Onko olemassa selkeästi introverttien ja ekstroverttien ammatteja?

Ei ole.

Opettajana esim yläkoulussa ei varmasti selvästi introvertti viihdy. Pitää nauttia vaihtuvista tilanteista ja erilaisten ihmisten kohtaamisesta.

Ja taas. En itse ekstroverttinä pystyisi edes kuvittelemaan istuvani 8h päivässä tietokoneen ääressä tekemässä jotain paperitöitä. En usko, että pystyisin siihen. Etäkoulun aikaan työhön keskittyminen oli tosi raskasta.

Harva ihminen on täydellisen introvertti tai ekstrovertti, suurin osa on ennemminkin ambiverttejä, tai vain hieman kallellaan jompaan kumpaan suuntaan janalla.

On tietenkin, ajattele ap. itse!

Monissa ammateissa on koko päivän läheisiä asiakaskontakteja, jossain taas nörtteillään toimistossa/ kotona netin ääressä.

Tuskin sinusta nuorten leiriohjaajaa tulee, jos olet introvertti, mutta ei se kiellettyä ole. Introvertti voi olla hyväkin siinä työssä ja viihtyä. Kaikki rajoitukset ovat oman pään sisällä.

Riippuu varmaan paljon siitä, millaista se työ on ja mitä se vaatii. Enemmistö sosiaalisuutta ja paljon ihmiskontakteja sisältävien alojen ihmisistä on varmasti ekstrovertteja ja yksinään, rauhassa tapahtuvan työn tekijöistä introvertteja

Tietenkin ihminen voi jostain syystä valita/joutua työskentelemään oman mukavuusalueen ulkopuolella ja omaa temperamenttiaan vastaan. Raskaaksi se kuitenkin pidemmän päälle käy.

On joitakin, mutta aika hsrvoja. Esimerkiksi kirjanpitäjän työ on varmasti ekstrovertille tylsää ja yksinäistä puurtamista. Vastaavasti jossain viihdetaiteilijan ja juontajan töissä ei introvertti viihdy. Useimmissa ammateissa kuitenkin pärjää sekä ekstrovertit että introvertit.

On, mutta aika vähän. Esim. missään ap:n mainitsemassa ammatissa ei ole merkitystä sillä onko introvertti, ambivertti vai ekstrovertti, pärjäämisen ratkaisevat ihan muut asiat ja ominaisuudet.

Olen hoitaja ja introvertti. Kuormitun täysin, kun joudun puhumaan vanhusten kanssa työssäni. Haluaisin työskennellä jossain kammiossa yksin. Inhoan sosiaalista kanssakäymistä. En ole hyvä siinä, koen oloni vaivaantuneeksi, kun joudun väkisin höpöttämään. Mieluummin siivoan, järjestelen liinavaatekomeroita yms. Kammoan asukkaiden kanssa olemista. Olen työtön, koska en osaa olla ihmisten kanssa. Voisin olla siivooja, ruokapalvelutyöntekijä tms. Mutta en vain osaa jutella.

Insinööri ei ole ammatti, vaan tutkintonimike. Voivat työskennellä hyvin monenlaisissa tehtävissä. Samoin juristit. Lääkäreistäkään eivät kaikki tee asiakastyötä.

Täysin laiminlyöty ryhmä on pervertikot, missä meidän ammatimme? Miksi kukaan ei meistä kiinnostunut?

- pervertikko-pro-

Minä olen introvertti historian opettaja yläkoulussa. Olen sekä oppilaiden että vanhempien suosiossa, sillä teen työni hyvin, opetan hyvin ja minulla on erinomaiset sosiaaliset taidot, kun en ole suunapäänä koko ajan, vaan osaan myös kuunnella. Ainoa miinus on, että työ kuormittaa minua henkisesti, eli en jaksa iltaisin tavata esimerkiksi ystäviä. Mieheni kanssa ja vanhempieni tms. kanssa jaksan kyllä olla, mutta en vieraampien. Koen, että introverttius on rikkaus työssäni. Oppilaita on erilaisia, ja koen ymmärtäväni erilaisia oppijoita paremmin kuin suunapäänä pomppivat työkaverit. Sanoisin, että yli puolet koulumme opettajista on introvertteja, ja he pärjäävät hienosti, eivätkä joudu konflikteihin oppilaiden ja vanhempien kanssa niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sinusta nuorten leiriohjaajaa tulee, jos olet introvertti, mutta ei se kiellettyä ole. Introvertti voi olla hyväkin siinä työssä ja viihtyä. Kaikki rajoitukset ovat oman pään sisällä.

Ei pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitaja ja introvertti. Kuormitun täysin, kun joudun puhumaan vanhusten kanssa työssäni. Haluaisin työskennellä jossain kammiossa yksin. Inhoan sosiaalista kanssakäymistä. En ole hyvä siinä, koen oloni vaivaantuneeksi, kun joudun väkisin höpöttämään. Mieluummin siivoan, järjestelen liinavaatekomeroita yms. Kammoan asukkaiden kanssa olemista. Olen työtön, koska en osaa olla ihmisten kanssa. Voisin olla siivooja, ruokapalvelutyöntekijä tms. Mutta en vain osaa jutella.

Täällä introvertti ex-hoitaja, joka tuli ajautuneeksi alalle aikanaan. Raskaaksi kävi minullekin. Työssä hyvät ja mukavatkin puolensa, mutta sellaista pinnistelyä se oli. Sitä asettui väkisin sellaiseen todellista minäänsä sosiaalisempaan työmoodiin.

Ei autonasentajan tai metallimiehen työssä ole mitään merkitystä temperamentilla. Oleellista niissä on kädentaidot ja hyvä ongelmanratkaisukyky.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti historian opettaja yläkoulussa. Olen sekä oppilaiden että vanhempien suosiossa, sillä teen työni hyvin, opetan hyvin ja minulla on erinomaiset sosiaaliset taidot, kun en ole suunapäänä koko ajan, vaan osaan myös kuunnella. Ainoa miinus on, että työ kuormittaa minua henkisesti, eli en jaksa iltaisin tavata esimerkiksi ystäviä. Mieheni kanssa ja vanhempieni tms. kanssa jaksan kyllä olla, mutta en vieraampien. Koen, että introverttius on rikkaus työssäni. Oppilaita on erilaisia, ja koen ymmärtäväni erilaisia oppijoita paremmin kuin suunapäänä pomppivat työkaverit. Sanoisin, että yli puolet koulumme opettajista on introvertteja, ja he pärjäävät hienosti, eivätkä joudu konflikteihin oppilaiden ja vanhempien kanssa niin usein.

No jaa, minulla on parinkymmenen vuoden kokemus ekstroverttinä yläkoulun opena, eikä minulla koskaan ole ollut konflikteja vanhempien kanssa, eikä kyllä pahemmin oppilaidenkaan kanssa. Enkä suhtaudu työtovereihini noin ylimielisesti, minä pidän heistä, ja arvostan heidän ominaisuuksiaan. Jotenkin on vaikea uskoa, että ihminen, joka kirjoittaa työkavereistaan halventavasti, aidosti hyväksyisi myöskään erilaiset oppilaat.

On joitakin, mutta suurimmassa osassa ammatteja on tasaisesti molempia, ja pärjäämisen ratkaisevat ihan muut asiat.

Onko olemassa selkeästi ripuliverttien ja ummetusverttien ammatteja?

No siivooja saa touhuta aika itekseen. Itse olen metallitehtaassa töissä ja työ on kyllä yksintyöskentelyä, mutta on kymmeniä muitakin paikalla. Ei kuitenkaan ole mikään pakko heidän kanssaan jutella, muuta kuin työhön liittyviä asioita tietenkin. Jos pitää luurit korvilla ja tekee selväksi ettei sosialisointi kiinnosta, saa olla ihan rauhassa. Tehdastyössä pitää kuitenkin kädet käydä koko ajan, ei siellä saa vetelehtiä ja selata nettiä. Minusta tehdastyöt ovat aliarvostettuja, koska ne sopii kuin nyrkki silmään juuri meille introverteille ja juuri ne introverttikansalle sopivat työt on viety pitkälti ulkomaille. Suomessa on kuitenkin edelleen vaikka kuinka paljon metallialan pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Olin aiemmin kaupan kassana ja tämä työ on kuin taivas siihen verrattuna. Ja näihin on tällä hetkellä haku päällä, että töitä saa kyllä. Joihinkin jopa ilman mitään koulutusta. Ei mullakaan ollut mitään koulutusta kun tälle alalle vaihdoin. Mutta kaikkien päälle ei sovi "pakkotahtinen" työ, vaikken itse ajattele tätä sillä tavalla että olis joku pakkotahti. Paljon pakkotahtisempaa se kaupan kassan työ oli. Ei edes vessaan voinut mennä ilman, että pyytää työkaverin tuuraamaan itseään siksi aikaa. Mutta ei näissä hommissa myöskään vetelehtijöitä kauaa katsella. 

Inhosin hyllyttämistä ja keräilyä tylsänä ja yksinäisenä hommana. Kaupan kassalla ja sosiaalisemmassa tehdastyössä oli mukavampaa. En ole mikään ääriekstrovertti vaan melko lailla siinä keskellä.