Anoppi auttaa liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Ja mistä sä tiedät varmasti, että kyseessä ei ole narsistinen avuiaaksi verhoutunut tapaus?

En tiedä, mutta aloituksen ja aapeen kommenttien perusteella ei ole syytä epäillä sellaista.

Nimenomaan on. Kaikki mahdolliset hälytyskellot soi.

Narsisti on usein alussa hellyyttävä, höpsö ja pehmoinen kuin puuterilumi. Niin ihana ettei uskokaan. Tässä vaiheessa on sillä lailla ihanan lämmin kuin lumihangessa makaisi ja olisi just pissannut housuun ja olisi niiiiin lämmintä ja turvallista.

Sitten se pissa alkaa jäähtyä, vähitellen alkaa tuntua epämukavalta ja vähän oudolta, tulee mukaan tämä henkinen kiristäminen. "Tottele tai pahoitat mieleni".

Eikä mummosta enää pääsekään eroon. On muotoutunut erilaisia perinteitä/rutiineja/käytäntöjä, mummo on ehtinyt käännyttää lasta puoleensa, antaa kaikille sen kuvan että on perheessä korvaamaton.

Jos yrittää päästä eroon, alkaa se narsistin todellinen luonne paljastua. Syttyy kolmas maailmansota. Helvetti.

t. narsistin tytär

Anoppi luultavasti haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta se ei kuitenkaan saisi tapahtua muiden kustannuksella. Ei siinä oikein muu auta kuin pitää omat rajansa esim. rajoittamalla yökyläilyä jos keskustelu ei tuota tuloksia.

Minun äitini on ollut hyvin samanlainen ja huushollannut veljeni perheessä miten on tykännyt. Veljeni ei ole puuttunut asiaan ja kiltti miniä on myös vain taipunut sen seitsemälle mutkalle, kun anoppinsa "omii" lapset ja pitää itseään ihan äidin veroisena aikuisena näille.

Minutkin on tietenkin kasvatettu niin, että me lapset olemme ns. äidin jatkeita emmekä erillisiä olentoja ollenkaan. Aikuisena olen tätä työstänyt paljon, ja äidinkin kanssa on käyty kipeitä keskusteluja ja välillä on ollut tosi vaikeaakin, kun rajoja on etsitty, ja vastustusta on noussut. Mutta nykyään tilanne on hyvä, sopiva tapa olla yhdessä on löytynyt, ja välit kunnossa.

Moi

Senkin harhan voisi jo unohtaa, että nämä ap:n anopin kaltaiset tekisivät jotain muiden puolesta. Kyllä heillä on aina oma etu lähimpänä napaa, vaikka kovasti muuta väittävät.

Jos leikitään, että minä olisin anoppi, minua ei saisi aikuisen lapseni kotiin yöksi hoitamaan lasta, kun pariskunta on kotona. Se olisi minusta luonnonvastaista. Muutenkaan en yrittäisi omia lasta, vaan vanhemmat olisivat vanhemmat ja heidän kanssaan yhdessä neuvotellen sovittaisiin tapaamisista, joita ei todellakaan olisi joka päivä.