Lue keskustelun säännöt.
Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
05.12.2021 |
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vasektomiaa on tärkeä ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta katumisen riski pienenee. Itse mietin myös ennen omaani juuri pakastamisen mahdollisuutta esim. tilanteessa jossa nykyisestä puolisosta tulisi ero. Siittiöiden pakastaminen kannattaa tehdä ammattilaisen kautta, ei niitä mihinkään omaan pakastimeen laiteta marjojen viereen minigrip-pussissa.
Sinällään vasektomian jälkeenkin voi yrittää saada siittiöitä punktion avulla, muistelisin että se maksaisi noin 5-10keur / laaki + keinohedelmöitys. Itselle riittää optio tästä jälkimmäisestä, jos jostain syystä haluaisin neljännen lapsen. Silloin se saakin maksaa, jotta se on osoitus että on tosissaan hankkimassa vielä iltatähteä.
Teidän tilanteessanne mies tekee lopullisen päätöksen, joten anna hänelle tilaa omille ajatuksilleen.
Provohan tää on. Muuten olet aloituksesi perusteella teet oikean valinnan, kun jätät lisääntymättä. Miehenäsi vakavasti miettisin yhteiseloa kanssasi.
En minä ala roikkumaan vuosia miehessä joka aikoo joskus lisääntyä. Se olisi meidän molempien ajan tuhlausta.
Kommenttisi oli muuten fiksu mutta loppua en tajunnut ollenkaan. Tekeekö se minusta kelvottoman puolison etten halua lapsia, vai mistä kiikastaa mielestäsi?
Ap
On ihan yhtä oikein haluta lapsia kuin olla haluamatta. Tämä pätee laajalti elämään muutenkin ja hyvä niin.
Miehelle vasektomia on tosi sensitiivinen aihe, koska se on todennäköinen lopullinen toimenpide, ja siitä johtuen ulkoapäin tulevat vaatimukset, mielensäpahoittamiset tai ehdot tuntuvat kohtuuttomilta. Käsittääkseni kuitenkin mies on tässä ne johdot katkomassa, et sinä.
Miksi koet, että yhteiselonne on ajanhukkaa, mikäli miehesi ehkä joskus myöhemmin haluaisi lapsia? Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää, olosuhteet muuttuvat ja sen myötä voi muuttua myös ajatus lisääntymisestä. Tuossahan jää vaan helpohko optio tulevaisuuteen auki, jos niikseen tulee.
Ajatteleppa asiaa toisinpäin: vaikka nyt sanot miehellesi, että olet 100% vela, mutta miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän olisi osin paineen alla katkonut piuhat ja teidän mahdollisen eron jälkeen sinä haluaisitkin saada yhden jälkeläisen. Se olisi kyllä katkera paikka hänelle.
Liika mustavalkoisuus on tuhoisaa, yleensä kuitenkin löytyy myös niitä harmaan sävyjä. :)
Olen tässä asiassa mustavalkoinen koska tiedän itse etten halua lapsia. Myös mies antoi minun ymmärtää olevansa asiasta varma, kunnes nyt ei olekaan.
Suhde ei ole ajanhukkaa vaikka se joskus päättyisikin. Mutta yhteinen tulevaisuus ja sitoutuminen saavat uusia merkityksiä, kun toinen ei olekaan vela. Lapsiasiassa ei monillakaan tavoin ole harmaan sävyjä. Ihmisellä joko on niitä tai ei ole. Ei voi olla vain osittain jotenkin kompromissina.
Ja tosiaan, jos mies menisi vasektomiaan siksi että minä en halua lapsia, ja katuisi tekoaan kun minä muuttaisin mieleni, hän ei olisi ollut vapaaehtoisesti lapseton. Hän olisi ollut minun vuokseni lapseton. Sitä en todellakaan halua. En miehelleni enkä kellekään muullekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"
Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.
No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin.
Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...
Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.
Ap
No se pakastaminen helpottaa sitä mielen muuttamista huomattavasti...miten onkin tämä mennyt sulta ohi. Olet ilmoittanut että lähdet suhteesta, jos mies pakastaa. Aika vaateliasta mielestäni kyllä. Vaadit käytössnössä mieheltä sitä, että hänen pitää haluta olla lapseton sinun kanssasi tai ilman sinua aina ja kaikissa tilanteissa nyt ja aina, ja tietää 100% varmaksi suhtautumisensa tähän asiaan myös vuosien päästä. Kyllä, aika vaativaa. Ei elämä ole noin varmaa missään asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Kiitos kommentista. Osaatko kertoa miksi koet minun olevan epävarma, kun haluan puolisokseni velamiehen? Tai miksi minulle pitäisi riittää se mitä sinä pidät sopivana?
Ap
Vastaan ulkopuolisena että hänhän ON velamies? Kuinka paljon hänen pitää sitä vielä vakuutella kun vasektomiankin on vapaaehtoisesti ottamassa? Vaikuttaa että tulkitset hänen kommenttinsa epäröimisenä vaikka miehelle se on todennäköisesti vain järkevä "vakuutus" koska fakta nyt vain on se, että elämässä ei voi tietää mitä tapahtuu. Miksi pistää itsensä tilanteeseen, jossa joutuu stressaamaan että tuleeko joskus vielä katumaan, jos stressin voi poistaa näin yksinkertaisella keinolla.
Sinun tulee vain luottaa hänen sanaansa. Hän vaikuttaa vastuulliselta ja harkitsevalta, molemmat hyviä ominaisuuksia ihmisessä.
Niin, siis sukusolujaan pakastava ihminen ei ole vela. Hän on lapseton ihminen joka ei sano ettei koskaan halua lapsia.
Ap
Kyllä on, jos hän niin sanoo. Vaihtoehtojen auki pitäminen ei tarkoita etteikö olisi varma, se tarkoittaa että on viisas. Varsinkin kun mitään haittaa tästä pakastamisesta ei ole. Hyvin harvalla ihmisellä on noin ehdoton asenne asioihin kuin sinulla, vaadit liikoja ja kun uhkaat erolla näin pienen asian kanssa asetat paljon paineita toiselle näin tärkeässä asiassa. Jos hän ottaa matkatavaravakuutuksen, sanotko että "suunnittelet siis matkalaukkusi hävittämistä? Luulin että meillä pidetään hyvää huolta tavaroista"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!
Kiitos kommentista. Vauvapalstalla ei oikein voi yllättyä enää mistään, mutta aika jänniä tulkintoja on kyllä tosiaan tullut.
Mietinkin jo aiemmin että mikä reaktio olisi, jos mies ei edelleenkään haluaisi lapsia, minä muuttaisin asiasta mieleni ja mies sanoisi että tämä saattaa johtaa eroon. Olisiko mies sika, vai kuitenkin jopa ihan fiksu kun ei halua tuhlata kummankaan aikaa?
Ap
Miehesi ei ole sanonut, että olisi muuttanut mielensä ja haluaisi lapsia. Päinvastoin, kertoo edelleenkin, ettei halua lapsia. Haluaa jättää sen pienen takaportin lopullisen ratkaisun tehdessään. kyllä. Varmuuden vuoksi. Kukaan ei voi täysin varmaksi tietää kuinka hän itse muuttuu vuosien varrella ja miten elämäntilanteet ja mielipiteet muuttuu. Tässäkään asiassa.
Jos se todella on sinulle liikaa niin lähde kuten olet ilmoittanutkin lähteväsi. Minusta sellainen ratkaisu olisi hölmö ja kuulostat muutenkin kontrolloivalta ja itsekeskeiseltä. Tämä on tietty vain mielipiteeni täällä lukemani perusteella. (Miehelle kyllä ero ratkaisuna voisi olla hyvä, ei lapsiasian perusteella, vaan siten hänellä olisi mahdollisuus huomaavaisempaan ja ymmärtäväisempään kumppaniin. No, ehkä sulla on vahvuudet muissa asioissa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, entä jos se oletkin sinä, joka sittenkin tulevaisuudessa haluat lapsen? Onko silloin parempi vai huonompi vaihtoehto, että miehelläsi on siittiöitä pakkasessa? Tiedän että ajattelet nyt, ettei näin voisi käydä, mutta ihan tällaisena mielikuvitusharjoituksena kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.
En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.
Ap
Voin kertoa kokekuksesta, että todella moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on ollut kymmenen vuotta nuorempana täsmälleen kuten sinä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et halua raskaaksi ja olet varma asiasta, sinä laitat piuhat poikki. Jos jostain syystä teillä menee välit poikki, sulla olisi taas sama ehkäisyongelma edessä.
Voi se mies toisen lapsettomankin kelkkaan lähteä. Ei kai joku spermapurkki pakastimessa voi olla syy eroon? Monella miehellä on järjenvastainen pelko että vasektomia tekee niistä impotentin mutta mies itse päättää mitä keholleen tekee, et sinä.
T. Nainen 50v
Jep, en yritä päättää miehen puolesta. Vasektomia on ollut tapetilla miehen omasta tahdosta, hän on odottanut sitä tähän mennessä kuin kuuta nousevaa.
Selvää on että minä menen sterkkaan ellei mies sittenkään halua. Mutta miksi jäisin suhteeseen jossa toinen ei tiedäkään mitä haluaa? Sitä tässä nyt mietin.
Ja tuo pakastushommahan on siis varautumista perheelliseen tulevaisuuteen. Mielestäni itselleni aika huono diili olla väliaikaisesti suhteessa siihen asti, että mies löytää lapsilleen äidin. Tähän mennessä kuvittelin että olemme molemmat onnellisia lapsettomassa suhteessa.
Ap
Mies ei ole etsimässä "lapsilleen äitiä" ja samanaikaisesti menossa sterilisaatioon ja suunnittelemassa naimisiinmenoa kanssani. Spermapurkki pakkasessa on varmuusvara kohtalon oikullisille kiemuroille, ei mikään suunnitelma. Mielestäni järkevää. Älähän paisuttele asiaa. Vastutatko avioehtoakin tai tapaturmavakuutusta?
En vastusta avioehtoa tai tapaturmavakuutusta yhtään sen enempää kuin siittiöiden pakastamistakaan.
Ap
Jos mies haluaa avioehdon tai henkivakuutuksen niin sekin on siis sinulle syy eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!
Kiitos kommentista. Vauvapalstalla ei oikein voi yllättyä enää mistään, mutta aika jänniä tulkintoja on kyllä tosiaan tullut.
Mietinkin jo aiemmin että mikä reaktio olisi, jos mies ei edelleenkään haluaisi lapsia, minä muuttaisin asiasta mieleni ja mies sanoisi että tämä saattaa johtaa eroon. Olisiko mies sika, vai kuitenkin jopa ihan fiksu kun ei halua tuhlata kummankaan aikaa?
Ap
Käsittääkseni hän ei olekaan sanonut että mieli olisi muuttumassa? Itse tosiaan tulkitsisin tämän vaan hänen halunaan elää rennosti miettimättä että tuliko tehtyä peruuttamaton virhe. Olen 100% varma etten halua lapsia, mutta jos menisin tuollaiseen leikkaukseen niin varmasti olisi mielessä ajatus että "mitä jos joskus kadun tätä?" ihan vaan sen takia että elämää mullistavat päätökset ovat usein pelottavia. Ei se tarkoita että osa minusta oikeasti haluaakin lapsen, haluan vain tietää että minulla on aina mahdollisuus päättää.
Totta, ei ole sanonut. Kuitenkin nuo pakastuspuheet kertovat siitä, ettei hän ole enää vapaaehtoisesti lapseton vaan ehkä vain väliaikaisesti lapseton.
Ap
Kyllä hän on vapaaehtoisesti lapseton edelleenkin, vaikka hänellä olisi spermaa pakkasessa. Samoin kuin mies voi olla vapaaehtoisesti lapseton, vaikka hänellä on omasta takaa talvalliseen tapaa spermaa käyttövalmiina... Eron tekee se, haluaako spermaansa käyttää lapsen tekoon. Jos mieli muuttuu joskus lapsenteon suhteen, niin sitten ei ole enää vapaaehtoisesti lapseton. Hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?
Ap
Millä lailla tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet? Se, että pakastaa siittiöitä, ei tarkoita että haluaisi koskaan lapsia. Se tarkoittaa sitä, että siittiöitä on pakkasessa. Voihan olla, että kymmenessä vuodessa tulee joku pandemia, jonka vuoksi koko maapallon miehet muuttuvat hedelmättömiksi. Silloin on vain hyvä, mitä useamman miehen siittiöitä on tallella. Niitä voidaan käyttää myös luovutussoluina joillekin tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Ap, entä jos se oletkin sinä, joka sittenkin tulevaisuudessa haluat lapsen? Onko silloin parempi vai huonompi vaihtoehto, että miehelläsi on siittiöitä pakkasessa? Tiedän että ajattelet nyt, ettei näin voisi käydä, mutta ihan tällaisena mielikuvitusharjoituksena kysyn.
Eli siinä tapauksessa oletuksesi on että mieheni sittenkin haluaa isäksi? Eli ei ole vela? Mitä minä velan siittiöillä tekisin siinä tilanteessa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Totta kai ap se lähteä. Ihan sama toistepäin eli jos ap haluaisi lapsen ja mies nyt ilmoittaisi, että itse asiassa hän harkitseekin nyt lapsetonta elämää, niin ap saisi sanoa, ettei tämä ole minulle sopiva suhde ja lähteä.
Edelleen, jos mies joskus haluaakin lapsia ja ap ei ikinä missään tilanteessa halua lapsia, ja nyt tiedetään, että mies miettii mahdollista lisääntymistä tulevaisuutensa vaihtoehtona - koska jos EI miettisi, ei pakastaisi solujaan, ei kokisi sille yhtään mitään tarvetta - tietysti pitää miettiä, että miltä suhteen tulevaisuus näiden uusien informaatioiden valossa näyttää, ja onko se enää kannattava suhde.
Ei kukaan ole velkaa suhdetta kellekään, ei vaikka oltaisiin oltu yhdessä jo 35 vuotta. Yhdessä ollaan yhteisymmärryksestä, koska suhde tekee molempien elämästä parempaa kuin sinkkuus. Jos ei tee, tai yhteisymmärrystä ei (enää) ole, suhde voidaan päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.
En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.
Ap
Voin kertoa kokekuksesta, että todella moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on ollut kymmenen vuotta nuorempana täsmälleen kuten sinä nyt.
Aika kova väite kun ottaa huomioon, ettet sinä tunne minua nyt tai tuntenut heitä silloin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vasektomiaa on tärkeä ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta katumisen riski pienenee. Itse mietin myös ennen omaani juuri pakastamisen mahdollisuutta esim. tilanteessa jossa nykyisestä puolisosta tulisi ero. Siittiöiden pakastaminen kannattaa tehdä ammattilaisen kautta, ei niitä mihinkään omaan pakastimeen laiteta marjojen viereen minigrip-pussissa.
Sinällään vasektomian jälkeenkin voi yrittää saada siittiöitä punktion avulla, muistelisin että se maksaisi noin 5-10keur / laaki + keinohedelmöitys. Itselle riittää optio tästä jälkimmäisestä, jos jostain syystä haluaisin neljännen lapsen. Silloin se saakin maksaa, jotta se on osoitus että on tosissaan hankkimassa vielä iltatähteä.
Teidän tilanteessanne mies tekee lopullisen päätöksen, joten anna hänelle tilaa omille ajatuksilleen.
Provohan tää on. Muuten olet aloituksesi perusteella teet oikean valinnan, kun jätät lisääntymättä. Miehenäsi vakavasti miettisin yhteiseloa kanssasi.
En minä ala roikkumaan vuosia miehessä joka aikoo joskus lisääntyä. Se olisi meidän molempien ajan tuhlausta.
Kommenttisi oli muuten fiksu mutta loppua en tajunnut ollenkaan. Tekeekö se minusta kelvottoman puolison etten halua lapsia, vai mistä kiikastaa mielestäsi?
Ap
On ihan yhtä oikein haluta lapsia kuin olla haluamatta. Tämä pätee laajalti elämään muutenkin ja hyvä niin.
Miehelle vasektomia on tosi sensitiivinen aihe, koska se on todennäköinen lopullinen toimenpide, ja siitä johtuen ulkoapäin tulevat vaatimukset, mielensäpahoittamiset tai ehdot tuntuvat kohtuuttomilta. Käsittääkseni kuitenkin mies on tässä ne johdot katkomassa, et sinä.
Miksi koet, että yhteiselonne on ajanhukkaa, mikäli miehesi ehkä joskus myöhemmin haluaisi lapsia? Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää, olosuhteet muuttuvat ja sen myötä voi muuttua myös ajatus lisääntymisestä. Tuossahan jää vaan helpohko optio tulevaisuuteen auki, jos niikseen tulee.
Ajatteleppa asiaa toisinpäin: vaikka nyt sanot miehellesi, että olet 100% vela, mutta miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän olisi osin paineen alla katkonut piuhat ja teidän mahdollisen eron jälkeen sinä haluaisitkin saada yhden jälkeläisen. Se olisi kyllä katkera paikka hänelle.
Liika mustavalkoisuus on tuhoisaa, yleensä kuitenkin löytyy myös niitä harmaan sävyjä. :)
Olen tässä asiassa mustavalkoinen koska tiedän itse etten halua lapsia. Myös mies antoi minun ymmärtää olevansa asiasta varma, kunnes nyt ei olekaan.
Suhde ei ole ajanhukkaa vaikka se joskus päättyisikin. Mutta yhteinen tulevaisuus ja sitoutuminen saavat uusia merkityksiä, kun toinen ei olekaan vela. Lapsiasiassa ei monillakaan tavoin ole harmaan sävyjä. Ihmisellä joko on niitä tai ei ole. Ei voi olla vain osittain jotenkin kompromissina.
Ja tosiaan, jos mies menisi vasektomiaan siksi että minä en halua lapsia, ja katuisi tekoaan kun minä muuttaisin mieleni, hän ei olisi ollut vapaaehtoisesti lapseton. Hän olisi ollut minun vuokseni lapseton. Sitä en todellakaan halua. En miehelleni enkä kellekään muullekaan.
Ap
Ap-hyvä, lähes kukaan mies ei oikeasti halua lapsia. Tärkeintä meille on seksi, ja valitettavan monet naiset asettavat sen tarjoamisen ehdoksi lasten hankinnan. Sen vuoksi me suostumme leikkimään perhettä, kun muuten ei pesää irtoa. Se että sinä olet halukas seksiin ilman lapsia, on miehellesi lottovoitto.
Mutta tosiaan jos sinä vaikka sattuisit kuolemaan, voi miehelle olla helpompi löytää uusi vakiseksikumppani, jos mahdollisuus lapseen on edes teoreettisesti olemassa. Mies ei varmastikaan halua luopua sinusta, mutta jos niin kävisi hänestä riippumattomista syistä, on järkevää maksimoida onnistumisen todennäköisyys uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?
Ap
Millä lailla tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet? Se, että pakastaa siittiöitä, ei tarkoita että haluaisi koskaan lapsia. Se tarkoittaa sitä, että siittiöitä on pakkasessa. Voihan olla, että kymmenessä vuodessa tulee joku pandemia, jonka vuoksi koko maapallon miehet muuttuvat hedelmättömiksi. Silloin on vain hyvä, mitä useamman miehen siittiöitä on tallella. Niitä voidaan käyttää myös luovutussoluina joillekin tuntemattomille.
No nyt meni jo utopistiseksi. :D Jos tuollainen pandemia tulisi, maapallolle ja sen eliöstölle olisi lottovoitto jos mistään ei löytyisi grammaakaan spermaa.
Siittiöiden pakastaminen tarkoittaa sitä, että mies ei enää tiedä haluaako lapsia vai ei. Simple as that. Sillä tavoin suhteemme tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet, kun ryhdyimme suhteeseen molempien ollessa varmoja. Ei niitä spermoja muistoalbumia varten pakasteta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, entä jos se oletkin sinä, joka sittenkin tulevaisuudessa haluat lapsen? Onko silloin parempi vai huonompi vaihtoehto, että miehelläsi on siittiöitä pakkasessa? Tiedän että ajattelet nyt, ettei näin voisi käydä, mutta ihan tällaisena mielikuvitusharjoituksena kysyn.
Eli siinä tapauksessa oletuksesi on että mieheni sittenkin haluaa isäksi? Eli ei ole vela? Mitä minä velan siittiöillä tekisin siinä tilanteessa?
Ap
Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että miehellesi tärkeintä on parisuhde juuri sinun kanssasi? Jos se edellyttää lapsia, joita hän ei oikeastaan haluaisi, mutta olisi sinun vuoksesi valmis sellaisen myönnytyksen tekemään, niin eikö se olisi pikemminkin imartelevaa kuin tuomittavaa? Sivumennen sanoen juuri tällainen on tilanne todella monien isien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?
Ap
Millä lailla tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet? Se, että pakastaa siittiöitä, ei tarkoita että haluaisi koskaan lapsia. Se tarkoittaa sitä, että siittiöitä on pakkasessa. Voihan olla, että kymmenessä vuodessa tulee joku pandemia, jonka vuoksi koko maapallon miehet muuttuvat hedelmättömiksi. Silloin on vain hyvä, mitä useamman miehen siittiöitä on tallella. Niitä voidaan käyttää myös luovutussoluina joillekin tuntemattomille.
No nyt meni jo utopistiseksi. :D Jos tuollainen pandemia tulisi, maapallolle ja sen eliöstölle olisi lottovoitto jos mistään ei löytyisi grammaakaan spermaa.
Siittiöiden pakastaminen tarkoittaa sitä, että mies ei enää tiedä haluaako lapsia vai ei. Simple as that. Sillä tavoin suhteemme tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet, kun ryhdyimme suhteeseen molempien ollessa varmoja. Ei niitä spermoja muistoalbumia varten pakasteta.
Ap
Joku täällä kirjoitti hyvin, että miehesi ei vain halua kohdata sitä asian lopullisuutta. Pakastamalla hän voi lykätä asian käsittelyä mielessään. Ei se tarkoita, että hän haluaisi lapsia yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vasektomiaa on tärkeä ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta katumisen riski pienenee. Itse mietin myös ennen omaani juuri pakastamisen mahdollisuutta esim. tilanteessa jossa nykyisestä puolisosta tulisi ero. Siittiöiden pakastaminen kannattaa tehdä ammattilaisen kautta, ei niitä mihinkään omaan pakastimeen laiteta marjojen viereen minigrip-pussissa.
Sinällään vasektomian jälkeenkin voi yrittää saada siittiöitä punktion avulla, muistelisin että se maksaisi noin 5-10keur / laaki + keinohedelmöitys. Itselle riittää optio tästä jälkimmäisestä, jos jostain syystä haluaisin neljännen lapsen. Silloin se saakin maksaa, jotta se on osoitus että on tosissaan hankkimassa vielä iltatähteä.
Teidän tilanteessanne mies tekee lopullisen päätöksen, joten anna hänelle tilaa omille ajatuksilleen.
Provohan tää on. Muuten olet aloituksesi perusteella teet oikean valinnan, kun jätät lisääntymättä. Miehenäsi vakavasti miettisin yhteiseloa kanssasi.
En minä ala roikkumaan vuosia miehessä joka aikoo joskus lisääntyä. Se olisi meidän molempien ajan tuhlausta.
Kommenttisi oli muuten fiksu mutta loppua en tajunnut ollenkaan. Tekeekö se minusta kelvottoman puolison etten halua lapsia, vai mistä kiikastaa mielestäsi?
Ap
On ihan yhtä oikein haluta lapsia kuin olla haluamatta. Tämä pätee laajalti elämään muutenkin ja hyvä niin.
Miehelle vasektomia on tosi sensitiivinen aihe, koska se on todennäköinen lopullinen toimenpide, ja siitä johtuen ulkoapäin tulevat vaatimukset, mielensäpahoittamiset tai ehdot tuntuvat kohtuuttomilta. Käsittääkseni kuitenkin mies on tässä ne johdot katkomassa, et sinä.
Miksi koet, että yhteiselonne on ajanhukkaa, mikäli miehesi ehkä joskus myöhemmin haluaisi lapsia? Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää, olosuhteet muuttuvat ja sen myötä voi muuttua myös ajatus lisääntymisestä. Tuossahan jää vaan helpohko optio tulevaisuuteen auki, jos niikseen tulee.
Ajatteleppa asiaa toisinpäin: vaikka nyt sanot miehellesi, että olet 100% vela, mutta miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän olisi osin paineen alla katkonut piuhat ja teidän mahdollisen eron jälkeen sinä haluaisitkin saada yhden jälkeläisen. Se olisi kyllä katkera paikka hänelle.
Liika mustavalkoisuus on tuhoisaa, yleensä kuitenkin löytyy myös niitä harmaan sävyjä. :)
Olen tässä asiassa mustavalkoinen koska tiedän itse etten halua lapsia. Myös mies antoi minun ymmärtää olevansa asiasta varma, kunnes nyt ei olekaan.
Suhde ei ole ajanhukkaa vaikka se joskus päättyisikin. Mutta yhteinen tulevaisuus ja sitoutuminen saavat uusia merkityksiä, kun toinen ei olekaan vela. Lapsiasiassa ei monillakaan tavoin ole harmaan sävyjä. Ihmisellä joko on niitä tai ei ole. Ei voi olla vain osittain jotenkin kompromissina.
Ja tosiaan, jos mies menisi vasektomiaan siksi että minä en halua lapsia, ja katuisi tekoaan kun minä muuttaisin mieleni, hän ei olisi ollut vapaaehtoisesti lapseton. Hän olisi ollut minun vuokseni lapseton. Sitä en todellakaan halua. En miehelleni enkä kellekään muullekaan.
Ap
Ap-hyvä, lähes kukaan mies ei oikeasti halua lapsia. Tärkeintä meille on seksi, ja valitettavan monet naiset asettavat sen tarjoamisen ehdoksi lasten hankinnan. Sen vuoksi me suostumme leikkimään perhettä, kun muuten ei pesää irtoa. Se että sinä olet halukas seksiin ilman lapsia, on miehellesi lottovoitto.
Mutta tosiaan jos sinä vaikka sattuisit kuolemaan, voi miehelle olla helpompi löytää uusi vakiseksikumppani, jos mahdollisuus lapseen on edes teoreettisesti olemassa. Mies ei varmastikaan halua luopua sinusta, mutta jos niin kävisi hänestä riippumattomista syistä, on järkevää maksimoida onnistumisen todennäköisyys uuteen suhteeseen.
Tuo nyt on aivan täyttä kukkua ja tiedät sen itsekin. Olen päättänyt 2 suhdetta tämän lapsettomuusasian vuoksi. Toki ne miehet halusivat seksiäkin, mutta ehdottomasti myös niitä lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Kiitos kommentista. Osaatko kertoa miksi koet minun olevan epävarma, kun haluan puolisokseni velamiehen? Tai miksi minulle pitäisi riittää se mitä sinä pidät sopivana?
Ap
Sinulla on puolisonasi velamies. Mutta se ei riitä. Miehen pitäisi täyttää hyvin ehdottomat kriteerit. Ja epävarma olet siksi, kun et luota mieheesi ja vaadit - suhteen jatkuminen panoksena - näiden kriteerien täyttämistä. Kerroin oman mielipiteeni, voit toki olla niin paljon eri mieltä kuin haluat ja elää määrittämiesi kriteerien mukaan.
Koska olet selvästikin karmea ämmä.
-eri