Lue keskustelun säännöt.
Takana loistava tulevaisuus. Muita?
Onko muita, joista kaikki ovat aina odottaneet jotakin suurta. Joita on pidetty erityisinä ja lahjakkaina mutta jotka kuitenkin päätyvät epäonnistumaan lähes kaikilla elämän sektoreilla.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Miksi minulle piti käydä näin? Miksi minua sata kertaa tyhmemmät ja suorastaan idioottimaiset ikätoverit valmistuu , verkostuu ja kas; saa suhteilla vakituisen työpaikan!?
Olen alisuoriutuja. Heti kun näyttää että tulee paineita tai kilpailu, minä keksin jonkun tekosyyn että voin luovuttaa ennen aikojani. Siksi olen ollut monissa haastatteluissa ihan viime metreillä, mutta valinta ei osu kohdalle. En osaa myydä itseäni, en liioitella, olen sitä mieltä että se on valitsijan homma älytä ja nähdä, että kuka on hyvä valinta ja kuka ei niinkään.
Viimeksi mun ohi valittiin paksuperseinen nousukasmainen nuori keskinkertaisuus, joka heti eka työvuoden aikana ei 9 kuukaudessa ollut yhtään täyttä viikkoa töissä - oli kaikenlaista pikku sairautta ja vaivaa. Ei siis mitään vakavaa, vaan aina pikku hankaluuttaa. Eli ammattisaikuttaja. Olisin muuten ollut sata kertaa parempi ja tehokkaampi valinta siihenkin.
Sittemmi olenkin luovuttanut enkä niin kovasti missään kisaamassa. Vähän teen pätkiä sillä täällä, ansiosidonnaisella pysyttelen. Muuten en teekään mitään. Tässä näköjään tyhmistyykin vuosien mittaan, kun en ole enää aikoihin lukenut kokonaista kirjaa. Ei vaan jaksa.
Tämä vois olla minun kirjoittama muuten, mutta kovalla vauhdilla kiihtyvästä alkoholin kulutuksesta ei ole mainintaa joten lisään sen tähän!
Vielä pari vuotta sitten liputtelin vaan viiniä, nyt otan jo ”vauhtiryyppyjä” muutaman vodkasnapsin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI OO TODELLISTA! Meinasin itse avautua tästä aiheesta äsken.
Minulle on sanottu että olen poikkeuksellisen skarppi ja älykäs monissa asioissa, minulle on sanottu ties mitä että mun kaltaisia pitäis johtaa maailma tai perustaa yrityksiä, olen hyödyllinen ihminen. Olen kuulemma älykäs, empaattinen, järkevä, määrätietoinen. Minussa on kuulemma kaikki piirteet jotka tekevät ihmisestä mielyttävän ja tehokkaan.
Silti olen työtön, syrjäytynyt, nyt vain opiskelen itsekseni. Syy koska joka työyhteisössä ja ympäristössä on aina ollut joku joka on ottanut minua silmätikuksi, minulle on oltu valtavan katellisia. Minua vastaan on aina semmoinen tietty ihmistyyppi, sellaisia todella kilpailuhenkisiä ja epävarmoja on jostain syystä pitänyt minua uhkana, tämän olen ihan kuullut muilta.
Muutuin erakoksi koska en vaa jaksa kuulla sitä kuinka ihana ja älykäs olen, en jaksa kuulla sitä miten mun piirteet kadehditaan.
Ei kiinnosta, ihan sama.
Älykkyys, järkevyys, hyvä tahto, määrätietoisuus ja empaattisuus on sellaisia ihmispiirteitä jota vihataan. Niillä jää vain jalkoihin yhteiskunnassa, siksi meillä onkin vain ongelmia ja sotia.
Kilpailuhenkiset, epävakaat ihmiset savustavat heti pois kivoja ihmisiä.
Olin koulumenestyjä. Kaksi yliopistotutkintoa ja tutkijan ura suunnitelmissa.
Tutkijan ura vaihtui pitkiin osastohoitojaksoihin psykiatrisilla osastoilla, kun sairastuin 2-suuntaiseen mielialahäiriöön. Nyt odottelen pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, ylenpalttinen tuki ja kannustus ei sekään ole näköjään hyväksi.
Näin on. Muo vanhemmat lähinnä kampitti, ei puhuttakaan kannusteuksesta tai tuesta. Muutenkin koti oli sellainen, että nykyään sanottaisiin, että huostaanoton paikka.
Vaan minäpä pärjäsin ihan kiusallakin, opiskelin hän ammatin ja sain hyvän työpaikan. Perheessä kesti kauemmin kun kodin malli oli mitä oli, vaan lopulta sekin onnistui. Ellei olisi terveyskremppaa, olisi elämä ihan täydellistä.
Olen huomannut että lahjojen sijaan pidemmälle kantaa sitkeä yrittäminen. Ja muita on turha syyttää, kun ei heitä pysty kuitenkaan muuttamaan, ihan sama ovatko syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin tietty maa: Suomi!
Näinhän se on. Silloin 70 vuotta sitten oltiin yksi Euroopan köyhimmistä maatalousmaista, ei merkittävää teollisuutta. Sitten on tässä viimeisen 70 vuoden aikana rakennettu koko maa uusiksi, ollaan yksi maailman terveellisimmistä ja onnellisimmista kansoista, varustettuna puhtaalla luonnolla ja vähäisellä rikollisuudella. Täällä oikeastaan kaikki toimii.
Kyllä mä olisin niin kaivannut, että ... ... Hei, hetkonen. Meillehän tuli sittenkin loistava tulevaisuus!
Aika monella vaikuttaa syntyvän vaikeuksia siirtymäkohdissa peruskoulusta yliopistoon ja/tai kotoa omaan asuntoon. Jonkinlainen "saattaen vaihdettava" apu/tuki ehkä auttaisi tässä vaiheessa ja säästäisi yksilön ja yhteiskunnan voimavaroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaikki sinustakin odottaneet. Sä vaan olet luonut itsellesi sellaisen mielikuvan.
Aloita nyt. Ihan turhaa siin on rypeä.
Eräs loistavin paperein yliopistosta valmistunut tuttavani on saanut minut ymmärtämään paremmin ketjun aihetta. Hän sanoi hyvin että jälkikäteen ajateltuna jo lukiossa hän olisi tarvinnut mielenterveysapua. Oma valintansa oli haudata kaikki paha opiskeluun. Yliopistossakin hän vain opiskeli. Kun sitten tuli iso muutoskohta elämään ja olisi pitänyt lähteä työelämään ei ollutkaan enää opiskelun tarjoamaa pakopaikkaa ja kaikki vanhat traumat iski entistä kovemmin. Nyt hän on parannellut niitä 10 vuotta. Ja vasta nyt alkaa löytyä perimmäiset syyt ja toipuminen on päässyt parempaan vauhtiin. Edelleen hän on mielestäni poikkeuksellisen älykäs ihminen. Ja uskon että jos saa käsiteltyä vanhat traumat niin edessä voi olla vielä hyvä työura. Mutta ennenkaikkea hyvää elämää vaikka ei kävisi päivääkään töissä.
Itsekkin olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja minua pidettiin älykkäänä. No takana ensin ihan ok uraa mutta sen jälkeen olen ollut vain kotiäitinä, työttömänä ja pätkätöissä. En todellakaan ole hyödyntänyt osaamistani työssä. Mutta olen elänyt onnellista elämää kotona ja hoitanut omat lapseni. Tietty harmistus on kuitenkin siitä että olisin voinut tehdä niin paljon enemmän. Olisin voinut opettaa lapsia enemmän/ tarjota lapsille enemmän haasteita ja kokemuksia/ pitää kodin siistimpänä /pitää itseni paremmassa kunnossa jne. Tulevaisuudelta en enää jaksa odottaa isoja. Jos olisin osannut hyödyntää osaamistani minulla olisi yritys jne. No nyt olen mennyt alta riman missä helpointa. Enkä jaksa uskoa että tulevaisuudessakaan saisin opiskeltua tiettyjä asioita ja perustettua yritystä. Mutta nautin kyllä elämästä näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin kauan sitten yhdessä bändissä, ja sitten erosin siitä.
Sen jälkeen siitä bändistä tuli suosittu.
Koulussa voitin pari kertaa ainekilpailun. Aineeni luettiin keskusradiossa, ja opettaja ylisti luokan edessä että susta vielä tulee jotakin kirjoittajana.
Tämmöinen nettihöpöttäjä sitten tuli
Hmmm.... 6 kymppinen. töistä potkittu 29 vuoden jälkeen, kun työt menivät puolaan. Kyllä, takana loistava tulevaisuus vaikka hallitus valehtelisi mitä liirumia. Kiitos vielä eläkeputken poistamisesta. Kuolisimpa pois rasittamasta yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli hyvä aihe. Ymmärrän nyt paremmin oman kohtaloni. En vaan viisikymppisenä haluaisi vielä antaa periksi. Mutta ehkä kannattaisi.
Perustetaanko kerho? Pääsyvaatimuksena ällän yö-paperit ja keskimäärin alle 30 kilon vuosiansiot viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Ja luonnollisesti epäonnistunut parisuhde, mieluiten useita. Sitä "hyvyyttä" ihmisessä on valitettavasti vaikea mitata...
surusilmä kirjoitti:
Hmmm.... 6 kymppinen. töistä potkittu 29 vuoden jälkeen, kun työt menivät puolaan. Kyllä, takana loistava tulevaisuus vaikka hallitus valehtelisi mitä liirumia. Kiitos vielä eläkeputken poistamisesta. Kuolisimpa pois rasittamasta yhteiskuntaa.
Olet saanut olla töissä ja nostaa palkkaa 29 vuotta putkeen. Ja silti kehtaat valittaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu oli lapsena/nuorena älyttömän helppoa. En tehnyt läksyjä, lukaisin kokeeseen ja hyvin meni. Joku toinen teki ja teki ja kasia vaan tuli....Kirjoitin hyvät paperit vaikka juhliminen oli jo tullut elämääni. Isäni suku on lahjakasta.
No sitten menikin juhlimiseksi. Kun olin 20-30-vuotias olin alkoholismin partaalla, sitäkin löytyy suvusta. Sain jotenkin väännettyä maisterin paperit. Masennus oli myös siinä ongelmani.
Erilaiset terapiat ja muutama hyvä terapeutti ovat auttaneet eli ongelmat olivat tunne-elämän puolella. Niitä en pelkästään älyllä ratkaissut. Juominen jäi NLP- terapian avulla jo 15 vuotta sitten. Nyt alan tuntea, että toteutan sitä mihin lahjani osoittavat.
Arvot ovat menneet uusiksi ja tavoitteet myös sitä myöten. Pitkiä prosesseja, mutta kannustan muuttumaan ja tarvittaessa hakemaan siihen apua.
Hei. Teistä voi tulla ihan mitä te haluatte...
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli hyvä aihe. Ymmärrän nyt paremmin oman kohtaloni. En vaan viisikymppisenä haluaisi vielä antaa periksi. Mutta ehkä kannattaisi.
Perustetaanko kerho? Pääsyvaatimuksena ällän yö-paperit ja keskimäärin alle 30 kilon vuosiansiot viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Ja luonnollisesti epäonnistunut parisuhde, mieluiten useita. Sitä "hyvyyttä" ihmisessä on valitettavasti vaikea mitata...
Tässä yksi, jolla kaikki em. ehdot täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin tietty maa: Suomi!
Näinhän se on. Silloin 70 vuotta sitten oltiin yksi Euroopan köyhimmistä maatalousmaista, ei merkittävää teollisuutta. Sitten on tässä viimeisen 70 vuoden aikana rakennettu koko maa uusiksi, ollaan yksi maailman terveellisimmistä ja onnellisimmista kansoista, varustettuna puhtaalla luonnolla ja vähäisellä rikollisuudella. Täällä oikeastaan kaikki toimii.
Kyllä mä olisin niin kaivannut, että ... ... Hei, hetkonen. Meillehän tuli sittenkin loistava tulevaisuus!
Nojoo. Jotenkin vaan epäilen, että kuvailit tilannetta 10-20 vuotta sitten. Toki yleismaailmallisesti Suomessa on hyvä olla.
Aloittajan aiheeseen se ei kuitenkaan varsinaisesti liity, vaikka välillisesti koskettaakin.
Vierailija kirjoitti:
surusilmä kirjoitti:
Hmmm.... 6 kymppinen. töistä potkittu 29 vuoden jälkeen, kun työt menivät puolaan. Kyllä, takana loistava tulevaisuus vaikka hallitus valehtelisi mitä liirumia. Kiitos vielä eläkeputken poistamisesta. Kuolisimpa pois rasittamasta yhteiskuntaa.
Olet saanut olla töissä ja nostaa palkkaa 29 vuotta putkeen. Ja silti kehtaat valittaa!?
Sinulla ja sinua peukuttaneilla on pieni vajaus empatiaosastolla.
Itse sain ne yo-paperit ja sen jälkeen kaikki opiskelut jääneet kesken. Olin lahjakas lapsi, erityisesti musiikissa, soitin, lauloin, minusta olisi voinut tulla ammattimuusikko/laulaja, ja myös matematiikassa, sitäkin piti opiskella yliopistossa mutta kesken jäi.
Käsittämätöntä sekoilua ollut koko elämä, ja liikaa alkoa ja juhlimista, täysin sekavia suhteita joissa ei oikein järjen häivää.
Olin lapsena järjestelmällinen, tarkka, kilttikin, pitkäjänteinen, tavoitteellinen... mitään noista ominaisuuksista ei ole jäljellä.
Kohta paukkuu viiskymppiä mittariin, ei ammattia, ei työtä, ei rahaa. Olin nuorena suuruudenhullu joka pilasi monet jutut, että "tämä ei riitä minulle". Nyt ei sitten ole mitään.
Todella nyt ajattelin että laitan riman siihen kohtaan että pystyn suorittamaan tehtävän loppuun, eli aluksi ammattiin opiskelu. Kemiaa lähden opiskelemaan, kokeilen pariin paikkaan alempaan tutkintoon ja vähän korkeampaan, katsoo kumpaan pääsen.
En anna periksi enää, vielä asun kivassa asunnossa, asiat, raha-asiat, ihmissuhteet ovat kunnossa, eikä minun tarvitse hävetä niitä.
Ei tullut sitä suuruutta mitä nuorena kuvittelin. Kunhan tulisi kunniallinen loppuelämä.
Miksi minulle piti käydä näin? Miksi minua sata kertaa tyhmemmät ja suorastaan idioottimaiset ikätoverit valmistuu , verkostuu ja kas; saa suhteilla vakituisen työpaikan!?
Olen alisuoriutuja. Heti kun näyttää että tulee paineita tai kilpailu, minä keksin jonkun tekosyyn että voin luovuttaa ennen aikojani. Siksi olen ollut monissa haastatteluissa ihan viime metreillä, mutta valinta ei osu kohdalle. En osaa myydä itseäni, en liioitella, olen sitä mieltä että se on valitsijan homma älytä ja nähdä, että kuka on hyvä valinta ja kuka ei niinkään.
Viimeksi mun ohi valittiin paksuperseinen nousukasmainen nuori keskinkertaisuus, joka heti eka työvuoden aikana ei 9 kuukaudessa ollut yhtään täyttä viikkoa töissä - oli kaikenlaista pikku sairautta ja vaivaa. Ei siis mitään vakavaa, vaan aina pikku hankaluuttaa. Eli ammattisaikuttaja. Olisin muuten ollut sata kertaa parempi ja tehokkaampi valinta siihenkin.
Sittemmi olenkin luovuttanut enkä niin kovasti missään kisaamassa. Vähän teen pätkiä sillä täällä, ansiosidonnaisella pysyttelen. Muuten en teekään mitään. Tässä näköjään tyhmistyykin vuosien mittaan, kun en ole enää aikoihin lukenut kokonaista kirjaa. Ei vaan jaksa.