Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla asperger, jos osaa lukea ihmisiä todella hyvin?
10.12.2021 |
Yleensä aspergeriin yhdistetään heikko ihmisten lukutaito. Veljelläni on vahvasti yleisimmät aspergerin oireet, mutta hän on todella taitava lukemaan ihmisiä oikein. Hän tuntuu tunnistavan heti, jos ihminen on epärehellinen tunteistaan ja muutenkin. Hän varoitti ex-miehestäni sanoen, että hän on vihainen ihminen. Suhteemme oli alkuvaiheessa, eikä exäni ollut käyttäynyt mitenkään uhkaavasti. Exäni oli sosiaalinen ja yleisesti todella pidetty, mutta veljeni ei tykännyt hänestä pätkääkään. Alle vuoden jälkeen exäni muuttui ja hänestä tuli väkivaltainen. Pääsin suhteesta eroon, enkä ajatellut veljeni varoitusta ennen kuin vasta myöhemmin, kun näin tätimme, joka on aina kaikkien silmissä ollut maailman onnellisin ja iloisin ihminen, mutta veljeni mielestä hirveän surullinen. Tätimme ei koskaan näyttänyt ulospäin mitään masennukseen viittavaa, mutta hän paljasti viime viikolla olleensa jo vuosia masentunut. Voisi ajatella, että kyseessä olisi odota ja näet tilanne, mutta näitä esimerkkejä olisi paljon.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia aspergereista? Raakaa rehellisyyttä ja suoruutta pidetään yleisesti sosiaalisten taitojen puutteena, mutta olisiko ne kuitenkin niitä oikeita taitoja?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseäni sosiaalisesti taitavana aspergerina (jolla ei kuitenkaan ole liiemmin tarvetta tai mielenkiintoa sosiaaliseen kanssakäymiseen). Tunnistan herkästi ihmisten tarkoitusperiä ja vaistoan usein myös pahat tai onnettomat ihmiset tai ristiriitaisen tai persoonallisuushäiriöisen käytöksen äkkiä. Esimerkiksi työpaikalle tuli uusi pikkupomo, ja näin kauan ennen kuin kumpikaan hänet rekrynneistä pomoista, että heidän huippurekrynsä on läpimätä mielistelijä ja perverssi. Yksi aamu ensimmäisellä työviikolla hän tuli sisään ja pysähtyi kehumaan, kuinka näytän hyvältä ilman silmälaseja ennen kuin jatkoi matkaa. Livahdin keittiöön kuuntelemaan, kun hän kiersi kaikki työkaverien huoneet toivottaen huomenet, mutta poikkeuksetta esitti joka naiselle ja vain naisille jonkin tämän ulkonäköä kehuvan kommentin. Miehille ja pomoille jutteli työasioita. Myöhemmin jotakin muutakin tapahtui, sillä pomo järjesti koko henksulle yllättäen kahdenkeskiset palaverit ja tiedusteli jokaiselta, onko tämä henkilö kohdistanut asiatonta kohtelua kehenkään. Tuskin tuollaista pelkkien kehujen takia järjestetään.
Koska en ole ehkä yhtä kiintyväinen muihin kuin valtaväestö enkä yleensä mieti asioita siltä kantilta, loukkaako tämä reaktioni jotakuta, arvioin myös sukulaisten toimintaa paljon objektiivisemmin kuin muut tuntuvat arvioivan. Tunnistan manipulointiyritykset herkästi. Minulla on manipuloiva isoäiti, jolla oli mm. ollessani lapsi tapana alkaa tekoitkemään, jos en totellut. Tunnistin hänen reaktionsa tekoitkuksi jo alle kouluikäisenä enkä reagoinut siihen.
Tarkkailen paljon ihmisiä silloin kun he eivät puhu, sen sijaan että keskustelisin heidän kanssaan. Seuraan keskusteluja mieluummin kuin osallistun. Tykkään istua ja katsella ihmisiä etäältä.
Minulla on neurotyypillinen eli "normaali" aviomies, jonka mielestä olen ehkä juuri aspergerin takia niin mutkaton puoliso, koska en pelaa sosiaalisia pelejä, olen aito ja sanon mitä tarkoitan, osaan olla analyyttinen vaikkakin välillä impulsiivinen, olen rehellinen ja teen mitä lupaan enkä lupaa asioita joita en tarkoita, uskallan olla oma itseni ja tehdä itselleni mieluisia asioita häpeilemättä, esim. en vaivaannu kieltäytyessäni juhlista, jotka eivät kiinnosta minua tai joiden järjestäjä ei mielestäni ole mukava ihminen.
Meissä on niin paljon samaa! :) ah sitä helpotuksen tunnetta kun lopetin viimeisetkin kohteliaisuuden nimissä suoritetut juhlat ym ja jäin suosiolla kotiin latautumaan siksikin ajaksi. Sama tuon oivalluksen kanssa kun tajusi/hyväksyi vihdoin että tämä maailma ei ole minunlaisia varten kuitenkaan, niin ihan sama vaan olla oma itsensä kun ei se tosiasia muuksi muutu kuitenkaan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi mielenkiintoista! Mulla on tilanne tasan toisinpäin: oon todella huono lukemaan ihmisiä, mutta muilta osin en ollenkaan tunnista itseäni Aspergerin kuvauksesta, enkä esim. netissä olevista (tiedän että epätieteellisistä ja korkeintaan suuntaa antavista) Asperger-testeistä saa lähellekään sinnepäin olevia pistemääriä. Ihmisten lukemisen vaikeus näkyy erityisesti siinä, että jos joku on tyytymätön toimintaani mutta ei sano sitä suoraan, jään asiasta täysin tietämättömäksi ja jatkan sitä tyytymättömyyttä herättävää toimintaani iloisesti kunnes olen suurissa vaikeuksissa. Usein siis nimenomaan negatiiviset tunteet jäävät huomaamatta, ja naiivisti kuvittelen että ihmiset ovat minuun tyytyväisiä ja viihtyvät kanssani. Mulla ei ole ainakaan aikuisiällä lainkaan esim. aistiyliherkkyyksiä, sosiaalisista tilanteista kuormittumista, toiminnanohjauksen ongelmia tai poikkeavan intensiivisiä erityiskiinnostuksen kohteita. Viihdyn ihmisten seurassa, tykkään lukea romaaneja, ilmeeni ovat muiden mielestä normaaleja enkä todellakaan puhu kirjakieltä. Motorisesti olen aina ollut hieman kömpelö, mutta se lienee erillinen asia. Joten olisiko kuitenkin niin, että ihmisten lukemisen vaikeus on jotain ihan muuta kuin Asperger? Mitä sitten?
Tämä on hyvä keskustelu. Tällaista saisi olla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista! Mulla on tilanne tasan toisinpäin: oon todella huono lukemaan ihmisiä, mutta muilta osin en ollenkaan tunnista itseäni Aspergerin kuvauksesta, enkä esim. netissä olevista (tiedän että epätieteellisistä ja korkeintaan suuntaa antavista) Asperger-testeistä saa lähellekään sinnepäin olevia pistemääriä. Ihmisten lukemisen vaikeus näkyy erityisesti siinä, että jos joku on tyytymätön toimintaani mutta ei sano sitä suoraan, jään asiasta täysin tietämättömäksi ja jatkan sitä tyytymättömyyttä herättävää toimintaani iloisesti kunnes olen suurissa vaikeuksissa. Usein siis nimenomaan negatiiviset tunteet jäävät huomaamatta, ja naiivisti kuvittelen että ihmiset ovat minuun tyytyväisiä ja viihtyvät kanssani. Mulla ei ole ainakaan aikuisiällä lainkaan esim. aistiyliherkkyyksiä, sosiaalisista tilanteista kuormittumista, toiminnanohjauksen ongelmia tai poikkeavan intensiivisiä erityiskiinnostuksen kohteita. Viihdyn ihmisten seurassa, tykkään lukea romaaneja, ilmeeni ovat muiden mielestä normaaleja enkä todellakaan puhu kirjakieltä. Motorisesti olen aina ollut hieman kömpelö, mutta se lienee erillinen asia. Joten olisiko kuitenkin niin, että ihmisten lukemisen vaikeus on jotain ihan muuta kuin Asperger? Mitä sitten?
Ehkä sinulla ei ole aspergeria, vaan jokin muu neurologinen erityisyys?
Vierailija kirjoitti:
Tosi mielenkiintoista! Mulla on tilanne tasan toisinpäin: oon todella huono lukemaan ihmisiä, mutta muilta osin en ollenkaan tunnista itseäni Aspergerin kuvauksesta, enkä esim. netissä olevista (tiedän että epätieteellisistä ja korkeintaan suuntaa antavista) Asperger-testeistä saa lähellekään sinnepäin olevia pistemääriä. Ihmisten lukemisen vaikeus näkyy erityisesti siinä, että jos joku on tyytymätön toimintaani mutta ei sano sitä suoraan, jään asiasta täysin tietämättömäksi ja jatkan sitä tyytymättömyyttä herättävää toimintaani iloisesti kunnes olen suurissa vaikeuksissa. Usein siis nimenomaan negatiiviset tunteet jäävät huomaamatta, ja naiivisti kuvittelen että ihmiset ovat minuun tyytyväisiä ja viihtyvät kanssani. Mulla ei ole ainakaan aikuisiällä lainkaan esim. aistiyliherkkyyksiä, sosiaalisista tilanteista kuormittumista, toiminnanohjauksen ongelmia tai poikkeavan intensiivisiä erityiskiinnostuksen kohteita. Viihdyn ihmisten seurassa, tykkään lukea romaaneja, ilmeeni ovat muiden mielestä normaaleja enkä todellakaan puhu kirjakieltä. Motorisesti olen aina ollut hieman kömpelö, mutta se lienee erillinen asia. Joten olisiko kuitenkin niin, että ihmisten lukemisen vaikeus on jotain ihan muuta kuin Asperger? Mitä sitten?
On mahdollista, että olet vain niin vilpitön ja avoin ihminen, että kaikenlainen vihjailu ja elekieli jää huomaamatta, kun toinen suusanallisesti ilmaisee toisin. (”Onpas sinulla kivan pirtsakan näköinen paita tänään!” Sanoja voi silti ajatella, että huh miten räikeä paita, tajuispa toi nyt että sen paita pistää häiritsevästi silmään.) Ovatko vanhempasi(kin) olleet sellaisia? Minusta se on vain hieno ominaisuus, olla pelaamatta pelejä. Toki se on sitten hankalaa pärjätä välillä ihmisten kanssa, tulee yllätyksiä ja pettymyksiä. En itsekään tykkää peleistä ja vihjailuista yhtään, mieluiten sanottais vaan suoraan, ja osattais myös pitää mölyt mahassa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa asiaan, joka ei sanojalle kuulu. (Kuten vaikka jos ei tykkää mun paidasta, pitäköön näkemyksensä itsellään, mutta ei tarttis sitte ns. kehuakaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä keskustelu. Tällaista saisi olla enemmän.
Ihmeesti täällä on usein nää autisminkirjo-keskustelut parhaita, ja toisinaan myös ketjut vakavasta masennuksesta. Joskus tietty trollit iskee ja se on siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assi-lapseni käytöksestä näen, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Hän on kuin “ukkosenjohdatin”: lapseni käyttäytyy täysin toisen fiilisten ja ajatusten mukaan. Tiedän lapseni fiiliksistä kehen luottaa ja kehen en.
Minua sykähdytti aiempi vertaus hevosen tai eläinten käytökseen. Eläin vaistoaa automaattisesti ihmisen antamat näkymättömät ja näkyvät vihjeet. Assi-lapseni on opettanut minulle todella paljon ihmisten kaksinaamaisuudesta ja julmuudesta = hienoista aikuisten rooleista.
Voin luottaa täysin assi-lapseni antamaan tietoon ulkopuolisista ihmisistä, koska tämä tieto on täysin suodattamatonta ja puhdasta.
Ymmärrän siksikin niin hyvin, miksi assit herättävät ns. normiaivoisissa monenlaista pelkoa ja raivoa.
Ihmiset vihaavat ja kiusaavat meitä holtittomasti. Jopa omien perheenjäsenten ainoa toive on ”muutos” - jota ei koskaan tapahdu.
Samaan pyritään kuntoutuksessa ja terapiassa. Toivon että tilanne muuttuu tulevaisuudessa.
Meidän as-vertaistukiryhmässä (aikuisia) on tapahtunut kolme itsemurhaa kahden vuoden aikana. Se kertoo karua kieltään siitä, kuinka paikkaa yhteiskunnassa ei ole, paitsi se sormella osoitettu olemattomuuden toivomus perimmäisessä nurkassa hiljaa.
Minä olen jo lähemmäs viisikymppinen assi, ja jossakin kohtaa sitä vain hyväksyy ettei ihmiset hyväksy. Jaksoin opinnot ja jonkin verran työelämääkin, mutta kuten jokainen ymmärtää, ei kukaan jaksa loputonta roolinvetoa ja näytelmää vuodesta toiseen - siinä sekä uupuu että masentuu. Olen tekemisissäni hyvä ja tarkka, mutta minulta puuttuu kaikki tavoitteellisuus ja kunnianhimo. En ole koskaan ymmärtänyt urakehityksen päälle. Ihmisten kanssa tulen toimeen, mutta vaistoan kyllä että minua pidetään outona. Sen lisäksi olin aina se, johon sadistinen kanssakulkija purkaa paskat fiiliksensä huonon päivän sattuessa. Ehkä ihmiset aistivat erilaisuuden, kuin haaskan; tuohon kun suuntaa kaiken tämän demonisen varjoni niin tulee mahdollisimman paljon vahinkoa! Ihmisyys on loppujen lopuksi aika kuvottavaa. Nykyisin olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ystäviä ei ole, harrastelen itsekseni. Korona olis kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota,miten tuo asperger todetaan? millainen tutkimus siihen on ?
Katso Ylestä hyvä ohjelma nimeltään Mahtimuksut!
Huh, olipa raskasta, enkä katsonut kuin kaksi jaksoa jossa oli aspergereista ja tuli ihan skitsoja fiiliksiä, että niissä muissa jotka esiintyi olisi tunnesyöppöjä joista heijastuisi muuallekin semmoinen epämääräinen vellomisen suo.
Niin,mitä nyt voi tulkita hyväksi ihmisten lukemiseksi..? Usein tuollaiset vaistoajat vaistoavat muista ihmisistä todella paljon, ja useinmiten ihan päin prinkkalaa, mutta muut eivät muista niitä vääriä tulkintoja, ainoastaan ne harvalukuiset oikeaan osuneet "lukemiset".
Ei sillä, assitkin ovat kyllä hyvin yksilöitä näissä asioissa. Aspergerin lisäksi - jota siis esimerkiksi ap:n veljelle ei ole diagnosoitu, hän vain itse kyökkitulkitsee asioita - ihmisillä on satoja muitakin ominaisuuksia.
Se on kumminkin ihan olennaisin diagnoosikriteeri (joka erottaa aspergerin muista), että ihmisellä on heikot sosiaaliset taidot. Hän ei ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää ja motiiveja kunnolla.
Joten siksi sanoisin, että ei voi olla - jos muiden lukemiseksi siis kutsutaan tilanteiden ja viestinnän ymmärtämistä.
Mutta jos muiden lukemiseksi kutsutaan tunnetilojen vaistoamista, niin voi olla. Oma parikymppinen as-lapseni on syvästi as, sai diagnoosin jo alle nelivuotiaana ja on lähellä HFA:ta, ja hän ei osaa tulkita puheita ja tilanteita, mutta vaistoaa herkästi (ja joskus kyllä täysin väärinkin) tunteita. Eli hänellä tunnetilojen vaistoaminen on herkkää, ei välttämättä tarvita silti hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
110 pahoittelee, tekstinsyöttö heitti loppuun hölmön sanan, enkä huomannut korjata. P.o. "ei välttämättä täysin silti hyvää".
Vierailija kirjoitti:
Niin,mitä nyt voi tulkita hyväksi ihmisten lukemiseksi..? Usein tuollaiset vaistoajat vaistoavat muista ihmisistä todella paljon, ja useinmiten ihan päin prinkkalaa, mutta muut eivät muista niitä vääriä tulkintoja, ainoastaan ne harvalukuiset oikeaan osuneet "lukemiset".
Ei sillä, assitkin ovat kyllä hyvin yksilöitä näissä asioissa. Aspergerin lisäksi - jota siis esimerkiksi ap:n veljelle ei ole diagnosoitu, hän vain itse kyökkitulkitsee asioita - ihmisillä on satoja muitakin ominaisuuksia.
Se on kumminkin ihan olennaisin diagnoosikriteeri (joka erottaa aspergerin muista), että ihmisellä on heikot sosiaaliset taidot. Hän ei ymmärrä neurotyypillisten ihmisten sanatonta viestintää ja motiiveja kunnolla.
Joten siksi sanoisin, että ei voi olla - jos muiden lukemiseksi siis kutsutaan tilanteiden ja viestinnän ymmärtämistä.
Mutta jos muiden lukemiseksi kutsutaan tunnetilojen vaistoamista, niin voi olla. Oma parikymppinen as-lapseni on syvästi as, sai diagnoosin jo alle nelivuotiaana ja on lähellä HFA:ta, ja hän ei osaa tulkita puheita ja tilanteita, mutta vaistoaa herkästi (ja joskus kyllä täysin väärinkin) tunteita. Eli hänellä tunnetilojen vaistoaminen on herkkää, ei välttämättä tarvita silti hyvää.
Voitko kertoa tilanteista, miten hän on vaistonnut tunteita? Ja miten ne ovat menneet väärin? Kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MItä jos aikuisena haluaa tutkituttaa?
tuossa näyttäs olevan lapsille suunnattu kysely https://www.autismiliitto.fi/files/2145/ASSQ-lomake_virallinen_kaannos_…
Vierailija kirjoitti:
MItä jos aikuisena haluaa tutkituttaa?
tuossa näyttäs olevan lapsille suunnattu kysely https://www.autismiliitto.fi/files/2145/ASSQ-lomake_virallinen_kaannos_…
Minä olen saanut nelikymppisenä diagnoosit Asperger ja ADD julkiselta puolelta. Lähete sairaalaan neuropsykiatrian puolelle psyk. polilta. Vuosi siinä taisi mennä kaikkiaan. Psykologiset ja neuropsykologiset testaukset, kaikki dokumentit lapsuudesta saakka, vanhempien haastattelut etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri työssä, mutta kun kohtaat minut, kohtaat minun työroolini. Ei se tarkoita, että valehtelen tai olen epäaito, kaikki se mitä sanon on totta, ja valta jota päätöksissä käytän, on todellista. Mutta kaikki se mitä asiakkaat minulle puhuvat, jos ajattelisin että se kohdistuu minuun, itkisin joka päivä. Ajattelen että se kohdistuu rooliini ja edustamaani valtaan, ja pystyn osoittamaan heille sympatiaa.
Jos päästäisin sen läpi persoonaan, olisi kiusaus välttää heidän mielestä ikäviä päätöksiä, koska suojelisin itseä heidän vihalta ja pettymykseltä. Ihmiset eivät juuri ajattele kuin itseään, ja edistävät etuaan kaikin keinoin. Mutta kun pidän mielessä, mitä minun on roolissa tehtävä, jaksan myös ymmärtää heidän inhimillistä oman edun tavoittelua.
Edelleen, en valehtele vaan harjoitan ammattiani ja käytän kaiken osaamiseni asiakkaan palvelemiseen. Ja aidosti haluan tehdä työni hyvin. Mutta en voi olla avoin ja ystävä 50 asiakkaalle viikossa ja pysyä järjissäni.
Lisäksi, ystävien pitäisi molempien pyrkiä toisensa parhaaseen. Me molemmat kuitenkin pyrimme asiakkaan parhaaseen.
Nyt meni sympatia ja empatia sekaisin, mutta muuten aivan varmasti näin :)
Kaikki Asperger- ammattilaisuus ja ”kuntoutus” on Suomessa täysin lapsenkengissään ja ala-arvoista väkisin muuttamista. Itse en lastani sellaiseen väkivaltaan koskaan alistaisi.
Mitä te-toimisto tekee sitten jos on as- tai vastaava diagnoosi ?
Nakkaa kuntoutukseen ?
Mistä tuon aspergerin tähän vetäisit? Ei liity asiaan millään tavalla. Jotkut ihmiset vain ovat tarkkanäköisiä, ehkä hieman epäluuloisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspien sosiaalinen "vamma" on maskien läpi näkeminen ja niiden käyttämättömyys. Heidän rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ainakin vahvistavat tätä ideaa. Voiko olla, että aspit eivät vain jaksa ylimääräisiä roolileikkejä ja sen takia joutuvat helposti yhteiskunnan ulkopuolelle?
Niin, kyllä sitä ulkopuoliseksi jää, jos sosiaaliset taidat ja toiminta on liian jäykkää. Keskimäärin ihminen pyrkii joustamaan sosiaalisissa tilanteissa ja haluaa antaa itsestään positiivisen vaikutelman. Onko se pelkkää teatteria ja näyttelemistä?
Mä olin esimerkiksi vielä alle kouluikäisenä niin asperger ja ADHD kuin olla saattaa. Mutta sitten alkoi tulla niin pahasti turpiin niin koulussa kuin kotonakin, että muutuin vaisuksi hiirulaiseksi, ja sillä kiltteydellä ja itsehillinnällä pärjäsin pitkälle, koska en enää ollut ns. häiriöksi kellekään. Toki koulu meni aika huonosti, koska en ollut hyvä keskittymään, muistamaan, ja häiriinnyin kaikesta metelistä ja hyörinästä, yms, ja ylläripylläri olin myös koulukiusattu, mutta noin minusta saatiin ns. nentimpi. Sisimpäni pysyi toki ihan muuttumattomana, mutta se ns. masking tuli toiseksi luonteeksi.
Ikävää, että olet joutunut yhteisössäsi hiirulaisen rooliin, mutta tuo itsehillinnän oppiminen on laajemmin katsoen meidän jokaisen kehityskulku. Pienet lapset ovat kiivaita, jyrkkiä ja joustamattomia, eivät teeskentele eivätkä katso asioita kenenkään muun kuin itsensä näkökulmasta. Myös narsistisia piirteitä on jokaisessa lapsessa.
Tunteiden sanoittaminen ja alakoulun tunnetaitotunnit ovat yhdenlaista maskingia. Tällä palstallakin on kritisoitu sanoittamista, koska siinä tarjotaan yksi ”oikea” tunne. Mutta niin se vain toimii, ehkä se on henkistä väkivaltaa tai maskingia, mutta hiljalleen vuosien varrella siitä syntyy tottumus.
Monissa uskonnoissa on ajatus, että mitä suu sanoo, sitä sydän tuntee. Eli rukoilemalla pystyy pääsemään kohti uskoa, vaikkei sydämessään sitä tuntisikaan. Sama pätee kommunikaatioon. Kun näytät empatian ulkoisia merkkejä, muutut myös sisältä empaattisemmaksi. Kun hymyilet, muutut iloisemmaksi. Kun otat vastuun tunteistasi, pystyt aiheuttamaan hyvää sekä toisille että itsellesi.
-ohis.
Ihan tosi hieno homma paitsi ettei tuo toimi. Opetatko myös sokeat näkemään koska ”se on meidän kaikkien kehityskulku”. Mikä kohta tässä on vaikeaa tajuta; aspergerissa se _vamma_ on juurikin tuossa - se ei parane, kaikkia ei voi siitä kuntouttaa. Sen sijaan yhteiskunta sopeutuu sokeisiinkin, aspergereihin ei _haluta_ sopeutua.
Tuo vertaaminen sokeaan herätti minussa mielenkiintoisen ajatusleikin. Jos olisinkin autisminkirjo-oireilun sijaan ollut näkövammainen lapsi, ja kasvanut siinä samassa omassa ympäristössäni siinä 70- ja 80-lukujen taitteessa: ”Hirveen kömpelö törmäilijä toi meidän kakara! Aina saa olla huutamassa ettei rikkois joka paikkaa, hermo menee! Itkee ja kiukuttelee ihan ihme asioista. Hankala kiittämätön pentu! Mikä nyt muka on??! Ja höpsis! Näethän! Kaikkihan nyt näkee jolla on silmätki päässä!! Lakkaa valehtemasta! Huomiota vaan kerjää ja tahallaan on hankala. Kaikkeni oon tehny ja tommonen se vaan kehtaa olla!” ”Kattokaa tota vähä se on outo! Se on kyl ihan pimee. Onkohan se hullu tai muuten vaan ihan vammanen?? Mennään sanoo sille ettei se saa olla täällä kun me ollaan täällä. Sano sä sille että se on ihan kakkapää. Sit ku se alkaa itkemään niin nauretaan sille!” ”Sinun pitäisi vain keskittyä täällä koulussa enemmän, ei tämä kellekään helppoa ole. Muutkin lapset tekevät kiltisti läksynsä, seuraavat opetusta ja pärjäävät kokeissa. Pitää olla ahkera ja huolellinen. Muuten et pääse isona mihinkään hyviin töihin ja jäät köyhäksi. Muutkin pärjäävät ihan hyvin, yrittäisit edes.” ”Mikähän hullu tuokin kompuroija ja törmäilijä on? Kysyikö se jotain? Pitäskö sille tilata ambulanssi? Ehkä ei kuitenkaan, mikä lie sekopää, vaihdanpa vaan kadunpuolta”
Olen usein miettinyt samaa. Meitä autisteja kohdellaan usein niin kuin näkövammaisia kohdeltaisiin, jos nähtäisiin kyllä heidän käytöksensä mutta ei ymmärrettäisi, että taustalla on näkövamma (eikä annettaisi heille näkövammadiagnoosia eikä mitään apuvälineitä). Ihmeteltäisiin ja paheksuttaisiin seiniin törmäilyä ja vaikkapa sitä, että henkilö ei katso toisia silmiin.
Sama juttu on, kun lääkärit varmasti tänäänkin kirjaavat jonkun potilaan tietoihin vaikkapa, että potilas oli ilmeetön, ja jättävät kertomatta syyn. Vaikutelmaksi jätetään, että olipa outo ja varmaan h*llu potilas.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te-toimisto tekee sitten jos on as- tai vastaava diagnoosi ?
Nakkaa kuntoutukseen ?
Jos on ammattitutkinto alla, ei tee yhtään mitään. Miksi tekisi? Asperger ei ole sairaus, ja jos ei muuta ole mainittu, on ihan siinä samalla viivalla muiden kanssa.
Kuvaus sopii adhd-omaiseeni, jolla on välillä ylivilkkaus-, välillä asperger-kausia.