Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”
Tiedättekö tyypit, jotka eivät missään sosiaalisissa ympyröissä ole siinä ”sisäpiirissä”? Mulla ystävä, joka on oikeasti kiva ihminen, mutta jää jokaisessa porukassa jostain syystä vähän ulkopuoliseksi. Meillä yhteinen naapuriporukka, harrastusporukka ja lapset vielä samalla luokalla niin nään häntä kolmessa eri ympäristössä. Jokaisessa hän on hieman syrjässä, vastentahtoisesti. Mistä tuollainen johtuu?
Itse olen yleensä aina jutussa kuin jutussa sisäpiirissä, tai sitten en ole mukana ollenkaan.
Kommentit (456)
Ap miksi sun porukoissa edes muodostuu sisäpiiri ja laidat? Missään mun porukoissa ei käyniin. Ainoa edes vähän siihen viittaava voisi olla se, että kuoroharrastuksessani ääniryhmät ovat löyhiä kuppikuntia, koska harjoittelevat keskenään muinakin aikoina kuin kuorotreeneissä. Silti ne eivät sulje ketään pois. Eihän kuoro edes toimisi, jos ei puhallettaisi yhteen hiileen.
Laidalta on helppo livetä pois, jos alkaa vtutt amaan. Mistäpä sitä ennakkoon tietäisi fiiliksistään.
Vierailija kirjoitti:
Olin aiemmin sellainen, kunnes keräsin itselleni ihanan ystäväporukan. Syyn syrjäyttämiselle löysin peilistä: en halunnut juoruta, kuunnella seläntakana puhumista, en halunnut osallistua mihinkään puuhailuun, jonka koin vääräksi. Sitten aloin järjestämään illanistujaisia sellaisille tyypeille, kenen seurasta itse nautin ja he nauttivat minun seurastani. Olen aina ollut sellainen, että minua on kiinnostanut kaikki asiat tasapuolisesti, enkä ole minkään asian suhteen fanaattinen tai lukittautuva. Siinä oma tulkintani.
Tässä lainaamassani viestissä on hyvä ohjenuora kaikille, someaikana, jolloin kaikenmoiset provoilevat pökäleet pilaavat kaikki keskustelut.
Ja tuo paskanpuhuminen selän takana on toki ollut jo ennen somea.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Uuh, sä oot varmasti h opea ke ttujen iltapäivätanssien sisäpiirissä, et laidalla.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Seuraako tämä kemiläinen juntti oikeasti näin aktiivisesti keskusteluja, että minuutissa laittaa yläpeukun?
Hei, kerron sulle salaisuuden, sulle nauretaan! :D
En luota ihmisiin. En tahdo kuulua "jengiin". Sukulaiset ovat erikseen, heistä en tahdokaan eroon, he ovat osa minua. Pelkään, etten riitä, enkä kelpaa muille ihmisille.
Minulla on tiettyjä ihmisiä, joiden kanssa on ystävyys pysynyt aina ja tulee pysymään. Mutta ikinä en ole ollut siellä suosituimpien joukossa, enkä sinne edes pyri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Seuraako tämä kemiläinen juntti oikeasti näin aktiivisesti keskusteluja, että minuutissa laittaa yläpeukun?
Hei, kerron sulle salaisuuden, sulle nauretaan! :D
Mene oikeasti johonkin hakemaan psyykenhoitoa, jos kuvittelet, että se luulemasi kemiläinen juntti tänne vain kirjoittelee sinua ärsyttääkseen. Täällä on tuhansia kirjoittajia. Tuskin voit erillisiä kirjoittajia tunnistaa harhojesi perusteella.
Olen tehnyt itsetutkistelua ja tiedän syynkin sille miksi minut helposti jätetään ulkopuolelle. Olen luonteeltani melko negatiivinen ja epäsosiaalinen enkä jaksa iloita ja hihkua ja tehdä tikusta asiaa. Minulla on myös masennusjaksoja, jolloin en jaksa yhtään ketään ihmistä ympärilläni. Olen myös helposti aika suorasanainen enkä pelkää tuoda mielipidettäni julki, vaikka valtaosa olisikin täysin eri mieltä. Minulla on muutama samanhenkinen hyvä ystävä, jotka riittää. Tosin minä en kärsi siitä mitenkään, etten ole jossain porukan ytimessä ja ymmärrän myös niitä muita ihmisiä, jotka eivät halua minua kutsua kaikenmaailman kissanristiäisiin tai kutsua minua vaikka lenkille, koska haluan lenkkeillä yksin.
Joo, aina jotenkin laidalla tai ulkona, vaikka varsinaisesti ei syrjitäkään.
Minun ja muiden välillä on jokin näkymätön seinä.
Meillä ei käy vieraita...
10v palkkatöitä toi yhden kaverin.
Ainakin ylensä aspergereilla on sosiaalisempia ongelmia ja jäävät siksi sivuun, halusi tai ei
Masentuneen ympärilläkö muiden elämä pyörii? Ne reippaat / ei masentuneetko odottavat kieli pitkällä milloin masentuneet ovat valmiina sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Mitä jos siitä laidalla olevasta olisi joskus todella paljon hyötyä? Nuoleskelisitko päästäksesi hänen suosioon?
Itse jättäydyn tarkoituksella ulkokehälle, koska sosiaalista kuormaa on omaan luonteeseeni jo aivan riittävästi muutenkin, jopa vähän liikaakin. Olen keskikokoisen yrityksen toimitusjohtaja, ja siinä roolissa joutuu väistämättä keskipisteeseen. On pidettävä yhteyttä kaikkiin sidosryhmiin, kuten hallitukseen, omistajiin, johtoryhmään, työntekijöihin, asiakkaisiin, toimialajärjestöihin ja ties kehen. Vapaa-ajalla olen mieluiten rauhassa perheeni kesken ja satunnaisesti näen kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ympärilläkö muiden elämä pyörii? Ne reippaat / ei masentuneetko odottavat kieli pitkällä milloin masentuneet ovat valmiina sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Jos viittaat minuun, joka kertoi masennusjaksoistaan, niin en todellakaan odota, että kukaan pyörisi ympärilläni. Ja kuten jo kirjoitin, etten kärsi siitä, etten ole missään porukan keskellä ja tämä on minulle täysin ok ja ihan itse päätetty. Muiden en tässä ketjussa ole nähnyt kirjoittavan masennuksesta mitään. Kunhan vain toin ilmi tämän oman itsetutkiskeluni ja syyn sille miksi jään pois porukasta ja muut eivät halua kutsua minua ja se on täysin ok ja ymmärrettävää!
Yksi syy on ylipaino. Monella normaalipainoisella on sisäänrakennettu ennakkoluulo, että ylipainonen on laiskempi, tylsempi, saamattomampi ja tyhmempi kuin muut, ja siksi he pyrkivät karistamaan ylipainoiset ulkopuolisiksi. He saattavat olla täysin tietämättömiä tästä toimintatavastaan.
Minä olen vähän semmoinen syrjään jäävä, se johtuu tietynlaisesta sosiaalisesta kömpelyydestä. Siis ihan omasta syrjäänvetäytyvästä luonteesta, en osaa heittäytyä ja avautua samalla tavalla kuin jotkut muut, jolloin suhteet jää helposti pinnallisiksi. En nyt ehkä ole pahimmasta päästä, en koe kärsiväni tästä. Minulla on useampi pieni muutaman hengen ystäväporukka jossa olen mukana :) isommassa porukassa en niin osaa olla, mutta ei se haittaa. Mutta pystyn kuvittelemaan hyvin millainen ihminen jää ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ylensä aspergereilla on sosiaalisempia ongelmia ja jäävät siksi sivuun, halusi tai ei
Kyllä, mutta se on ihan huomattavissa, jos on Asperger. Eikä ihmisen tarvitse olla mitenkään sosiaalisesti kömpelö, jos tätä ei oteta mukaan porukan juttuihin. Tässä aloituksessa taisi olla pointtina se, että yksi jää aina muiden varjoon ja kehän reunalle, vaikka kuinka haluaisi olla täysin mukana. Kyllähän ap voisi kysyä tältä muulta porukalta, että miksi näin on ja ovatko he edes huomanneet sitä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on ylipaino. Monella normaalipainoisella on sisäänrakennettu ennakkoluulo, että ylipainonen on laiskempi, tylsempi, saamattomampi ja tyhmempi kuin muut, ja siksi he pyrkivät karistamaan ylipainoiset ulkopuolisiksi. He saattavat olla täysin tietämättömiä tästä toimintatavastaan.
Ei vaan meidän porukassa. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan luonteella. Porukan suosituin ja sosiaalisin tyyppi on ylipainoinen nainen ja moni nimenomaan haluaa hakeutua hänen seuraan ja jutella ja nauraa hänen kanssa. On aina äänekäs (hyvällä tavalla), nauravainen, huumorintajuinen, hyvä puhumaan, positiivinen ja kun hän astuu huoneeseen on bileet ja riemu taattua ja se tarttuu muihin!
Minä en jaksa olla sosiaalisesti niin aktiivinen kuin muut. Ihana olisi olla sellaisia ystäviä, joille riittäisi tavata joskus ja vaikka vain viestitellä tai soitella silloin tällöin. Tuntuu vaan että jos tutustut uuteen ihmiseen/ porukkaan töissä tai vaikka lasten harrastuksissa, niin täytyisi heti seuraavaksi antaa itsestään tälle/ näille ihmisille 110%. Kaikessa pitää olla mukana, heti on oltava vaatavuoroisessa kyläily- ja illanistujaisringissä mukana, talkoilemassa ja kaikenlaisten tapahtumien järjestelyissä, lapsia pyydetään yökylään, otetaan mukaan uimahalliin ym. ja odotetaan samaa vastavuoroisesti.
On vain liikaa mulle, ahdistun. Tuntuu että olen koko ajan jotain velkaa muille ja muut määrittelee vapaa-aikani tekemiset ja aikataulut.
Osittain siis jättäydyn pois sisäpiiristä, toisaalta jätetään ulkopuolelle, koska monet ovat niin joko tai. Olet joko kaikessa mukana tai et ollenkaan ja mitään itselle sopivaa välimuotoa ei ole.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.