Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Ei se varmaan kummoiseltakaan tuntuisi, jos vain olisi saanut olla terve. Mutta kun on tullut kaikenlaista kremppaa niin se vähän pilaa elämää vaikka kuinka yrittäisi olla myönteinen.

Eniten nautin siitä, että levottomuus on jäänyt pois. Nyt voi rauhoittua ja se on ihanaa. On perspektiiviä ymmärtää asioita ja ihan joka kohkaamiseen ei tarvitse lähteä mukaan.

Kyllähän lähestyvä 50v karmaisee, vaikka toki olen onnellinen jos saan sen päivän kokea ja elää vielä vuosikymmeniä sen jälkeenkin! Ne nykyiset viiskymppiset ollaan kuitenkin nuorekkaita ja ihan erilaista kuin silloin kun vaikka oma äitini tai saati mummoni oli viiskymppinen. Aikanaan oltiin huivipäisiä

mummoja viiskymppisenä toinen jalka haudassa , nyt monilla on vielä alakouluikäistä lasta. Itse vm -74 ja en millään jaksa uskoa, että me seitkytlukulaiset ollaan jo hyvää vauhtia viisikymppisiä 😅

Hyvää elämää voi elää 50+-ikäisenäkin. Aikuinen lapsi ja lapsenlapsekin jo koululaisia. Ihana aviomies ja kaunis koti ja vapaa-aikaa, kun ei ole töitä rasitteena. Odottelen eläkepäiviä jo, ikää 58. Asenne ja itsestä ja läheisistä huolehtiminen ratkaisee. Elämässä pitää olla pieniä ja vähän suurempiakin nautintoja. Kunhan koronasta päästään, niin aletaan taas harrastaa matkoja ja teatteria ja muutenkin hengittämään vapaammin. Anoppi eli 90- ja oma mummo 89-vuotiaiksi.

Muna seisoo kokoajan, kiitos lääkkeiden, kun joka päivä palan nappaa :D

Toivon vain menkkojen loppumista. Ikää jo 54 mutta vieläkin säännölliset. Mikään ei ole niin turhaa kuin yli 45v naisen menkat.

Mielenkiinnolla odotan aikaa +50, että millaista se on sillä monen kuvaukset kyllä tuntuu ihan tältä päivältä, vaikka olen hieman päälle 30. Tämänkin ikäisenä voi nauttia elämän pienistä asioista ja päivästä kerrallaan... Eipä ole kiire hötkyillä mihinkään. Toki lapset on nyt pieniä, mutta niitä on ihana rauhassa hoitaa kotona ja lyhennetty työaika on keksitty sitten kun töihin on palattava. Ei aikatauluja, kiirettä tai paineita muista. Vai olisiko se onnellisen ja tasapainoisen elämän salaisuus siinä kun on saavuttanut elämässä kaiken haluamansa. Pian 15v samassa suhteessa, talous kunnossa ja enemmän voi keskittyä perheeseen ja itseensä eikä työhän ja rahaan. Olen kai onnekas, että tämä mielen rauha ja tasapaino on jo tässä iässä. 

Kolmekymppinen komea rakastaja tuo elämään uutta iloa. Muuten en mitään toivo, olen kaiken saanut jo kokea ja onneksi vielä terve ja rakastettava. Kiitollisuudella kuutta kymppiä kohden.

N 55 kirjoitti:

Kolmekymppinen komea rakastaja tuo elämään uutta iloa. Muuten en mitään toivo, olen kaiken saanut jo kokea ja onneksi vielä terve ja rakastettava. Kiitollisuudella kuutta kymppiä kohden.

Miten sää kehtaat! Yök.

Vierailija kirjoitti:

Toivon vain menkkojen loppumista. Ikää jo 54 mutta vieläkin säännölliset. Mikään ei ole niin turhaa kuin yli 45v naisen menkat.

Odottelen milloin ne menkat alkavat. Ikää jo 50v eikä vieläkään ole ilmestyneet. Turhalta tuntuu

m50

N 55 kirjoitti:

Kolmekymppinen komea rakastaja tuo elämään uutta iloa. Muuten en mitään toivo, olen kaiken saanut jo kokea ja onneksi vielä terve ja rakastettava. Kiitollisuudella kuutta kymppiä kohden.

Paljon sää maksat sille?

Irwinin sanoin: Ai ai kun nuori ois.

Itse täytin 50 vuotta viime kesänä, joten mulla on tässä se max. noin 20 vuotta jäljellä. Toki syöpään kerkee sairastumaan ja kuolemaan tässä viiskymppisenä tai kuuskymppisenä. Mutta kun katsoo, miten tässä suvussa on miehet kuolleet, niin se noin 20 vuotta korkeintaan. Jos sairastuu vakavasti johonkin, niin lähtö saa tulla liukkaasti. Sitä on sitten turha millään tekohengittämällä pitkittää ja kitua siinä sivussa toistakytä vuotta.

Jos en 37-vuotiaana olisi päässyt viinasta eroon, niin nyt mun tuhkauksesta olisi kulunut jokunen vuosi aikaa. Sen on kohtalo niin sanellut, että kuka tässä suvussa pulloon tarttuu, niin se siihen viinaan hukkuu. Kaikki jääräpäisesti juoneet alkoholistit ovat kuolleet alle viiskymppisinä.

Parikymppisenä sitä jotenkin lapsellisesti kuvitteli, että sitä nuoruutta ja hyvää kuntoa vaan riittää ja riittää. Loppujen lopuksi aika nopeasti ohikiitävä hetki, jota ei millään takaisin saa. Hyvän kunnon tilalle on tullut 20 kiloa lisää ja jaksaminen ja energia on vaihtunut laiskuudeksi ja saamattomuudeksi. Mitään ei meinaa saada aikaiseksi, vaikka kuinka yrittää. Jos ei muuta, niin sitten asia yksinkertaisesti vain unohtuu. Ja tää on sitten äidin puolelta periytynyt ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnolla odotan aikaa +50, että millaista se on sillä monen kuvaukset kyllä tuntuu ihan tältä päivältä, vaikka olen hieman päälle 30. Tämänkin ikäisenä voi nauttia elämän pienistä asioista ja päivästä kerrallaan... Eipä ole kiire hötkyillä mihinkään. Toki lapset on nyt pieniä, mutta niitä on ihana rauhassa hoitaa kotona ja lyhennetty työaika on keksitty sitten kun töihin on palattava. Ei aikatauluja, kiirettä tai paineita muista. Vai olisiko se onnellisen ja tasapainoisen elämän salaisuus siinä kun on saavuttanut elämässä kaiken haluamansa. Pian 15v samassa suhteessa, talous kunnossa ja enemmän voi keskittyä perheeseen ja itseensä eikä työhän ja rahaan. Olen kai onnekas, että tämä mielen rauha ja tasapaino on jo tässä iässä. 

Rauhaa ja tasapainoa oli minullakin kolmekymppisenä.

Mutta siitä on viiteenkymppiin 20 aikuisen ikävuotta matkaa. Kaikki elämänmuutokset eivät ole omissa käsissä. Toivottavasti saat elämältäsi rauhaa ja tasapainoa jatkossakin.

Täälä jotkut kertoo rauhasta ja tyyneydestä. Neon ollu mulle aina kaukaisia haaveita vain. Levottomammaks vaan käyn vanhetessa. 54v.

N 55 kirjoitti:

Kolmekymppinen komea rakastaja tuo elämään uutta iloa. Muuten en mitään toivo, olen kaiken saanut jo kokea ja onneksi vielä terve ja rakastettava. Kiitollisuudella kuutta kymppiä kohden.

Jes. Tätä kohden tavoite siis :)))

T. N 39

55+ en voi kun todeta että nelikymppisenä sitä oli vielä ihan nuori olemukselta ja fyysisestikin oli ihan nuori. Nyt aamulla on välillä kankea ja kukaan ei enää kysele papereita Alkossa. Liikuntaa harrastan edelleen paljon muttei se enää tuo samanlaista iloa kuin nuorempana.

Kyynisyys on lisääntynyt vaikka taistelen sitä vastaan. Ei jaksa tavata perheitä joilla on pieniä lapsia (paitsi omia lapsenlapsia tietenkin) ja ei ole kauhean paljon kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin. Ei kiinnosta pisaraakaan mitä mieltä muut ovat. Toki uteliaisuus on vielä tallella ja tietyn tyyppinen peräksiantamattomuus. Vanhemeninen ei ole mitenkään (ainakaan fyysisesti) mukavaa.

Nuorempana pokasin pari kolmekymppisiä naisia paareista kymmeniä vuositasolla.

Nyt viiskymppisenä joutuu tekemään monenlaisia voltteja että saa edes puolekymmentä hurmattua mukaan, toki k-flunssa on hiljentäny baareja, joten se saataa olla se vaisuun naimiseen suurin syy. Itse olen paremmassa kuosissa kun koskaan,siitä ei voi kiikastaa.

Teräskanki kirjoitti:

Nuorempana pokasin pari kolmekymppisiä naisia paareista kymmeniä vuositasolla.

Nyt viiskymppisenä joutuu tekemään monenlaisia voltteja että saa edes puolekymmentä hurmattua mukaan, toki k-flunssa on hiljentäny baareja, joten se saataa olla se vaisuun naimiseen suurin syy. Itse olen paremmassa kuosissa kun koskaan,siitä ei voi kiikastaa.

Kaikki uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Olen 49 v mies. Huomasin jo vuosi sitten että oli tapahtunut se niin sanottu "vaihto" eli ensimmäisen kerran huomasin nyyttien roikkuvan selvästi kikulia alempana. Se on miehissä maailmassa merkki siitä että pappavaihe on alkanut....

Okei 😁😉n42

nauratti anteeks vain

Vierailija kirjoitti:

Elän parasta aikaa. Mahtavan seesteinen olo, ei paineita uran, talouden tai ulkonäön puolelta. Toki olen sen verran luonteeltani turhamainen, että pidä kunnostani ja siisteydestäni huolta, mutta siihen saa jäädä. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin jostain syystä.

Allekirjoitan!

Käynti jääkaapilla ja pieru päälle niin vuosi menee haistellessa.

Korimalli hiukan rupeaa rapistumaan mutta muuten ehdottomasti elämän parasta aikaa (toistaiseksi)

Parasta ehkä on vihdoin tajuta että maailma on avohoitopotilaiden leikkipuisto ja mitään temppareita syvällisempää  on turha yrittää ymmärtää tai analysoida.