Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän semmoinen syrjään jäävä, se johtuu tietynlaisesta sosiaalisesta kömpelyydestä. Siis ihan omasta syrjäänvetäytyvästä luonteesta, en osaa heittäytyä ja avautua samalla tavalla kuin jotkut muut, jolloin suhteet jää helposti pinnallisiksi. En nyt ehkä ole pahimmasta päästä, en koe kärsiväni tästä. Minulla on useampi pieni muutaman hengen ystäväporukka jossa olen mukana :) isommassa porukassa en niin osaa olla, mutta ei se haittaa. Mutta pystyn kuvittelemaan hyvin millainen ihminen jää ulkopuolelle.

Minäkin olen hitaasti lämpenevää tyyppiä ja saatan vieraassa porukassa olla alkuun varautunut sivusta katsoja. Kun tutustun paremmin, niin olen hyvinkin puhelias ja nauravainen ja haluan olla ja olen siellä porukan keskiössä. Tykkään keskustella monipuolisesti ihmisten kanssa ja minulla on hyvä ja nokkela huumorintaju, josta muutkin näyttävät pitävän. En tiedä miksi olen alkuun sellainen, etten halua liiemmin ottaa kontaktia ja haluan seurata miten muut käyttäytyy.

Ihan suosiolla jättäydyn laidalle jos sisäpiiri on ap:n luokkaa.

Minä en ole koskaan kuulunut mihinkään isompaan porukkaan, en tuntisi oloani kotoisaksi. Tiedän olevani erilainen kuin suurin osa ihmisistä ja olen sitä mielelläni.

Kukaan läheiseni ei kuulu mihinkää isoon porukkaan tai ystäväpiiriin. On vain harvat valitut.

Todella outo kysymys aloittajalta.

Jään usein vähän sivummalle sellaisissa löyhemmissä piireissä. Toki tärkeimpien kolmen ystäväni kanssa olen ihan sisäpiirissä. Ehkä viestin jotain tietynlaista pidättyvyyttä. Keskimäärin esim. työpaikalla tms. ryhmissä puhutaan konkreettisista sattumuksista, musamausta tms. ja aika pinnallisista jutuista. Itse viihdyn parhaiten, jos löydän ihmisen, joka osaa mennä tärkeiden asioiden ytimiin olematta kuiva/kankea/tylsä. Huumori auttaa aina. En toisaalta itsekään pysty sitä kovin äkkiseltään heittämään noissa löyhemmin tutuissa porukoissa, ystävien kanssa kyllä. Tunnistan tuon kokonaan reunalla olijan yhdestä tutustani, jolla on ollut vaikea elämä ja mielenterveyden kanssa ongelmia (stressiä koko ajan aika tavallisista jutuista, eikä edes lapsia lisäämässä sitä samaa stressiä kymmenkertaiseksi ja silti aina piipussa). Hänen tiedän olevan hyvin varovainen, jotta ei satuta itseään vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. 

Olen samanlainen. En tiedä syytä. En kai vaan ole "suunapäänä" kuten muut eri tilanteissa. :) Ja kun sanon jotain, ne jutut yleensä ryhmätasolla ignorataan. 1-1 keskustelut menee ihan kivasti. Olen vähän epävarma itsestäni ja ujo.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on ylipaino. Monella normaalipainoisella on sisäänrakennettu ennakkoluulo, että ylipainonen on laiskempi, tylsempi, saamattomampi ja tyhmempi kuin muut, ja siksi he pyrkivät karistamaan ylipainoiset ulkopuolisiksi. He saattavat olla täysin tietämättömiä tästä toimintatavastaan.

Mitä ihmettä? Enpä ole huomsnnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on ylipaino. Monella normaalipainoisella on sisäänrakennettu ennakkoluulo, että ylipainonen on laiskempi, tylsempi, saamattomampi ja tyhmempi kuin muut, ja siksi he pyrkivät karistamaan ylipainoiset ulkopuolisiksi. He saattavat olla täysin tietämättömiä tästä toimintatavastaan.

Mitä ihmettä? Enpä ole huomsnnut.

Joo en minäkään.. Itseasiassa useimmissa tuntemissani porukoissa se pyörein on suorastaan se porukan kantava voima. En nyt sinänsä usko, että painolla ja luonteella on sinänsä yhteyttä, nämä tyypit vaan sattuu olemaan niin sosiaalisia että keräävät porukkaa ympärilleen.

Olen toisinaan huomannut, että jotkut ihmiset ovat vaan niin negatiivisia ja raskaita tai sitten niin täynnä itseään, ettei heitä jaksa määräänsä enempää ryhmässäkään. Usein heillä ei ole itsetuntemusta tai itsekritiikkiä, jolloin he selittävät, että vika on muissa, jotka eivät ymmärrä heidän älykkyyttään (lue ilkeyttään).

Lapsuudesta periytyvä huono itsetunto (esim. naurunalaiseksi joutumisen pelko ja ignooraus) pitää helposti "laidalla". Huomasin myös toistuvan kaavan: minut kutsuttiin vain, kun jossain tarvittiin apua = töihin (muutot, siivoukset, juhlien järjestely ja ruoanlaitto). Muut tuttavat saivat näin saapua valmiiseen pöytään.

Joskus kyse voi olla vastavuoroisuudesta. Yksi ystäväni on surullinen, koska ympärillä ei oikein ole ihmisiä.

Olen huomannut hänen kohdallaan, että hän kyläilee toisten luona mielellään, käy muiden tarjoamilla lounailla, juhlissa ym. mutta ei juuri koskaan kutsu ketään kotiinsa tai tarjoa kahvilassa tai ravintolassa vastavuoroisesti muille. Rahasta tämä ei ole kiinni, vaan hän vain jotenkin ei huomaa asiaa tai ei halua nähdä mitään vaivaa muiden eteen. Hän kai tiedostamattaan haluaa aina olla saavana osapuolena. "Emmä niille mitään kahvia ala keittää." Ihmiset katsovat tätä aikansa ja vähitellen tapaamiset harvenevat. Sitten hän ihmettelee, mikä hänessä on vikana.

Kukaan ei laske, että pitäisi tarjota tai kutsua vuorotellen joka toinen kerta, mutta jos toinen ihan aina vain odottaa muiden tekevän, niin en ihmettele, että ajan mittaan henkilö jää ulkopuolelle.

Aikoinaan koetin monesti kysyä, että entäs jos kutsuisit ihmisiä luoksesi, tarjositko sinä vuorostasi lounaan, niin vastaus on ei.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse voi olla vastavuoroisuudesta. Yksi ystäväni on surullinen, koska ympärillä ei oikein ole ihmisiä.

Olen huomannut hänen kohdallaan, että hän kyläilee toisten luona mielellään, käy muiden tarjoamilla lounailla, juhlissa ym. mutta ei juuri koskaan kutsu ketään kotiinsa tai tarjoa kahvilassa tai ravintolassa vastavuoroisesti muille. Rahasta tämä ei ole kiinni, vaan hän vain jotenkin ei huomaa asiaa tai ei halua nähdä mitään vaivaa muiden eteen. Hän kai tiedostamattaan haluaa aina olla saavana osapuolena. "Emmä niille mitään kahvia ala keittää." Ihmiset katsovat tätä aikansa ja vähitellen tapaamiset harvenevat. Sitten hän ihmettelee, mikä hänessä on vikana.

Kukaan ei laske, että pitäisi tarjota tai kutsua vuorotellen joka toinen kerta, mutta jos toinen ihan aina vain odottaa muiden tekevän, niin en ihmettele, että ajan mittaan henkilö jää ulkopuolelle.

Aikoinaan koetin monesti kysyä, että entäs jos kutsuisit ihmisiä luoksesi, tarjositko sinä vuorostasi lounaan, niin vastaus on ei.

Itse olen huomannut, että minun järjestämiini illanistujaisiin usein tullaan, mutta oma kutsuni muiden häihin yms. jää aina matkan varrelle. 

Ite olen semmonen joka mielellään jää jossain vanhempaintoimikunnissa, taloyhtiön asioissa ja harrastuksissa sisäpiirin ulkopuolelle yksinkertaisesti siksi, että nämä ryhmät eivät kiinnosta minua riittävästi. Nuorempana olin aktiivisemmin mukana, mutta nykyään jätän "sisäpiirit" niille, joilla on aikaa, intoa ja kiinnostusta. Mulla on omassa elämässä ihan riittävästi sisältöä ilman tämmösiä kerhoja ja en kaipaa muiden hyväksyntää ja huomiota. Mieluummin lobbaan taustalta niitä asioita, jotka mulle merkkaa ja jätän yleisen säädön niille ketkä jaksaa kiinnostua tai rakastaa sosiaalista statusta. Tiedän kuka olen, mun ei tarvii kilpailla tai vöyhöttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina se ulkopuolelle jäävä. Toki olen nyt itsetutkistelun kautta huomannut, että ystäsuhteet vaativat henkilökohtaisten asioiden jakamista ja vaivannäköä, kuten kuulumisten soittelua.

En esimerkiksi tiennyt, että ihmisillä on tapana vapaa-ajalla jutella toisilleen.

Milloin sitten ajattelet ihmisten juttelevan kavereidensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei jättäydy vaan jätetään. Itse olen sellainen enkä tiedä mikä mussa on vikana. En esim. ole koskaan ollut kenenkään paras kaveri.

Vähän sama täällä. Tai oli minulla ala-asteaikana paras kaveri, mutta yläasteella hän alkoi kerätä ympärilleen porukkaa, johon en koskaan päässyt kunnolla mukaan. Sama ollut myöhemmin lukiossa ja opiskellessa; olen kyllä mukana porukoissa, mutta jostain syystä en ole päässyt niihin ihan "täysillä" mukaan enkä ole tutustunut muihin jäseniin kovinkaan syvällisesti.

Kaipasin enemmän läheisiä ystäviä, mutta en tiedä, miksi porukoissa oleminen on minulle aina ongelmallista. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi siinä olevista tyypeistä; enemmänkin on tuntunut monesti, että jotkut heistä eivät ole pitäneet minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Seuraako tämä kemiläinen juntti oikeasti näin aktiivisesti keskusteluja, että minuutissa laittaa yläpeukun?

Hei, kerron sulle salaisuuden, sulle nauretaan! :D

Mene oikeasti johonkin hakemaan psyykenhoitoa, jos kuvittelet, että se luulemasi kemiläinen juntti tänne vain kirjoittelee sinua ärsyttääkseen. Täällä on tuhansia kirjoittajia. Tuskin voit erillisiä kirjoittajia tunnistaa harhojesi perusteella.

Kuten alapeukutkin kertovat, sun bodyjutut ei oikein kenellekään uppoa, vaikka onkin karvainen rinta. :D

Sisäpiiriä ei ole jos jotkut ei muodosta ulkokehää.

Sisäkehän päällepäsmärit tekee sen, että ei sinne montaa mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Seuraako tämä kemiläinen juntti oikeasti näin aktiivisesti keskusteluja, että minuutissa laittaa yläpeukun?

Hei, kerron sulle salaisuuden, sulle nauretaan! :D

Mene oikeasti johonkin hakemaan psyykenhoitoa, jos kuvittelet, että se luulemasi kemiläinen juntti tänne vain kirjoittelee sinua ärsyttääkseen. Täällä on tuhansia kirjoittajia. Tuskin voit erillisiä kirjoittajia tunnistaa harhojesi perusteella.

Tuhansia kirjoittajia, mutta vain yksi kemiläinen ukko, joka jaksaa tuolle itsekirjoittamalleen vitsille yläpeukuttaa :D Hei, kakkoseksi jäät. :)

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Tämä viesti on varmasti lapsellisin koko Vauva-palstan historiassa. Tai ainakin hauskin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Seuraako tämä kemiläinen juntti oikeasti näin aktiivisesti keskusteluja, että minuutissa laittaa yläpeukun?

Hei, kerron sulle salaisuuden, sulle nauretaan! :D

Mene oikeasti johonkin hakemaan psyykenhoitoa, jos kuvittelet, että se luulemasi kemiläinen juntti tänne vain kirjoittelee sinua ärsyttääkseen. Täällä on tuhansia kirjoittajia. Tuskin voit erillisiä kirjoittajia tunnistaa harhojesi perusteella.

Kuten alapeukutkin kertovat, sun bodyjutut ei oikein kenellekään uppoa, vaikka onkin karvainen rinta. :D

Minä olen tämä, kelle viimeksi vastasit, olen nainen, ei ole karvaista rintaa.  Kyllä vahvistit käsitykseni jutuistasi. Voi huhhuh.