Riitelevätkö kaikki pariskunnat?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:59"] Mistä te riitelijät sitten riitelette, antaisitteko ihan konkreettisen esimerkin? Meillä kun ei ole lapsia niin niiden kasvatuksesta ei tartte riidellä (uskon kyllä että oltaisiin siinäkin tosi samanmielisiä) ja rahat on yhteistä taloustiliä lukuunottamatta erilliset, niin rahastakaan ei voi tapella. Siinä kai ne yleisimmät riidanaiheet on?  [/quote] Ihan mistä tahansa asiasta, joskus keskustelut päättyvät kinasteluun tai jopa riitelyyn. Poliittiset asiat, yhteiskunnalliset asiat, lasten kasvatus, arki (siivous, kotityöt, ajankäyttö), jne.

[/quote]

Siis... alat kinastella/riidellä jonkun kanssa joka on eri mieltä sun kanssa esim. politiikasta :o? Häh, miksi? Saahan ihmiset olla eri mieltä, ei kai siitä tarvitse riidellä! Siis yritättekö käännyttää toista samalle kannalle vai?

Ja eikös kotityötkin ole sopimusasia? Vai onko teillä sellaisia puolisoita jotka yrittää laistaa kotitöistä eikä myönnä sitä? Meillä kun keskustelu yleensä käy niinpäin "mä siivoon keittiön" - "ei kun minä, sinä siivosit viimeksi" ja sillä selvä. Tai "laitatko sinä pyykit niin minä teen ruokaa" - "ok". Ei noista nyt oikein riitaa saa aikaiseksi tekemälläkään... Kerran kyllä suutuin miehelle kun olin jo valmiiksi pahalla päällä ja hän imuroi siirtämättä yhtä ainoaa esinettä lattialla. Mutta fiksuna ihmisenä mies myönsi että eipä tuo kovin järkevä tapa ole imuroida, ja lupasi imuroida ensi kerralla paremmin (ja näin on tehnyt) ja sillä selvä. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:01"]

Siis mistä te riitelevät parit oikein riitelette? Ettekö osaa keskustella asioista ennen kuin ne eskaloituvat niin suuriksi ärsytyksen aiheiksi, että pitää nostaa riita pystyyn?

[/quote]

Saatamme alkaa riidellä vaikka kahvikupista jos siltä tuntuu. Voin itse ärtyä kahvikupista ja alan nipottamaan ja meuhkaamaan siitä. Kumppanini saattaa alkaa "nauraa" vieressä jolloin itsekkin tajuan olevani hölmö ja nauramme asialla yhdessä. Mutta tuntui hyvältä vähän raivota ärtymyksen keskellä ja kääntää se positiivisuuteen.

Toisessa tilanteessa meillä on erimielisyys, toinen ei kertakaikkiaan tajua omaa pointtiani. Haluan tuoda sen kunnolla esille, käsillä ja suurella äänellä. Sitten molemmat meuhkaavat muutaman minuutin ja sen jälkeen "väsähdetään" ja pyritään sovintoon ja ymmärtämään toisen pointti. Riita siis meillä ainakin rauhoittaa omalla tavallaan.

Kolmannessa tilanteessa ystäväni/kumppanini on loukannut minua ja tulen surulliseski. Kumppani ei kuitenkaan ymmärrä, että olen loukkaantunut joten suutun ja haluan näyttää hänelle kuinka pahalta asia tuntui! Rupean huutamaan ja tässä vaiheessa kumppanini havahtuu, että satutti oikeasti (enhän muuten itkuhuutaisi vieressä) ja pahoittelee ja itselle tulee hyvä mieli kun sain näyttää täydet tunteeni.

Itse näen riitelyn todella positiivisena tunteiden näyttämisenä. Jos kumppanini kykenisi keskustelemaan rauhallisesti kuohuttavistakin asioista olisi jotenkin pelottavaa. Myös riitelyn osapuolena tiedän, että voin olla "hirviö" ja niin voi olla toinenkin ja silti samaan aikaan rakastamme toisiamme. Se tuo jotenkin uusia ulottuvuuksia suhteeseen :)

[/quote]

Varmaan sitten luonne-eroja, sillä minulla ei ole ikinä tullut tarvetta huutaa kenellekään osoittaakseni pahaa mieltä. Ahdistuisin myös varmasti, jos mieheni huutaisi minulle. En siis voi ymmärtää, mitä sillä huutamisella saavuttaa, kun oma tapani käsitellä tunteita on avata niitä puhumalla.

No eihän sitä huutamisen tai erimieltä olemisen ilosta riidellä. Mulla ja miehelläni on myös tavoitteena turvata lapsille ja perheelle hyvä elämä. Turhautumisen ja väärinkäsitysten seurauksena tunteet kuumenee ja keskustelu voi joskus kehittyä riidaksi. Heräsi apn tekstiä lukiessa uteliaisuus: jos on noin laimea dynamiikka parisuhteessa niin onko sitten positiivistakaan kipinää, intohimoa ollenkaan.....?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 13:54"]

No eihän sitä huutamisen tai erimieltä olemisen ilosta riidellä. Mulla ja miehelläni on myös tavoitteena turvata lapsille ja perheelle hyvä elämä. Turhautumisen ja väärinkäsitysten seurauksena tunteet kuumenee ja keskustelu voi joskus kehittyä riidaksi. Heräsi apn tekstiä lukiessa uteliaisuus: jos on noin laimea dynamiikka parisuhteessa niin onko sitten positiivistakaan kipinää, intohimoa ollenkaan.....?

[/quote]

En ole ap, mutta me olemme myös tuollainen "laimean dynamiikan pariskunta" ja meillä on ainakin erittäin paljon kipinää ja intohimoa. Seksi on loistavaa ja läheisyyttä on paljon.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 13:54"]

No eihän sitä huutamisen tai erimieltä olemisen ilosta riidellä. Mulla ja miehelläni on myös tavoitteena turvata lapsille ja perheelle hyvä elämä. Turhautumisen ja väärinkäsitysten seurauksena tunteet kuumenee ja keskustelu voi joskus kehittyä riidaksi. Heräsi apn tekstiä lukiessa uteliaisuus: jos on noin laimea dynamiikka parisuhteessa niin onko sitten positiivistakaan kipinää, intohimoa ollenkaan.....?

[/quote]

Aika.. outoa jos mielestäsi parisuhde tarvitsee turhautumista ja väärinkäsityksiä. Itsehän sanoit, että noiden seurauksena ne riidat tulee. 

Mä luulen, että monet usein riitelevät ovat vielä melko tuoreessa parisuhteessa, vaikka jotain 5-8 vuotta.

Useimmat ihmiset kypsyvät 40 ikävuoteen mennessä ja oppivat miten saa asiansa parhaiten perille. Näkeehän sen tästäkin, jos ei parisuhteessa ole riitelyä, niin on muka alistetussa suhteessa.

Kypsät ja vakaat ihmiset oppivat sopimaan asiat niin, että saa olla eri mieltä eikä siitä tule arvovaltakysymystä. Ei tarvitse "voittaa" riitaa. Voidaan vain sopia olevamme eri mieltä. Kun on riittävästi luottamusta ja rakkautta, uskaltaa olla eri mieltä,

Me kinattiin kotityöt ja raha-asiat parisuhteen alkuvuosina. Jossain vaiheessa sitä sitten tajusi, että miten asiat kannattaa järjestää juuri meidän perheessä.

Meillä on myöskin lapsuuden kokemuksia vanhempien riidoista ja "ilmapiiristä". Ei ole mukava kokemus lapselle.

Totta kai jokaisella on tarve purkaa höyryjä joskus. Kovin mukavaa ei olenuktenkaN purkaa omia turhautumiansa toiseen. Jos itsellä on huono päivä, niin paraneeko se riitelemällä toisen kanssa? Eikö järkevämpi tapa ole vaikka urheilla, kuunnella musiikkia tai vaikka siivota varasto, mikä nyt kylläkin toimii.

Ei parisuhde ole sen kummempaa kuin lapsen kasvatus. Kyllä peli on jo keskimäärin menetetty jos joutuu ääntä korottamaan. Eihän työelämässäkään asioita eteenpäin saa huutamalla. Ne, jotka sitä yrittävät, eivät yleensä nauti muiden kunnioitusta.

En lukenut muita kommentteja, voi olla että pointti on jo tullut esille. MUTTA on ilmiselvää, että jokaisessa suhteessa ja parisuhteessa on toisinaan eriäviä mielipiteitä ja konflikteja. Riitely ei tarkoita samaa kuin räyhäys. Riitely voi kypsästi olla vaikkapa eriävän mielipiteen ilmaisua, oman näkökantansa esiin tuomista ja kieltäytymistä tehdä jokin asia toisen ehdottamalla tavalla. Jokaisella TERVEESSÄ parisuhteessa olevalla ihmisellä on joskus erimielisyyksiä. Jos joku sanoo ette koskaan riitele, se on paha asia. Se tarkoittaa, että jompi kumpi suhteesta elää toisen elämää. Ja toisen mielipiteitä. Aikuisilla on oma mielensä,omat päämääränsä ja tarpeensa. Toimivan parisuhteen edellytys on, että kaksi mielipidettä osataan sovittaa tarpeen vaatiessa yhteen. Mutta normaalia tai haluttava tila ei ole, että toisen mielipide vaiennetaan. Koska ap sanoo etteivät he riitele, eikä itse mukaudu miehensä tahtoon, tarkoittaa se sitä että hänen miehensä mukautuu ap:n asioihin. En halua eikä minulla ole joo joo-miestä. Useassa asiassa olen mieheni kanssa samaa mieltä, ja erimielisyyksissä perustelemme kantamme. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:03"]

Te jotka ette riitele, niin oletteko muutenkin rauhallisia?

Olemme.

Oletteko riidelleet lapsuuden kodissanne?

Olemme.

Mitä jos syntyisi kunnon riita, mitä se teissä herättäisi?

En tajua kysymystä. En minä pelkää riitoja. Osaan riidellä. En vain halua riidellä. 

Mitä ajattelette ihmisistä jotka riitelevät?

Jos ne riidat eivät kosketa minun elämääni, en ajattele yhtään mitään. Handlatkoon oman elämänsä miten parhaaksi näkevät.

Riitelettekö kenenkään kanssa?

En.

Onko teillä riitely mielikuvana pelkästään negatiivinen?

Ei.

Jos teillä on pointti X ja kumppanillanne Y, eikä kumppani tajua X merkitystä, vaan jauhaa jatkuvasti Y asiasta, niin eikö nouse halua lainkaan huutaa omaa mielipidettään?

Ei. Kumppanilla on silloin tunne, että häntä ei ole kuunneltu eikä ymmärretty. Silloin istutaan alas, kuunnellaan perusteellisesti kumppanin mielipide, kysellään tarkemmin, yritetään mallintaa se mielipide, yritetään tajuta sitä. Ei esitetä omaa mielipdettä ennen kuin on selvitetty se, miksi toisesta tuntuu ettei häntä ole otettu huomioon tai että hänen näkökulmansa ei tule ymmärretyksi. Mieheni ei ole mikään lobotomiapotilas, hänellä on älyllistä toimintaa korvien välissä. Toistaiseksi, viidentoista yhdessä vietetyn vuoden aikana, yksikään ehdotus mikä hänellä on ollut, ei ole ollut niin älytön ettenkö olisi ymmärtänyt miksi hän ajattelee kuten ajattelee.

Mitäs jos toinen ihminen alkaa riidellä kanssanne, pyrittekö pakonomaisesti pysymään rauhallisina, vai eikö teissä synny vihaa raivoa yms?

Jos toisen käytös aiheuttaa raivoa ja vihaa, olen luontaisesti silloin rauhallinen. Raivo auttaa keskittymään olennaiseen, koska se vaimentaa esimerkiksi empatian tunteet tätä riitelijää kohtaan. Sitä on hetkessä selvittänyt jonkun asian lakisääteiset puitteet ja vastuukysymykset jos tällinen tilanne tulee eteen esimerkiksi töissä. Jos kyse on tosi hyvästä ystävästä, joka on esimerkiksi hyvin stressaantunut, yritän ymmärtää sitä hänen tunnetilaansa ja mietin, että mitä oikeastaan on tapahtunut. Mut en raivostu, koska koen sen oman oloni yleensä aina turvalliseksi näissäkin tilanteissa. Ihmisellä on oikeus näyttää ne tunteensa. En yleensä ota niitä henkilökohtaisesti koska ei siihen ole yleensä syytä. Jos ihminen on pinna kireällä ja kaikki vituttaa, niin ei se auta että siihen lähtee mukaan. Se auttaa, että vie kaverin drinksulle ja vähän tuulettumaan.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 14:22"]

En lukenut muita kommentteja, voi olla että pointti on jo tullut esille. MUTTA on ilmiselvää, että jokaisessa suhteessa ja parisuhteessa on toisinaan eriäviä mielipiteitä ja konflikteja. Riitely ei tarkoita samaa kuin räyhäys. Riitely voi kypsästi olla vaikkapa eriävän mielipiteen ilmaisua, oman näkökantansa esiin tuomista ja kieltäytymistä tehdä jokin asia toisen ehdottamalla tavalla. Jokaisella TERVEESSÄ parisuhteessa olevalla ihmisellä on joskus erimielisyyksiä. Jos joku sanoo ette koskaan riitele, se on paha asia.

[/quote]

Onko sinun mielestäsi siis keskustelu riitelyä? Jos toinen haluaa mennä paikkaan a syömään, ja toinen paikkaan b, ja sitten keskustellaan kuinka viimeksi käytiin paikassa a ja todetaan että mennään siis tällä kertaa b:hen, niin se on riitelyä? Ei minun mielestäni, minusta kyllä ihmiset voivat olla eri mieltä JA olla riitelemättä ILMAN että toinen aina jyräisi toisen mielipiteen. Tuosta keskustelusta tulisi riitely jos tyypit jäisivät jankkaamaan a - eikun b - mut mä haluuuun aahan - perkele nyt mennään beehen - jne. Miten se mielestäsi parantaisi parisuhdetta?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 10:49"]

Mä nään riitelemättömyyden suhteessa pääsääntöisesti semmosena, et toinen suhteessa alistaa toista. Meillä otetaan yhteen joskus enemmän ja joskus vähemmän. Sen siitä saa, kun kaksi vahvan persoonan omaavaa, vahvalla tahdolla on erimieltä. Mut ei se meidän suhdetta kaada.

[/quote]

Ei meillä kumpikaan alista toista. Mies on rauhallisempi kuin minä joka taas helpommin räjähtelen. Sitä lähinnä huvittaa suuttumiseni eikä koskaan lähde siihen mukaan. Mies on suuttunut kohta 2 vuoden suhteemme aikana 2 kertaa ja suuttuessaan menee vaan hiljaiseksi. Nuokaan suuttumiset ei niinkään ole liittyneet minuun vaan miehellä ollut muista syistä huono päivä. Mitenkään en kyllä pystyisi miestä alistamaan, on sellainen rauhallinen peruskallio jota ei kukaan alista. Minä en olisi päiväkään suhteessa jossa tulisin alistetuksi. Olen liian kipakka sellaiseen. Meillä vaan luonteet sopii hyvin yhteen. On vaikea riidellä, kun toinen ei lähde riitaan mukaan. Katsoo vaan huvittuneena että mitäs siinä riehut, keskustellaanko tästä ihan rauhassa. 

51 tässä. Luitteko viestini? Nimenomaan sanoi, että riitelyn EI tarvi tarkoittaa sitä että räyhätään ja huudetaan. Eikä varsinkaan sen tule olla haukkumista, erolla uhkailua jne. Mutta siinä, että ääni korottuu ja osoittaa, että joku asia rasittaa tai harmittaa ei ole mitään vaarallista. (Enkä ole mikään avioliittoneuvoja, mutta avioliittotyössä mukana :) Ei siitä sen tarkemmin!)

Ja tiedättekö: minun lapsuuskodissani ei koskaan vanhemmat riidelleet. Ei yhtään kertaa. Ei korotettu ääntä, ei mitään. Vanhempana tajusin, että totta kai he riitelivät. Mutta heidän riitelyynsä ei kuulunut huutaminen tai äänen korottaminen -he keskustelivat ja olivat sitten viileissä väleissä jonkin aikaa. Se on riitelyä. Minä kärsin siitä, että en saanut IKINÄ mallia sille, miten ristiriitoja ratkotaan. En minkäänlaista mallia siitä, että aikuisilla voi olla erimielisyyksiä. Aloin ajatella (ilman, että kukaan sitä minulle sanoi tai mitätöi minun tunteitani) että aikunen ei koskaan hermostu, aikuinen ei suutu, aikuinen ei riitele: aikuisella ei ole tunteita. (toki voi olla hyväntuulinen!)  ja minua alkoi ahdistaa aikuiseksi kasvaminen! Jo alle kouluikäisenä minua tämä asia ahdisti (äitini on kertonut).

Olen tosi onnellinen, että meidän (nykyisessä) perheessä tunteet saavat näkyä terveellä tavalla. Meillä ei koskaan huudeta pää punaisena. Lapset näkevät, että aikuisia välillä harmittaa ja ärsyttää toisissaan joku. Sitten he näkevät, miten jutellaan, pyydetään ja annetaan anteeksi, jos on siihen aihetta, halataan, sovitaan ja kaikki on hyvin. Yhtään kertaa mieheni ei ole loukannut minua millään asialla, mitä riidellessä on sanottu. Väännetään vaan jostain aiheesta, jos on joku erimielisyys, miten jossain tilanteessa toimitaan. Elämä ei kaadu riitoihin. Toivon, että tämä antaa lapsille omaan parisuhteeseen myöhemmin mallin, että kun arjen ristiriidat on elämää. Ja vapautuneita, aurinkoisia lapsia on meillä. Ei pissaile, karkaile, eikä uhakaile väkivallalla :D 

Edelleen, mun on vaan vaikea uskoa, ettei jossain parisuhteessa ikinä ärsytä toisen jokin toimintatapa tai että ei koskaan tule arjessa tilanteita, jossa mielipiteet ottaa yhteen. Se on vaan jotenkin käsittämätön ajatus. Mökötyskin on riitelyä. Ja ehkä pahinta toisen hylkäämistä, mitä on.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 21:25"]

Edelleen, mun on vaan vaikea uskoa, ettei jossain parisuhteessa ikinä ärsytä toisen jokin toimintatapa tai että ei koskaan tule arjessa tilanteita, jossa mielipiteet ottaa yhteen. Se on vaan jotenkin käsittämätön ajatus. Mökötyskin on riitelyä. Ja ehkä pahinta toisen hylkäämistä, mitä on.

[/quote]

Kuten kerroin aiemmin, minua ärsytti mieheni tapa jättää maitopurkit pöydälle, mutta ei meidän siitäkään tarvinut riidellä. Ihan ääntä korottamatta pyysin huolehtimaan ne oikeaan paikkaan ja mies ihan ääntä korottamatta suostui. Näin on toimittu joka kerta, kun toinen on tehnyt jotain, mikä häiritsee toista. Minusta tuo ei ole riitelyä.

Täällä kanssa pariskunta jolla 10v yhteiseloa takana ilman että yhtäkään suurempaa riitaa muistaisin. Ollaan kai myös tuollaisia "keskustelemalla erimielisyydet selviää" tyyppejä, ja pahimmillaankin (hyvin harvoin) mökötämme sen 5-10 minuuttia kunnes jompikumpi tai molemmat kyllästyy ja asia selvitetään.

Olisi raskasta elää parisuhteessa jossa on jatkuvasti tain usein riitaa tai kitkaa. Elämässä kun on muitakin stressinlähteitä ihan riittävästi.

2

Ei minunkaan lapsuuskodissani riidelty. Eikä tulisi mieleenkään syyttää vanhempiani siitä, jos minulla on vaikeuksia ihmissuhteissani. Ettekö te, jotka olette katkeria siitä, että vanhemmat eivät riidelleet kymmeniä vuosia sitten kuten te näin jälkiviisaana vuonna 2015 olisitte halunneet heidän riitelevän, kommunikoi vanhempienne kanssa? Ettekö käy keskusteluja siitä, mikä on heidän sisäinen maailmansa, millaisen kodin ja lapsuuden he halusivat teille antaa? Sen kautta voisitte ymmärtää asiat toisin ja löytäisitte syyn sille miksi niitä riitoja ei riidelty näkyvästi. Aikuinen ei syytä vanhempiaan joka helkutin asiasta, koska on kuitenkin itse vastuutta itsestään.

Minun vanhempani eivät riidelleet meidän lasten nähden, koska molemmat olivat saaneet kuunnella sitä herkkua riittävästi omassa lapsuudessaan. Heillä oli jäänyt siitä pelkotiloja. Meidän kohdallamme he halusivat antaa meille paremman lapsuuden kuin heillä on ollut. Ja he onnistuivat, meidän ei ole tarvinnut ahdistua ja pelätä kodissamme. Ihan rehellisesti sanottuna en milloinkaan lapsena toivonut, että vanhempani olisivat riidelleet enemmän. En usko että yksikään lapsi haluaa. Se, että alkaa aikuisena jossittelemaan lapsuuttaan, on minusta epäreilua käytöstä. Riidelkööt sitten omassa parisuhteessaan miten haluavat, mutta oikeasti, lapsuudessa voi olla niin paljon pahempia asioita, kuin väärin riidelleen vanhemmat.

Onhan se myös paljon ihan niistä pariskunnan muodostavista ihmisistä ja heidän perusluonteistaan kiinni. Toiset on äkkipikaisempia kuin toiset. Toiset on rauhallisia eivätkä hermostu millään. Toiset on vilkkaita, tempperamenttisia, ujoja.. Jokainen on erilainen ja jokainen myös käsittelee asioita eri tavalla.
..
Ei meilläkään riidellä, ainakaan noin huutamalla. Erimielisyydet selvitetään keskustelemalla, tosin miehellä kestää aina hetken ennenkuin pystyy avaamaan suutaan, joten yleensä hetken mietimme asioita hiljaisuudessa ja omassa rauhassa. Itse haluaisin selvittää kaiken heti, mutta olen todennut vuosien saatossa, että mies tarvitsee aikaa. Oon itse välillä liiankin herkkä ottamaan asioita itseeni, ja koitan sitä puolta korjata.

Mekään ei riidellä ikinä. Jotain kinaa saattaa olla mut me käydään asiat usein leikiksi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 11:27"]

Jep tästä huomaa, ettet ymmärrä mitä normaali riitely on! Meillä ei milloinkaan haukuta toista, se ei ole riitelyä vaan alistamista. Riitely on normaalissa parisuhteessa erilaista mitä kuvittelet, ei se ole pahe tai paha asia. :)

[/quote]

Millaista se riitely sitten on? Miten se eroaa keskustelusta? -11

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 16:45"]

Mä en pysty uskomaan, että riitelmättömillä pareilla olisi kaikki hyvin. En vaan pysty. Mä väistämättä ajattelen, että joku on pielessä.

[/quote]

Ihan vapaasti voit olla uskomatta. Vaikea minunkaan on uskoa, että jatkuvasti riitelevillä pariskunnilla on kaikki hyvin. -11

[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 21:25"]

Edelleen, mun on vaan vaikea uskoa, ettei jossain parisuhteessa ikinä ärsytä toisen jokin toimintatapa tai että ei koskaan tule arjessa tilanteita, jossa mielipiteet ottaa yhteen. Se on vaan jotenkin käsittämätön ajatus.

[/quote]

Tällä ei ole mitään tekemistä riitelyn tai riitelemättömyyden kanssa. Miksi oletat, että ärsyyntymiset tai mielipide-erot johtaisivat väistämättä riitoihin? -11