Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ei saa työpaikkaa, kun voi tulla raskaaksi ja sitten on kokenut vielä sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa sekä työttömien ja äitien haukkumista.

Suomi ei ole kiva maa kaikille.

Ja noita naisia työkkäri laittaa jatkuvasti uuteen työpaikkaan opettelemaan.

Siinä vaiheessa, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta eikä sossu voi enää puuttua, menee moni äiti lääkäriin ja sanoo, että on niin masentunut ettei pääse sängystä ylös. Siitä sairaslomalle ja eläkkeelle.

Osalle naisista elämä täällä on pelkkää helvettiä.

Ehkä sairausloma, mutta ei tosiaankaan neli-viiskymppistä naista eläkkeelle pistetä, vaan aloitetaan hoito masennukseen. Eikä ne äidit tosiaankaan todellisuudessa lääkärille tule masennuksesta vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, vaan ihan jo siinä vaiheessa, kun masennusta alkaa olla, vaikka lapset ovat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat niin pieniä vielä, että en ole ajatellut omaa ikääni juurikaan 53 täyttämässä... kaikki me kuolemme joskus. En oikein näe hedelmällisenä sen pohtimista paljonko aikaa on jäljellä (kun sitä ei voi kukaan tietää eikä ennustaa) olla perheen kanssa, tehdä sitä taikka tätä. Kun ei voi tietää, niin ei voi tietää. 

Otetaan kiitollisena vastaan se mitä on saatu ja ollaan tyytyväisiä siihen. Tekisi monen elämästä helpompaa. Samoin se vastuun ottaminen omasta elämästä ja tietenkin lasten, se kasvattaisi ja antaisi paljon. 

Joopa joo, helppohan se on olla kiitollinen siitä mitä on saanut jos ne saadut asiat ei ole pelkkää epäonnistumista toisensa perään riippumatta siitä miten paljon yrittää.

Työpaikoilla on todella pumpulissa kasvaneita ihmisiä. 50-vuotiaita joilla molemmat vanhemmatkin vielä elossa, ei mitään vastoinkäymisiä ollut.

Varmaankin ne 5-kymppiset sulle nuoremmalle heitä arvostelevalle työkaverille ensimmäisenä kertovat vastoinkäymisensä! Minä olen kohta 60 vuotta, ja molemmat vanhemmat elossa. En koe olevani pumpulissa kasvanut. Työkavereiden kanssa ei puhuta "syvällisiä".

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että tästä asiasta keskustellaan! Itse olen vähän yli 50. Tunnen vanhentuneen 10 vuotta viimeisen kahden vuoden aikana. Painoni on noussut melkein 10. Muisti pätkii pahasti. Tunnen pudonneen kelkasta ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Olen todella huolissani enkä tiedä mitä tekisin. Syön aika terveellisesti ja harrastan melko paljon liikuntaa. Sosiaaliset suhteet ovat entisestään vähentyneet korona-aikana. Onneksi en ole ilmeisesti yksin näiden tuntemistani kanssa.

Kannattaa mennä lääkärille. Oireesi voivat olla hyvinkin kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvia. Toki muistisairauskin voi alkaa jo 5-kymppisenä. Masennus sosiaalisten suhteiden vähentymisen myötä voisi myös olla ainakin osatekijänä oireisiisi.

Ei tunnu vanheneminen millekään. Nin kauan vanhetaan kuin eletään, joka iikka.

Aika kuluu aina vaan nopeammin ja koko ajan on kiire. Muistan kun nuorena aika kävi pitkäksi koska ei voinut tehdä monia asioita rahanpuutteen takia. No, nyt voi tehdä jopa liikaakin asioita koska rahasta ei ole enää mitään pulaa, mutta sensijaan vapaa-ajasta on jatkuva pula. Nuorena oli kauhea hinku hankkia tiettyjä asioita ja nykyään ei enää jaksa hankkia asioita koska ei ole aikaa niille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan per….stähän tämä vanheneminen on! Kaikki paikat pragaa.

Suurinpiirtein sama kokemus. Järki juoksee kyllä, mutta milloin selkää milloin jalkoja särkee, parhaillaan jäytää plantaarifaskiitti. Sepelvaltimotauti, astma  ja diabetes. Vaihdevuodet ei haittaa, kun on hormonilääkitys. Miehen kanssa yhteinen liikuntaharrastus 3-5 kertaa viikossa. Mielenkiintoinen asiantuntijatyö, jota olen kyllä suunnitellut jatkaa osa-aikaisesti vielä eläkkeelläkin, jos vain terveyttä riittää.

N56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat niin pieniä vielä, että en ole ajatellut omaa ikääni juurikaan 53 täyttämässä... kaikki me kuolemme joskus. En oikein näe hedelmällisenä sen pohtimista paljonko aikaa on jäljellä (kun sitä ei voi kukaan tietää eikä ennustaa) olla perheen kanssa, tehdä sitä taikka tätä. Kun ei voi tietää, niin ei voi tietää. 

Otetaan kiitollisena vastaan se mitä on saatu ja ollaan tyytyväisiä siihen. Tekisi monen elämästä helpompaa. Samoin se vastuun ottaminen omasta elämästä ja tietenkin lasten, se kasvattaisi ja antaisi paljon. 

Joopa joo, helppohan se on olla kiitollinen siitä mitä on saanut jos ne saadut asiat ei ole pelkkää epäonnistumista toisensa perään riippumatta siitä miten paljon yrittää.

Työpaikoilla on todella pumpulissa kasvaneita ihmisiä. 50-vuotiaita joilla molemmat vanhemmatkin vielä elossa, ei mitään vastoinkäymisiä ollut.

Varmaankin ne 5-kymppiset sulle nuoremmalle heitä arvostelevalle työkaverille ensimmäisenä kertovat vastoinkäymisensä! Minä olen kohta 60 vuotta, ja molemmat vanhemmat elossa. En koe olevani pumpulissa kasvanut. Työkavereiden kanssa ei puhuta "syvällisiä".

Jos on naimisissa, lapsia, omistusasunto ja työpaikka sekä päässyt matkoille niin ei pahemmin vastoinkäymisiä ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat niin pieniä vielä, että en ole ajatellut omaa ikääni juurikaan 53 täyttämässä... kaikki me kuolemme joskus. En oikein näe hedelmällisenä sen pohtimista paljonko aikaa on jäljellä (kun sitä ei voi kukaan tietää eikä ennustaa) olla perheen kanssa, tehdä sitä taikka tätä. Kun ei voi tietää, niin ei voi tietää. 

Otetaan kiitollisena vastaan se mitä on saatu ja ollaan tyytyväisiä siihen. Tekisi monen elämästä helpompaa. Samoin se vastuun ottaminen omasta elämästä ja tietenkin lasten, se kasvattaisi ja antaisi paljon. 

Joopa joo, helppohan se on olla kiitollinen siitä mitä on saanut jos ne saadut asiat ei ole pelkkää epäonnistumista toisensa perään riippumatta siitä miten paljon yrittää.

Työpaikoilla on todella pumpulissa kasvaneita ihmisiä. 50-vuotiaita joilla molemmat vanhemmatkin vielä elossa, ei mitään vastoinkäymisiä ollut.

Varmaankin ne 5-kymppiset sulle nuoremmalle heitä arvostelevalle työkaverille ensimmäisenä kertovat vastoinkäymisensä! Minä olen kohta 60 vuotta, ja molemmat vanhemmat elossa. En koe olevani pumpulissa kasvanut. Työkavereiden kanssa ei puhuta "syvällisiä".

Jos on naimisissa, lapsia, omistusasunto ja työpaikka sekä päässyt matkoille niin ei pahemmin vastoinkäymisiä ole ollut.

Se ei ole vastoinkäyminen että ei koronan takia ole vuoteen päässyt matkoille, vaikka noitakin kiukuttelijoita löytyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ei saa työpaikkaa, kun voi tulla raskaaksi ja sitten on kokenut vielä sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa sekä työttömien ja äitien haukkumista.

Suomi ei ole kiva maa kaikille.

Ja noita naisia työkkäri laittaa jatkuvasti uuteen työpaikkaan opettelemaan.

Siinä vaiheessa, kun nuorin lapsi täyttää 18 - vuotta eikä sossu voi enää puuttua, menee moni äiti lääkäriin ja sanoo, että on niin masentunut ettei pääse sängystä ylös. Siitä sairaslomalle ja eläkkeelle.

Osalle naisista elämä täällä on pelkkää helvettiä.

Ehkä sairausloma, mutta ei tosiaankaan neli-viiskymppistä naista eläkkeelle pistetä, vaan aloitetaan hoito masennukseen. Eikä ne äidit tosiaankaan todellisuudessa lääkärille tule masennuksesta vasta siinä vaiheessa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä, vaan ihan jo siinä vaiheessa, kun masennusta alkaa olla, vaikka lapset ovat pieniä.

Nykyään lapset voidaan huostaanottaa niin kuka ei mene lääkäriin masennuksesta ennenkuin lapset on 18 - vuotta.

Yhä enemmän ärsyttää kaikenlaisen tavaran ylläpito ja huolto. Teet terassin ja humps vaan kun se on jo uutta pintakäsittelyä vailla. Aika meneen niin nopaeasti että alkaa tuntua siltä että jättäisikö talvi/kesärenkaat takakonttiin kun ne on vaihtanut.

Ihan hyvältä tuntuu, kun miettii mikä olisi vanhenemisen vaihtoehto: pari metriä multaa päällä.

Säälittää nämä keski-ikäiset uusavuttomat ja uushaluttomat ihmiset. Se kertoo ihmisestä jo paljon, jos äiti ja isä eivät viitsi edes omia lapsiaan hoitaa. Vain uusavuttomat ja uusavuttomat äidit ja isät hoidattavat lapsensa vanhoilla ja raihnaisilla isovanhemmilla. Lastensuojeluilmoitus voisi olla perheestä paikallaan, jos lapsi asuu mummoloissa enemmän kuin omassa kodissaan.

Hyväosaiset keski-ikäiset asuvat joko sukulaisilta perityssä tai äidin ja isän maksamassa omistusasunnossa. Elämän toistaiseksi suurin vastoinkäyminen on kohdannut hyväosaisia, kun koronapandemian aikana ei ole päässyt matkustamaan lomamatkoille lämpimiin maihin kuten Thaimaaseen, Karibialle tai Australiaan. Nämä hyväosaiset raukat ovat joutuneet tyytymään paljon halvempiin ja vaatimattomimpiin kotimaan lomiin. Voi että, miten elämä on joillekin kovaa!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu! Näin on. On yli 50-vuotiaita ja pumpulissa kasvaneita ihmisiä, joilla ei ole ollut juurikaan vastoinkäymisiä elämässään. He ovat syntyneet kultalusikka suussa. Nämä hyväosaiset kermape##eet eivät tajua mitään toisenlaisesta elämästä. Nämä keski-ikäiset ihmiset kitisevät ja rääkyvät vielä omia vanhempiaan apuun, kun tulee pienikin vastoinkäyminen arjessa. Säälittävää!

Minusta tuli jo alaikäisenä puoliorpo ja menetin toisenkin vanhempani alle 40-vuotiaana. Ja aina vaan jaksan kummastella näitä pilalle paapottuja, yli 40-50-vuotiaita perheenäitejä ja -isiä. He eivät halua ottaa mitään vastuuta omasta elämästään. Omat vanhemmat paapovat aikuisia lapsiaan kuin pikkulapsia. "Meidän Pirkko se on vasta 40-vee ja meidän Pikku-Pirkko tarvitsee lähes joka päivä 70-vuotiaan äidin ja 75-vuotiaan isän apua joka asiaan". Todellakin on säälittävää!

Iäkkäät ja raihnaiset isovanhemmat ramppaavat lapsiperheen kotona harva se päivä ja viikko. Isovanhemmat tekevät kotitöitä ja hoitavat ilmaiseksi lapsia. Lapsia kuskataan viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla mummoloihin hoitoon.

Isovanhemmille on ulkoistettu lapsiperheen äidille ja isälle kuuluvia perheen perusasioita. Lastenhoitoa, ruoanlaittoa, siivousta ja pyykinpesua. Vanhempien pitää saada omaa aikaa, kun omien lasten kanssa on aina niin raskasta. Mitenkähän nämä keski-ikäiset, paapotut, uusavuttomat ja uushaluttomat aikuiset ihmiset pärjäisivät elämässä ilman vanhusten jatkuvaa apua???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat niin pieniä vielä, että en ole ajatellut omaa ikääni juurikaan 53 täyttämässä... kaikki me kuolemme joskus. En oikein näe hedelmällisenä sen pohtimista paljonko aikaa on jäljellä (kun sitä ei voi kukaan tietää eikä ennustaa) olla perheen kanssa, tehdä sitä taikka tätä. Kun ei voi tietää, niin ei voi tietää. 

Otetaan kiitollisena vastaan se mitä on saatu ja ollaan tyytyväisiä siihen. Tekisi monen elämästä helpompaa. Samoin se vastuun ottaminen omasta elämästä ja tietenkin lasten, se kasvattaisi ja antaisi paljon. 

Joopa joo, helppohan se on olla kiitollinen siitä mitä on saanut jos ne saadut asiat ei ole pelkkää epäonnistumista toisensa perään riippumatta siitä miten paljon yrittää.

Työpaikoilla on todella pumpulissa kasvaneita ihmisiä. 50-vuotiaita joilla molemmat vanhemmatkin vielä elossa, ei mitään vastoinkäymisiä ollut.

Ketuttaa niin maan vietävästi olla rupsahtanut. Haaveilen kauneusoperaatioista, mutta kun katson Madonnaa, niin ei sekään lohduta. Töissä ei kiinnosta käydä, koska ei kiinnosta enää tässä iässä olla käskytettävänä. Seksi on edelleen voimaannuttavaa, mutta on tuo mieskin vanhentunut tuossa mukana ja uskokaa siskot, että miehen potenssi alkaa todellakin laskea 30 vuoden iässä. Haaveilen eläkkeelle jäämisestä.

Tyttö 18v kirjoitti:

Eivät niin vanhat tyypit kuin 50 vuotta vanhat vanhukset osaa tietokonetta saati internettiä käyttää eli eivät he osaa tänne palstalle tulla ja viestiketjuusi vastata koska heidän lapsuudessaan ei vielä edes sähköjä ollut niin eivät he ole oppineet tietokoneita käyttämään.

Voi tyttöparka, kun et tiedä.

T. 65 v mummeli, vain nimellisesti

Vierailija kirjoitti:

Ketuttaa niin maan vietävästi olla rupsahtanut. Haaveilen kauneusoperaatioista, mutta kun katson Madonnaa, niin ei sekään lohduta. Töissä ei kiinnosta käydä, koska ei kiinnosta enää tässä iässä olla käskytettävänä. Seksi on edelleen voimaannuttavaa, mutta on tuo mieskin vanhentunut tuossa mukana ja uskokaa siskot, että miehen potenssi alkaa todellakin laskea 30 vuoden iässä. Haaveilen eläkkeelle jäämisestä.

Niinkö, minun miesystävä 68v on täysin aktiivisessa kunnossa sängyssä, eikä tarvitse siihen pillereitä

Antaa tulla vaan.

Täyttä paskaa...Nyt 55-vuotias. Ero meneillään.  Väsynyt. Työ on pelkkää pakkopullaa suorittavassa työssä. Ei pääse enää vaihtamaan työpaikkaa, kukaan ei ota tämän ikäistä. En olisi uskonut, että elämä on pelkkää raatamista ilman iloa. Ja ei ole perintöjä tulossa. 

Lihomisen vaara pyrkii kasvamaan. 

-Kapanteri.- kirjoitti:

Lihomisen vaara pyrkii kasvamaan. 

"Iän ja heikentyvän aineenvaihdunnan piikkiin laitetaan paljon laihduttamisen vaikeuksia, jotka eivät siihen piikkiin oikeasti kuulu. Useimpien kokemus on kyllä se, että ikääntyessä laihduttamisesta tulee entistä vaikeampaa, mutta sillä on oikeasti hyvin vähän tekemistä iän kanssa." (Ravitsemustieteilijä Patrik Borg: Vinha perä - laihdutuksen myytit ja faktat.)

Muuten ihan ok, kohta ikää 60, mutta en olisi uskonut että seksistä tulee niin kivuliasta 😮 limakalvot melkein kitisee kävellessä. Nyt aloitan uudenlaisen puikkokuurin gynen määräämänä, toivottavasti auttaa