Lue keskustelun säännöt.
Anoppi auttaa liikaa
09.12.2021 |
Minulla on äärimmäisen sydämellinen ja auttavainen anoppi, joka on nyt saanut ensimmäisen lapsenlapsensa, meidän esikoisemme. Anoppi on kovin kiintynyt muutaman kuukauden ikäiseen vauvaamme ja haluaa auttaa meitä arjessa mahdollisimman paljon. Minun mielestäni isovanhemmat saavat tässä vaiheessa "noukkia rusinat pullasta", eli sylitellä, paijata ja leikkiä lapsen kanssa niin paljon kuin haluavat, mutta ikävät hommat, kuten yöheräämiset ja kiukkuisen lapsen rauhoittelu, ovat vanhempien vastuulla.
Anoppini on vielä työelämässä. Hänen työnsä on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta, enkä senkään takia halua kuormittaa häntä vauva-arjella liikaa. Olen tämän myös hänelle sanonut, mutta aina, kun olemme siellä käymässä, anoppi auttelee aivan liikaa - siis omien voimavarojensa kustannuksella. Jos vauva alkaa yöllä itkeä, hän tulee makuuhuoneeseemme ja haluaa vauvan itselleen, jotta me saisimme unta. Päivällä hän haluaa hoitaa itkuista vauvaa, jotta minä pääsen syömään ja syö itse kylmenneen ruuan...
Miten tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Olen äärimäisen kiitollinen siitä, että minulla on niin avulias ja epäitsekäs anoppi, mutta pelkään, että hän auttaa yli omien voimavarojensa. Asumme hyvin lähekkäin, joten auttamistarjouksia tulee usein. Olen yrittänyt asiasta puhua, mutta silloin anoppi pahoittaa mielensä. Haluaisin, että hän voisi viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa siten, ettei se kuormita häntä.
Kommentit (85)
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo iso tyttö. Nyt pitäisi jo ottaa sitä vastuuta omasta elämästä, eikä syytellä vain muita.
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
No, minusta aikuisten yökyläilyt ei ole mikään normi vaan pikemminkin riippasuhde.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummu. Muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensinnäkin ole kiitollinen että on tuollainen luotettava aikuinen ihminen elämässänne. Hän pyyteettömästi, puhtaasta rakkaudesta auttaa teitä. Olette hänelle niin rakkaita.
Hän aidosti tietää miten väsyneitä voitte olla.Suurperheen äitinä ja rankkaa työtä tehneenä ja edelleen tekevänä minäkin tiedän.
Jos koet että oma vanhemmuutesi ei pääse kehittymään, voit sen kertoa mummulle.
Minä tuen mummuna nuoren perheen itsemääräämisoikeutta. Mutta olen ollut apuna tukena, seurana vauvalle aina kun toivovat. He arvostavat että on joku 100 prosentin luotettava, jolle vauvan jättää hoitoon jos tarve.Puhukaa. Olette kaikki onnekkaita, kun teillä on toisenne. Aikanaan kasvatimme ja hoidimme lapsemme itse, mutta kävimme paljon kylässä molemmilla isovanhemmilla.
Meillä mummuilla/anopeilla on vaikea tilanne
Teemme niin tai näin, teemmeväärin päin.
T anoppi /mummu joka koittaa osoittaa rakkautta kaikille lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapselle
Vielä mummu lisää:
Puhuminen näistä asioista ei ole helppoa, tiedän. Koittakaa mummulle ystävällisesti sanoa, että te ilmoitatte tai siis pyydätte häntä kun on tarve. Itsekin olen tämän tehnyt nuoreen perheeseen tiettäväksi. Tämä helpottaa paljon. Mummulle jää omaa aikaa palautua, kroppa ja mieli. Meillä mummuilla kun on jo nivelvaivoja ym vaikka aikamoisia teräsmummeleita olemmekin. Ja sitten on puhtia taas leikkiä, hypyttää, nostella, laulaa ja nauttia teidän rakkaasta pienokaisestanne.
Tuo on totta, että VAIN TE olette lapsen vanhemmat. TE PÄÄTÄTTE miten lastanne kasvatetaan. Toki me mummelit mielellämme varoitamme esim kodin riskeistä jne.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille teille ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummu. Muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensinnäkin ole kiitollinen että on tuollainen luotettava aikuinen ihminen elämässänne. Hän pyyteettömästi, puhtaasta rakkaudesta auttaa teitä. Olette hänelle niin rakkaita.
Hän aidosti tietää miten väsyneitä voitte olla.Suurperheen äitinä ja rankkaa työtä tehneenä ja edelleen tekevänä minäkin tiedän.
Jos koet että oma vanhemmuutesi ei pääse kehittymään, voit sen kertoa mummulle.
Minä tuen mummuna nuoren perheen itsemääräämisoikeutta. Mutta olen ollut apuna tukena, seurana vauvalle aina kun toivovat. He arvostavat että on joku 100 prosentin luotettava, jolle vauvan jättää hoitoon jos tarve.Puhukaa. Olette kaikki onnekkaita, kun teillä on toisenne. Aikanaan kasvatimme ja hoidimme lapsemme itse, mutta kävimme paljon kylässä molemmilla isovanhemmilla.
Meillä mummuilla/anopeilla on vaikea tilanne
Teemme niin tai näin, teemmeväärin päin.
T anoppi /mummu joka koittaa osoittaa rakkautta kaikille lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapselleVielä mummu lisää:
Puhuminen näistä asioista ei ole helppoa, tiedän. Koittakaa mummulle ystävällisesti sanoa, että te ilmoitatte tai siis pyydätte häntä kun on tarve. Itsekin olen tämän tehnyt nuoreen perheeseen tiettäväksi. Tämä helpottaa paljon. Mummulle jää omaa aikaa palautua, kroppa ja mieli. Meillä mummuilla kun on jo nivelvaivoja ym vaikka aikamoisia teräsmummeleita olemmekin. Ja sitten on puhtia taas leikkiä, hypyttää, nostella, laulaa ja nauttia teidän rakkaasta pienokaisestanne.
Tuo on totta, että VAIN TE olette lapsen vanhemmat. TE PÄÄTÄTTE miten lastanne kasvatetaan. Toki me mummelit mielellämme varoitamme esim kodin riskeistä jne.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille teille ❤️
Miksi lässytät kuin kolmevuotiaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
No, minusta aikuisten yökyläilyt ei ole mikään normi vaan pikemminkin riippasuhde.
Kaikille sukulaiset eivät ole pakollinen paha, joiden kanssa vietetään mahdollisimman vähän aikaa.
Hankala tilanne ap:lla. Anoppi varmast haluaa vain parasta ja tietää itsekin kuinka raskasta pikkulapsiarki voi olla. Liekö kokenut tuoreena äitinä aikanaan itse tarvinneensa apua, jota ei omilta vanhemmiltaan ja appivanhemmiltaan silloin saanut ja kompensoi sitä nyt teihin. Haittaako tuo oikeasti, jos vaikka pari yötä viikossa auttelisi? Jos ap:n pää pointti oli huoli anopin jaksamisesta, niin pari yötä voi aikuinen ihminen viikossa valvoa, nukkuu sitten kunnolla loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.
Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummu. Muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensinnäkin ole kiitollinen että on tuollainen luotettava aikuinen ihminen elämässänne. Hän pyyteettömästi, puhtaasta rakkaudesta auttaa teitä. Olette hänelle niin rakkaita.
Hän aidosti tietää miten väsyneitä voitte olla.Suurperheen äitinä ja rankkaa työtä tehneenä ja edelleen tekevänä minäkin tiedän.
Jos koet että oma vanhemmuutesi ei pääse kehittymään, voit sen kertoa mummulle.
Minä tuen mummuna nuoren perheen itsemääräämisoikeutta. Mutta olen ollut apuna tukena, seurana vauvalle aina kun toivovat. He arvostavat että on joku 100 prosentin luotettava, jolle vauvan jättää hoitoon jos tarve.Puhukaa. Olette kaikki onnekkaita, kun teillä on toisenne. Aikanaan kasvatimme ja hoidimme lapsemme itse, mutta kävimme paljon kylässä molemmilla isovanhemmilla.
Meillä mummuilla/anopeilla on vaikea tilanne
Teemme niin tai näin, teemmeväärin päin.
T anoppi /mummu joka koittaa osoittaa rakkautta kaikille lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapselleVielä mummu lisää:
Puhuminen näistä asioista ei ole helppoa, tiedän. Koittakaa mummulle ystävällisesti sanoa, että te ilmoitatte tai siis pyydätte häntä kun on tarve. Itsekin olen tämän tehnyt nuoreen perheeseen tiettäväksi. Tämä helpottaa paljon. Mummulle jää omaa aikaa palautua, kroppa ja mieli. Meillä mummuilla kun on jo nivelvaivoja ym vaikka aikamoisia teräsmummeleita olemmekin. Ja sitten on puhtia taas leikkiä, hypyttää, nostella, laulaa ja nauttia teidän rakkaasta pienokaisestanne.
Tuo on totta, että VAIN TE olette lapsen vanhemmat. TE PÄÄTÄTTE miten lastanne kasvatetaan. Toki me mummelit mielellämme varoitamme esim kodin riskeistä jne.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille teille ❤️Miksi lässytät kuin kolmevuotiaalle?
Miksi sinä olet ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
No, minusta aikuisten yökyläilyt ei ole mikään normi vaan pikemminkin riippasuhde.
Kaikille sukulaiset eivät ole pakollinen paha, joiden kanssa vietetään mahdollisimman vähän aikaa.
Ap:n ja miehensä pitää nyt kuitenkin ymmärtää että he ovat nyt lapsineen oma perheyksikkönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummu. Muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensinnäkin ole kiitollinen että on tuollainen luotettava aikuinen ihminen elämässänne. Hän pyyteettömästi, puhtaasta rakkaudesta auttaa teitä. Olette hänelle niin rakkaita.
Hän aidosti tietää miten väsyneitä voitte olla.Suurperheen äitinä ja rankkaa työtä tehneenä ja edelleen tekevänä minäkin tiedän.
Jos koet että oma vanhemmuutesi ei pääse kehittymään, voit sen kertoa mummulle.
Minä tuen mummuna nuoren perheen itsemääräämisoikeutta. Mutta olen ollut apuna tukena, seurana vauvalle aina kun toivovat. He arvostavat että on joku 100 prosentin luotettava, jolle vauvan jättää hoitoon jos tarve.Puhukaa. Olette kaikki onnekkaita, kun teillä on toisenne. Aikanaan kasvatimme ja hoidimme lapsemme itse, mutta kävimme paljon kylässä molemmilla isovanhemmilla.
Meillä mummuilla/anopeilla on vaikea tilanne
Teemme niin tai näin, teemmeväärin päin.
T anoppi /mummu joka koittaa osoittaa rakkautta kaikille lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapselleVielä mummu lisää:
Puhuminen näistä asioista ei ole helppoa, tiedän. Koittakaa mummulle ystävällisesti sanoa, että te ilmoitatte tai siis pyydätte häntä kun on tarve. Itsekin olen tämän tehnyt nuoreen perheeseen tiettäväksi. Tämä helpottaa paljon. Mummulle jää omaa aikaa palautua, kroppa ja mieli. Meillä mummuilla kun on jo nivelvaivoja ym vaikka aikamoisia teräsmummeleita olemmekin. Ja sitten on puhtia taas leikkiä, hypyttää, nostella, laulaa ja nauttia teidän rakkaasta pienokaisestanne.
Tuo on totta, että VAIN TE olette lapsen vanhemmat. TE PÄÄTÄTTE miten lastanne kasvatetaan. Toki me mummelit mielellämme varoitamme esim kodin riskeistä jne.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille teille ❤️Miksi lässytät kuin kolmevuotiaalle?
Miksi sinä olet ilkeä?
Kysyik ihan selkeän asiallisen kysymyksen? Miksi tämä mummo lässyttää ap:lle kuin lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuore mummu. Muutaman kuukauden ikäinen vauva. Ensinnäkin ole kiitollinen että on tuollainen luotettava aikuinen ihminen elämässänne. Hän pyyteettömästi, puhtaasta rakkaudesta auttaa teitä. Olette hänelle niin rakkaita.
Hän aidosti tietää miten väsyneitä voitte olla.Suurperheen äitinä ja rankkaa työtä tehneenä ja edelleen tekevänä minäkin tiedän.
Jos koet että oma vanhemmuutesi ei pääse kehittymään, voit sen kertoa mummulle.
Minä tuen mummuna nuoren perheen itsemääräämisoikeutta. Mutta olen ollut apuna tukena, seurana vauvalle aina kun toivovat. He arvostavat että on joku 100 prosentin luotettava, jolle vauvan jättää hoitoon jos tarve.Puhukaa. Olette kaikki onnekkaita, kun teillä on toisenne. Aikanaan kasvatimme ja hoidimme lapsemme itse, mutta kävimme paljon kylässä molemmilla isovanhemmilla.
Meillä mummuilla/anopeilla on vaikea tilanne
Teemme niin tai näin, teemmeväärin päin.
T anoppi /mummu joka koittaa osoittaa rakkautta kaikille lapsille, miniöille, vävyille ja lapsenlapselleVielä mummu lisää:
Puhuminen näistä asioista ei ole helppoa, tiedän. Koittakaa mummulle ystävällisesti sanoa, että te ilmoitatte tai siis pyydätte häntä kun on tarve. Itsekin olen tämän tehnyt nuoreen perheeseen tiettäväksi. Tämä helpottaa paljon. Mummulle jää omaa aikaa palautua, kroppa ja mieli. Meillä mummuilla kun on jo nivelvaivoja ym vaikka aikamoisia teräsmummeleita olemmekin. Ja sitten on puhtia taas leikkiä, hypyttää, nostella, laulaa ja nauttia teidän rakkaasta pienokaisestanne.
Tuo on totta, että VAIN TE olette lapsen vanhemmat. TE PÄÄTÄTTE miten lastanne kasvatetaan. Toki me mummelit mielellämme varoitamme esim kodin riskeistä jne.
Oikein hyvää joulun odotusta kaikille teille ❤️Miksi lässytät kuin kolmevuotiaalle?
Miksi sinä olet ilkeä?
On aina tehnyt mieli kysyä miltä oikeasti tuntuu olla noin tyhmä ettei osaa jättää tällaisia huomioimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
No, minusta aikuisten yökyläilyt ei ole mikään normi vaan pikemminkin riippasuhde.
Ei sinun tarvitse yökyläillä jos et halua. Kaikki ei kuitenkaan ole samanlaisia kuin sinä, olematta silti epänormaaleja. Ei sillä ole mitään tekemistä riippasuhteen kanssa, semmoinen voi olla ihan yhtä lailla myös ilman yökyläilyjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta AP sinun ensisijainen huoli ei ole miettiä miten anoppi jaksaa ja voi. Anoppi lienee kuitenkin ihan täysivaltainen ja aikuinen ihminen, tuo takaapäin huolehtiminen kuulostaa minusta hiukan holhoamiselta vaikka puetkin sen empaattisuuteen,
Sen sijaan kannattaa kertoa mitä apua tarvitsee ja mistä on eniten apua. Siis voi sanoa, että meistä on ihanaa kun autat, juuri nyt olisi eniten apua asiasta x tai y. Pystytkö auttamaan siinä?
Usein on parempi sanoa mitä haluaa kuin mitä ei, toimii myös lasten kasvatuksessa. Paljon helpompi kertoa mitä haluaa taaperon tekevän kuin kieltää mitä ei pitäisi tehdä.
Minusta kuulostaa hiukan siltä, että kumpikin teistä yrittää arvata toisen halut ja tarpeet ja sitten loukkaantuu, kun toinen haluaakin jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
No, minusta aikuisten yökyläilyt ei ole mikään normi vaan pikemminkin riippasuhde.
Kaikille sukulaiset eivät ole pakollinen paha, joiden kanssa vietetään mahdollisimman vähän aikaa.
Ap:n ja miehensä pitää nyt kuitenkin ymmärtää että he ovat nyt lapsineen oma perheyksikkönsä.
Ja heidän pitää jo aikuisina ihmisinä ottaa se oma tilansa. Jos joku ramppaa keskellä yötä makkariin se on kaukana normaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yötä teillä?
Kyllä. On ollut meillä pari kertaa yötä ja me siellä muutaman kerran.
Lopetatte nyt aluksi nuo yökyläilyt.
Tätä olen itse ehdottanut useita kertoja. Esimerkiksi jouluna toivoisin, että vain kävisimme siellä joko aattona tai joulupäivänä. En ole oikein vastakaikua saanut sen paremmin mieheltä kuin isovanhemmiltakaan.
Eli käytännössä mies ja äitinsä on pari ja sinä olet siitoslehmä jota ei tarvitse huomioida.
Törkeää puhetta. Miniä on mummulle varmasti niin tärkeä ja hän naisena tietää kaikki tuskat, joita miniä on raskaudessa ja synnytyksessä kokenut.
Mummukin on nyt opettelemassa "mummuutta". Koittakaa opetella yhdessä ja puhukaa ja antakaa anteeksi, jos kömmähdyksiä tulee. Tai siis KUN tulee.
Yökyläilystä vielä sen verran, että sehän edellyttää, että myös isovanhemman luona on ylimääräisiä huoneita ja sänkyjä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Meidän kummankin vanhemmat luopuivat omakotitalosta ja isosta rivarista, kun lapset lähtivät n.15v sitten opiskelemaan. Molemmilla on kolmio keskustassa. Olisi tosi epämukavaa ängetä sinne yökylään. Eivätkä isovanhemmat myöskään koskaan yövy meillä vaan hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt ymmärrä miksi kaikki heti tuomitsee anopin kamalaksi, kun ap ei ole itse kokenut asiaa niin? Kyllä hankalia ihmisiä on, mutta ei tämä nyt ihan sille kuulostanut. Ap, älä ole suotta huolissasi toisen jaksamisesta. Hän on aikuinen ja voi itse päättää minkä verran jaksaa. Mutta jos hänen auttamisensa tuntuu sinusta liialta tuppaamiselta ja häiritsee perhe-elämäänne niin silloin teillä on oikea ongelma ja pitää vaan uskaltaa laittaa ne rajat paljonko voitte ottaa apua vastaan.
Ja mitä tulee yöpymiseen, en pidä sitä yhtään ihmeellisenä. Mekin ollaan monen monta kertaa oltu yökylässä appivanhemmilla tai äidilläni juuri tuon 45min matkan päässä, ja äitini meillä. Ihan normaalia. Minusta on mukavaa kun ei tarvitse kiirehtiä kotiin hyvissä ajoin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa ja appivanhempienkin kanssa on mukava istua iltaa lasten nukkuessa.
Kiitos tästä! Anoppini ei tosiaan ole mikään rajaton ihmishirviö, joista palstalla välillä saa lukea. Toki tuon makuuhuoneeseen tuppautumisen voisi jättää tekemättä, mutta se on varmasti ollut enemmän ajattelemattomuutta kuin mitään muuta.
Ja minulla on tosiaan ollut vain huoli anopin jaksamisesta. On luonteeltaan sellainen, joka antaa paidankin päältään, jos joku tarvitsee. Mutta ehkä en murehdi anopin jaksamista liikaa vaan ostan hänelle jonkin hemmottelulahjan jouluksi (jos koronan keskellä vaan uskaltaa)
Täällä päivystää selvästi näin aamusta jotain epäsosiaalisia hyypiöitä jotka haluaa ajatella pahaa kaikista.. Tiedän omassakin tuttavapiirissä anoppisi tyyppisiä ihmisiä, lämpimiä ja avuliaita, mutta vähän hössöjä. Miettikää kuitenkin mitkä ovat teidän rajanne ja pitäkää niistä kiinni. Ja ehkä hyvä välillä varmistella ja sanoa että anoppi muistaa pitää huolen myös itsestään, mutta niinkuin joku sanoi, voi olla että vauvan kanssa oleminen on hänelle energiaa antavaa eikä uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Yökyläilystä vielä sen verran, että sehän edellyttää, että myös isovanhemman luona on ylimääräisiä huoneita ja sänkyjä niin aikuisille kuin lapsillekin.
Meidän kummankin vanhemmat luopuivat omakotitalosta ja isosta rivarista, kun lapset lähtivät n.15v sitten opiskelemaan. Molemmilla on kolmio keskustassa. Olisi tosi epämukavaa ängetä sinne yökylään. Eivätkä isovanhemmat myöskään koskaan yövy meillä vaan hotellissa.
Niin totta kai. Minun appivanhemmillani on iso omakotitalo ja lisäksi kesämökki, jossa on erillinen saunatupa. Meillä on omakotitalo, jossa on työ/vierashuone. Äitini asunto on pieni, sinne menenkin vain minä lasten kanssa joskus, mutta hänenkin mökillään on tilaa enemmän. Tilaa ja omaa rauhaa siis on myös yökyläilyyn. Minusta on rikkaus olla niin hyvissä väleissä vanhempiensa ja appivanhempiensa kanssa, ettei yökyläily ole kiusallista.
Te tarvitsette apua, mutta et sitä voi ottaa vastaan ja piti sitten ihan aloitus aiheesta tehdä vauvapalstalle?