Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helsingin Naistenklinikalla kovat arvot
13.09.2006 |
Vietin kesällä yli kuukauden vuodelevossa Naistenklinikan odottavien äitien osastolla ennenaikaisen lapsiveden menon vuoksi. Tuo aika oli henkisesti minulle varmasti elämäni vaikeimpia kokemuksia. Heti helpottui kun raskausviikkoja tuli täyteen riittävästi ja pääsin maakuntasairaalaan jatkamaan vuodelepoani. Vasta oikeastaan tuolloin kohdatessani ymmärtäväisiä pienen sairaalan lääkäreitä tajusin, kuinka kova ilmapiiri Naistenklinikalla oli ollut.
Naistenklinikka on iso paikka, joten käytännössä (etenkin kesälomien aikaan) lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Ei se vielä mitään, mutta jokaisella lääkärillä on täysin omanlaisensa hoitolinja ja mielipide esim. samoista tulehdusarvoista saattaa olla kahdella lääkärillä täysin vastakkainen. Minun kohdallani esim. perjantaina ollut lääkäri määräsi minulle kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi toisen yhdeksän pussin annoksen suoneen laitettavaa antibioottia. Suoneni olivat edellisestä tiputuksesta vielä aivan tukossa ja kanyylia jouduttiin jatkuvasti (myös keskellä yötä) anestesialääkärin avustuksella vaihtamaan paikasta toiseen. No, ei siinä mitään, mutta tuskaisen viikonlopun jälkeen, maanantaina vuoroon tullut lääkäri tokaisi: " No, noilla arvoilla tiputus on aivan hätävarjelun liioittelua, mutta jatketaan silti" Perjantainen lääkäri oli sanonut, että sektio rv 29 tulee, ellei tiputusta aloiteta. No, tämä oli vain yksi esimerkki monista, monista vastaavista tapauksista.
Mietimme usein muiden pitkäaikaspotilaiden kanssa, mitä asian eteen voisi tehdä. Auttaisiko Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoitus vai mikä. Potilaiden henkiseen hyvinvointiin ei kiinnitetä Naistenklinikalla mitään huomiota. Oli aivan tavallista, että me odottavat äidit itkimme yhdessä lääkärikierron jälkeen. Pitkäaikaisvuodepotilaille ei tarjota mitään virikkeitä. Meidän huoneessa oli tv (mutta kaikilla sitä ei ole), on myös vanhoja naistenlehtiä. Mutta kanttiinikärryä, kirjastokärryä yms. ei ole. Oikeastaan nuo virikkeetkin ovat pieni asia. Olisin vain kaivannut, että hoitohenkilökunta olisi edes kerran sanonut: " Ymmärrän, että tämä on sinulle vaikeaa aikaa. Voinko jotenkin helpottaa oloasi?" ja antanut vaikka paperinenäliinoja kyynelten pyyhkimiseen. Mutta yleinen ilmapiiri vaati, että äidin tulee olla joka tilanteessa vahva ja ajatella vain masuvauvan parasta. Muutaman kerran purskahtaessani itkuun lääkärin luona, minua vain syyllistettiin " Etkö ajattele sikiön parasta? Miten voit tässä tilanteessa kaivata kotiin?" Kotona oli kaksi pientä lasta, jotka olivat tilanteen pakosta joutuneet yllättäen päivähoitoon... Minusta oli ihanaa, kun maakuntasairaalan lääkärin ensimmäinen kysymys oli: " Miten sinä henkisesti jaksat kaiken tämän jälkeen?" Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ei odottavien äitien ahdistusta (tilanteessa, jossa on vielä jatkuva ennenaikaisen synnytyksen uhka, jatkuvaa antibioottitiputusta ym. ikäviä hoitotoimenpiteitä) saa ohittaa olankohautuksella " kaikkihan te raskaana olevat äidit aina pillitätte" (kuten minulle eräänä vaikeana aamuna sanottiin).
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vauva syntyi ennenaikaisena rv 34, mutta on jo kotona ja voi hyvin. Mutta edelleen minua kaivertaa tuo Naistenklinikan julma ilmapiiri, josta tiedän monta riipaisevaa tarinaa. Tiedän äidin joka makasi täysin vuodelevossa 6 viikkoa ja tasapainoelin häiriintyi, eikä hän saanut luoksensa vuodelevon aikana edes fysoterapeuttia. Äidin, jonka masuvauva oli todettu vakavasti sairaaksi. Tuo äiti oli todella masentunut, muu perhe asui kaukana Pääkaupunkiseudusta ja hän oli asian kanssa täydellisen yksin. Mutta hän ei päässyt puhumaan asiasta kenenkään kanssa. Yms. Yms. Yms.
Kommentit (124)
ilman mitään tuliaisia, mutta kutsuu mieheni heille, sillä siellä on kuulemma valkosipuliperunat ja sisäfileet valmiina odottamassa, kun MIEHELLÄNI on ollut niin RANKKAA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat työntekijät kiertävät sairaalasta toiseen jo pakostakin. Tämä keskustelu on ihan tyhmä.
Mutta oma kommenttini on, että tälläisiä lääkärit ovat ihan kaikilla aloilla! Toinen sanoo toista, toinen toista ja potilas on sitten siinä välissä! Näkemyserot voivat olla huimia ja lääkäri voi toimia täysin valtuuksin ja lain edellyttämällä tavalla.
Eli kyse onkin siitä että potilas sattuu löytämään sen HYVÄN lääkärin, joka OIKEASTI tietää! Voin kertoa että niitä on valitettavan vähän..
Terv. nimimerkki sairaalassa työskentelevä ja itse juuri ap:n kaltaista kohtelua saanut, ihan eri sairaalassa tosin.
Kyllä kai potilailla on silti OIKEUS hyvään hoitoon. Emmekö ole siitä yhtä mieltä? Epäkohdista puhuminen ei koskaan ole tyhmää. Joskus voi jotain muutosta tapahtuakin... Tämän ketjun perusteella olisi jo paljon, jos kätilöiden ja lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan ASENTEISSA tapahtuisi muutosta. Se olisi jo paljon se.
Ja toki edelleen muistetaan, että on paljon hyviä hoitoalan ihmisiä, mutta ilmeisesti liian paljon myös huonoja. Jos olisi minusta kiinni, niin heille kaikille maksettaisiin isompaa palkkaa -ehkä sitten työkyky paranisi. Mutta kun en sitä yksin päätä, niin toivoisin vaan, että kyseiset henkilöt jaksaisivat olla edes vähän ystävällisiä potilaille... kun se on ihan ilmaista. Kiireestä huolimatta. On minullakin töissä aina kiire, mutta kohtelen silti ihmisiä hyvin.
Samantasoista osaamista vähintään kuin muilla yo-synnäreillä. Ja ne ylilääkärit on vähemmän sorvin ääressä, suurimman osan käytännön työstä hoitavat erikoistumassa olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä Suomessa ole mitään lääketieteen huippuyksiköitä, joitakin asioita (yleensä toimenpidealoilla) on vain keskitetty. Ja naikkari on opetussairaala eli lääkärit keskimäärin kokemattomampia kuin esim. keskussairaaloissa.
Ei tarvitsisi edes keksiä 90% jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan mietin silloin sairaalasta lähtiessäni, että palautelomakeella voisi olla käyttöä.
Vaan tuskinpa yhteiskunnan sairaalalla on tarvetta kehittää toimintojaan asiakasystävällisempään suuntaan.
Mietin, että Suomessa ei taida saada rahallakaan hyvää sairaala-asiakaspalvelua vai onko yksityissairaaloita missä ja millä hinnalla?
hoitohenkilökunnan ammattitaito ja suhtautuminen äiteihin. Ensin mainittua en kyseenalaista, mutta jälkimmäisessä on rutkasti parantamisen varaa. Ihan niin kuin 85 (?) kirjoitti, vaikka minulla on kiire töissä, kohtelen silti asiakkaita hyvin. Jos olisin puhunut edes kerran asiakkailleni niin kuin minulle Naistenklinikan lapsivuodeosastolla hoitaja puhui, olisin saanut potkut työstäni. Ja huom., kyse ei ole siitä, että olisin ollut hankala, kysyin ystävällisesti asiaa, joka hoitajien pitäisi osastolle tulijoille selvittää, mutta kun siellä ei kerrota yhtään mitään. Siellä ei oikeasti pidetä äitejä aikuisina ihmisinä (olin tuolloin 32-vuotias ensisynnyttäjä), vaan idiootteina, joille myös täytyy kertoa se, miten tyhmiä he ovat.
Se, joka aiemmin kertoi synnytyksen jälkeisen masennuksensa juontavan juurensa Naistenklinikan hoitajien käytöksestä ja sanomisista (noin kärjistetysti sanoen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tosiaan mietin silloin sairaalasta lähtiessäni, että palautelomakeella voisi olla käyttöä.
Vaan tuskinpa yhteiskunnan sairaalalla on tarvetta kehittää toimintojaan asiakasystävällisempään suuntaan.Mietin, että Suomessa ei taida saada rahallakaan hyvää sairaala-asiakaspalvelua vai onko yksityissairaaloita missä ja millä hinnalla?
Tähänhän se perustuu, että homma saa jatkua jos kukaan ei valita. KAIKKI VALITTAKAA! OIkeasti. Asiat ei muuten muutu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kyse ole vain siitä että raskaana ollessaan nainen on pahasti altavastaajana ja koska ihminen on peto luonteeltaan niin käyttää tätä avutonta tilaa hyväkseen.
Olin synnyttämässä alateitse elokuussa 2005 NKL:lla. Lapsivuodeosasto oli 52. Kohdallani kokemus oli neutraali, ei pahemmin pahaa sanottavaa muttei liioin kiitoksen aihettakaan. Imetysohjaus oli todella surkeaa tai pikemminkin sitä ei ollut. Ensisynnyttäjänä tilanne oli outo ja stressasin kovasti, asia kuitattiin vaan tyyliin kyllä se siitä lähtee. Taistelinkin asian kanssa ensimmäiset kuukauden kotona sitten itsekseni.
Kamalaa lukea kokemuksistanne, itse hoitajana olen sitä mieltä että se ystävällinen sana ja hymy eivät tosiaankaan ole liikaa vaadittu oli kuinka kiire tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne vaan omaan sänkyyn ja siellä piti pysyä kiltisti hiljaa eikä kysellä liikoja. Vaatekaapin sijainti näytettiin mutta mitään muuta ei ehditty kommentoida.
T: kolmessa eri paikassa synnyttänyt
Olen synnyttänyt molemmat lapseni yksityispotilaana Naistenklinikalla, ja olen kyllä ihan samaa mieltä, ettei siinä paikassa saa edes rahalla lämpöä ja ystävällisyyttä. Lääketieteellisen puolen suhteen ei tosin ollut valittamista, mutta varsinkin kakkosen kohdalla jäi tosi ikävät muistot sairaalassaoloajasta, oli yksinäistä, kolkkoa ja ankeaa. Siitä toipuminen kesti pitkään ja vaikutti hirveästi, myös varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.
Ajatelkaa tätä hyvät kätilöt! Teillä on paljon valtaa!
Aika harva siellä pääsee arvioimaan paikan " lääketieteellistä osaamista"
19: Olin NKL:n siellä perhehuoneessa, olikohan os. 61. Venäläinen, nuorehko kätilö oli mullakin. Se katsoi yhden kerran mun ja miehen kommunikaattoreita, päätteli meidät uraihmisiksi ja alkoi hirveän saarnan siitä, kuinka vauvan syntymän jälkeen pitää unohtaa kaikki suunnittelu ja laittaa emon vaistot päälle. Ei siinä mitään, mutta tämä luento oli todella syyllistävä, eikä hän edes tuntenut meitä. Kun valitin kipua ja toivoin kipulääkettä, hän vain totesi, että sellaista se nyt synnytyksen jälkeen on, pure vaan hammasta! Ja parempi onkin että sattuu, että osaa varoa.
NKL oli muuten positiivinen kokemus, ja synnytysosastolle annan 10+++!!! Aivan loistavat kätilöt ja positiivinen, kannustava synnytyskokemus.
Alue: Aihe vapaa
siellä ei kerrota mistään mitään esim. juuri tuosta " pumppuhuoneesta" vaikka minulla tuli heti maitoa alusta asti vaikka viidelle vauvalle. Näin sen huoneen kun olin lähdössä (sattui olla ovi auki). Tokallakaan kerralla ei asiasta mainittu halaistulla sanalla. Eikä mistään muistakaan käytännöistä.