Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psyykelääkkeiden käyttö liian hyväksyttävää!
12.03.2015 |
Taas ketiponor-aiheinen aloitus. Ennen sitä essitalopraami, mirtatsapiini, ssri:t..
Psyykelääkkeistä on tullut kuin vitamiinipillereitä. Ihmisillä ei ole mitään kynnystä mennä kinuamaan lääkäriltä nappeja. Ja resurssipulasta johtuva kyvyttömyys kauaskantoisempaan hoitoon, esim. terapiaan, aiheuttaa sen, että reseptejä kirjoitellaan melko kevein perustein.
Lisäksi on tullut sosiaalisesti aivan liian hyväksyttäväksi käyttää psyykelääkkeitä. Edes sosiaalisen häpeän pelko ei enää saa ihmisiä punnitsemaan omaa tilannettaan uudestaan ennen lääkärille marssimista.
Itsellä on ollut lukuisia kausia elämässä, jolloin on tuntunut, että elämä on ollut sysimustaa ja olen sisimmissäni halunnut hypätä sillalta. Silti olen koonnut selkärankani, noussut joka päivä sohvan pohjalta, mennyt sinne töihin, hoitanut ne kunnialla, töiden jälkeen mennyt harrastuksiin kuten ennenkin ja täyttänyt päiväni toiminnalla niin, ettei ole ollut aikaa jäädä märisemään. Kirjoittanut paperille ahdistavat ajatukset. Keskustellut läheisten kanssa. Kohta olo on taas alkanut normalisoitumaan ja pian elämä on taas tuntunut hyvältä. Näin ollen "Fake it till you make it", pätee mielenterveyteen, sikäli kun kyse ei ole psykoottisesta oireesta.
Silloin kun ajatukset alkavat kiertää kehää, kroppa tuntuu painavan sohvan pohjalla tonnin, pakotan itseni ylös ja vedän lenkkarit jalkaan. Kyse on vain tahdonalaisesta liikkeestä, jota psyyke ei voi estää niin kauan kuin hermosto toimii. Juoksen niin lujaa ja niin kauan, ettei päässä ole jäljellä enää yhtään ajatusta. Tämä vastaa minulle sitä päivittäistä lääkitystä. Enkä ole eläessäni tarvinnut kemikaaleja aallonpohjista (jotka ovat olleet sysimustia ja syviä) nousemiseen.
Yhteiskunta ei odota yksilöltä enää lainkaan itsekuria, selkärankaa. Silitellään päälaelle, että voi sinua ressukkaa ja annetaan helpotus tablettimuotoisena. Sitten nämä ihmiset menevät takaisin kotiin sohvan pohjalle, nappaavat tabletin ja odottavat että jotain tapahtuu. Että elämänilo palaa heidän luokseen, yrittämättä itse mennä elämänilon luokse.
Mitä tällä saavutetaan: ehkä hetkellinen helpotus, se, että alkuperäinen ongelma ja elämäntavat jäävät niille sijoilleen, koska yksilö ei liikauta sormeakaan niiden korjaamiseksi, ja kohta ollaan taas aallonpohjassa. Ja sosiaali- ja terveysmenot senkun kasvavat koska ihmiset heittaytyvät uhreiksi eivätkä itse yritä edistää mielenterveyttään.
Kommentit (191)
Ootko koskaan kuullut ap sellaisesta kuin suorittaminen ja ylitunnollisuuss. Ne sairastuttavat. Ehkä et tee siellä töissä tarpeeksi niitä töitä vaan teet jonninjoutavia ja olet vain tekevinäsi töitä. Kun monta vuotta on ylitunnollinen ja suorittaa ja tekee töitä urakalla paljon niin joku paikka siinä väistämättä prakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole samaa tahdonvoimaa kuin ap:lla. Kaikki eivät saa itseään ylös sohvanpohjalta. Jokainen joka on kokenut niin syvän masennuksen tietää sen pohjattoman väsymyksen tunteen. Minä en selvinnyt tahdonvoimalla synnytyksen jälkeisestä masennuksestani ja kadun, etten olisi pitkittänyt lääkkeiden hakua. Nyt minulla ei ole yhtäkään hyvää muistikuvaa koko vauvavuodesta. Ei oikeastaan minkäänlaista muistikuvaa. Kuin vuosi olisi pyyhitty pois muistista. Siitä kärsi itseni lisäksi suloinen ja helppo vauvani sekä mieheni.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:19"]
Voitko reppana väittää, ettei aloituksessa ole vinha perä?
Voitko väittää, että sohvalla makaaminen ja mt-lääkkeiden mussuttaminen edistää mielenterveyttä?
Voitko väittää, että nappeja ei määrätä Suomessa liian herkästi?
Kellä ei ole faktat hallussa?
[/quote]
Väitän, että ihmisen, joka arvioi muita ihmisiä kuten ap, reagoi maailmaan kuten ap ja vuorovaikuttaa kuten ap, ei kannata pitää itseään esimerkkinä psyykkisesti terveestä ja tasapainoisesta ihmisestä. Hänellä on siihen vielä pitkä matka.
2
[/quote]
Päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:26"]
Faktahan on se, että keskimääräinen lääkäri määrää miltei mitä potilas vain pyytää, kunhan potilas on siihen tyytyväinen ja ongelma pois päiväjärjestyksestä. Säästyy aikaa ja olevinaan rahaa.
[/quote]
Ei vaan fakta on se, että keskimääräinen lääkäri kirjoittaa joka vaivaan ketipinoria ja opamoxia vaikka potilas kuinka pyytäisi keskusteluapua eikä yhtään mitään lääkkeitä.
[/quote]
Ei sitä reseptiä tarvii ottaa.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:24"]
Hyvä kirjoitus, täysin samaa mieltä olen kanssasi ja samankaltaiset ovat omakohtaiset kokemuksetkin. Itse en myöskään käytä alkoholia. Otan mielummin itse vastuun mielialastani ja asioistani, kun että peittelisin pahaa oloa kemikaaleilla. Kaikista ei tietenkään, ikävä kyllä, ole samaan.
[/quote]
Ja alkoholi on vielä ihan oma lukunsa. Minäkin pistin korkin kiinni, kun huomasin, että se lisäsi melankoliakausia, jotka pahenivat koko ajan. Hirvittää ajatellakin mihin tilanne olisi kehittynyt jos en olisi älynnyt lopettaa ajoissa!
ap
[/quote]
Tässä se tahdonvoima meillä suomalaisilla eniten punnitaan, kun pitäisi laittaa korkki kiinni.
Nappeja kyllä pitää saada mutta viinasta ei luovuta!
Kun jo korkin kiinni laittaminen voisi tehdä ihmeitä.
[/quote]
Yhteisvaikutuksista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaikki kommentoijat alalla ja näkevät kymmeniä potilaita päivittäin - jolloin perspektiiviä syntyy väistämättä - vai perustuvatko nämä "tiedot" yhteen tai kahteen tuttavaan?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:33"]
Ovatko kaikki kommentoijat alalla ja näkevät kymmeniä potilaita päivittäin - jolloin perspektiiviä syntyy väistämättä - vai perustuvatko nämä "tiedot" yhteen tai kahteen tuttavaan?
[/quote]
Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä yleistämistä. Ihmiset syö psyykenlääkkeitä monista eri syistä, kaikkia ongelmia/sairauksia ei valitettavasti noin vaan lenkkeilemällä paranneta.
Luultavasti näistä yleistävistä kirjoituksista vastaa yksi tai useampi potilas joka kuvittelee että tilanne on hallinnassa ihan vaan oman tahdon voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:36"]Huh mitä yleistämistä. Ihmiset syö psyykenlääkkeitä monista eri syistä, kaikkia ongelmia/sairauksia ei valitettavasti noin vaan lenkkeilemällä paranneta.
[/quote]
Eikä nappeja napsimalla.
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on ehkä liian provosoiva, mutta faktahan sieltä silti nousee esille:
-Suomalaiset sairastavat paljon myös lievempiä mielenterveydenhäiriötä, esimerkiksi lievää masennusta, johon tässä nyt ehkä eniten viitataan.
-Psyykelääkkeitä määrätään terveydenhuollon resurssipulan vuoksi herkästi
-Ihmisellä on mahdollisuus toimia omaa mielenterveyttä edistäen: esim harrastaen, liikkuen, ihmissuhteista huolehtien, päihteitä vältellen. Näin voidaan jo sinällään estää oireiden kehittyminen
-Lievän oireilun lääkitseminen elimistöön raskaasti vaikuttavilla lääkkeillä tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä
-Ihmisten ei pitäisi uhriutua ja passivoitua ja näin ruokkia lievää mielenterveyden häiriötä
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:36"]
Huh mitä yleistämistä. Ihmiset syö psyykenlääkkeitä monista eri syistä, kaikkia ongelmia/sairauksia ei valitettavasti noin vaan lenkkeilemällä paranneta.
[/quote]
Ap ei tainnutkaan viitata koko psyykeongelmien kirjoon vaan lievään oirehtimiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:13"]Taitaa harmittaa, kun itse olen psyykelääkekoukussa... :D
[/quote]
Ei harmita yhtään.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:39"]
Joudun itse syömään Ketipinoria kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. On kokeilluista lääkkeistä osoittautunut kohdalleni sopivimmaksi. On ollut hyvin helpottavaa, kun mieli on suht tasainen, kykenee elämään ns normaalia elämää, temperamenttiani esim se ei ole vienyt. Olen kuullut Ketipinorin haittavaikutuksista, itselläni on myös jotakin, mutta tällä hetkellä ei tunnu olevan sopivampaa. Eli mielelläni olisin ilman lääkitysta, mutta olen itse sitä mieltä, että kohdallani se ei ole hyvä vaihtoehto
[/quote]
Enkä aloituksessani sulkenut pois psykoottiset häiriöt? ap
No onpas ap näppärä. Ite tein kymmenen vuotta samat kuviot ja vitutus ja ahdistus vaan kasvoi ja kasvoi. Söin vitamiinit, tein työni, hoidin kodin, harrastin, rentouduin, juttelin, pidin lomaa ja kestin vuosikausia ankeaa oloani. Mutta vasta kun hain reseptin kouraan on alkanut elämä hymyilemään. Nyt työstä nauttii, kotona jaksaa paremmin ja olen takuulla mukavampaa seuraakin. Mikä tässä nyt on niin väärin? Vai oisko pitäny viel seuraavat 10 v sinnitellä ja yrittää omin avuin?
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:35"]
Eikö maalaisjärjellä ole mitään virkaa?
[/quote]
Ei. Maalairjärjellä käyty keskustelu menee näin:
Maalaisjärki:Psyykenlääkkeet ovat ihan turhia. Itseä niskasta kiinni ja lenkille ja kaikki mielenterveysongelmat paranevat.
Kysymys; krooninen kipu ja kuolemaan johtava tai invalidisoiva sairaus aiheuttavat masennusta ja monenlaisia psyykisiä häiriöitä. Ihminen joutuu kamppailemaan sen hyväksymisen kanssa, että tulee menehtymään tai vammautumaan, tai elämään sietämättömien kipujen kanssa loppuelämänsä. Hänellä on voimakas huoli läheisistään ja itsestään. Eikö hän saisi käyttää lääkitystä sen tukena, että selviää?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys; kymmenet tuhannet vanhukset kärsivät kroonisesta masennuksesta, jota aiheuttaa aistien heikkenemisen ja aivoperäisten sairauksien aiheuttama eritistäytyminen, yksinäisyys ja suorituskyvyn lasku. Saavatko he käyttää psyykenlääkkeitä, jotta selviävät?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Kysymys: tuhannet äidit sairastuvat vuosittain hormoniperäiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Jos masennusta ei hoideta, vaikuttaa se vauvan saamaan hoivaan ja vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteen muodostumiseen jne. Tila on helppo korjata lääkkeillä. Saako masentunut äiti käyttää psyykenlääkkeitä?
Maalaisjärki; se on eri asia.
Näin kun käydään järjestelmällisesti läpi nämä eri potilasryhmät, päädytään siihen että itse asiassa tässä ei sitten tarkoitettukaan heistä ketään, vaan kenties vain jotain juuri ap:n kaltaista ihmsitä, jolla sitten kuitenkin taisi olla asiat melko hyvin alunperinkin, kun oli fyysistä terveyttä, työpaikka ja harrastuksia.
2
Minäkin haluaisin psykoterapiaa mutta arvoisa psykiatri ei halua lähetettä tehdä, anteliaasti kyllä neuroleptejä määrää. Mutta minäpä en sellaista paskaa hae apteekista. Liikunta auttaa enemmän kuin yksikään psyykelääke :)
"Liian hyväksyttävää"? Mitä se auttaisi, jos tarvitsen sairauteeni lääkityksen (aivoissani puute serotoniinista, ihan sama kun diabeetikon haima ei tuota tarpeeksi insuliinia?!!?), ja lääkityksen käyttäminen ei olisi jonkun mielestä "hyväksyttävää"? Miksi se ei olisi hyväksyttävää?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 17:24"]
Hyvä kirjoitus, täysin samaa mieltä olen kanssasi ja samankaltaiset ovat omakohtaiset kokemuksetkin. Itse en myöskään käytä alkoholia. Otan mielummin itse vastuun mielialastani ja asioistani, kun että peittelisin pahaa oloa kemikaaleilla. Kaikista ei tietenkään, ikävä kyllä, ole samaan.
[/quote]
Ja alkoholi on vielä ihan oma lukunsa. Minäkin pistin korkin kiinni, kun huomasin, että se lisäsi melankoliakausia, jotka pahenivat koko ajan. Hirvittää ajatellakin mihin tilanne olisi kehittynyt jos en olisi älynnyt lopettaa ajoissa!
ap
[/quote]
Tässä se tahdonvoima meillä suomalaisilla eniten punnitaan, kun pitäisi laittaa korkki kiinni.
Nappeja kyllä pitää saada mutta viinasta ei luovuta!
Kun jo korkin kiinni laittaminen voisi tehdä ihmeitä.