Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Ei tunnu miltään. Miltä sen pitäisi tuntua? Ja miksi sen pitäisi tuntua?
Elämä on sitä mitä se on, riippumatta siitä minkä ikäinen on. Tietenkin se ikä vaikuttaa sitten, kun se alkaa oikeasti painamaan. Siis lähinnä jaksamiseen. Että mitä jaksaa tehdä, ja mitä ei. Toisilla se painaa jo neljäkymppisenä, toisilla ei pahemmin vielä seitsemän kympin nurkillakaan. Osa siitä riippuu siitä, onko käynyt onni geenilotossa vaiko ei. Osa riippuu ulkoisista tekijöistä, osa omista valinnoista. Jos olet sairas, etenkin pitkäaikaisesti, niin se on ihan yhtä perseestä nuorena sekä vanhempana. Jos olet terve, niin se on kivaa iästä riippumatta. Jotenkin outoa, että ihmisen iässä pitäisi olla jotain rajapyykkejä, jolloin elämä muuttuu toisenlaiseksi. Jos viisikymppisenä haikailee nuoruteensa perään, niin todennäköisesti ei ole oppinut paljoakaan elämästä vielä siihen ikään mennessä. Jos taas pelkää että siitä jotenkin alkaisi vanhuus, tai vanheneminen, niin ei ala. Jos sitä vanhenemista jotenkin älyttömästi pelkää, niin myös se kertoo että ei ole oppinut elämästä paljoakaan. Kuolla voi ihan milloin tahansa, lähes mistä syystä tahansa. Jos sitä tai vanhenemista miettii liikaa, menee hyvää aikaa miettiä muita juttuja hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu näköalattomalta tässä hullussa maailmassa, jossa kaikki menee vain huonommaksi. Vanhuus pelottaa, en halua vaipoissa hoitokotiin tai jäädä heitteille omaan kotiin, jossa kodinhoitaja käy kiireesti 3 x pvässä tekemässä nopeasti pakolliset, liikaa työn kautta nähnyt tätä. Toivoisin lähteväni saappaat jalassa. Tällä hetkellä tuntuu, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.
N 50
Samaa mieltä ja tämän sanon asiaa seuranneena niin läheltä kuin kaukaa.
Ehkä joku perustaisi jonkun eutanasia clubin jonne saa maksaa vuosimaksua ja tarpeen tullessa
pääsee avustettuna johkin sivistysmaahaan ja exitus maximukseen sitteen kun aika on.
Ja jos tuntuu että se aika ei tulekkaan niin on hyvällä mielellä ainakin tukenut hyvää asiaa.
Olen 25, ja olisin jo ihan valmis lähtemään. En oo saanut elämässäni kokea tarpeeksi, ja alkaahan se jo olla myöhäistä muuttaa elämän suuntaa tai kokea unohtumattomia seikkailuja. Elämän tylsyyden tuottama katkeruus on kasvanu sen verran isoksi että vaikeaa on elää sen kanssa. Kateellisena katson nuorisoa jolla on elämä edessä
Vierailija kirjoitti:
Olen 25, ja olisin jo ihan valmis lähtemään. En oo saanut elämässäni kokea tarpeeksi, ja alkaahan se jo olla myöhäistä muuttaa elämän suuntaa tai kokea unohtumattomia seikkailuja. Elämän tylsyyden tuottama katkeruus on kasvanu sen verran isoksi että vaikeaa on elää sen kanssa. Kateellisena katson nuorisoa jolla on elämä edessä
Moni muuttaa elämän suunnan vielä nelikymppisenä. Vanhempanakin. Tuon ikäisenä on ihan samat mahdollisuudet kuin alle 20v.
Suurin osa unohtumattomista seikkailuista on vain tarinoita, mistä on karsittu tylsät ja vittumaiset tapahtumat pois.
Mä istun autossa , oon kaksisuuntainen nainen. Toinen lapsistani teki itsemurhan kauan sitten.
Mulla on mies ja aikuinen lapsi. Rakastin heitä. Ihanat eläimeni ovat kuolleet.
En löydä tarkoitusta enkä merkitystä. Viina vie,
Kuka mua tai ketään muuta muistaa? Elämä oli mauton vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhamaisena miehenä kuvittelen itseni nuorekkaaksi, se tuo voimia taistella ikävää ikääntymistä vastaan.
Todella surkealta, kroppa hajalla ja paskat housussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa herätä aamulla oman kullan vieressä. Ottaa syliin ja tuntea se ihana huumaava naisellisuus, ihana naisellinen pyöreys ja ihanat kummut. Ja vielä saada nauttia yhdessä lämmöstä ja ihanasta seksistä, eikä ole kiire minnekkään,,, aamukahville.
Eläkkeelle jäin joku aika sitten.
Tämä on niin vapauttava olotila !
Sanotaan että eläkkeellä olo on kuin eläisi uutta nuoruutta. No, siinä mielessä kyllä, että olen huoleton (siis työ- ja parisuhde stressistä) ja vapaa kuin taivaan lintu.
Olen naimisissa, mieheni myös jo eläkkeellä.
Lapsia ja lapsenlapsia. Heillä menee paremmin kuin meillä ikinä.
Vaikka tämä on iki klisee, niin silti tämä on se kaikkein tärkein : Terveys ! Terveys mahdollistaa niin paljon enemmän.
Olen terveydestä kiitollinen.
Avioliittomme ei ole koskaan ollut mikään unelma liitto, on vaan jaksettu ja pärjätty. Joskus mietin jopa avioeroa, mutta se jäi, enkä usko että elämäni olisi ollut parempi sinkkuna.
Elämään kuuluu monet vaiheet. Ja mitä kään ei kestä ikuisesti ! Se on tärkein mottoni !
Ei rakkaus, ei vastoinkäymiset, ei surut eikä huolet.
Aika on paras ystävämme. Se parantaa. Ja auttaa jakamaan.
Ulkonäköni en ole miettinyt koskaan. En ole ruma, nuorempana olin hyvinkin sievä. Hyvinvointi on etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan jaksaisi enää tehdä raskasta ja tylsää työtäni. Mutta en myöskään jaksa uudelleen kouluttautua, koska vaihtoehtoina on vain muita raskaita ja tylsiä töitä.
Resurssini eivät koskaan riittäneet parempiin hommiin. Olen jo pari vuotta juossut itkemässä eri lääkäreillä ja saikuttanut. Tähtään sairaus- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin, aluksi tietysti osa-aikaisiin.
Ahdistaa, masentaa ja väsyttää. Työstä irrottautuminen vähitellen on ainoa vaihtoehtoni. Vanhenen, enkä jaksa enää.
Tulevaisuus tulee olemaan köyhää kitkutusta, mutta pääasia että pääsen työn kurjuudesta. Olen 57 vuotias.
Vielä 34 vuotta ja sitten on minun 100 vuotis juhlat 💯 !
Siihen asti minä elän ja nautin elämästä.
Vaikeuksia on ollut kahdenkin edestä. Ja niitä tulee vielä varmasti jatkossakin. Ne kuuluu elämään.
Jostain luvin tällaisen "viisauden", että : "ihminen on onnellisin silloin, kun häneltä otetaan kaikki pois ja sitten ne kaikki annetaan takaisin"
Näillä mennään.
Päätyyn asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 32 ja olen luovuttanut elämän suhteen, odotan kuolemaa. Tuskallista katsoa peiliin kun sieltä katsoo joku ruma papparainen
Olen jo 53 vuotias. Hyvä duuni, velat maksettu ja tenavat omillaan. Terveyttä piisaa ja omat vanhemmat ovat haudassa. Ei velvoitteita. Voi käyttää rahaa itsensä hemmotteluun eikä todellakaan ole tarkoitus viedä maallista mammonaa käärinliinoissa hautaan. Pian on edessä laskettelureissu ja sitten etelän lämpöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu ihan mukavalta. Annoin itselleni 50-vuotislahjaksi avioeron ja hommasin 21 vuotta nuoremman kumppanin. Nyt nautitaan.
Kiitos peukuista. Yläpeukkuja 12kpl ja alapeukkuja 7kpl. Jäi näköjään alkuperäisestä kommentista pois se, että olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
Luin juuri jostain, että ihmisten älykkyysosamäärä on muutenkin laskenut kautta linjan. Eli ei koske vain 50-vuotiaita vaan ihan nuoriakin.
Kolmekymmentä vuotta sitten ihmiset olivat paljon älykkäämpiä. Syyksi epäillään älylaitteiden yleistymistä. Eli ihmisten ei tarvitse enää lukea tietosanakirjoja tai tietokirjoja ja itse pohtia ja jäsentää lukemaansa kun netistä näpyttelemällä saa kaiken tiedon valmiiksi pureskeltuna tiivistettynä ja iskevänä, koska myös nykyihmisen kärsivällisyys ja keskittymiskykykin on kuulemma entisaikojen 5-vuotiaan tasolla.
Ei pää kestä lukea ja itse pohtia pitempiä neutraaleja sepustuksia. Haluamme "mielipiteitä" emme tietoa.
Päässälaskutaitoa ei enää tarvita. Aivojen ja kynän yhteyttä tarvitaan vain allekirjoituksen raaputtamiseen. Moni ei osaa enää kirjoittaa kuin peukaloilla näppäilemällä.
Myös nopeatempoinen "somepommitus", minkä kohteeksi nykyihminen johtuu, rasittaa ja rappeuttaa mieltä.
Ihmiset ovat huomanneet, että kun he pitävät älylaitetauon, heidän ahdistuksensa lievenee, unenlaatu paranee ja keskittymiskyky parantuu.
On sanottu, että internet ja some, on samanlainen kulttuurievoluutioloikka kuin tulenkäytön tai pyörän keksiminen. Se siis vaikuttaa niin voimallisesti ja peruuttamattomasti ihmiskunnan evoluutioon ei vain tapoihin vaan myös kehoon ja aivohin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
Luin juuri jostain, että ihmisten älykkyysosamäärä on muutenkin laskenut kautta linjan. Eli ei koske vain 50-vuotiaita vaan ihan nuoriakin.
Kolmekymmentä vuotta sitten ihmiset olivat paljon älykkäämpiä. Syyksi epäillään älylaitteiden yleistymistä. Eli ihmisten ei tarvitse enää lukea tietosanakirjoja tai tietokirjoja ja itse pohtia ja jäsentää lukemaansa kun netistä näpyttelemällä saa kaiken tiedon valmiiksi pureskeltuna tiivistettynä ja iskevänä, koska myös nykyihmisen kärsivällisyys ja keskittymiskykykin on kuulemma entisaikojen 5-vuotiaan tasolla.
Ei pää kestä lukea ja itse pohtia pitempiä neutraaleja sepustuksia. Haluamme "mielipiteitä" emme tietoa.
Päässälaskutaitoa ei enää tarvita. Aivojen ja kynän yhteyttä tarvitaan vain allekirjoituksen raaputtamiseen. Moni ei osaa enää kirjoittaa kuin peukaloilla näppäilemällä.
Myös nopeatempoinen "somepommitus", minkä kohteeksi nykyihminen johtuu, rasittaa ja rappeuttaa mieltä.
Ihmiset ovat huomanneet, että kun he pitävät älylaitetauon, heidän ahdistuksensa lievenee, unenlaatu paranee ja keskittymiskyky parantuu.
On sanottu, että internet ja some, on samanlainen kulttuurievoluutioloikka kuin tulenkäytön tai pyörän keksiminen. Se siis vaikuttaa niin voimallisesti ja peruuttamattomasti ihmiskunnan evoluutioon ei vain tapoihin vaan myös kehoon ja aivohin.
Tässä on paljon totta. Tietokoneet ja älylaitteet tekevät meistä lopulta lopun
Kuinka vanhana noin käy? Itse täytän 75 vuotta ja olen skarpimpi kuin koskaan.
Ei pidä kohdallani paikkaansa. Itse harjoittanut aivoja kaiken matkaa.
Päässälasku taitoni säilynyt hyvänä.
Käytän sitä joka päivä milloin mitäkin laskien. Viimeksi kun lööpeissä luki Nimi Räikkönen tienasi uransa aikana 450 miljoonaa paljonko on tienannut kuukaudessa ja lopuksi vuorokaudessa uravuosillaan.
Kynää ja paperia en myöskään ole unohtanut.
Välillä aivoni kaipaavat sitä, ajattelen paperilla. Suurimmaksi osaksi päivällä käytän nykytegnologiaa kirjalliseen toimintaan ikä lähentelee kahdeksaa kymppiä.
Ikääntyminen on pelkkää katastrofia. Ei näe lukea lehteä enää, yöllä pitää herätä kuselle, aamulla paikat jumissa, krapula tulee helposti ja kestää 3 päivää, korkeat äänet vaimenee, iho löystyy ja tummenee.
Täytin äskettäin 66 v. Ja elämä hymyilee 😊.
En nyt sano että oon onnellinen, mutta tyytyväinen oon kyllä.
Lapsenlapsia on kuusi. Ystäviä ja aviomies..ai niin oli myös äskettäin 40 v hääpäivä...
Nyt voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan.
Tämä korona aika on todella paljon rajoittanut kaikkea !
Muuten harrastaisi enemmän. Käyn tanssi - ja liikuntatunneilla. Neulon myös lähes päivittäin.
Ja nyt kun tuli lunta, tämä mummo kiitää ladulla harva se päivä. Noin 5 km / pvässä.
Tykkään myös laiskottelua ja herkutella. Mitä nyt milloinkin.
Eläkkeellä oleminen on ainakin vielä ollut elämäni parasta aikaa. Kun terveyttä, kaikkien on hyvin.
Hyvät välit jokaisen kanssa. En murehdi tulevia enkä vatvo menneissä. Joka aamu on ilon aihe !
Mitähän kivaa tämä päivä tuo tullessaan.