Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helsingin Naistenklinikalla kovat arvot
13.09.2006 |
Vietin kesällä yli kuukauden vuodelevossa Naistenklinikan odottavien äitien osastolla ennenaikaisen lapsiveden menon vuoksi. Tuo aika oli henkisesti minulle varmasti elämäni vaikeimpia kokemuksia. Heti helpottui kun raskausviikkoja tuli täyteen riittävästi ja pääsin maakuntasairaalaan jatkamaan vuodelepoani. Vasta oikeastaan tuolloin kohdatessani ymmärtäväisiä pienen sairaalan lääkäreitä tajusin, kuinka kova ilmapiiri Naistenklinikalla oli ollut.
Naistenklinikka on iso paikka, joten käytännössä (etenkin kesälomien aikaan) lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Ei se vielä mitään, mutta jokaisella lääkärillä on täysin omanlaisensa hoitolinja ja mielipide esim. samoista tulehdusarvoista saattaa olla kahdella lääkärillä täysin vastakkainen. Minun kohdallani esim. perjantaina ollut lääkäri määräsi minulle kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi toisen yhdeksän pussin annoksen suoneen laitettavaa antibioottia. Suoneni olivat edellisestä tiputuksesta vielä aivan tukossa ja kanyylia jouduttiin jatkuvasti (myös keskellä yötä) anestesialääkärin avustuksella vaihtamaan paikasta toiseen. No, ei siinä mitään, mutta tuskaisen viikonlopun jälkeen, maanantaina vuoroon tullut lääkäri tokaisi: " No, noilla arvoilla tiputus on aivan hätävarjelun liioittelua, mutta jatketaan silti" Perjantainen lääkäri oli sanonut, että sektio rv 29 tulee, ellei tiputusta aloiteta. No, tämä oli vain yksi esimerkki monista, monista vastaavista tapauksista.
Mietimme usein muiden pitkäaikaspotilaiden kanssa, mitä asian eteen voisi tehdä. Auttaisiko Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoitus vai mikä. Potilaiden henkiseen hyvinvointiin ei kiinnitetä Naistenklinikalla mitään huomiota. Oli aivan tavallista, että me odottavat äidit itkimme yhdessä lääkärikierron jälkeen. Pitkäaikaisvuodepotilaille ei tarjota mitään virikkeitä. Meidän huoneessa oli tv (mutta kaikilla sitä ei ole), on myös vanhoja naistenlehtiä. Mutta kanttiinikärryä, kirjastokärryä yms. ei ole. Oikeastaan nuo virikkeetkin ovat pieni asia. Olisin vain kaivannut, että hoitohenkilökunta olisi edes kerran sanonut: " Ymmärrän, että tämä on sinulle vaikeaa aikaa. Voinko jotenkin helpottaa oloasi?" ja antanut vaikka paperinenäliinoja kyynelten pyyhkimiseen. Mutta yleinen ilmapiiri vaati, että äidin tulee olla joka tilanteessa vahva ja ajatella vain masuvauvan parasta. Muutaman kerran purskahtaessani itkuun lääkärin luona, minua vain syyllistettiin " Etkö ajattele sikiön parasta? Miten voit tässä tilanteessa kaivata kotiin?" Kotona oli kaksi pientä lasta, jotka olivat tilanteen pakosta joutuneet yllättäen päivähoitoon... Minusta oli ihanaa, kun maakuntasairaalan lääkärin ensimmäinen kysymys oli: " Miten sinä henkisesti jaksat kaiken tämän jälkeen?" Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ei odottavien äitien ahdistusta (tilanteessa, jossa on vielä jatkuva ennenaikaisen synnytyksen uhka, jatkuvaa antibioottitiputusta ym. ikäviä hoitotoimenpiteitä) saa ohittaa olankohautuksella " kaikkihan te raskaana olevat äidit aina pillitätte" (kuten minulle eräänä vaikeana aamuna sanottiin).
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vauva syntyi ennenaikaisena rv 34, mutta on jo kotona ja voi hyvin. Mutta edelleen minua kaivertaa tuo Naistenklinikan julma ilmapiiri, josta tiedän monta riipaisevaa tarinaa. Tiedän äidin joka makasi täysin vuodelevossa 6 viikkoa ja tasapainoelin häiriintyi, eikä hän saanut luoksensa vuodelevon aikana edes fysoterapeuttia. Äidin, jonka masuvauva oli todettu vakavasti sairaaksi. Tuo äiti oli todella masentunut, muu perhe asui kaukana Pääkaupunkiseudusta ja hän oli asian kanssa täydellisen yksin. Mutta hän ei päässyt puhumaan asiasta kenenkään kanssa. Yms. Yms. Yms.
Kommentit (124)
itse tarpeeksi voimallisesti osaa pyytää. Makasin siellä 6 viikkoa ja näin aika monta huolestunutta äitiä, jotka jäivät ihan yksin tuntemustensa kanssa. VOisitko sinä kenties kirjoittaa Hesarin yleisöosastolle asiasta ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhealta kertomasi kuulostaa. Luulisi että Naistenklinikalla ymmärretäisiin odottavia äitejä paremmin.
Tehkää valituksia jos olette kokeneet siellä asiatonta kohtelua. Asiat pitää saada järjestykseen.
Mielestäni on tosi kurjaa, että äidit SUOMESSA joutuvat kokemaan tuommoista. Ei tunnu kivalta. Ja varsinkin kun tietää, miten herkkänä sitä raskausaikana ja vielä synnytyksen jälkeenkin on, niin pitäisi ammattitaitoisen henkilökunnan osata ottaa se huomioon.
Kävin läpi riskiraskauden synnytyksineen ja muistot kalvavat vieläkin mieltä. Kun olisikin vain kyseessä hormonihuurut, mutta asiat olivat sitä luokkaa, että niistä olisi saanut huomautukset useammallekin (olen itse alalla, tiedän mistä puhun). Kaikenlaisia sairaaloita olen nähnyt, mutta tämä veti pohjat. Kiire ei selitä sitä, miten ammatitaidottomasti hoitajat työnsä tekivät ja miten kylmästi he potilaita kohtelivat, muitakin kuin minua. Typeryyttä oli jättää kantelu tekemättä.
ja siellä huomasin myös että tuo henkisen tuen puoli kyllä jää. vieruskaverina oli masennuspotilas raskauskomplikaatioiden kanssa ja häneltä kysyivät että haluaako jutteluapua ja samoin tuntui olevan muutenkin että jos potilaan papereissa lukee että on jotain henkistä ongelmaa niin silloin järjestetään jotain jutteluapua, mutta nekin tuntui tarvitsevilla menevät sitten kriisipolin kautta.
taysissa ei ihan noin paha tuntunut olevan tilanne erilaisten mielipiteiden kanssa. mutta se on tullut selväksi että pomo-lääkärin mielipide on se oikea. aluksi saattoi olla niin että joku lääkäri oli ensin yhtä mieltä mutta pyörsi sitten mielipiteensä ylilääkärin kanssa samoille linjoille. aika pelottavaa kun on kyse vauvan hyvinvoinnista ja äidin luottamuksesta siihen että tässä tehdään oikein.
mikä musta oli jännä niin edellisessä raskaudessa makailin taysissa useampaan otteeseen ja polilla ramppasin muuten. olin aika rikki ja se tuli selväksi sielläkin. kuitenkaan kukaan lääkäri ei henkisestä puolestamitään kysellyt. nyt tämän raskauden kanssa ovat todenneet että sun papereissa lukee että olit aika kierroksilla viime raskaudessa. eli huomattu kyllä oli.
onko se sitten resurssien alimitoitus vai mikä, kun on kiire. mutta kyllä se taysissakin niin meni että äidit terapoi toisiaan. viimeisin sairaalamakuutus kuukausi sitten poiki sitä aika paljon kun suohekavereiden kanssa (me joilla oli jo lapsia) lohduteltiin ekakertalaisia, kun ei ollut henkilökunnalla aikaa. oudolta tuntui katsoa kun ensimmäistä odottava itkee viereisessä sängyssä ja hoitaja ei kommentoi mitenkää. ottaa vaan verenpaineita sun muuta.
mutta onneksi hoito on sentään hyvää. ja hyvällä onnella sinne sattuu joku sympis hoitaja tai vieruskaveri.
onnittelut ap:lle muuten hienosta syntymän pitkittelystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän veikkaan että tulisi pitkä keskustelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hän oli alkanut hieman kyynelehtiä (silmäkulma oli kostunut), kun sikiödiagnostiikkalääkäri oli tehnyt ultraa, tämä oli vain tiuskaissut " Ja älä nyt sinä vaan ala pillittää siinä" .
Sairaalassa ollessani aloin itsekin ajatella, että vika oli minussa. Että olin liian herkkä ja raskaushormonien huuruissa. Itse koin myös todella rankkana sen, että hoitolinja vaihtui aina lääkäri myötä. Kun yritin puhua tästä asiasta, se kuitattiin ihmetellen, että " miten niin, näinhän tämä menee, ei tässä ole mitään ristiriitoja" . Silti olin joka toinen päivä suunnilleen menossa kiireellä synnyttämään ja joka toinen päivä olin lähes kotiinlähtö kunnossa... Huh. Ja mikä mukavinta, olen menossa myös toista lasta synnyttämään NKL:lle. Tämä, kuten edellinenkin, näyttäisi olevan riskiraskaus, joten eipä ole vaihtoehtoja. Tavallaan luotan NKL:n osaamiseen, mutta lääkärien ylimielisyys ja hoitajien kiireisyys ja tylyys vähän ahdistavat. Lopuksi voin vielä todeta, että olihan muutama tosi ihankin hoitsu -mutta valitettavasti täytyy sanoa, että vähemmistössä :((( Jos kaksi kymmenestä oli potilasmyönteisiä ja empaattisia, loput kahdeksan oli joka täysin välinpitämättömiä tai sitten vaan tylyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut jätettiin tunneiksi sänkyyn sektion jälkeen, eikä hoitajakutsúnappi toiminut. Kun hoitaja sitten kävi huoneessa tyhjentämässä katetripussin, sanoin napista että se ei toimi, vastaus oli että ne nyt vaan ei kaikki toimi... vauvaa en saanut luokseni koska en päässyt sängystä ylös lyhyen katetriletkun takia joten en myöskään saanut imettää, vauva sai pullosta korviketta kansliassa. Ilman mitään lääketieteellistä syytä lisämaidon antamiselle.
henkilökunta oli todella tylyä, sain mm haukut kun soitin kellolla hoitajan paikalle(pöydässä oleva nappi toimi, mutta aiemmin en siihen katetrin ja kipujen vuoksi ylettänyt) että toisivat vauvan mulle kansliasta. Olisi kuulemma pitänyt käydä itse hakemassa, sillä olin sanonut katetria poistettaessa että pystyn käymään itse vessassa. Jonne oli siis matkaa kaksi metriä, toisin kuin kansliaan joka oli toisessa päässä osastoa, enkä siinä kunnossa olisi sinne asti päässyt.
Vauva myös sai kansliassa korviketta koska multa ei heru pumpulle, käsin lypsämällä olisin saanut maidot kyllä vauvalle mutta se ei sopinut hoitajille enkä saanut tuttipulloa johon olisin lypsänyt. Myöskään silloin kun olin katetrilla kiinni sängyssä, vauvalle juotettiin korviketta sillä kukaan ei kerennyt tuoda vauvaa mulle imetettäväksi ja koska en päässyt sängystä pois en saanut pitää vauvaa huoneessa siksi etten olisi päässyt vaihtamaan vauvan vaippoja, silloinkaan en saanut sitä tuttipulloa lypsämistä varten.
haukut tuli myös siitä kun katetrin poiston älkeen menin suihkuun ja hoitaja armollisesti vaihtoi sängystä veriset lakanat pois. Ne olisi pitänyt kuulemma vaihtaa itse. En mä pyytänyt sitä niitä vaihtamaan, ja veriset ne oli koska mä en edes olisi voinut niitä vaihtaa katetrin takia. siitäkin se eukko nalkutti että olin koko sängyn sotkenut, ihan kuin mä olisin voinut asialle mitään, verenvuotoa en pysty akjatuksen voimalla lakkauttamaan....
Siinä vaiheessa kun pääsin itse aamupalaa hakemaan ja laitoshuoltaja toivotti hyvää huomenta, multa meinasi päästä itku. Ihan siksi että se oli ensimmäinen ystävällinen lause mitä mä osastolla henkilökunnan taholta kuulin. Onneksi esikoista kotona hoitanut mies sentään pääsi välillä osastolle vierailemaan ja piti mun puolia: sain vauvan viereen ja mies vaihtoi lakanat ja auttoi mulle puhtaat vaatteet päälle, kun en itse pystynyt ja hoitajilla oli heidän sanojensa mukaan muutakin tekemistä kuin passata mua.
Suututtaa ja alkaa melkein itkettää :( Mutta nyt tokalla kerralla, kun nämä asiat on tiedossa, en aio olla yhtä nöyrä potilas. Palautetta annan tällä reissulla varmasti, jos siihen on aihetta. Ja teen valituksen myös edellisestä kerrasta... ehkä siinäkin tapauksessa, että nyt menisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikean raskausmyrkytyksen ja sektion jälkeen syntyi pikkukeskonen, joka kärrättiin heti teho-osastolle. Minut kärrättiin suoraan helvettiin, eli osastolle 51! Kiitos vaan sillekin rekkalesbo hoitja Kukkamaalle, kaikista kärsimyksistäni!
Todella käsittämätöntä, huolimatonta ja piittaamatonta kohtelua! Anna-Leena härkönen on kirjoittanutsamasta osastosta kirjan. Luin sen ja olin pakahtua kaikista kaameista muistoista.
Niin hoitajilla tai kenelläkään ei ollut aikaa, kärrätä minua pyörätuolilla katsomaan vauvaa. meni 2,5 vrk lapseni syntymästä, ennenkuin näin hänet.
siis ei koeapinoitakaan kohdella niin huonosti, kun äitejä naistenkklinikalla!
Onneksi 52:lla oli ihanakin kätilö Liina Autio - kiitos Liina! Mutta oli muutama aivan kamalakin tuttavuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naikkarille menossa. viimeksi oli niin ihana yökkö siellä että parempaa saa hakea. voiko olla toiste yhtä hyvä tuuri? eka synnytys ennenaikainen joten siihen liittyy myös neg. tunteita. olen piilottanut ne nyt raskausajaksi...
Vierailija:
Onneksi 52:lla oli ihanakin kätilö Liina Autio - kiitos Liina! Mutta oli muutama aivan kamalakin tuttavuus...
Uskomatonta, ettei noille osastoille, joilla on ongelmaraskauksia jne. saada vähän ihmisläheisempiä hoitajia. Lääkärit nyt on oma lukunsa... mutta jos edes hoitajat olisivat empaattisia ja ihmisystävällisiä! Tosiaan, itkeskelevät äidit olivat varsinkin os. 42 arkipäivää. Eikä me sentään kaikki oltu mitään hermoheikkoja...
sillä juuri riskiraskaus on yksi tekijä joka altistaa äidin ja vauvan vuorovaikutuksen häiriöihin, jotka taas ovat tosi paljon muuten pinnalla tutkimuspuolella.
Ja ajatella: VAIN tämä yksi ihana ihminen synnyttäneiden osastolla ja oloni parani niin valtavasti, että annoin mielessäni " anteeksi" kaikki kurjuudet, mitä oli sitä ennen tullut vastaan. Yksikin hyvä hoitaja voi tehdä ihmeitä. Nyt vaan jälkeenpäin on tullut valtava kauna niitä kaikki inhottavia ihmisiä kohtaan, joihin siellä törmäsi. Sitä vain oli silloin niin hämmentynyt kaikesta ja niin nöyrä, ettei edes tajunnut -saati uskaltanut- sanoa mielipidettään mistään... KIITOS vielä kätilö Huoviselle!!!
Sitten jälkeenpäin kun on enemmän voimautunut tajuaa miten kylmää tuo hoito on monesti ollut. Tosin tapasin osastoilla 42 ja 52 muutaman oikein empaattisenkin hoitajan, oli siellä heitäkin.
Alue: Aihe vapaa
Luuletteko että lääkäreitä/hoitajia/.. kauheasti kiinnostaa harrastaa hyväntekeväisyyttä? Tekisitkö itse duuniasi ilman mitään korvausta?
Joka päivä on tietty määrä potilaita hoidettavana ja hommasta pitää suoriutua tietyssä aikataulussa. Ei siinä paljon ehdi sympatiaa jakamaan, valitettavasti. Esim. jos kierron aikana käydään läpi 30 potilasta ja jokaiseen käytetään ylimääräistä aikaa 3min, niin se tekee jo 1,5 h palkatonta ylityötä joka päivä. Ja kyllä sillä lääkärilläkin voi olla tarhasta haettavia lapsia tms. Kierrolle kun on säädetty tietty pituus, jonka aikana homma on hoidettava. Syyttäkää päättäjiä, älkää lääkäreitä/hoitajia jotka eivät voi asiaan itse vaikuttaa. Vai luuletteko että ko. ammattiryhmien jatkuva valitus liian kovasta työtahdista on pelkkää laiskuudesta johtuvaa marinaa? Tunnen itse tk-lääkärin, joka tekee ensin täyden työpäivän, menee sen jälkeen kotiin syömään ja viettämään laatuaikaa lasten kanssa ja menee vielä iltamyöhällä takaisin tkhon tekemään paperihommia pariksi tunniksi melkein jokaikinen päivä. Ja kyseessä siis ei ole mikään johtava lääkäri tms.
Ja henkistä apua kaipaaville, sitä ei todellakaan ole tarjolla. Tämäkään ei johdu henkilökunnan v****maisuudesta, vaan siitä ettei sellaisia palveluja OLE. Psykologit, psykiatrit, sairaalapastorit ym ovat myös pahasti ylityöllistettyjä. Apua on tarjolla vain kaikkein huonoimmassa kunnossa oleville.
Töykeä käytös on tietenkin aina väärin, mutta yrittäkää nyt ymmärtää ettei nykyisillä resursseilla ole mahdollista kohdella jokaista synnyttäjää yksilönä, tahti on kiivas ja vaihtuvuus suurta. Ja sinä joka vedit herneet nenään siitä kun " sikiölle sanottiin sen olevan väärin päin" , et kai ollut tosissasi? Siis kun sikiö on huonossa asennossa UÄ:n kannalta, niin siitä ei saa sanoa koska se on henkilökohtainen loukkaus??