuudessa assipiirteitä erään toisen, ilmiselvästi aspergerhenkilön, selittäessä omaa käytöstään erityisherkkyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Ihan tosi hieno homma paitsi ettei tuo toimi. Opetatko myös sokeat näkemään koska ”se on meidän kaikkien kehityskulku”. Mikä kohta tässä on vaikeaa tajuta; aspergerissa se _vamma_ on juurikin tuossa - se ei parane, kaikkia ei voi siitä kuntouttaa. Sen sijaan yhteiskunta sopeutuu sokeisiinkin, aspergereihin ei _haluta_ sopeutua.
Tuo vertaaminen sokeaan herätti minussa mielenkiintoisen ajatusleikin. Jos olisinkin autisminkirjo-oireilun sijaan ollut näkövammainen lapsi, ja kasvanut siinä samassa omassa ympäristössäni siinä 70- ja 80-lukujen taitteessa: ”Hirveen kömpelö törmäilijä toi meidän kakara! Aina saa olla huutamassa ettei rikkois joka paikkaa, hermo menee! Itkee ja kiukuttelee ihan ihme asioista. Hankala kiittämätön pentu! Mikä nyt muka on??! Ja höpsis! Näethän! Kaikkihan nyt näkee jolla on silmätki päässä!! Lakkaa valehtemasta! Huomiota vaan kerjää ja tahallaan on hankala. Kaikkeni oon tehny ja tommonen se vaan kehtaa olla!” ”Kattokaa tota vähä se on outo! Se on kyl ihan pimee. Onkohan se hullu tai muuten vaan ihan vammanen?? Mennään sanoo sille ettei se saa olla täällä kun me ollaan täällä. Sano sä sille että se on ihan kakkapää. Sit ku se alkaa itkemään niin nauretaan sille!” ”Sinun pitäisi vain keskittyä täällä koulussa enemmän, ei tämä kellekään helppoa ole. Muutkin lapset tekevät kiltisti läksynsä, seuraavat opetusta ja pärjäävät kokeissa. Pitää olla ahkera ja huolellinen. Muuten et pääse isona mihinkään hyviin töihin ja jäät köyhäksi. Muutkin pärjäävät ihan hyvin, yrittäisit edes.” ”Mikähän hullu tuokin kompuroija ja törmäilijä on? Kysyikö se jotain? Pitäskö sille tilata ambulanssi? Ehkä ei kuitenkaan, mikä lie sekopää, vaihdanpa vaan kadunpuolta”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assi-lapseni käytöksestä näen, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on kuin “ukkosenjohdatin”: lapseni käyttäytyy täysin toisen fiilisten ja ajatusten mukaan. Tiedän lapseni fiiliksistä kehen luottaa ja kehen en.
Minua sykähdytti aiempi vertaus hevosen tai eläinten käytökseen. Eläin vaistoaa automaattisesti ihmisen antamat näkymättömät ja näkyvät vihjeet. Assi-lapseni on opettanut minulle todella paljon ihmisten kaksinaamaisuudesta ja julmuudesta = hienoista aikuisten rooleista.
Vierailija kirjoitti:
Assi-lapseni käytöksestä näen, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on kuin “ukkosenjohdatin”: lapseni käyttäytyy täysin toisen fiilisten ja ajatusten mukaan. Tiedän lapseni fiiliksistä kehen luottaa ja kehen en.
Minua sykähdytti aiempi vertaus hevosen tai eläinten käytökseen. Eläin vaistoaa automaattisesti ihmisen antamat näkymättömät ja näkyvät vihjeet. Assi-lapseni on opettanut minulle todella paljon ihmisten kaksinaamaisuudesta ja julmuudesta = hienoista aikuisten rooleista.
Voin luottaa täysin assi-lapseni antamaan tietoon ulkopuolisista ihmisistä, koska tämä tieto on täysin suodattamatonta ja puhdasta.
Ymmärrän siksikin niin hyvin, miksi assit herättävät ns. normiaivoisissa monenlaista pelkoa ja raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-ihminen osaa usein skannata toisen, muttei ymmärrä häntä ja mihin hänen tunteensa ja käytöksensä perustuvat.
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihminen osaa usein skannata toisen, muttei ymmärrä häntä ja mihin hänen tunteensa ja käytöksensä perustuvat.
Koska ne perustuvat valheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assi-lapseni käytöksestä näen, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on kuin “ukkosenjohdatin”: lapseni käyttäytyy täysin toisen fiilisten ja ajatusten mukaan. Tiedän lapseni fiiliksistä kehen luottaa ja kehen en.
Minua sykähdytti aiempi vertaus hevosen tai eläinten käytökseen. Eläin vaistoaa automaattisesti ihmisen antamat näkymättömät ja näkyvät vihjeet. Assi-lapseni on opettanut minulle todella paljon ihmisten kaksinaamaisuudesta ja julmuudesta = hienoista aikuisten rooleista.
Eräs vakavasti oireillut as-nainen kuntoutui, kun pääsi tekemisiin eläintarhan gorilloiden kanssa. Ne olivat ensimmäisiä olentoja, joiden käytös avatui hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihminen osaa usein skannata toisen, muttei ymmärrä häntä ja mihin hänen tunteensa ja käytöksensä perustuvat.
Koska ne perustuvat valheeseen.
Ehkä ne tuntuvat siltä, jos niitä ei ymmärrä. Se on kuin vieras kieli.
Todellisuudessa ne eivät perustu valheeseen, vaan niillä on tarkoitus joka säätelee ihmisten välistä vuorovaikutusta. Siksi ne ovat olemassa. Ne tulevat ihmisen aivoista ja hermostosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihminen osaa usein skannata toisen, muttei ymmärrä häntä ja mihin hänen tunteensa ja käytöksensä perustuvat.
Koska ne perustuvat valheeseen.
Ehkä ne tuntuvat siltä, jos niitä ei ymmärrä. Se on kuin vieras kieli.
Todellisuudessa ne eivät perustu valheeseen, vaan niillä on tarkoitus joka säätelee ihmisten välistä vuorovaikutusta. Siksi ne ovat olemassa. Ne tulevat ihmisen aivoista ja hermostosta.
Kumpi on parempi?
Kumman aivot toimivat oikein?
Onko toinen ”vääränlainen” tai ”huono”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger-ihminen osaa usein skannata toisen, muttei ymmärrä häntä ja mihin hänen tunteensa ja käytöksensä perustuvat.
Koska ne perustuvat valheeseen.
Ehkä ne tuntuvat siltä, jos niitä ei ymmärrä. Se on kuin vieras kieli.
Todellisuudessa ne eivät perustu valheeseen, vaan niillä on tarkoitus joka säätelee ihmisten välistä vuorovaikutusta. Siksi ne ovat olemassa. Ne tulevat ihmisen aivoista ja hermostosta.
Kerrotko, mistäpäin aivoista ja hermostosta? Tarvitsen koordinaatit?
Voiko asperger henkilö aktivoida aivonsa ”oikein”?
Tuota,miten tuo asperger todetaan? millainen tutkimus siihen on ?
En tiedä. Kiinnostavia kommentteja.
Voiko asperger -aivoja muuttaa toimimaan ”oikein”?
Alue: Aihe vapaa
Taisit käsittää väärin sanan rooli. Eihän se tarkoita näyteltävää roolia tuossa yhteydessä vaan erilaista olemisen tapaa eri ikäisten tai vaikka työpaikan ihmisten kesken, puolison kanssa taas ollaan toisella tavalla jne.