Mikä on ratkaisusi Fermin paradoksiin? Jos universumi on täynnä elämää, miksemme ole nähneet mitään merkkejä siitä?

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa ottaa Atlantista saavillinen vettä ja katso onko siinä elämää. Tuskin.

Se ei tarkoita ettei koko valtameressä olisi elämää. Tämä on aika hyvä analogi tähän, koska pelkästään oma galaksimme on aivan käsittämättömän kokoinen (puhumattakaan koko universumsita, joka saattaa olla itseasiassa ääretön).

Esim: tähtitaivaalla näkyy kirkkaana yönä max. n. 2 000 tähteä (kaikki ovat lähimpiä tähtiä Linnunradalla). Eli näet 1/500 000 000 osan oman galaksin tähdistä. Tämän lisäksi galaksejakin on ainakin 2 000 000 000 000 000 000.

Tarkoitat epäilemättä, ettei siinä saavillisessa ole kaloja tai muita paljain silmin nähtäviä elämänmuotoja, ja olet oikeassa. Mutta jos otat käyttöön mikroskoopin...

Maapallon pinnalla, merissä ja hyvän matkaa myös pinnan alla on käytännössä kaikkialla elämää.

Siksi mielestäni olisi yllättävää, ellei varsinkin alkeellista elämää olisi muodostunut missään muualla maailmankaikkeudessa kun tällä planeetalla elämä porskuttaa suunnilleen olosuhteissa kuin olosuhteissa.

Nykyisellä tekniikalla kykenemme kommunikoimaan hyvin lähelle valonnopeutta. Normaali ihminen ymmärtää mittasuhteet helpoiten ehkä siten että se tarkoittaa noin 2,5 kertaa maapallon ympäri sekunnissa. Ja n. 8minuuttia omaan tähteemme aurinkoon.

Lähin seuraava tähti on Alpha Centauri joka on noin 4.35 valovuoden päässä. Tämä onkin yksi tärkeimmistä kohteista joista elämää etsimme. Omalla teknologiallamme me siis saisimme paluuviestin parhaimmillaan n. 9v kuluttua omasta lähettämästämme. Olettaen että siellä olisi sivilisaatio joka siihen kykenisi tai viitsisi vaivautua.

Abandonware, simulaation tekijältä loppui mielenkiinto kesken.

Mun teoria on, että on olemassa muuta elämää, mutta meidän silmä ei sitä havaitse.  Liittyy siis valon aallonpituuksiin. Ehken osannut selittää oikein termein, mutta näkyvän valon taajuksista ja aallonpituuksista tietävä varmaan ymmärtää mitä yritän ajaa takaa.

u

Vierailija kirjoitti:

Koska sekä ajan että matkan mittakaavat maailmankaikkeudessa ovat järjellemme käsittämättömiä. Meidänkään pientä sivilisaatiotamme ei ole mitenkään mahdollista havaita edes muutaman tuhannen valovuoden päästä millään tekniikalla edes teoriassa, koska mikään signaali ei kulje valoa nopeammin, ja muutama tuhat valovuotta on universumin mittakaavassa hyvin pieni etäisyys. Emme me yksin ole, mutta suunnattomassa aika-avaruudessa muut ovat meistä käsittämättömän kaukana.

Ei ihmisen signaaleja ole kukaan varmaan havainnut, mutta me oltaisiin voitu havaita vaikka miljoonia vuosia sitten lähetetyt signaalit.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että elämää voi olla aika paljonkin ihan omassa galaksissammekin. Sen sijaan älyllistä elämää, joka kommunikoi ympäri avaruutta tavoilla, jotka me ymmärrämme, on luultavasti erittäin, erittäin harvassa – ehkei edes lähigalakseissamme – eli ovat aivan liian kaukana, jotta koskaan saisimme tietää.

Ensimmäiseksi mainituista, esimerkiksi bakteeritason elämästä, emme välttämättä kovin helposti saa varmaa havaintoa, joten siksi saamamme vaikutelma on, ettei elämää olisi kuin tällä planeetalla. Yksikin varma havainto ei-Maasta kotoisin olevasta elämästä olisi mullistava, mutta on vaikeaa arvioida milloin – jos koskaan – sellainen saadaan.

Siitä ollaan nykyaikana hyvin yksimielisiä että kemia osoittaa universumin osien koostuvan niistä samoista palikoista kuin me itsekin. Tämä taas on erittäin painava syy olettaa että elämä muodostuu niistä palikoista joita me itse sisällämme. Siksi mm. eksoplaneettoja etsitään ns elämälle optimaalisella vyöhykkeeltä. Emme ole onnistuneet laboratorioissa luomaan vastaavia elämänrakenteita muista mahdollisista osista joka puoltaa sitä että hiilipohjainen elämä on ns optimaalisin, vaikkapa pii pohjaiseenkin verrattuna.

Tietysti on mahdollista että mustan aukon rajoilla tai neutronitähtien läheisyydessä olosuhteet ovat otolliset jonkin muun tapaiselle elämälle mutta se taas tarkoittaisi sitä että avaruuden tyhjiö mm. olisi vielä paljon 'myrkyllisempi' ympäristö heille kuin ihmiselle.

Tai sitten voidaan ajatella että singulariteetti on kehäpäätelmä, matematiikka filosofinen dead end. Mitään avaruutta ei ole, Maa on litteä kilpikonnan päällä kelluva lettu. Ja näin voimme palata suorittamaan primitiivisä tarpeitamme, syömään, panemaan ja paskomaan... Muistakaa nukkua välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sekä ajan että matkan mittakaavat maailmankaikkeudessa ovat järjellemme käsittämättömiä. Meidänkään pientä sivilisaatiotamme ei ole mitenkään mahdollista havaita edes muutaman tuhannen valovuoden päästä millään tekniikalla edes teoriassa, koska mikään signaali ei kulje valoa nopeammin, ja muutama tuhat valovuotta on universumin mittakaavassa hyvin pieni etäisyys. Emme me yksin ole, mutta suunnattomassa aika-avaruudessa muut ovat meistä käsittämättömän kaukana.

Ei ihmisen signaaleja ole kukaan varmaan havainnut, mutta me oltaisiin voitu havaita vaikka miljoonia vuosia sitten lähetetyt signaalit.

Olemme havainneetkin, mutta ne ovat sitten jotain käsittämättömän voimakkaita galaksien ytimien purkauksia.

Jos joku Andromedan galaksissa lähettää paikallista radio-ohjelmaa, se hukkuu taustakohinaan, ennen kuinvtavoittaa Maan.

Säteilyn voimakkuus alenee suhteessa etäisyyden neliöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on valonnopeus. Tai pikemminkin hitaus. Vaikka universumi hersyisi elämää, kyse on niin isoista mittasuhteista ettei matemaattisesti ole kovinkaan todennäköistä että sivilisaatiot olisivat yhtäaikaisesti sillä kehitysasteella jota me itse kutsumme moderniksi ja vieläpä niin lähekkäin että olisi edes jokseenkin realistista havaita, saati kommunikoida.

Pelkästään oma galaksimme halkaisija on nykyarviolta 105 tuhatta valovuotta. Jos siis ajattelemme että olemme noppa nappa 100vuotta kyenneet lähettämään signaalia jolla oletamme toisen sivilisaation vastaavan, on ongelma varsin ilmeinen.

Kun katsomme avaruuteen, katsomme aina ajassa taaksepäin.

Tuo 105 tuhatta valovuotta ja 100 vuotta ei liity kyllä mitenkään toisiinsa.

Miksi 105 tuhatta vuotta sitten ei joku olisi voitu lähettää ihan yhtä paljon signaaleja kuin nyttenkin?

ei merkitystä ole sillä, milloin ne lähetetään, vaan sillä milloin ne saavuttaa kohteensa. Kommunikointi kun on korkeintaan valonnopeaa. Yksi valovuosi on kirjaimellisesti yksi vuosi matkaa tänne. Jos se on tuhansia valovuosia, ei täällä ole ketään enää ottamassa viestiä vastaan. Tai päinvastoin.

Kun katsot avaruuteen, näet kaikki asiat väärässä paikassa. Joitain asioita ei ole enää edes olemassa. Vaikka aurinko olisi tuhoutunut jo aikoja sitten, se näkyy vielä tänne koska sen lähettämä valo on lähetetty paljon aikaisemmin ja se mikä täällä näkyy on sitä valoa mikä on vielä matkalla.

Hauskinta olisi se, että jos vieras alieni-sivilisaatio lähestyisi meitä ja tarkkailisi meitä koko ajan jollain instrumentilla. Mitä lähemmäksi he tulevat, sitä enemmän he näkevät meidän kehityskaarta kohti tätä hetkeä nyt. Sata valovuotta sitten eli vielä sata vuotta matkaa tänne, he näkisivät maailman sata vuotta sitten. Toisen maailmansodan alkuhetkiä.

Me muuten ollaan ikuisesti olemassa, kyse on vain etäisyydestä mistä meidän elämäämme katsotaan. Jos he lähtisivät peruuttamaan poispäin, he näkisivät "videon" taaksepäin kelautuvana.

Olen eri mutta luulen että missasit edellisen kirjoittajan pointin. Ei Fermin paradoksin kannalta ole oleellista, ovatko sivilisaatiot olemassa samaan aikaan vai eivät. On totta, ettemme voi havaita satojen tuhansien valovuosien päässä olevia nuoria sivilisaatioita, mutta se jättää edelleen kysymyksen miksei meillä ole havaintoja vanhoistakaan sivilisaatioista.

Siksi koska matkaamme ajassa taaksepäin. Kun näet valoa. Se valo on menneisyydestä. Auringosta tuleva valo on 100 000 vuotta + 8 minuuttia vanhaa.

Siksi menemme kohti alkua ja tyhmenemme koko ajan ja teemme humaniteetin tuhoavia tekoälyjä labraviiruksia ja kuolonpii kkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa ottaa Atlantista saavillinen vettä ja katso onko siinä elämää. Tuskin.

Se ei tarkoita ettei koko valtameressä olisi elämää. Tämä on aika hyvä analogi tähän, koska pelkästään oma galaksimme on aivan käsittämättömän kokoinen (puhumattakaan koko universumsita, joka saattaa olla itseasiassa ääretön).

Esim: tähtitaivaalla näkyy kirkkaana yönä max. n. 2 000 tähteä (kaikki ovat lähimpiä tähtiä Linnunradalla). Eli näet 1/500 000 000 osan oman galaksin tähdistä. Tämän lisäksi galaksejakin on ainakin 2 000 000 000 000 000 000.

Mikroskoopilla kun katsoo, on siinä vesisaavissakin elämää.

Joka päivä tehdään ufo-havaintoja ympäri maailmaa. Nehän ovat selviä merkkejä. Eivät ne kaikki havainnot ole mitään säähavaintopalloja tai muuta vastaavaa.

u

Vieraan sivilisaation ja elämänmuodon edustajia on maassakin. Se, ettei keskiverto isojen apinoiden heimoon kuuluva "ihminen" havaitse niitä, voi syyttää vaan itseään kognitiivisten kykyjen puutteesta ja alkeellisuudestaan.

Nämä alienit rakensivat Maan. Alienit eivät ole voineet syntyä jossain, mitä ei ollutkaan, joten ne tulivat avaruudesta. Tästäkin on ihan konkreettisia jälkiä maassa, samoin kuin muusta niiden toiminasta.

Nano nano.

Ehkä he ovat sellaisessa olomuodossa, jossa me emme pysty aistimaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on valonnopeus. Tai pikemminkin hitaus. Vaikka universumi hersyisi elämää, kyse on niin isoista mittasuhteista ettei matemaattisesti ole kovinkaan todennäköistä että sivilisaatiot olisivat yhtäaikaisesti sillä kehitysasteella jota me itse kutsumme moderniksi ja vieläpä niin lähekkäin että olisi edes jokseenkin realistista havaita, saati kommunikoida.

Pelkästään oma galaksimme halkaisija on nykyarviolta 105 tuhatta valovuotta. Jos siis ajattelemme että olemme noppa nappa 100vuotta kyenneet lähettämään signaalia jolla oletamme toisen sivilisaation vastaavan, on ongelma varsin ilmeinen.

Kun katsomme avaruuteen, katsomme aina ajassa taaksepäin.

Tuo 105 tuhatta valovuotta ja 100 vuotta ei liity kyllä mitenkään toisiinsa.

Miksi 105 tuhatta vuotta sitten ei joku olisi voitu lähettää ihan yhtä paljon signaaleja kuin nyttenkin?

ei merkitystä ole sillä, milloin ne lähetetään, vaan sillä milloin ne saavuttaa kohteensa. Kommunikointi kun on korkeintaan valonnopeaa. Yksi valovuosi on kirjaimellisesti yksi vuosi matkaa tänne. Jos se on tuhansia valovuosia, ei täällä ole ketään enää ottamassa viestiä vastaan. Tai päinvastoin.

Kun katsot avaruuteen, näet kaikki asiat väärässä paikassa. Joitain asioita ei ole enää edes olemassa. Vaikka aurinko olisi tuhoutunut jo aikoja sitten, se näkyy vielä tänne koska sen lähettämä valo on lähetetty paljon aikaisemmin ja se mikä täällä näkyy on sitä valoa mikä on vielä matkalla.

Hauskinta olisi se, että jos vieras alieni-sivilisaatio lähestyisi meitä ja tarkkailisi meitä koko ajan jollain instrumentilla. Mitä lähemmäksi he tulevat, sitä enemmän he näkevät meidän kehityskaarta kohti tätä hetkeä nyt. Sata valovuotta sitten eli vielä sata vuotta matkaa tänne, he näkisivät maailman sata vuotta sitten. Toisen maailmansodan alkuhetkiä.

Me muuten ollaan ikuisesti olemassa, kyse on vain etäisyydestä mistä meidän elämäämme katsotaan. Jos he lähtisivät peruuttamaan poispäin, he näkisivät "videon" taaksepäin kelautuvana.

Olen eri mutta luulen että missasit edellisen kirjoittajan pointin. Ei Fermin paradoksin kannalta ole oleellista, ovatko sivilisaatiot olemassa samaan aikaan vai eivät. On totta, ettemme voi havaita satojen tuhansien valovuosien päässä olevia nuoria sivilisaatioita, mutta se jättää edelleen kysymyksen miksei meillä ole havaintoja vanhoistakaan sivilisaatioista.

Ehkä edistyneiden sivilisaatioiden elämänkaari jää lyhyeksi. Ehkä ei ole sellaisia supersivilsaatioita , ainoana riittävän lähellä meitä ajassa ja paikassa, että me saisimme napatuksi jokin viestin. Ei tämä maapallonkaan kehitys tulevaisuuden suhteen nyt niin mairittelevalta näytä.

Mutta toivo elää. Lapsesta asti olen toivonut, että joskus saisimme yhteyden toiseen sivilisaatioon. Nyt viisikymppisenä toivon, että edes niitä bakteereita löydettäisiin vaikka Marsista.

0/5

Onko joku palstalaisista nähnyt  "ufon"?

Miksi on niin tärkeä saada tietää uusista elämänmuodoista? Ei siitä mitään hyvää seuraisi, viimeisimpänä esimerkkinä korona. Maailmajärjestys kun muuttuu, se tietää aina kriisiä. Mitä hallitsemattomampi muutos, sen pahempi kriisi.