Miksi naiset ette tee aloitteita?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 20:03"]

Suoria aloitteita tekevät lähinnä rumat naiset. 

Ja toki naiset tekevät sellaisia "naisaloitteita" joita useimmat miehet eivät edes huomaa. Mutta naiset itse laskevat ne aloitteiksi. 

[/quote]

Naisaloitteethan on helvetin toimivia. Usein saa juuri sen miehen, mitä katsoikin. Samaan aikaan kun miehet kiertää baareja ympäriinsä yrittäen epätoivon vimmalla iskeä edes jonkun muijan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ne kerrat, kun olen tehnyt aloitteen, olen saanut pakit. Välillä tylyt, välillä hermostuneen hämilliset, kerran ihan ystävälliset mutta änyväy pakit.

Kaikki ne kerrat, kun olen huolinut jonkun minua yrittäneen, olen saanut jonkun, josta en ole itse ihan hirveän innostunut.

Saat sen, ketä et halua, et saa sitä, kenet haluat. Näin universumi toimii minun kohdallani! Pakkeja on sietämätöntä saada. Turha sanoa, että siinä jotenkin karaistuisi.[/quote

Ootkohan miettinyt, että hakkisit omantasoisen miehen. Jos mies on kaupassa töissä, ota mies joka on kaupassa töissä. Jos olet lihava, ota lihava mies. Saat sen kenet ansaitset. Eivätkö naiset osaa peilata itseään? Tasa-arvostahan aloittaja puhui. Yleensä käy esim niin,että vaikkapa nainen joka on opettaja ja "tilastollisesti" keskinkertainen, haluaa professorin tai lääkärin joka on "tilastollisesti" keskinkertaista parempi. Jos ujostuttaa, niin ota ujo mies. Jos olet extrovertti niin ota extrovertti mies.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 19:58"]

Öh, koska minulla ei ole tarvetta tehdä aloitteita. Elän tyytyväisenä sinkkuelämää ja onnellisena siitä, ettei tarvitse yhteenkään mieheen sekaantua.

 

Oi, miksi noin aggre? Me miehet olemme ihania ja söpöjä. 

 

Haisette perseeltä

En uskalla, sillä pelkään tulla torjutuksi. Lisäksi olen ujo, enkä liiku sosiaalisissa tapahtumissa, joissa voisi olla mahdollista tutustua.. Kaupassa tai bussissa nyt ei kehtaa häiritä ketään.

N26

Teen aloitteen sellaiselle miehelle, josta olen kiinnostunut. En niille muille, ja näitä muita on huomattavan paljon enemmän. 

Olen tehnytkin, mutta joka ainoa kerta on tullut rukkaset. Joko sosiaaliset taidot on ihan paskat tai sitten olen itse ihan paska.

Tosin, minä en ole mikään menetys kenellekään.

Paskan marjat. Niin kauankun parisuhde on päätös se toimii. Itseä kysyi nainen ulos ja vaikka yllätyin, tein analyysin ja huomasin, että meillä oli paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, samanlaiset arvot, sekä samanlaiset päämäärät homma oli selvä. Molemmat teimme päätöksen ja sen takana olemme seisoneet.

Vimeksi kun tei nuorepana itse alotteen oli kyse alkuhuumasta, eikä kiintymyksestä. Silloin oltiin molemmat että nyt musta tuntuu tältä ja nyt musta tuntuu tolta. Tunteet kun jättää sivuun ja rupeaa järkeilemään tulee elämästä helpompaa ja hallitumpaa.

Vierailija kirjoitti:

En vaan uskalla lähestyä suomalaisia miehiä, koska heidän naamataulustaan paistaa aina yleinen vitutus, elämään kyllästyneisyys ja huono itsetunto. Jos sellaiseen saa katsekontaktin, niin siinä ei ole mitään lämpöä vaan se on sellaista kylmää toljotusta. Hymyilläkään ne eivät osaa.

Tulin sanomaan akoista ihan samaa

Jos vielä patistelette niin kohta menen ja teen aloitteen eräälle komealle telian myyjälle.

En kohtaa kiinnostavia miehiä missään. Tiedän, pitkälti itsestäni kiinni.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 09:17"]Mulla se menee niin, että jos pidän miestä hyvännäköisenä ja kivana voisin hyvinkin alkaa juttelemaan ja olenkin aika puhelias. Mutta ongelma on siinä, jos olen todella ihastunut johonkin kuten tällä hetkellä yhteen työpaikan mieheen (jo yli vuoden) menen ihan lukkoon. Jos hän on lähettyvillä käyttäydyn juuri niin kuten ei pitäisi. Sydän hakkaa, pyörryttää enkä pysty edes katsomaan häntä. Yritä siinä sitten sanoa jotain fiksua... Hän varmaan luulee että en ole tippaakaan kiinnostunut vaika asia on täysin päinvastoin. 

Miehille vain tiedoksi että sekopäiselle katsetta välttelevälle käytökselle voi olla joku muu syy, varsinkin jos nainen vaikuttaa muiden seurassa ihan normaalilta :D

Haha, olen samis. Sitten jos kyseinen mies jotain mulle sanookin, mun suusta tulee jotain käsittämättömän outoa ja takeltelen sanoissani, en muista töissä perusasioita ja vaikutan aika tyhjäpäältä. Varmaan miettii itsekseen, miten mut on tänne palkattu, kun en osaa yksinkertaisimpia perusasioitakaan. Hermostun myös, alan vispaamaan jalalla ja kädet hikoaa, tavarat putoaa käsistä ja äänikin joskus on värissyt. Huoh. Ystävällisesti hän on tarjoutunut mua jossain vaiheessa auttamaankin ja käski kysymään jos en osaa, mutta kyllähän mä osaan jos se mies itse ei ole paikalla...

Vähemmän viehättävälle jotain uskaltaisin sanoakin. Kyseinen mies ei ole varmaan yleisellä asteikolla muiden naisten makuun, mulla on vähän outo maku, veikkaan ettei se mies ymmärrä miksi mä käyttäydyn niin.

Oletko ajatellut, että miehistä voi tuntua ihan samalta. Varsinkin jos on introvertti? Ja kyllä tosissaan ihastunut extroverttikin voi käydä hiljaiseksi sellaisen seurassa kenestä oikeasti tykkää.