Anoppi auttaa liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituinen ongelma. Jos anoppi haluaa auttaa omasta tahdostaan, ei sinun mielestäni tarvitse olla hänen voimavaroistaan huolissasi. Eiköhän aikuinen ihminen osaa itse olla tarjoamatta apua jos ei jaksa auttaa.

Ehkä anoppi nimenomaan saa voimia työelämään lapsenlapsen hoivaamisesta.

Totta tämäkin. Ehkä minun ei pidä ottaa vastuuta toisen ihmisen jaksamisesta. En vaan haluaisi olla mikään hyväksikäyttäjä, joka uuvuttaa isovanhempia. Niitäkin kun lähipiirissä on nähty.

Ei huolta. Et ole sellainen niin kauan kuin apua tarjotaan vapaaehtoisesti ja aloitteellisesti.

Ystävättäreni on hiljattain tullut isoäidiksi. Itse asiassa hän on kolmen vuoden sisällä tullut yhtäkkiä neljän lapsen mummuksi (molemmat tyttäret tekivät kaksi lasta pienin ikäeroin). Tiedän, että hän aikanaan hoiti omat kolme lastaan hyvin vähin ulkopuolisin avuin, koska suhde appivanhempiin oli komplisoitunut, ja hänen omat vanhempansa olivat sellaisia, että lapsia ei heille voinut antaa. Meillä hänen lapset olivat joskus yökylässä, mutta tosi harvoin, koska meillä oli silloin itselläkin pienet lapset, isot velat ja sitovat työt. Joskus vietettiin jotain viikonloppuja yms. kahden tai kolmen perheen porukalla, niin lapsilla oli seuraa toisistaan ja hoidettiin kaikki vähän kaikkien lapsia, siinä sai vähän aikuista seuraa ja toisenlaista rentoutta kumminkin.

No, nyt kun ystävättäreni on mummi, niin näen hänen (aiemmasta en-hoida-enää-kenenkään-lapsia-mukulat-hoitakoot-omansa-uhostaan huolimatta) suistuneen hössöttäväksi kaikenyrittäväksi mammaksi, joka yrittämistään yrittää varjella aikuisten lastensa yöunia, parisuhdetta ja jaksamista, ihan oman jaksamisensa hinnalla. Lapset (minullekin läheiset aikuiset lapset siis) suhtautuvat tähän eri tavoin: toinen kyllä on iloissaan äitinsä avusta, mutta tiedostaa tämän hössötyksen, ja pyrkii rajoittamaan sitä siten, että kaikki palvelu ei käy. Ja toinen taas on menettämässä äitiyttään siihen, miten mummi hössöttää: hän ei enää luota ollenkaan siihen, että pystyisi itse nukuttamaan lastaan tai että pärjäisi niiden kanssa keskenään kun esim. puoliso jossain poissa.

En tiedä miten tähän voisi puuttua, paitsi olemalla edelleen ystävä kaikille ja yhdelle vielä kummitätikin. Mutta ymmärrän, mistä tuo johtuu. Varmaan odotan, että tilanne korjaantuisi. Olen myös miettinyt että jossain vaiheessa pitäisi kaapata ystävätär ja kiikuttaa hänet taas jonnekin kolmen viikon lomareissulle, jollaisia ollaan vuosikymmenien aikana tehty kaksi kappaletta. Ehkä nyt olisi  kolmannen vuoro. Jäsentyisi poissaolon aikana ehkä noiden nuorten perheidenkin tilanne uuteen asentoon - ja ystävättäreni pää myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olet tästä keskustellut hänen kanssaan?

Hän pahoittaa mielensä. Sanoo, että haluaa vain auttaa, kun tietää, että pikkulapsiarki on raskasta ja että haluaa läheisen suhteen lapsenlapseensa. Kokee, että suhde syntyy nimenomaan hoitamisen kautta. 

Mitä sitten? Kyllä hänellä pitäisi mummo-ikäisenä aikuisena olla keinot selvitä mielipahasta.

Meillä anoppi käytti tuota mielipahaansa keinona manipuloida meitä. Oikein kunnon vollotuskohtauksia, kun ei päästetty yökylään, kun halusi olla "avuksi", ja halusi sisustaa ylimääräisen huoneen itsellensä. Anoppi asuu muutaman sadan metrin päässä.

En muuten suosittele anoppilan (tai puolison anoppilan) naapuriin muuttamista, jos anopissa on yhtään taipumusta narsistisuuteen.

Tosi monta hankalaa tai traumatisoituneen ihmisen kannanottoa. Kun yksi ystävällisesti on anopin jaksamisesta huolissaan, vastassa on useampi suurin piirtein "se on paska narsku"-kommenttia. En voi ymmärtää, kuka kuvittelee itsensä niin kaikentietäväksi että näkee jonkun huonoksi ihmiseksi ihan vaan aloittajan kirjoituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monta hankalaa tai traumatisoituneen ihmisen kannanottoa. Kun yksi ystävällisesti on anopin jaksamisesta huolissaan, vastassa on useampi suurin piirtein "se on paska narsku"-kommenttia. En voi ymmärtää, kuka kuvittelee itsensä niin kaikentietäväksi että näkee jonkun huonoksi ihmiseksi ihan vaan aloittajan kirjoituksen perusteella.

Johtuiskohan siitä, että ap:n kuvailun mukaan hänen anoppinsa toimii melkein pilkulleen samoin kuin mun rajaton narsistianoppi? Mulla ei ollut aiempaa kokemusta narsistista, joten alussa minäkin meni halpaan, ja kuvittelin anopin olevan vähän turhan innostunut vauvasta, mutta pääasiassa turhan avulias. Siinä kaivoin itselleni pitkän aikaa kuoppaa, kunnes silmä avautuivat sille totuudelle, että anopin käytös ei ole lähelläkään normaalia. Välit on nyt poikki kokonaan, ja siitä olen todella helpottunut.

Ei täällä huvikseen olla kyynisiä ja kehoteta varovaisuuteen. Myös tuo että AP katsoo _itsellään_ olevan kasvun paikka kun anoppi pahoittaa mielensä, saa ainakin minun hälärit soimaan. Se ei ole hyvä merkki, kertoo enemminkin siitä että manipulointi on jo tehonnut.

Itsellä samat kokemukset salakavalasta anopista, joka halusi omia vauvan itselleen. Verhosi tunkeilevuutensa juurikin huoleksi ja haluksi auttaa. Ilmiö lapsenlapsesta sekoavista mummoista on todellinen ja yleisessä tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä huvikseen olla kyynisiä ja kehoteta varovaisuuteen. Myös tuo että AP katsoo _itsellään_ olevan kasvun paikka kun anoppi pahoittaa mielensä, saa ainakin minun hälärit soimaan. Se ei ole hyvä merkki, kertoo enemminkin siitä että manipulointi on jo tehonnut.

Itsellä samat kokemukset salakavalasta anopista, joka halusi omia vauvan itselleen. Verhosi tunkeilevuutensa juurikin huoleksi ja haluksi auttaa. Ilmiö lapsenlapsesta sekoavista mummoista on todellinen ja yleisessä tiedossa.

Tämä!

Itselle anoppi jätti sen verran isot traumat, että toivoisin AP:n ja muiden samassa tilanteessa olevien havaitsevan tilanteensa nopeammin kuin minä.

No johan täällä on negatiivista sakkia. Minusta isovanhemmilla yöpymisessä on parasta se, kun äiti hakee muksut sitä mukaa alakertaan, kun heräilevät, pienimmänkin (iät 6kk, 2 v, 4 v) ja ihan omasta halustaan. Saadaan miehen kanssa nukkua rauhassa ja tiedetään, että lapsista pidetään hyvä huoli. Mennäänkin aina lepäämään mummolaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Ja mistä sä tiedät varmasti, että kyseessä ei ole narsistinen avuiaaksi verhoutunut tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Ja mistä sä tiedät varmasti, että kyseessä ei ole narsistinen avuiaaksi verhoutunut tapaus?

Millähän todennäköisyydellä avulias mummo (jonka avuliaisuutta oma poika ei pidä mitenkään kummallisena eli lienee tälle ihmiselle ominainen piirre) olisi narsisti? Jos narsisteja on naisissa 1% tai 2% väestössä, ei todennäköisyys ole kovin suuri. Ennemmin veikkaisin että mummo on vaan superihana ja avulias.

Nää negatiiviset kommentoijat on ehkä niitä joita kukaan ei auta, ja siksi kateellisia - haluavat musta ja pilata sen että joku toinen apua saa. Kateus vie tunnetusti kalatkin vedestä.

Tai sit he on vaan luonnevikaisia jotka itse ei tule toimeen juuri kenenkäön kanssa. Ja siksi näkee kaikkialla narsisteja.

Oli anopin hössötys hyvää tai huonoa, omat rajat kannattaa pitää. Ja muistaa, että sinä et ole vastuussa anopin mielipahasta tai toisaalta väsymisestä, jonka hän itse aiheuttaa. 

Teillä on myös perheenä oikeus "poimia rusinat pullasta" isovanhempien suhteen, te määritätte omalta puoleltanne, millainen suhde lapsen isovanhempiin rakennetaan.Ei tarvitse antaa aikaa ja lasta hoitoon yhtään enempää kuin se omalle perheellenne sopii, vaikka kuinka olisi hyvät välit ja kiitollinen avusta ja tuesta. 

Uskon, että tunteesi taustalla on myös äidinvaistosi, jota et vielä ehkä osaa niin hyvin tunnistaa. Luota siihen. Jos jokin ei tunnu hyvältä ja oikealta lapsen suhteen, tunnetta kannattaa uskoa. Ei nyt ihan sokeasti, mutta ainakin pohtia, mistä se kumpuaa. 

Anoppi todennäköisesti haluaa hyvää rakkaalle lapsenlapselle, mutta te vanhempina tiedätte, miten hän sitä voi parhaalla tavalla osoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Ja mistä sä tiedät varmasti, että kyseessä ei ole narsistinen avuiaaksi verhoutunut tapaus?

Millähän todennäköisyydellä avulias mummo (jonka avuliaisuutta oma poika ei pidä mitenkään kummallisena eli lienee tälle ihmiselle ominainen piirre) olisi narsisti? Jos narsisteja on naisissa 1% tai 2% väestössä, ei todennäköisyys ole kovin suuri. Ennemmin veikkaisin että mummo on vaan superihana ja avulias.

Rajaton mummeli joka tunkee toisen makuuhuoneeseen yöllä ja on muuteknin koko ajan iholla ei ole mikään perusmummeli vaan todennäköisyydet narsismiin on huomattavan suuret.

Ylipäätään tuo "tee kuten tahdon tai minulle tulee paha mieli" -kiristäminen on todella tyypillistä narsismin käytöstä.

Samaten tämä ylenpalttinen hellä huolenpitoon kääriminen ja herttaisuus on tyypillinen esivaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Minä en mene kotona asuvan teinin makuuhuoneeseen yöaikaan, muuten kuin jos hän pyytää minut sinne. Jos ovi on kiinni ja minulla on asiaa, koputan.

TIlanne olisi erilainen, jos asiasta olisi sovittu etukäteen. Anoppi hakee vauvan, jos se alkaa itkeä. Tässä pahimmillaan kävi niin, että äiti ärsyyntyi ja vauva vaistosi sen, eikä nukahtanut sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Nää negatiiviset kommentoijat on ehkä niitä joita kukaan ei auta, ja siksi kateellisia - haluavat musta ja pilata sen että joku toinen apua saa. Kateus vie tunnetusti kalatkin vedestä.

Tai sit he on vaan luonnevikaisia jotka itse ei tule toimeen juuri kenenkäön kanssa. Ja siksi näkee kaikkialla narsisteja.

En ole negatiivinen, vaan realisti. Juuri ap:n anopin tavoin "avulias" anoppini teki mun elämästä helvetin. Välttämättä ap:n anoppi ei sitä ole, mutta suosittelisin silti pikaisesti rajojen määrittelyä (ja niistä sovituista rajoista kiinni pitämistä) ja tietynlaista varovaisuutta.

Se poika on ollut äitinsä poika, ja voi pitää hyvinkin häiriintyneitä käytösmalleja normaalina, koska "aina äiti on tuollainen ollut".

Selkeästi ap aistii että anopista ei kaikki ole kohdallaan, kun tämän aloituksen tänne teki.

Ap, sinun tehtäväsi vanhempana on esimerkilläsi näyttää näissä tilanteissa myös lapsellesi, miten omista rajoista pidetään kiinni ja miten itseä annetaan kohdella. Vauva ei tietysti vielä siitä paljon ymmärrä, mutta pian hän jo ymmärtää, joten sinulla on nyt korkea aika ryhdistäytyä tässä.

Jos haluat antaa lapsellesi sen mallin, että omista rajoista ja tunteista ei tule välittää, vaan on aina taivuttava, ettei kenellekään muulle tule paha mieli, niin totta kai voit sen tehdä. Varaudu siinä tapauksessa kuitenkin jo säästämään lapselle terapiarahastoa tulevaisuutta ajatellen.

Jos taas haluat esimerkilläsi näyttää, että on täysin ok kuunnella myös omia tarpeitaan ja sanoittaa niitä muille, ja keskustellen ratkaista asiat ja tehdä yhteiset, kaikille sopivat pelisäännöt, niin nyt on hyvä paikka harjoitella sitä. Kuten sanoitkin, että anoppisi on hyvä ja ihana ihminen, joten ei hänkään varmasti halua, että sinä mitenkään kärsit hänen toimistaan? Asioista puhuminen voi aluksi olla tosi haastavaa, mutta se kuitenkin kuuluu aikuisen ja vanhempien velvollisuuksiin, halusi tai ei. Tulet törmäämään vanhempana vielä lukemattomiin tilanteisiin, joissa sinun, nimenomaan juuri sinun, pitää vastuullisena vanhempana pystyä rajaamaan asioita ja ottamaan vaikeatkin jutut puheeksi. Nyt on siis erinomainen tilaisuus sitä harjoitella myös tulevaa varten!

Jos taas paljastuisi palstan ennusteiden mukaan, että anoppi vähät välittää sinun tuntemuksistasi, niin sitä suuremmalla syyllä on aika sopia uudet pelisäännöt nyt heti. Eli kaikissa tapauksissa voit vain voittaa sillä, että otat asian puheeksi. Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.

Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.

Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.

Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)

Joo. Ihan ajattelemattomuuttaan tulee toisten makuuhuoneeseen. Uskottele vaan itsellesi noin, ei se totuutta mihinkään muuta.

Kyllä tuossa selkeästi on merkit havaittavissa, että mummu laskee itsensä perheesi pääksi. Mutta jos tämä on sulle ok ja vaan ystävällisyyttä eikä tuppautumista, niin mikäs siinä.

Odotan vain hetkeä, kun ap:n silmät avautuvat. Tulee olemaan karu hetki elämässä.

Mikä siinä makuuhuoneeseen menemisessä on niin mystisen kiellettyä, että se ei mitenkään voi olla ajattelemattomuutta? Jos huoneessa nukkuu oma aikuinen lapsi puolisoineen ja koliikkivauva huutaa, miten voi olla niin järisyttävän väärin jos mummu menee hakemaan vauvan auttaakseen? Voisin hyvin nähdä että oma äitini toimisi noin jos minulla olisi vauva. Ja hän on ainut aidosti altruistinen ihminen jonka tunnen.

Täällä on nyt leivottu aapeen anopista rajaton narskusika täysin syyttä.

Ja mistä sä tiedät varmasti, että kyseessä ei ole narsistinen avuiaaksi verhoutunut tapaus?

En tiedä, mutta aloituksen ja aapeen kommenttien perusteella ei ole syytä epäillä sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Oli anopin hössötys hyvää tai huonoa, omat rajat kannattaa pitää. Ja muistaa, että sinä et ole vastuussa anopin mielipahasta tai toisaalta väsymisestä, jonka hän itse aiheuttaa. 

Teillä on myös perheenä oikeus "poimia rusinat pullasta" isovanhempien suhteen, te määritätte omalta puoleltanne, millainen suhde lapsen isovanhempiin rakennetaan.Ei tarvitse antaa aikaa ja lasta hoitoon yhtään enempää kuin se omalle perheellenne sopii, vaikka kuinka olisi hyvät välit ja kiitollinen avusta ja tuesta. 

Uskon, että tunteesi taustalla on myös äidinvaistosi, jota et vielä ehkä osaa niin hyvin tunnistaa. Luota siihen. Jos jokin ei tunnu hyvältä ja oikealta lapsen suhteen, tunnetta kannattaa uskoa. Ei nyt ihan sokeasti, mutta ainakin pohtia, mistä se kumpuaa. 

Anoppi todennäköisesti haluaa hyvää rakkaalle lapsenlapselle, mutta te vanhempina tiedätte, miten hän sitä voi parhaalla tavalla osoittaa. 

Anoppi todennäköisesti haluaa hyvää rakkalle itselleen. Välineensä siihen hän käyttää vauvaanne.