Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Voi svi**u mitä paskaa, ei eipä pidä paikkaansa. Eikä sinulla mitään kaunista kroppaa ole, ruma mieli vaan.

Tätä kaipaisin itekkin!! Riittää kuppi kunnat..

Oon ite saman tyylinen...

Tämä nyt ei liity syrjimiseen, mutta välillä kaveriporukoissa ovat ne muutamat "ringin keskiössä" aina ylimpänä kaakattamassa, tykkäävät omasta äänestään ja aina ovat superaktiivisina jyräämässä omia ehdotuksiaan läpi, kun jotain suunnitellaan. Kaipa se saattaa vaikuttaa siltä, että ne vähemmän dominoivat jäävät "laidalle".

Sama ilmiö saattaa olla työpaikalla myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ei jätetä pois porukasta, hankalat jätetään.

Hankala = ei halua juoruta ja puhua p^skaa niistä "ystävistä"/naapureista, jota eivät ole paikalla.

Monesti just tämä! Itse en ole p*skanpuhuja- enkä juoruilijatyyppiä,niin se jo rajaa paljon ihmisiä,kenen kanssa synkkaa :D  Sitten on niitä ihmisiä,jotka suuttuvat heti jos olet jostain asiasta eri mieltä ja sanot sen mielipiteesi :) eihän se ole pahalla sanottua,mielestäni ei ole rikos,jos kaikki ei tykkää samoista asioista....:) tai sitten,jos et ole nuoleskelemassa jonkun p'rsettä :D...en itse koe olevani hankala ihminen,mutta noiden em. mainitsemieni asioiden takia,minut monesti mielletään hankalaksi toisentyyppisten ihmisten keskellä :D Ja minusta on ihan ok,jos joku toinen on toista mieltä,en ala siitä ihmistä sättimään tai vihaamaan :) 

En haluaisi olla ulkokehää, mutta aina porukassa on joku, joka tuntuu ajavan minua ulkopuoliseksi. Yleensä se on se porukan suosittu, vähän johtajatyyppi. Koska tämä on nähty niin monta kertaa, niin minussa täytyy olla joku piirre, joka sen aiheuttaa. En vain tiedä mikä se on. Ne suositut haalivat muut helposti omaan sisäpiiriinsä ja mustamaalaavat sitten minua, niin että kohta minusta ei pidä enää kukaan. Yritän olla ystävällinen ja huomaavainen, mutta tuntuu, että mikään ei auta. Yritän keskustella samoista asioista ja sulautua. Nyt siitä on tullut jo sellainen kehä, että etukäteen jo tiedän, miten asiat menevät. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita on joskus enemmänkin kuin monilla muilla samassa ryhmässä, mutta sillä ei ole merkitystä. Minussa on jotain, josta ihmiset eivät pidä. Minusta puhutaan helposti pahaa ja suurennellaan asioita, jotka toisten kohdalla ovat ihan ok. En voi esimerkiksi heittää huulta tai avautua asioista samaan tapaan kuin jotkut muut, koska minun ajatuksiin ja sanomisiin suhtaudutaan eri tavoin kuin muiden, vaikka kysymys olisi ihan samasta asiasta. Myötätunto ja halu ymmärtää puuttuu ihmissuhteistani. Tekemisiäni ja saavutuksiani vähätellään ja saan paljon ilkeitä kommentteja asioista, joista toisia onnitellaan vuolaasti. Esimerkiksi kun kerroin tekeillä olevasta väitöskirjastani ihan vain maininnan tasolla illallisella, jossa oli mukana paljon ihmisiä, niin ainoa kommentti siihen oli, että eikö kuka tahansa voi nykyään tehdä väitöskirjan. Niin ehkä voikin, mutta miksi tällainen suhtautuminen ja juuri siinä tilanteessa? Mietin, olisiko tämä nainen sanonut sen, jos olisimme olleet kahden. Tuskin. Nämä samat ihmiset osaavat kuitenkin olla hyvinkin fiksuja muita ihmisiä kohtaan. Tätä olen miettinyt paljon, että mikä minussa on, mikä saa aikaan ko. vähättelyn muissa. Paljon on sitäkin, että seurueessa sanomiseni jätetään vain huomiotta, minua ei katsota, vaan puhutaan ohi, aivan kuin en olisi paikalla ollenkaan. Tätä vastaavaa on tullut tässä ketjussa esille useaan kertaan. Se on joko tahallista, mutta usein ei. Ihmistä ei vain jollain tasolla pidetä sellaisena, jolle halutaan puhua ja luoda yhteyttä. Olen tämän asian jo aika pitkälle hyväksynyt ja opetellut olemaan yksin. Silti toivoisin, että saisin tietää, miksi asiat menevät, niin kuin menevät. Ehkä voisin saada vielä mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi olla ulkokehää, mutta aina porukassa on joku, joka tuntuu ajavan minua ulkopuoliseksi. Yleensä se on se porukan suosittu, vähän johtajatyyppi. Koska tämä on nähty niin monta kertaa, niin minussa täytyy olla joku piirre, joka sen aiheuttaa. En vain tiedä mikä se on. Ne suositut haalivat muut helposti omaan sisäpiiriinsä ja mustamaalaavat sitten minua, niin että kohta minusta ei pidä enää kukaan. Yritän olla ystävällinen ja huomaavainen, mutta tuntuu, että mikään ei auta. Yritän keskustella samoista asioista ja sulautua. Nyt siitä on tullut jo sellainen kehä, että etukäteen jo tiedän, miten asiat menevät. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita on joskus enemmänkin kuin monilla muilla samassa ryhmässä, mutta sillä ei ole merkitystä. Minussa on jotain, josta ihmiset eivät pidä. Minusta puhutaan helposti pahaa ja suurennellaan asioita, jotka toisten kohdalla ovat ihan ok. En voi esimerkiksi heittää huulta tai avautua asioista samaan tapaan kuin jotkut muut, koska minun ajatuksiin ja sanomisiin suhtaudutaan eri tavoin kuin muiden, vaikka kysymys olisi ihan samasta asiasta. Myötätunto ja halu ymmärtää puuttuu ihmissuhteistani. Tekemisiäni ja saavutuksiani vähätellään ja saan paljon ilkeitä kommentteja asioista, joista toisia onnitellaan vuolaasti. Esimerkiksi kun kerroin tekeillä olevasta väitöskirjastani ihan vain maininnan tasolla illallisella, jossa oli mukana paljon ihmisiä, niin ainoa kommentti siihen oli, että eikö kuka tahansa voi nykyään tehdä väitöskirjan. Niin ehkä voikin, mutta miksi tällainen suhtautuminen ja juuri siinä tilanteessa? Mietin, olisiko tämä nainen sanonut sen, jos olisimme olleet kahden. Tuskin. Nämä samat ihmiset osaavat kuitenkin olla hyvinkin fiksuja muita ihmisiä kohtaan. Tätä olen miettinyt paljon, että mikä minussa on, mikä saa aikaan ko. vähättelyn muissa. Paljon on sitäkin, että seurueessa sanomiseni jätetään vain huomiotta, minua ei katsota, vaan puhutaan ohi, aivan kuin en olisi paikalla ollenkaan. Tätä vastaavaa on tullut tässä ketjussa esille useaan kertaan. Se on joko tahallista, mutta usein ei. Ihmistä ei vain jollain tasolla pidetä sellaisena, jolle halutaan puhua ja luoda yhteyttä. Olen tämän asian jo aika pitkälle hyväksynyt ja opetellut olemaan yksin. Silti toivoisin, että saisin tietää, miksi asiat menevät, niin kuin menevät. Ehkä voisin saada vielä mahdollisuuden.

Sellainen ihminen,joka vähättelee tai ignooraa sut julkisesti,ei ole ystäväsi. En kaveeraisi tollaisen kanssa. Oikea ystävä on aidosti kiinnostunut ja käyttäytyy sua kohtaan ystävällisesti,ettei sinulle edes tule mitään outoa tunnetta :) En pyörisi tuollaisen matkassa hyväksyntää hakien.

Olen itse se ulkopuolelle jäävä. Muut ystäväni haluavat joka päivä kahvitella, lenkkeillä, shoppailla jne. Itse tykkään omasta rauhasta ja tilasta ja minulle sopii tavata silloin kuin se on etukäteen sovittu eikä mikään puolen tunnin varotusajalla sovittu kahvitteluhetki.

Sitten kun kokoonnumme esim. jonkun syntymäpäiville tunnen oloni hieman ulkopuolikseksi koska olen missanut 2kuukauden aikana tapahtuneet arki-iltojen kokoontumiset.

Joskus tämä harmittaa ja voisin kyllä muuttaa toimintatapojani ja liittyä useammin seuraan mutta oma-aikani on minulle tärkeää ja akkuja lataavaa, sillä olen läpikäynnyt keskivaikean masennuksen ja burnoutin pari vuotta sitten ja koen vieläkin väsyväni liiallisesta hälinästä ja ohjelmasta.

Ihan omasta valinnastani olen syrjemmässä. Otan yhteisistä jutuista jonkun sopivan pikkuhomman hoitaakseni, tai isommankin, jos sattuu olemaan erityisesti omaa osaamisalaani. Mutta silloin kun puhetta riittää muutenkin, en erityisemmin ala omia näkemyksiäni tuomaan esiin. Osaan kyllä tarvittaessa pitää puheita ja olen tarvittaessa aika hyvä ottamaan tilanteen haltuunkin, mutta keskipisteenä oleminen ei kiinnosta. Vetäkööt ne shown joilla on siihen suurempi into. Pidän itse mieluummin huolta käytännön asioista. Mukaan minut kyllä pyydetään varmaan juuri siksi, että tekijöitäkin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä ei jätetä pois porukasta, hankalat jätetään.

Tai ne, joita muut syystä tai toisesta kadehtivat.

Mutkin on jätetty aina ulkopuolelle.

Olen jo siihen tottunutkin.

Olen juuri sellainen, kenen olemassaoloa ei muisteta, jos en ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina joka paikassa se näkymätön. Monesti uudessa porukassa käy niin että kun osallistun keskusteluun, kukaan ei reagoi eikä vastaa minun juttuihin ja puhuvat päälle. Puhun ihan normaalilla kuuluvalla äänellä ja silti kukaan ei muka kuule minua.

Sama. Olen näemmä jo niin näkymätön, että jopa nuo liiketunnistimella avautuvat ovet aukeaa vasta sitten kun siitä on menossa joku toinenkin..

Vierailija kirjoitti:

Mutkin on jätetty aina ulkopuolelle.

Olen jo siihen tottunutkin.

Olen juuri sellainen, kenen olemassaoloa ei muisteta, jos en ole paikalla.

Jep. Eikä aina silloinkaan vaikka olisin kertonut tulevani paikalle tai olisin jo paikalla. 

En halua kuulua mihinkään ryhmään hirveän tiukasti. Haluan velloa siellä reunalla. Pidän yksittäiset ystävätkin aika kaukana, en kaipaa mitään tiivistä yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse se ulkopuolelle jäävä. Muut ystäväni haluavat joka päivä kahvitella, lenkkeillä, shoppailla jne. Itse tykkään omasta rauhasta ja tilasta ja minulle sopii tavata silloin kuin se on etukäteen sovittu eikä mikään puolen tunnin varotusajalla sovittu kahvitteluhetki.

Sitten kun kokoonnumme esim. jonkun syntymäpäiville tunnen oloni hieman ulkopuolikseksi koska olen missanut 2kuukauden aikana tapahtuneet arki-iltojen kokoontumiset.

Joskus tämä harmittaa ja voisin kyllä muuttaa toimintatapojani ja liittyä useammin seuraan mutta oma-aikani on minulle tärkeää ja akkuja lataavaa, sillä olen läpikäynnyt keskivaikean masennuksen ja burnoutin pari vuotta sitten ja koen vieläkin väsyväni liiallisesta hälinästä ja ohjelmasta.

Mä en myöskään oikein kestä mitään häliseviä kokoontumisia. Toiset saa niistä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä siis tiedät, että nimenomaan haluaisi olla siinä ytimessä? Yrittääkö hän kovasti? Jos hän sittenkin haluaa jättäytyä sinne sivummalle, koska ei halua olla missään huomion keskipisteenä?

Osalle ihmisistä voi hyvin riittää satunnaiset sosiaaliset kontaktit eivätkä he halua olla mukana kaikissa mahdollisissa "kissanristiäisissä".  Joillekin semmoinen tiivis 2 tunnin kuppilakeskustelu yleisistä ja yksityisistä asioista hyvien kavereiden kanssa on aivan riiittävä aika eikä heillä ole tarvetta viettää yhdessä aikaa sen pitempään.

Olen juuri tuollainen, mutta olen todennut että en vaan oikeasti rakasta itseäni tarpeeksi. Tämä sama syy sille miksi jotkut miehet valittaa etteivät saa naista. Miksi kukaan kiinnostuisi ihmisestä, joka väheksyy itse itseään. Enkä halua olla somessa koska se ei tunnu luontevalta "kanssakäymiseltä".

Ei riitä karisma, vaikka olisi älykäs

Jään ulkopuolelle, varakaveriksi, tyypiksi joka kutsutaan korkeintaan tilantäytteeksi koska minua ei oikeasti haluta paikalle. Tehtäväni on vain peesata muita. Joten ap älä ihmettele, häntä ei vain haluta mukaan. Hän ei ole kenenkään kaveri ja luultavammin mukana vain siksi koska hänet liitetään sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Mikset tee asialle jotakin ja auta tätä ihanaa ystävää?

Tämäpä kysymys minullekin nousi heti mieleen. Jos olette monessa porukassa ja siis tunnette hyvin, eikö sinussakin ole vähän vikaa, kun jää silti ulkopuolelle? Jospa siis sinun käytöksessäsi on jotakin vikaa, eli loitonnat kaverisi muista olemalla huomioimatta tai arvostamatta kaveriasi, ehkä tiedostamattasi vaikutat muiden näkemykseen kaverisi paikasta ulkoreunalla? Kyse on monimutkaisesta ja ryhmädynamiikasta. Kaverina sinun kuuluu vetää hänet mukaan, saada muut vetämään hänet mukaan ja innostumaan on hänestäkin.