Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Se ei luota sinuun. Miettii että mitä jos nostat kytkintä heti kun piuhat on pistetty poikki. On uuden suhteen muodostaminen vaikeampaa kun ei voi tehdä muksuja. Ihan järkevää varautumista mieheltä, ainoa vika on että meni puhumaan siitä sinulle.
Noh, kyllähän niitä sterin purkuja naisillekin tehdään joten miksei ukoille? Naapurini teki 6 pentua lisää kun tuli toisiin ajatuksiin ja kävi purkamassa sterin.
Anna menevän mennä. Lapsen kasvattaminen on uskomattoman vaativaa, vaikka sen olisi halunnut ihan varmasti saattaa tähän maailmaan. On myös ihan yhtä ok haluta pitää vapautensa ja käydä niissä baareissa. Surullisin tilanne on jos syntynyt lapsi osoittautuu ei toivotuksi. Siksi kannustan sinua jatkamaan omaan tietäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette halua lapsia eikö se riitä että itse menet operaatioon. Et voi omistaa toista. Voihan olla että tulee muusta tapauksesta ero ja sinäkin löydät joskus jonkun jolla jo on lapsia. Miehesi jää siinä tapauksessa lehdelle soittelemaan ja yksin. Anna ottaa niitä siittiöitä talteen. Ei niitä ole koskaan pakko käyttää.
En minä halua miestä jolla on lapsia.
Ja tottahan tuo ettei niitä ole pakko käyttää. Kyllä se vaan silti herättää epäilyksen että mies haluaa sittenkin joskus lapsia, ja siinä tapauksessahan meidän suhteelta menee pohja.
Toki menen itse operaatioon jos mies päättää olla menemättä. En minä voi enkä halua häntä siihen pakottaa.
Ap
Miehelle on selvää, ettei halua sinun kanssasi teidän suhteessanne lapsia ja hän haluaa kanssasi naimisiin, niin eikö siinä ole tarpeeksi sitoutumista sinulle? On normaalia epäröidä lopullista asiaa ja miettiä kaikkia epätodennäköisiäkin skenaarioita. Ja varautua myös niihin. Kerroit itse, että mies on kuitenkin odottanut vasektomiaa jo kauan aikaa omasta halustaan. Lopeta sinä asiasta stressaaminen ja miehen painostaminen, ja anna hänen tehdä niinkuin hänestä nyt hyvältä tuntuu.
Mäkin pakastin, mutta humalapäissäni laitoin kuutiot mun ja frendien kossuvissyihin. Ei maistunu hyvältä. Onneksi ne ei tajunnu.
Vierailija kirjoitti:
Anna menevän mennä. Lapsen kasvattaminen on uskomattoman vaativaa, vaikka sen olisi halunnut ihan varmasti saattaa tähän maailmaan. On myös ihan yhtä ok haluta pitää vapautensa ja käydä niissä baareissa. Surullisin tilanne on jos syntynyt lapsi osoittautuu ei toivotuksi. Siksi kannustan sinua jatkamaan omaan tietäsi.
Käydä baareissa. :D
Miehen mahdollinen lisääntymispäätös ei siis saa minua lisääntymään. Sitä en tässä edes mieti.
Ap
Mies tekisi elämänsä päätöksen, jos ymmärtää jättää sinut nyt.
oot ihan… ”yksi lensi yli köäenpesän” -tapaus.
harmi, kun ei saa miehellesi viestiä - katoam juokse lujaa!
Vierailija kirjoitti:
Mies tekisi elämänsä päätöksen, jos ymmärtää jättää sinut nyt.
Tätä on pari muutakin sanonut, tai ehkä sinä muutamaan otteeseen?
Perustelut olisi kiva saada mutta en pidätä hengitystäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Kiitos kommentista. Osaatko kertoa miksi koet minun olevan epävarma, kun haluan puolisokseni velamiehen? Tai miksi minulle pitäisi riittää se mitä sinä pidät sopivana?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
AP muistaakseni sanoi, että hän suunnittelee kumppaninsa kanssa asunnon ostamista, oliko naimisiin meneminenkin puheena? Kuitenkin, tulevaisuuden sitoutumisia ja suunnitelmia, jotka vaativat molemmat osapuolet.
Onhan se nyt aivan eri asia tehdä tällaisia suunnitelmia, jos tiedetään, että molemmilla on sama suunta. Tässä tapauksessa se olisi lapseton elämä. Mutta, jos toinen on menossa sellaiseen suuntaan, että siitä tulee ero, sekä pitää ovea kaiken varalta auki sinne eron suuntaan, niin mitä järkeä on enää miettiä yhteistä sitoutuvaa tulevaisuutta, kuten sitä asunnon ostoa? Jos ero saattaa kuitenkin tulla näillä tämän hetkisillä tiedoilla ja tämän hetkisellä ennustettavuudella? Muutenhan tulevaisuutta ei koskaan pysty petaamaan niin, ettei ikinä satu mitään, mutta jos ihan tahalleen on ajamassa päin puuta hälytysmerkeistä huolimatta niin ei sekään ole hyvä.
Täällä varmaan kommentoi paljon sellaisia, joille lapset ovat jees tai tyyliin ihan sama niin, että ei haittaa, jos tulee lapsia eikä haittaa, jos lapsia ei tule. Eli silleen ihan sama. Vähän kuin, että asutaanko omassa asunnossa vai vuokralla; toiselle iso kynnyskysymys, toiselle taas aivan sama. Jos kynnyskysymys suhteessa on oman talon osto ei kumppaniksi kelpaa henkilö, joka haluaa asua vuokralla tai on suunnitellut, että hän saattaa haluta ehkä muuttaa siitä ostetusta asunnosta vuokralla jonnekin eikä osallistu asuntolainan maksuun enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
AP muistaakseni sanoi, että hän suunnittelee kumppaninsa kanssa asunnon ostamista, oliko naimisiin meneminenkin puheena? Kuitenkin, tulevaisuuden sitoutumisia ja suunnitelmia, jotka vaativat molemmat osapuolet.
Onhan se nyt aivan eri asia tehdä tällaisia suunnitelmia, jos tiedetään, että molemmilla on sama suunta. Tässä tapauksessa se olisi lapseton elämä. Mutta, jos toinen on menossa sellaiseen suuntaan, että siitä tulee ero, sekä pitää ovea kaiken varalta auki sinne eron suuntaan, niin mitä järkeä on enää miettiä yhteistä sitoutuvaa tulevaisuutta, kuten sitä asunnon ostoa? Jos ero saattaa kuitenkin tulla näillä tämän hetkisillä tiedoilla ja tämän hetkisellä ennustettavuudella? Muutenhan tulevaisuutta ei koskaan pysty petaamaan niin, ettei ikinä satu mitään, mutta jos ihan tahalleen on ajamassa päin puuta hälytysmerkeistä huolimatta niin ei sekään ole hyvä.
Täällä varmaan kommentoi paljon sellaisia, joille lapset ovat jees tai tyyliin ihan sama niin, että ei haittaa, jos tulee lapsia eikä haittaa, jos lapsia ei tule. Eli silleen ihan sama. Vähän kuin, että asutaanko omassa asunnossa vai vuokralla; toiselle iso kynnyskysymys, toiselle taas aivan sama. Jos kynnyskysymys suhteessa on oman talon osto ei kumppaniksi kelpaa henkilö, joka haluaa asua vuokralla tai on suunnitellut, että hän saattaa haluta ehkä muuttaa siitä ostetusta asunnosta vuokralla jonnekin eikä osallistu asuntolainan maksuun enää.
Tämä juuri.
Täällä on moni sanonut että pitäisi olla tyytyväinen kun mies haluaa sitoutua, lapsiasiasta viis kun eihän elämästä koskaan voi tietää. Ehkä tämä selittää osaltaan korkeita avioerotilastoja? Mennään naimisiin vailla huolta huomisesta, ja sitten havahdutaan siihen että vain toinen haluaa lapsia/omistusasunnon/rekikoirafarmin rajan tuntumasta.
Ap
Kuinka moni voi sanoa olevansa täysin 100% varma, että haluaa olla toisen kanssa loppuikänsä, kun menee naimisiin? Kuinka moni on valmis tatuoimaan kumppanin nimen kehoonsa? Vaadit mieheltä täysin ehdotonta varmuutta asiassasi. Missä muissa asioissa vaadit ehdotonta, kaikista muista tekijöistä riippumatonta 100% varmuutta vuosienkin päähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Kiitos kommentista. Osaatko kertoa miksi koet minun olevan epävarma, kun haluan puolisokseni velamiehen? Tai miksi minulle pitäisi riittää se mitä sinä pidät sopivana?
Ap
Vastaan ulkopuolisena että hänhän ON velamies? Kuinka paljon hänen pitää sitä vielä vakuutella kun vasektomiankin on vapaaehtoisesti ottamassa? Vaikuttaa että tulkitset hänen kommenttinsa epäröimisenä vaikka miehelle se on todennäköisesti vain järkevä "vakuutus" koska fakta nyt vain on se, että elämässä ei voi tietää mitä tapahtuu. Miksi pistää itsensä tilanteeseen, jossa joutuu stressaamaan että tuleeko joskus vielä katumaan, jos stressin voi poistaa näin yksinkertaisella keinolla.
Sinun tulee vain luottaa hänen sanaansa. Hän vaikuttaa vastuulliselta ja harkitsevalta, molemmat hyviä ominaisuuksia ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vasektomiaa on tärkeä ajatella asiaa mahdollisimman monelta kantilta, jotta katumisen riski pienenee. Itse mietin myös ennen omaani juuri pakastamisen mahdollisuutta esim. tilanteessa jossa nykyisestä puolisosta tulisi ero. Siittiöiden pakastaminen kannattaa tehdä ammattilaisen kautta, ei niitä mihinkään omaan pakastimeen laiteta marjojen viereen minigrip-pussissa.
Sinällään vasektomian jälkeenkin voi yrittää saada siittiöitä punktion avulla, muistelisin että se maksaisi noin 5-10keur / laaki + keinohedelmöitys. Itselle riittää optio tästä jälkimmäisestä, jos jostain syystä haluaisin neljännen lapsen. Silloin se saakin maksaa, jotta se on osoitus että on tosissaan hankkimassa vielä iltatähteä.
Teidän tilanteessanne mies tekee lopullisen päätöksen, joten anna hänelle tilaa omille ajatuksilleen.
Provohan tää on. Muuten olet aloituksesi perusteella teet oikean valinnan, kun jätät lisääntymättä. Miehenäsi vakavasti miettisin yhteiseloa kanssasi.
En minä ala roikkumaan vuosia miehessä joka aikoo joskus lisääntyä. Se olisi meidän molempien ajan tuhlausta.
Kommenttisi oli muuten fiksu mutta loppua en tajunnut ollenkaan. Tekeekö se minusta kelvottoman puolison etten halua lapsia, vai mistä kiikastaa mielestäsi?
Ap
On ihan yhtä oikein haluta lapsia kuin olla haluamatta. Tämä pätee laajalti elämään muutenkin ja hyvä niin.
Miehelle vasektomia on tosi sensitiivinen aihe, koska se on todennäköinen lopullinen toimenpide, ja siitä johtuen ulkoapäin tulevat vaatimukset, mielensäpahoittamiset tai ehdot tuntuvat kohtuuttomilta. Käsittääkseni kuitenkin mies on tässä ne johdot katkomassa, et sinä.
Miksi koet, että yhteiselonne on ajanhukkaa, mikäli miehesi ehkä joskus myöhemmin haluaisi lapsia? Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää, olosuhteet muuttuvat ja sen myötä voi muuttua myös ajatus lisääntymisestä. Tuossahan jää vaan helpohko optio tulevaisuuteen auki, jos niikseen tulee.
Ajatteleppa asiaa toisinpäin: vaikka nyt sanot miehellesi, että olet 100% vela, mutta miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän olisi osin paineen alla katkonut piuhat ja teidän mahdollisen eron jälkeen sinä haluaisitkin saada yhden jälkeläisen. Se olisi kyllä katkera paikka hänelle.
Liika mustavalkoisuus on tuhoisaa, yleensä kuitenkin löytyy myös niitä harmaan sävyjä. :)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni voi sanoa olevansa täysin 100% varma, että haluaa olla toisen kanssa loppuikänsä, kun menee naimisiin? Kuinka moni on valmis tatuoimaan kumppanin nimen kehoonsa? Vaadit mieheltä täysin ehdotonta varmuutta asiassasi. Missä muissa asioissa vaadit ehdotonta, kaikista muista tekijöistä riippumatonta 100% varmuutta vuosienkin päähän?
En vaadi. Ei sellaista voi keneltäkään vaatia.
Minä olen luullut että näin on, kunnes nyt sain asiasta uudenlaista informaatiota ja mietiskelen suhdetta tämän uuden tiedon valossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiristämistä. Miehellä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin vasektomia ilman pakastusta, kaikki muut johtavat eroon koska ap ei enää luota. Mitä haittaa siitä pakastuksesta tosiasiallisesti olisi, jos mies sillä saa mielenrauhan? Lopullisten päätösten tekeminen missä asiassa vain voi olla pelottavaa, vaarallista olettaa tietävänsä toisen motiivit asiassa.
Eli mies saa vuosien jälkeen ilmoittaa olevansa epävarma lapsettomuudestaan, mutta minä en saa pohtia suhteen jatkoa?
Siitä on se haitta, että minä olen lapseton maailman tappiin asti ja olen luullut olevani suhteessa jossa se on molempien toive. Nyt ilmeisesti niin ei olekaan, ja minun on vain nieltävä ajatus siitä, että mies perustaa tulevaisuudessa perheen?
En todellakaan aio kiristää miestä jäämään suhteeseen enkä sellaista voisikaan tehdä. Mutta ei mies myöskään voi odottaa minun rakentavan elämääni hänen kanssaan pidemmälle, jos suhteella ei olekaan tulevaisuutta.
Ap
Teidän suhde loppuu todennäköisemmin sinun kontrollinhaluusi ja epävarmuuteesi kuin siihen, että mies muuttaisi mielensä lapsettomuudesta. Hän on tästä teille molemmille tärkeästä asiasta kuitenkin niinkin varma, että haluaa vasektomian, eikö se riitä? Mitkä asiat ylipäätään on täysin 100% varmoja tässä alati muuttuvassa elämässä. Eikö se 99,9% riitä sulle? Olet ärsyttävän ehdoton ja mustavalkoinen, ja se vaikuttaa johtuvan lähinnä omasta epävarmuudestasi.
Kiitos kommentista. Osaatko kertoa miksi koet minun olevan epävarma, kun haluan puolisokseni velamiehen? Tai miksi minulle pitäisi riittää se mitä sinä pidät sopivana?
Ap
Vastaan ulkopuolisena että hänhän ON velamies? Kuinka paljon hänen pitää sitä vielä vakuutella kun vasektomiankin on vapaaehtoisesti ottamassa? Vaikuttaa että tulkitset hänen kommenttinsa epäröimisenä vaikka miehelle se on todennäköisesti vain järkevä "vakuutus" koska fakta nyt vain on se, että elämässä ei voi tietää mitä tapahtuu. Miksi pistää itsensä tilanteeseen, jossa joutuu stressaamaan että tuleeko joskus vielä katumaan, jos stressin voi poistaa näin yksinkertaisella keinolla.
Sinun tulee vain luottaa hänen sanaansa. Hän vaikuttaa vastuulliselta ja harkitsevalta, molemmat hyviä ominaisuuksia ihmisessä.
Niin, siis sukusolujaan pakastava ihminen ei ole vela. Hän on lapseton ihminen joka ei sano ettei koskaan halua lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D
Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.
Ap
Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.
Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?
Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?
Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?
Ap
Näin kirjoitit AP: "Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi."
Tuo kyllä on erolla uhkailua. Jos et tee niinkuin haluan, niin lähden. Olet mustavalkoinen, kontrolloiva ja ehdoton. Edellinen kirjoittaja kiteytti hyvin:
"Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne."
Olisi ollut hyvä antaa miehen pohtia asiaa rauhassa, ilman että uhkailet heti erolla.
Vierailija kirjoitti:
Se ei luota sinuun. Miettii että mitä jos nostat kytkintä heti kun piuhat on pistetty poikki. On uuden suhteen muodostaminen vaikeampaa kun ei voi tehdä muksuja. Ihan järkevää varautumista mieheltä, ainoa vika on että meni puhumaan siitä sinulle.
Mitä ihmettä??? Minkä takia ne piuhat pitää katkaista??? Nainen voi laittas itselleen kierukan ja sillä selvä.
En vastusta avioehtoa tai tapaturmavakuutusta yhtään sen enempää kuin siittiöiden pakastamistakaan.
Ap