Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Mun lapset on vielä niin pieniä (6 & 8) ettei mulla ole aikaa ikäkriiseillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä istun autossa , oon kaksisuuntainen nainen. Toinen lapsistani teki itsemurhan kauan sitten.
Mulla on mies ja aikuinen lapsi. Rakastin heitä. Ihanat eläimeni ovat kuolleet.
En löydä tarkoitusta enkä merkitystä. Viina vie,
Kuka mua tai ketään muuta muistaa? Elämä oli mauton vitsi.
Hei mitä sinulle kuuluu nyt? Sinä olet tärkeä miehellesi ja lapsellesi. Yritä vielä uutta päivää. Kaikki muuttuu mutta hirmu hitaasti. Käy terveyskeskuksessa juttelemassa pahasta olostasi, jos he neuvoisi miten edetä. Yritin vastata yöllä mutta kommentointi ei onnistunut!
Vanheneminen on ikävää. Yli 50-vuotiaan naisen elämä on pelkkää kurjuutta. Henkinen ja fyysinen suorituskyky laskee ja vaihdevuodet ovat lopun alkua. En jaksa kuunnella kenenkään valehtelua ja lässynlässyä, miten vanheneminen on muka mahtavaa.
On parempi sanoa suoraan, että on yli 50-vuotias on vanha ja ikäloppu. Hedelmätön nainen on biologinen turhake. Et voi tulla enää raskaaksi ja saada lapsia, vaikka haluaisit. Ikäsyrjintä kukoistaa ja voi hyvin työelämässä. Vanheneminen on hanurista - sieltä ja syvältä. Vanhuus ja raihnaisuus kuuluvat yhteen.
Emmä tiiä, olen alkanut pohtia, että oliko siinä erään tunnetun suomalaisen sanonnassa "elämä on ihmisen parasta aikaa" jokin virhe.
Self help-oppaiden mukaan sitä voi ajatella elämänsä hyväksi. Tämän päivän ajatukset, huomisen todellisuus. Ei mene noin, ei. Lankaan menin uskoessani tuohon hömppään. Ei paistanut aurinko risukasaan, vaikka toivoin parempaa.
Elämä tämän ikäisenä on yhtä luopumista, pikkuhiljaa kuin hiipien luopumisten yhteyten liittyy myös toivon menetys. Se on oikeastaan se pahin. Ei edes jaksa enää toivoa, että elämä asettuisi uomiinsa ja arki olisi helpompaa. Vai, olisiko astrologisesti tähdet olleet epäsuotuisassa asennossa viimeiset 10 vuotta? Olisiko pitänyt kokeilla varuiksi yksisarvishoitoja tms?
(pst. minua ainakin ketuttaa besseswisserit, jotka toitottavat kuinka terveelliset elämäntavat ovat tae onneen ja tasapainoon. Ei ole, ei)
Paistaa se päivä risukasaankin, sanotaan.
Joo paistaa paistaa mutta luulin sen tarkoittavan sitä, että risukasa selkiintyy kauniiksi keoksi tai että risut saadaan kerättyä pois tms. mutta ei se sitä meinaa.
Se tarkoittaa vain sananmukaisesti sitä mitä sanotaankin. Tein virheen kuvitellessani muuta.
Elämä nyt 50+ ikäisenä ei ole sen parempaa kuin ennenkään. Ne jotka kirjoittavat, että heillä on kaikki hyvin ja elämä on hienoa ovat niitä, joilla se on ollut sitä koko ajan. Meillä muilla on vaikeampaa kuten on ollut tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intialaisen filosofian, erityisesti ei-dualistisen advaita-vedaantan superstaran, Shrii Shankara Bhagavatpaadan (n. 800 jaa?) tunnetun opuksen viveka-Cuudaa-maNi (Crest Jewel of Discrimination) mukaan elämien lukumäärä on karkeasti shata-janma-koTi (~shata-dsanma-kooti), eli 10 miljoonaa (kooti) sadan (shata) syntymän (dsanma) "nippua"! Tosin merkittävä osa noista saattaa olla Homo sapiens "sapiensia" evoluutiossa alempana olevia inkarnaatioita.
Jos tuo pitää paikkansa, yhden ihmiselämän vuoksi ei kande kenties paljon pulttia ottaa... ; )
Tuntuu hyvältä. Ekan kerran elämässäni ei tarvitse mistään muusta piitata kuin itsestä. Tunne on vapauden huumaa. Vauvasta 56-vuotiaaksi olin aina jotakuta varten, täytin muiden tarpeita ja odotuksia.
Ja hei, mulla on ekan kerran elämässäni koti, jossa sotken vain minä itse. Jossa pesen vain oman pyykkini. Jossa kaikki on niin kuin itse haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paistaa se päivä risukasaankin, sanotaan.
Joo paistaa paistaa mutta luulin sen tarkoittavan sitä, että risukasa selkiintyy kauniiksi keoksi tai että risut saadaan kerättyä pois tms. mutta ei se sitä meinaa.
Se tarkoittaa vain sananmukaisesti sitä mitä sanotaankin. Tein virheen kuvitellessani muuta.Elämä nyt 50+ ikäisenä ei ole sen parempaa kuin ennenkään. Ne jotka kirjoittavat, että heillä on kaikki hyvin ja elämä on hienoa ovat niitä, joilla se on ollut sitä koko ajan. Meillä muilla on vaikeampaa kuten on ollut tähänkin asti.
Ja mikä estää poistamasta risuja elämästäsi?
Oon kuusikymppinen, takana on
vuodet kiireiset.
En kaipaa niistä mitään.
Ulkonäkö , sivuseikka.
Oon vielä vetree, lähtee kuperkeikka.
Kiloja ei oo liikaa.
Jopa nelikymppisetkin mua tsiikaa.
On aika tehdä tästä seikkailu.
Tänään nautin, rentoudun.
Huomenna jo tanssijalka vipattaa.
Parisuhde ongelmat , ne ovat historiaa.
Aviokriisit, työstressit, ne jäi jo taa.
Ystävyys on kultaa, rakkaus hopeaa.
Aika kuluu nopeaan.
Oman elämänsä herra.
Voi olla vain kerran.
Sen aika on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät näy tajuavan, että oman elämänsä voi muuttaa. Ilmeisesti on niin kiva rypeä itsesäälissä ja kantaa marttyyrinkruunua.
Toki ymmärrän, jos sen taustalla on esimerkiksi heikko talous tai vakava sairaus, mutta epätyydyttävissä ihmissuhteissa ei tarvitse rypeä. Niistä pääsee kyllä pois.
Hämmentävän mini luulee, että paskamaista puolisoa tai sukulaisia pitää vain sietää ja pilata sillä oma elämä. Ei ole pakko.
Mä olen 42, mutta vanhemman ihmisen elämässä; puoliso (tk-)eläkkeellä, (nepsy)lapsi aikuinen ja maailmalla, velat maksettu ja työntekoa vähennetty reilusti. Pitkä parisuhde kunnossa. Vapaa-aikaa tarvitaan lisää, vanhukset molemmin puolin sukua kaipaavat apua, ja harrastukset vievät mennesssään. Olen keski-iässä ihan elementissäni, ja elämä on oikeasti parempaa kuin koskaan tähän mennessä. Terveitä päiviä olen nähnyt vasta pitkällä aikuisiällä, joten elämänlaatu on lähtokohtaisesti menossa ylöspäin eikä alaspäin. Pieniä ovat murheet nyt verrattuna siihen mitä ne olivat vielä joitakin vuosia sitten. Nyt on hyvä, vedetään henkeä ennen seuraavia koitoksia, mitä ne sitten lienevätkään. Sillä aikaa tästä otetaan kaikki irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, N59v, olen kyllä onnellinen nykyelämässäni ja odotan ihan innolla myös tulevaisuutta, eläkepäivien vapautta. Eikä elämä ole aina ollut helppoa, siihen on kuulunut vakava sairaus ja avioero, huolta lapsen mielenterveydestä jne. Mutta jotenkin on vahvistunut ihmisenä, nuoruuden ahdistus on helpottanut, viihtyy omissa nahoissaan.
Vanheneminen mietityttää, tietenkin. Terveys on vielä hyvä, ei enää mitään jatkuvia ongelmia kun vakavan sairauden sain selätettyä. Ympärillä rakkaita ihmisiä, eron jälkeen löytynyt mies ja aikuiset lapset. Kunnosta yritän pitää huolta ja katsoa mitä syö. Mielenterveyttä vaalin valitsemalla kenen kanssa olen enemmän tekemisissä niin töissä kuin vapaalla, kierrän toksisia ihmisiä joista tulee vain paha olo mutta toisaalta kun heitä joutuu kohtaamaan en ota ilkeyksiä itseeni, heidän oma ongelmansa, ei minun. Kun on seurannut omien vanhempien vanhenemista ja kuolemaa tietää mikä edessä, mutta siihenkin selkeästi vaikuttaa oma asenne, ne positiivisesti elämään suhtautuvat vanhat elävät onnellisempana lopunkin vaikeuksista huolimatta. Ja positiivisena pysymiseen auttaa pieniin onnen rippuihin keskittyminen. Aian upeat lumiset maisemat, söpö tintti lintulaudalla, hyvin nukuttu yö, lämmin kaurapuuro mahassa.
Kyllähän tässä aletaan selvästi puolen välin paremmalla puolella elämässä olemaan. Suurin osa velvollisuuksista on jo hoidettu. Saa alkaa tekemään mitä haluaa. Pitkäikäistä sukua kun olen, niin saatan keretä vielä vaikka mitä, tai sitten en. Enpähän ole näkemässä ja suremassa sitä, jos en kaikkea haluamaani kerkeäkään tekemään ennen kuolemaani.
Nyt on taas yhdet laulun sanat tuossa valmiina. Kukahan sen esittäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä vanhalta (olen 51v) - vanhempani kuolivat jo ollessani 30 + eikä minulla ole sisaruksia eli olen aika yksin. Toki oma perhe on (2 aikuista lasta, nuorin lapsi vielä kotona) ja 6 vuotta minua nuorempi mies. Terveys on reistaillut viime vuosina, hengenlähtökin ollut lähellä. Se pysäytti, enkä ole vielä toipunut tapahtuneesta. Aika alakuloista. Vaihdevuosista ei vielä ole tietoakaan - munasolu irtoaa ja tulisin edelleen ehkä helpostikin raskaaksi (gyne juuri sanoi näin ultrassa). Vituttaa PMS-oireet ja kovat kuukautiskivut.
Mikset oo koko elämääs tehny mitä haluat?
50-vuotias mies, yrittäjä ja työnarkomaani, ei aikaa hidastaa, ei perhettä eikä lapsia. Viihdyn yksin ja pidän työnteosta, painan täysillä loppuun asti ja lähden täältä saappaat jalassa.
Kävin kasvojen ja kaulan kohotuksessa,lisäksi huuliin laitettiin omaa rasvaa.
Nyt olen kuin nuori tyttö.
Miehen kanssa ollaan oltu 39 vuotta.
On ollut kauhea lapsuus nuoruus.
Nyt yli 50 vuotiaana: kaunis , terve ja varakad.
Näinkin voi olla:)
Mitä vanhempi pukki, sitä kovempi sarvi.
Seesteiseltä ja mukavalta, ei tarvitse vouhottaa !
Selkäongelmani ja iskias katosivat kun heivasimme helkuttiin metallihärpäke joustinpatjat, joka ei koskaan sopinut keveille viluisille ihmisille. Sen sijaan nukun sikeästi pehmeällä paksulla vaahtomuovipatjalla, jossa vielä paksuin petari mitä löytyy. Uniongelmia kymmenisen vuotta, pian 60.
Tulevaisuus tuntuu välillä turvattomalta, ei tukiverkkoja. Poliisi ja palokunta ainoat jotka vastaa tarvittaessa (ironiavaroitus).