Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Varsinkin naururypyt silmäkulmissa on somia. Sehän vaan osoittaa, että naurettu on. Karseeta kun joku missiemo neuvoo, ettei kannata hymyillä tai nauraa...

Todellakin, tyytyväinen hyväntuulinen ilme on kaikkien kaunistus/komistus. Eikö???

N60

Eipä kummoiseltakaan. Aloin taas koronatauon jälkeen käydä salilla ja yllätyin, että lihakset kasvaa samaa tahtia kuin kolmikymppisenä. Ehkä ikääntyminen kohtelee meitä miehiä hiukan armeliaammin kuin naisia.

En ole vielä suuremmin tuntenut vanhenevan. Lukulasit kyllä jo hankittu ja verenpaine ja kolesterolilääkitys on, painon kanssa vähän ongelmia mutta muuten tunnen olevani ihan kunnossa. Ehkä vähän hitaampina palautetun hitaammin kuin nuorempana mutta johtuu enemmänkin siitä että olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin kolmekymppisenä ennen lapsia (4 kpl).

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä suuremmin tuntenut vanhenevan. Lukulasit kyllä jo hankittu ja verenpaine ja kolesterolilääkitys on, painon kanssa vähän ongelmia mutta muuten tunnen olevani ihan kunnossa. Ehkä vähän hitaampina palautetun hitaammin kuin nuorempana mutta johtuu enemmänkin siitä että olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin kolmekymppisenä ennen lapsia (4 kpl).

.

Ja ikä oli?

Vierailija kirjoitti:

Eipä kummoiseltakaan. Aloin taas koronatauon jälkeen käydä salilla ja yllätyin, että lihakset kasvaa samaa tahtia kuin kolmikymppisenä. Ehkä ikääntyminen kohtelee meitä miehiä hiukan armeliaammin kuin naisia.

Naisilla lihakset eivät kasva samaa tahtia kuin miehillä edes nuorina. Mutta kyllä nainenkin saa kroppaa muokattua vielä iäkkäämpänäkin, esim. minä aloin sohvaperunasta normiliikkujaksi 45-vuotiaana ja nykyään ihan vatsapalat näkyy, peppu on pysty ja vyötärö hoikka. 

Se on sitten eri asia, tuntuuko se hyvänmallinen kroppa oikeasti niin merkitykselliseltä kuin nuorempana kuvitteli. Terveys tietenkin kiva juttu.

Väsyttävältä. Ei nukkuminenkaan piristä. Kahvilla koitan päivän jaksaa.

Oon huomannu että yli 80v. eivät enää tajua olevansa vanhoja, jotenki ne on eläny jo liian kauan.

Mun anoppi 88v. miettii mitenkä hän pärjää kun tulee vanhaks!

Pitäkää ihmiset painonne kurissa ja itsenne älyllisesti ja henkisesti liikeessä, niin vanheneminen on siedettävämpää. En tiedä miten jaksaisin yli nyt yli kuusikymppisenä, jos olisin vielä ylipainoinen ja rapakunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin naururypyt silmäkulmissa on somia. Sehän vaan osoittaa, että naurettu on. Karseeta kun joku missiemo neuvoo, ettei kannata hymyillä tai nauraa...

Todellakin, tyytyväinen hyväntuulinen ilme on kaikkien kaunistus/komistus. Eikö???

N60

Kyllä näin on =)

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Odotapa kun täytät 60...

Ei valittamista, ei enää vuotopäiviä, ei mielialan muutoksia. Ei turhia kotkotuksia. Koti on ihana lepopaikka, viihdyn kotona, en kaipaa enää maailman humuun. Elämäni on ihanan tasapainoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kummoiseltakaan. Aloin taas koronatauon jälkeen käydä salilla ja yllätyin, että lihakset kasvaa samaa tahtia kuin kolmikymppisenä. Ehkä ikääntyminen kohtelee meitä miehiä hiukan armeliaammin kuin naisia.

Naiset kulahtavat miehiä nopeammin, syy on hormonaalinen. Miehet on vielä 70-vuotiainakin usein 20 v ikäänsä nuoremman näköisiä. 40-v naiset taas näyttävät 20 v todellista ikäänsä vanhemmilta ja 50-v ovat lähinnä muumion näköisiä.

Sun täytyy olla sovinistinen ikärasistinen äijä, tai sitten 14 v. Tai ehkä sittenkin se äijä 14 vuotiaan henkiselle tasolle jääneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä suuremmin tuntenut vanhenevan. Lukulasit kyllä jo hankittu ja verenpaine ja kolesterolilääkitys on, painon kanssa vähän ongelmia mutta muuten tunnen olevani ihan kunnossa. Ehkä vähän hitaampina palautetun hitaammin kuin nuorempana mutta johtuu enemmänkin siitä että olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin kolmekymppisenä ennen lapsia (4 kpl).

.

Ja ikä oli?

Minkäs otsikon alla kuvittelit olevasi?

Sivusta kommentoin.

Erittäin hyvältä. On jo kokemusta eikä tarvetta kuunnella mitään paskaa. Oon oman elämäni amatsoni ;)

Mahtavalta, olen 57 v ja eläke siintää 8 v. päässä. Ei ole enää velkaa, on oma asunto ja säästöjä.

Sääliksi käy nuoria parikymppisiä, miten he tulevat pärjäämään alati muuttuvassa vaativassa työelämässä

ja yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä suuremmin tuntenut vanhenevan. Lukulasit kyllä jo hankittu ja verenpaine ja kolesterolilääkitys on, painon kanssa vähän ongelmia mutta muuten tunnen olevani ihan kunnossa. Ehkä vähän hitaampina palautetun hitaammin kuin nuorempana mutta johtuu enemmänkin siitä että olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin kolmekymppisenä ennen lapsia (4 kpl).

.

Ja ikä oli?

Minkäs otsikon alla kuvittelit olevasi?

Sivusta kommentoin.

Yli 50v on aika laaja käsite... hah🙄

Tilly kirjoitti:

Pitäkää ihmiset painonne kurissa ja itsenne älyllisesti ja henkisesti liikeessä, niin vanheneminen on siedettävämpää. En tiedä miten jaksaisin yli nyt yli kuusikymppisenä, jos olisin vielä ylipainoinen ja rapakunnossa.

Näinpä. Itse olen 59 v ja fyysisesti edelleen kaikin puolin kunnossa: ei verenpainetta, ei kolesterolia, lihasta löytyy, nivelet toimii. Ikäni olen ollut liikkuvainen ja normaalipainoinen, ja kaipa mulla on hyvät geenitkin. Välillä pahimpaan vaihdevuosiaikaan henkinen väsymys vähän koetteli, mutta nyt siitäkin on päästy yli ja elämä hymyilee. Eläkeikää odotellessa…

57v ja ihan romuna. Nelikymppisestä en ole tervettä päivää nähnyt. Autoimmuunisairaus, vakava astma uusiksi vanhoilla päivillä. Jatkuva kolotus ja jomotus. Työkyvyttömyyseläke nafti, aina saa miettiä mihin vähät roponsa laittaa. Työvuosia tuli vähän kun erehdyin kouluttamaan itseäni..Päivä kerrallaan, onneksi uusia harrastuksia. Ja yksi hyvä puoli tässä iässä on: ei tarvitse välittää paskaakaan, mitä muut miettii. Siihen tuli tuhlattua nuoruutensa. Iän kanssa tulee varmuus itsestä ja vastuu tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Mulle tuo palikkatesteissä taantuminen oli kova paikka. Aina ollut 5% parhaimpien joukossa ja nyt viimevuonna hädintuskin keskitasoa (normaali siis vielä ikäisekseni). Omilla kriteereillä täysin pudonnut kykyjeni tasolta

18

Jep, ihan kuin kroppa niin aivotkin hiljalleen taantuu. Silloin kun pitää oppia, suorittaa (lauman puolesta, vartioida, puolustaa, saalistaa, synnyttää jne) on ihmisen ruumis huipussaan ja sitten alkaa ikä tehdä tepposiaan. Tarkoitus olisi että se nuorena hankittu kokemus ja viisaus kompensoi sen mikä jää huippukunnosta saavuttamatta. 

Ja tähänhän voi vain vastata, että kellä kompensoi kellä ei. Joillakin voi hankittu kokemus liittyä vaikka seksikumppaneihin ja niiden miellyttämiseen ja en tiedä onko sillä vanhana mitään käyttöä kellekään. Ja taas jollain naarasnorsulla kokemus voi liittyä laumalle elintärkeiden vesipaikkojen muistamiseen vuosikymmentenkin takaa. Muistutus siitä, että on hyvä että laumasta löytyy myös niitä jotka muistavat, löytävät ja opettavat muutkin löytämään.