Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, entä jos se oletkin sinä, joka sittenkin tulevaisuudessa haluat lapsen? Onko silloin parempi vai huonompi vaihtoehto, että miehelläsi on siittiöitä pakkasessa? Tiedän että ajattelet nyt, ettei näin voisi käydä, mutta ihan tällaisena mielikuvitusharjoituksena kysyn.

Eli siinä tapauksessa oletuksesi on että mieheni sittenkin haluaa isäksi? Eli ei ole vela? Mitä minä velan siittiöillä tekisin siinä tilanteessa?

Ap

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että miehellesi tärkeintä on parisuhde juuri sinun kanssasi? Jos se edellyttää lapsia, joita hän ei oikeastaan haluaisi, mutta olisi sinun vuoksesi valmis sellaisen myönnytyksen tekemään, niin eikö se olisi pikemminkin imartelevaa kuin tuomittavaa? Sivumennen sanoen juuri tällainen on tilanne todella monien isien osalta. 

En koskisi tikullakaan tuollaiseen läheisriippuvaiseen kynnysmattoon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.

Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...

Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.

Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.

Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.

Se 50v. vela

Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.

Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.

Ap

Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.

Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.

Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.

En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.

Ap

Voin kertoa kokekuksesta, että todella moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on ollut kymmenen vuotta nuorempana täsmälleen kuten sinä nyt.  

Aika kova väite kun ottaa huomioon, ettet sinä tunne minua nyt tai tuntenut heitä silloin.

Ap

Olen nelikymppinen mies, olen ollut vaimoni kanssa yhdessä lähes 15 vuotta. Yhteen mennessämme kumpikin olimme vakaasti sitä mieltä, että emme koskaan hanki lapsia, vaikka itselläni ei ollut läheskään yhtä ehdotonta mielipidettä asiaan kuin vaimollani. N. viisi vuotta sitten vaimoni alkoi muuttua jotenkin alakuloiseksi ja poissaolevaksi. Ihmettelin asiaa ääneen useampaan otteeseen, kunnes hän lopulta sai kakaistua, että potee vauvakuumetta. Aluksi kuittasin asian huumorilla, mutta kun tämä kysymys alkoi selvästi vaikuttaa vaimoni mielenterveyteen, keskustelimme lopulta vakavasti. Sovittiin, että jos hänen mielensä ei ole vielä vuodenkaan päästä muuttunut, voimme yrittää lasta. 

Varmaan arvaattekin lopputuloksen. Nyt meillä on parivuotias lapsi. Isänä olo on ollut juuri niin raskasta, rajoittavaa ja tylsää kuin ajattelinkin, mutta vaimoni vuoksi olen ilomielin valmis kantamaan vastuuni. Hän palasi heti raskauden myötä omaksi iloiseksi itsekseen. Lapsesta huolimatta yhteiselämämme on paljon miellyttävämpää nyt kuin viimeisinä aikoina kaksistamme.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun  ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D

Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.

Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?

Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?

Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?

Ap

Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."

Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:

"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."

Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.

Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?

Ap

Kertomasi mukaan vaan on niin, että suhteesi tulevaisuudennäkymät eivät ole muuttuneet yhtään mihinkään. Tai no, sinä mietit eroa turhan takia. Paisuttelet mielestäni asiaa (sperman pakastaminen) hurjan paljon. Mies ei ole muuttanut mieltään. On aika ylipitoitettua vetää tästä asiasta heti erokortti esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.

Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...

Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.

Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.

Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.

Se 50v. vela

Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.

Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.

Ap

Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.

Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.

Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.

En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.

Ap

Voin kertoa kokekuksesta, että todella moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on ollut kymmenen vuotta nuorempana täsmälleen kuten sinä nyt.  

Aika kova väite kun ottaa huomioon, ettet sinä tunne minua nyt tai tuntenut heitä silloin.

Ap

Et ole läheskään niin uniikki lumihiutale kuin kuvittelet olevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun  ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D

Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.

Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?

Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?

Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?

Ap

Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."

Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:

"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."

Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.

Hetkinen. Sekö on uhkailua, jos minä kerron miehelle etten sitoudu suhteeseen kun sen tulevaisuudennäkymät muuttuivat? Mies saa tällä tavoin muuttaa mieltään ja minä en, tai saan mutta se on uhkailua?

Ap

Millä lailla tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet? Se, että pakastaa siittiöitä, ei tarkoita että haluaisi koskaan lapsia. Se tarkoittaa sitä, että siittiöitä on pakkasessa. Voihan olla, että kymmenessä vuodessa tulee joku pandemia, jonka vuoksi koko maapallon miehet muuttuvat hedelmättömiksi. Silloin on vain hyvä, mitä useamman miehen siittiöitä on tallella. Niitä voidaan käyttää myös luovutussoluina joillekin tuntemattomille. 

No nyt meni jo utopistiseksi. :D Jos tuollainen pandemia tulisi, maapallolle ja sen eliöstölle olisi lottovoitto jos mistään ei löytyisi grammaakaan spermaa.

Siittiöiden pakastaminen tarkoittaa sitä, että mies ei enää tiedä haluaako lapsia vai ei. Simple as that. Sillä tavoin suhteemme tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet, kun ryhdyimme suhteeseen molempien ollessa varmoja. Ei niitä spermoja muistoalbumia varten pakasteta.

Ap

Jos olet nyt selkeästi päättänyt ymmärtää tämän näin, vaikka mies sanoo toista, niin ehkä sinun pitää sitten vaan erota. On varmaan helpompaa molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vasektomiaa on tärkeä ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta katumisen riski pienenee. Itse mietin myös ennen omaani juuri pakastamisen mahdollisuutta esim. tilanteessa jossa nykyisestä puolisosta tulisi ero. Siittiöiden pakastaminen kannattaa tehdä ammattilaisen kautta, ei niitä mihinkään omaan pakastimeen laiteta marjojen viereen minigrip-pussissa.

Sinällään vasektomian jälkeenkin voi yrittää saada siittiöitä punktion avulla, muistelisin että se maksaisi noin 5-10keur / laaki + keinohedelmöitys. Itselle riittää optio tästä jälkimmäisestä, jos jostain syystä haluaisin neljännen lapsen. Silloin se saakin maksaa, jotta se on osoitus että on tosissaan hankkimassa vielä iltatähteä.

Teidän tilanteessanne mies tekee lopullisen päätöksen, joten anna hänelle tilaa omille ajatuksilleen.

Provohan tää on. Muuten olet aloituksesi perusteella teet oikean valinnan, kun jätät lisääntymättä. Miehenäsi vakavasti miettisin yhteiseloa kanssasi.

En minä ala roikkumaan vuosia miehessä joka aikoo joskus lisääntyä. Se olisi meidän molempien ajan tuhlausta.

Kommenttisi oli muuten fiksu mutta loppua en tajunnut ollenkaan. Tekeekö se minusta kelvottoman puolison etten halua lapsia, vai mistä kiikastaa mielestäsi?

Ap

On ihan yhtä oikein haluta lapsia kuin olla haluamatta. Tämä pätee laajalti elämään muutenkin ja hyvä niin.

Miehelle vasektomia on tosi sensitiivinen aihe, koska se on todennäköinen lopullinen toimenpide, ja siitä johtuen ulkoapäin tulevat vaatimukset, mielensäpahoittamiset tai ehdot tuntuvat kohtuuttomilta. Käsittääkseni kuitenkin mies on tässä ne johdot katkomassa, et sinä.

Miksi koet, että yhteiselonne on ajanhukkaa, mikäli miehesi ehkä joskus myöhemmin haluaisi lapsia? Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää, olosuhteet muuttuvat ja sen myötä voi muuttua myös ajatus lisääntymisestä. Tuossahan jää vaan helpohko optio tulevaisuuteen auki, jos niikseen tulee.

Ajatteleppa asiaa toisinpäin: vaikka nyt sanot miehellesi, että olet 100% vela, mutta miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän olisi osin paineen alla katkonut piuhat ja teidän mahdollisen eron jälkeen sinä haluaisitkin saada yhden jälkeläisen. Se olisi kyllä katkera paikka hänelle.

Liika mustavalkoisuus on tuhoisaa, yleensä kuitenkin löytyy myös niitä harmaan sävyjä. :)

Olen tässä asiassa mustavalkoinen koska tiedän itse etten halua lapsia. Myös mies antoi minun ymmärtää olevansa asiasta varma, kunnes nyt ei olekaan.

Suhde ei ole ajanhukkaa vaikka se joskus päättyisikin. Mutta yhteinen tulevaisuus ja sitoutuminen saavat uusia merkityksiä, kun toinen ei olekaan vela. Lapsiasiassa ei monillakaan tavoin ole harmaan sävyjä. Ihmisellä joko on niitä tai ei ole. Ei voi olla vain osittain jotenkin kompromissina.

Ja tosiaan, jos mies menisi vasektomiaan siksi että minä en halua lapsia, ja katuisi tekoaan kun minä muuttaisin mieleni, hän ei olisi ollut vapaaehtoisesti lapseton. Hän olisi ollut minun vuokseni lapseton. Sitä en todellakaan halua. En miehelleni enkä kellekään muullekaan.

Ap

Ap-hyvä, lähes kukaan mies ei oikeasti halua lapsia. Tärkeintä meille on seksi, ja valitettavan monet naiset asettavat sen tarjoamisen ehdoksi lasten hankinnan. Sen vuoksi me suostumme leikkimään perhettä, kun muuten ei pesää irtoa. Se että sinä olet halukas seksiin ilman lapsia, on miehellesi lottovoitto.

Mutta tosiaan jos sinä vaikka sattuisit kuolemaan, voi miehelle olla helpompi löytää uusi vakiseksikumppani, jos mahdollisuus lapseen on edes teoreettisesti olemassa. Mies ei varmastikaan halua luopua sinusta, mutta jos niin kävisi hänestä riippumattomista syistä, on järkevää maksimoida onnistumisen todennäköisyys uuteen suhteeseen.

Tuo nyt on aivan täyttä kukkua ja tiedät sen itsekin. Olen päättänyt 2 suhdetta tämän lapsettomuusasian vuoksi. Toki ne miehet halusivat seksiäkin, mutta ehdottomasti myös niitä lapsia.

Ap

No niin, ja koska nykyinen miehesi ei halua lapsia, niin miksi teet tästä asiasta ongelmaa?

Ihmettelen kovasti tämän ketjun lynkkausmielialaa. 😮 Se, miten itse asian ymmärsin, on että ap on lapsiasiasta täydellisen varma, on sitä aina ollut ja koska luuli miehensäkin olevan samanlainen, suhde eteni ja syveni, vuosia kului ja kihloihinkin on mentiin. Yhteinen varmuus asiasta oli yksi tärkeä tekijä siinä, että ap miehensä valitsi. Nyt tilanne on muuttunut ja ap pohtii onko suhteen perusta sittenkään kunnossa ja voiko tästä rehellisesti ja luottavaisesti enää jatkaa, onko avioliittokaan oikea ratkaisu enää, jos toinen osapuoli ei katsokaan elämää/tulevaisuutta enää samoin silmin ja onko puoliso itse asiassa koskaan täysin rehellinen itselleen ja ap:lle ollutkaan.

Jotkut ovat ehdottoman varmoja siitä, että haluavat lapsia. He saattavat haluta puolisokseen toisen samanlaisen ihmisen eli samasta "kategoriasta" (anteeksi, en keksi parempaa sanaa). Heillä on siihen oikeus, kuten kaikilla ihmisillä on oikeus omiin kynnyskysymyksiinsä olivat ne mitä tahansa. Aivan kuten 100% vahvasti vela saattaa haluta puolisokseen toisen samanlaisen. Kolmas kategoria on sitten jotain siltä väliltä eli ne jotka eivät ole asiasta varmoja, eivät ole asiasta vahvasti mitään mieltä, kenties empivät asiaa vuosikausia ja mahdollisesti tilanteiden ja olosuhteiden muuttuessa haluavatkin lapsen. Minusta sukusolujen pakastaja ei ole vela vaan kuuluu tähän kolmannen kategorian harmaan alueen ihmisiin. Monille kategoria 1:n tai 2:n ihmisille on ihan ok valita puolisokseen ihminen, joka ei ole ehdoton/varma, MIKÄLI yhteinen elämä kuitenkin muodostetaan vahvemmin asiasta tuntevan halujen mukaiseksi (=lapsi hankitaan/lasta ei hankita) eli tämä kategoria 3:n ihminen myöntyy ja mukautuu. Mutta ap halusi miehen, joka on täysin omasta tahdostaan lapseton ilman mitään vaihtoehtoisia takaportteja. Ylipäänsä minusta lapsen hankkiminen on niin iso asia, ettei ketään voi vaatia tekemään siinä kompromissia elleivät he halua. Kategoria 1 ja 2 ihmiset eivät halua. Tämä nyt vain oma kömpelö tapani yrittää selittää ajatuksiani...

Mitähän tällä palstalla sanottaisiin, jos nainen haluaisi lapsia ja mies olisi aina ollut täysin lasten hankkimisen kannalla ja sitten 8 vuoden jälkeen, ennen häitä, mies alkaisikin empimään? Haukuttaisiinko ap silloinkin itsekkääksi ja keskenkasvuiseksi, jos miettii onko suhteella enää tulevaisuutta?

Kilpailutin viime viikolla vakuutuksia ja otin päivitin siinä samalla sekä auton vakuutuksen että meidän henkivakuutuksemme parempiin.

Onko tässä nyt sitten se riski että vaimo luulee että aion seuraavalla kauppareissulla ajaa meidät rekan keulaan?

Eiköhän ap:n kylmät kommentit itsetuhoisista ihmisistä ja "läheisriippuvaisista kynnysmatoista" kerro jo tämän mielenlaadusta aika paljon.

Kysehän taitaa viestien perusteella muutenkin olla kontrolloinnista velaperiaatteisiin verhoiltuna, vaikka tämän sanomisestahan seuraa "hyökkäys".

Toivon, että nuori mies ymmärtää lähteä suhteesta, eikä ala tekemään itsestään lisääntymiskyvytöntä tämän ihmisen vaikutuksen alla. Vaikeaahan se tietty varmaan on, kun ihminen on jo teiniajoista asti ollut tyttöystävänä eikä näiden ongelmia aina tajua jos on ns. kasvanut yhdessä.

Tuo ap:n pitkä puolustusviesti muka jonkun toisen kirjoittamana, tuolla samalla muka-asiallisella tyylillä kirjoitettuna on myös aika ahdistava. Samaa jankkausta siinäkin siitä, ketä ovat "oikeat" velat (ap) ja ketkä eivät.

Ei tarvii kattoa mitään kauhuleffoja tai muuta lähiaikoina, kyllä tämä ketju oli jo tarpeeksi karmivaa luettavaa.

Siittiöiden pakastamisessa miehellä ei ole kuin voitettavaa ja ap:lla ei mitään hävittävää. Vaikea nähdä tässä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsekin varmaan pakastaisin jos olisin mies, ihan varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaikka juuri sinä hetkenä ja menneinä vuosina on ollut varma, ettei lapsia halua. 

Ehkä mies ajattelee, että jos hänen mielensä muuttuisi lasten suhteen niin muuttuisi myös sinun ja hankkisitte yhdessä lapsia. 

Mä en edes menisi laittamaan piuhoja poikki. Vaimo kyseli kerran ja keskustelu oli hyvin lyhyt. Eipä siitä isompaa melua saatu aikaiseksi. M41

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap:n pitkä puolustusviesti muka jonkun toisen kirjoittamana, tuolla samalla muka-asiallisella tyylillä kirjoitettuna on myös aika ahdistava. Samaa jankkausta siinäkin siitä, ketä ovat "oikeat" velat (ap) ja ketkä eivät.

Jaa, mahdettiinkohan tällä tarkoittaa minun kommenttiani nro 248? Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen kyllä eri henkilö kuin ap. Ilmeisesti ap:ta ymmärtävät viestit eivät ole sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sukusolujen pakastaja ei ole vela vaan kuuluu tähän kolmannen kategorian harmaan alueen ihmisiin.

Tässä on se ongelman ydin mielestäni, väärinymmärrys. On ihmisiä jotka haluavat että on ns. backup plan, VAIKKA olisivat täysin varmoja päätöksestään. Pakastamisella ei ole mitään haittapuolia, onpahan tieto siitä ettei ole tullut tehtyä peruuttamattomia päätöksiä. Useimmat ihmiset ymmärtävät, että peruuttamattoman päätöksen tekemistä on hyvä välttää jos siihen on näin helppo mahdollisuus. Vaikka olisikin 100% varma omasta kannastaan asiaan. Itse osaan samaistua tähän hyvin, harkitsen asioita tarkkaan ja haluan vain minimoida stressaavat asiat elämästä, niihin kuuluu suuret päätökset joita ei voi ottaa takaisin. Se on kuin vakuutus, kaikki me yritämme suojella itseämme mutta vakuutuksista ei ole mitään haittaa. 

Kuulostaa ettei AP ymmärrä tätä ajattelutapaa ja tulkitsee sen epäröimisenä, vaikka mies vakuutteleekin ettei ole muuttanut mieltään missään vaiheessa. Tietysti on inhimillistä ettei aina voi täysin ymmärtää miten toisen ihmisen logiikka toimii, siksi kommunikaatio on tärkeää. Sen sijaan että kyselisi täällä mielipiteitä, keskusteleminen miehen kanssa olisi varmasti parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap:n pitkä puolustusviesti muka jonkun toisen kirjoittamana, tuolla samalla muka-asiallisella tyylillä kirjoitettuna on myös aika ahdistava. Samaa jankkausta siinäkin siitä, ketä ovat "oikeat" velat (ap) ja ketkä eivät.

Jaa, mahdettiinkohan tällä tarkoittaa minun kommenttiani nro 248? Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen kyllä eri henkilö kuin ap. Ilmeisesti ap:ta ymmärtävät viestit eivät ole sallittuja.

Hei toi sun "sori vaan, mutta"- tyyli on niin tunnistettava, että luovuta jo.

Täällä taas ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan aloittajaan. Ketjun otsikko ratkaisee paljon, kerääkö ketju sellaista porukkaa. Nyt otsikko on tulkittu miestä syyttävänä, ja sellaiset ketjut saavat paljon negatiivisia tulkintoja.

Mielestäni pohdintasi ovat ihan kohtuullisia ja ymmärrettäviä. Ja kuten täällä onkin jo todettu, jos kyse olisi esim. siitä, että ap haluaisi lapsia ja mies epäröisi, tulkittaisiin muuten täysin samanlainen tilanne aivan eri tavoin. 

Ap:ta on syytetty kontrolloivaksi, painostavaksi hulluksi, manipuloijaksi, lapselliseksi ja vaikka miksi kauheaksi. Ap:kin kuitenkin saa ajatella omaa etuaan, ja elää haluamansalaista elämää omilla ehdoillaan, itseään tyydyttävässä suhteessa. Jos se vaatii päätöstä lapsettomuudesta, sitten näin on. Osalle ihmisistä päätös lapsettomuudesta ei lopulta ole ehdoton, toisille se on. Kenenkään ei ole pakko roikkua suhteessa, jossa on jokin itseä haittaava epävarmuustekijä.

Hankala tilanne. On hyvä idea ottaa asian käsittelyyn vähän aikaa. Itse pohdiskelisin tätä luultavasti pitkään. Ketjussa on myös ihan järkeviä kommentteja siitä, miten sterilisaation lopullisuus päätöksenä voi tuntua pelottavalta, vaikka ei voisikaan kuvitella hankkivansa lapsia. Tätä voi miettiä. Jos olisin ehdottoman varma omasta lapsettomuudestani ja toinen epäröisi asian kanssa, itse todennäköisesti päätyisin pian eroon. (Sen mainitseminen ei ole uhkailua tai kiristämistä, jos kyse on suhteen aidosta reunaehdosta.) Antaisin toiselle ehkä muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen aikaa miettiä asiaa. Yrittäisin paljon myös keskustella asiasta miehen kanssa, mutta ÄLÄ yritä auttaa sanoittamaan miehen tunteita ja ajatuksia, jos mies ei itse sitä tee. Nythän ne keskustelut eivät oikein ole näyttäneet hedelmällisiltä, kun mies toisaalta miettii siittiöiden pakastusta, ja toisaalta tyrmää koko idean lasten hankinnasta. Ottaisin tämän ristiriidan mahdollisimman hellävaraisesti esille ja katsoisin, mitä mies siihen vastaa.

Ei välttämättä ole ap:n edun mukaista olla miehen kanssa, joka ei tiedä mitä haluaa, ei puhu toiveistaan, haluistaan ja suunnitelmistaan avoimesti ja selkeästi (tai puhuu kyllä, mutta puheiden välillä on ristiriita, eli jotain jää sanomatta), ja joka saattaa hyvinkin olla ap:n kanssa muutaman vuoden, kunnes lähtee jonkun toisen perään, jonka kanssa perustaa perhettä. Rehellisesti sanottuna - puheet ovat halpoja, teot ovat aina niitä, jotka näyttävät aidot aikeet. Miehen on helppo lupailla elämää lapsettomuudesta saadakseen suhteen jatkumaan, samalla kun omat suunnitelmat voivat olla jotain ihan muuta. Tämä epävarmuus painaisi omassa vaakakupissa sen verran, että yksin voisi olla parempi olla.

Kuulostaa lämpimältä ja terveeltä suhteelta.

Mä en ymmärrä miksi ap ylipäätään antoi enää tuon miehensä pohdinnan jälkeen mitään vaihtoehtoja suhteelle.

Omien jälkeläisten saaminen eli uusien ihmisten ja uusien rakkaiden ihmisten tuominen tähän maailmaan ei ole mikään pikku juttu. Jos toinen edes ajattelee moista, niin eiköhän teidän juttu ole jo käsitelty loppuun? Varsinkin jos olet noin jyrkästi sitä mieltä että sinä tai pakastus. Mielestäni sinulla ei ole oikeutta vaatia toiselta tuollaisia. Lähdet vaan menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap:n pitkä puolustusviesti muka jonkun toisen kirjoittamana, tuolla samalla muka-asiallisella tyylillä kirjoitettuna on myös aika ahdistava. Samaa jankkausta siinäkin siitä, ketä ovat "oikeat" velat (ap) ja ketkä eivät.

Jaa, mahdettiinkohan tällä tarkoittaa minun kommenttiani nro 248? Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen kyllä eri henkilö kuin ap. Ilmeisesti ap:ta ymmärtävät viestit eivät ole sallittuja.

Hei toi sun "sori vaan, mutta"- tyyli on niin tunnistettava, että luovuta jo.

Olemme siis pattitilanteessa. ;) En voi asialle mitään, jos näin uskot.

T. edelleenkin eri kuin ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ap:n pitkä puolustusviesti muka jonkun toisen kirjoittamana, tuolla samalla muka-asiallisella tyylillä kirjoitettuna on myös aika ahdistava. Samaa jankkausta siinäkin siitä, ketä ovat "oikeat" velat (ap) ja ketkä eivät.

Jaa, mahdettiinkohan tällä tarkoittaa minun kommenttiani nro 248? Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen kyllä eri henkilö kuin ap. Ilmeisesti ap:ta ymmärtävät viestit eivät ole sallittuja.

Hei toi sun "sori vaan, mutta"- tyyli on niin tunnistettava, että luovuta jo.

Olemme siis pattitilanteessa. ;) En voi asialle mitään, jos näin uskot.

T. edelleenkin eri kuin ap

Hei kamoon :D kannattaisi varmaan harrastaa välillä vähän itsereflektiota, jos et huomaa miten jankkaat samoilla sanoilla ja samalla tunnistettavalla tyylillä näitä juttuja. Ja taas lähti kunnon romaani sieltä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.

Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...

Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.

Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.

Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.

Se 50v. vela

Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.

Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.

Ap

Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.

Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.

Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.

En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.

Ap

Voin kertoa kokekuksesta, että todella moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on ollut kymmenen vuotta nuorempana täsmälleen kuten sinä nyt.  

Aika kova väite kun ottaa huomioon, ettet sinä tunne minua nyt tai tuntenut heitä silloin.

Ap

Et ole läheskään niin uniikki lumihiutale kuin kuvittelet olevasi.

Etkä sinä minkäänsortin jumala tai maaginen ihmistuntija vaikka kuinka toivoisit.

Ap