Lue keskustelun säännöt.
Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
05.12.2021 |
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Selkeä back up plan. Siltä varalta jos eroatte ja hän löytää kumppanin joka haluaa lapsia/jonka kanssa haluaisikin lapsia. Itse odotan sterilisaatioon pääsyä, ja jos oma kumppanini tekisi samoin, keskustelisin hänen kanssaan vakavasti tulevaisuudesta ja hänen toiveistaan. En itse antaisi asian häiritä, koska olen sanonut hänelle että tuleva sterilisaation on täysin minun oma valintani. Hän ei siis halua lapsia myöskään, mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eroamista kun ei voi ennustaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Ap, mikäli olette alle nelikymppisiä - on täysin normaalia, että mies haluaa pakastaa sukusolujaan siltä varalta, että ehkä joskus haluaakin lapsia. Kyllä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistämme. Kukaan ei voi ikinä sanoa varmaksi, ainakaan nuorena, etteikö ikinä koskaan haluaisi lapsia. Tai nämä ihmiset on hyvin harvassa. Kyseessä on vieläpä niin iso asia, ja jos mieli lisääntymisaikeiden suhteen muuttuukin vasektomian jälkeen eikä ole pakastanut siittiöitä, se on aika lohdutonta. Sellainen musertaa ihmisen. Tunnen ihmisen, joka teki 1tsar1n tämmöisen keissin takia. Neljönkympin korvilla olisikin halunnut perheen.
Onko tähän lähteitä, että niitä jotka tietävät oman tahtonsa alle nelikymppisinä on hyvin harvassa? Vai oliko omia tuntemuksia?
Eiköhän tuo itsari nyt kerro että oli muitakin mt-ongelmia kuin kyvyttömyys suunnitella elämäänsä.
Ap
Olen eri, mutta pakko tarttua tuohon "kyvyttömyys suunnitella elämäänsä".
Katsos kun suunniteltu elämä ei välttämättä aina menekään just niin!
Sehän se pointti tässä just on! Miehesi on viisas ottaessaan tämän huomioon. Sinä, ap, vaikutat todella itsekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Tässähän on oikeesti sellainen vaara, että mies havahtuu haluavansa lapsia ja sitä myötä eron liian myöhään. Ei hirvittävän vanhoille ensi-isille ole kysyntää. Nelikymppisen miehen esikoisen saaminen on 2 prosentin luokkaa. Kyllä ne lapset hankitaan ennen neljääkymppiä ja miehesi on nyt vähintään 30-vuotias, koska pääsee steriin. Se alkaa olla ihan aidosti miehen mietittävä vakavasti tätä päätöstä, että haluaako hän lapsia vai ei.
Miehillä on paperilla sauma lisääntyä niin kauan kuin seksi onnistuu, mutta käytännönelämässä ihmiset pariutuvat ja lisääntyvät muutaman vuoden ikäerolla. Vanhan isän lapsilla on myös suuremmat riskit eri geneettisiin ongelmiin.
Jos mies nyt jäisikin suhteeseen kanssasi, että tää on OK, ja muuttaa mielensä myöhemmin, hän voi ryhtyä syyttelemään sinua omista päätöksistään. Kannattaa kysyä vielä, että ymmärtäähän hän nyt aivan satavarmana, että sinä et ole missään vaiheessa hankkimassa lapsia, et hänen etkä kenenkään muunkaan kanssa? Joskus tulee vastaan kumppaneita, jotka lähinnä vaan tietämättään tappavat aikaa odotellen, että raskaus vain jotenkin putkahtaa tulla vastaan ja lapsi pidetään. Olen valitettavasti kuullut pariskunnista, joissa nainen kertoi puolisolleen heti tavattuuaan tämän olevansa vela, mutta mies sai hirveän raivoslaakin, kun nainen meni 30-vuotiaana steriin. Mies kun oli kuvitellut, että kyllä niitä lapsia mystisesti vaan ilmestyy jossain vaiheessa, vaikka nainen on kertonut, ettei näin tapahdu.
Tsemppiä ap ja apn kumppani!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!
Kiitos kommentista. Vauvapalstalla ei oikein voi yllättyä enää mistään, mutta aika jänniä tulkintoja on kyllä tosiaan tullut.
Mietinkin jo aiemmin että mikä reaktio olisi, jos mies ei edelleenkään haluaisi lapsia, minä muuttaisin asiasta mieleni ja mies sanoisi että tämä saattaa johtaa eroon. Olisiko mies sika, vai kuitenkin jopa ihan fiksu kun ei halua tuhlata kummankaan aikaa?
Ap
AP, oletko miettinyt mahdollisuutta, että mies pelkää sinun muuttavan mieltäsi? En toki tiedä, miten vanhoja olette, mutta yleensä naisiin kohdistuu aika vahvasti oletus, että jossain vaiheessa kuitenkin halutaan vielä se lapsi, vaikka miten oltaisiin ensin sitä vastaan. (Enkä nyt tarkoita, ettet tiedä, mitä haluat, vaan sitä, että esim. lainsäädäntö tuntuu olettavan, että mieltään voi muuttaa aika pitkäänkin) Ehkä miestä jäytää huoli, että puheistasi huolimatta jossain vaiheessa iskeekin vauvakuume ja sitten eroatte, koska hän ei pysty sinulle lasta siittämään? Teidän ehkä pitäisi vielä puhua ja oikeasti kuunnella toisianne, eikä olettaa puolesta lauseesta, mitä toisen päässä liikkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Tässähän on oikeesti sellainen vaara, että mies havahtuu haluavansa lapsia ja sitä myötä eron liian myöhään. Ei hirvittävän vanhoille ensi-isille ole kysyntää. Nelikymppisen miehen esikoisen saaminen on 2 prosentin luokkaa. Kyllä ne lapset hankitaan ennen neljääkymppiä ja miehesi on nyt vähintään 30-vuotias, koska pääsee steriin. Se alkaa olla ihan aidosti miehen mietittävä vakavasti tätä päätöstä, että haluaako hän lapsia vai ei.
Miehillä on paperilla sauma lisääntyä niin kauan kuin seksi onnistuu, mutta käytännönelämässä ihmiset pariutuvat ja lisääntyvät muutaman vuoden ikäerolla. Vanhan isän lapsilla on myös suuremmat riskit eri geneettisiin ongelmiin.
Jos mies nyt jäisikin suhteeseen kanssasi, että tää on OK, ja muuttaa mielensä myöhemmin, hän voi ryhtyä syyttelemään sinua omista päätöksistään. Kannattaa kysyä vielä, että ymmärtäähän hän nyt aivan satavarmana, että sinä et ole missään vaiheessa hankkimassa lapsia, et hänen etkä kenenkään muunkaan kanssa? Joskus tulee vastaan kumppaneita, jotka lähinnä vaan tietämättään tappavat aikaa odotellen, että raskaus vain jotenkin putkahtaa tulla vastaan ja lapsi pidetään. Olen valitettavasti kuullut pariskunnista, joissa nainen kertoi puolisolleen heti tavattuuaan tämän olevansa vela, mutta mies sai hirveän raivoslaakin, kun nainen meni 30-vuotiaana steriin. Mies kun oli kuvitellut, että kyllä niitä lapsia mystisesti vaan ilmestyy jossain vaiheessa, vaikka nainen on kertonut, ettei näin tapahdu.
Tsemppiä ap ja apn kumppani!
Hyviä pointteja. Lisääntyminen on asia jossa ei liian kauan kannata ajatella ja toivoa että toisen mieli muuttuu. Liian iso uhraus, suuntaan ja toiseen.
Mulla oli aikanaan mies jolle tein selväksi etten halua lapsia. Ensimmäisenä vuosipäivänämme mies kertoi suunnittelevansa kosintaa ja oli jo miettinyt tulevien lastemme nimiä. Se suhde tietenkin päättyi, ja mies vielä sanoi itse ettei ole ottanut puheitani tosissaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Ap, mikäli olette alle nelikymppisiä - on täysin normaalia, että mies haluaa pakastaa sukusolujaan siltä varalta, että ehkä joskus haluaakin lapsia. Kyllä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistämme. Kukaan ei voi ikinä sanoa varmaksi, ainakaan nuorena, etteikö ikinä koskaan haluaisi lapsia. Tai nämä ihmiset on hyvin harvassa. Kyseessä on vieläpä niin iso asia, ja jos mieli lisääntymisaikeiden suhteen muuttuukin vasektomian jälkeen eikä ole pakastanut siittiöitä, se on aika lohdutonta. Sellainen musertaa ihmisen. Tunnen ihmisen, joka teki 1tsar1n tämmöisen keissin takia. Neljönkympin korvilla olisikin halunnut perheen.
Onko tähän lähteitä, että niitä jotka tietävät oman tahtonsa alle nelikymppisinä on hyvin harvassa? Vai oliko omia tuntemuksia?
Eiköhän tuo itsari nyt kerro että oli muitakin mt-ongelmia kuin kyvyttömyys suunnitella elämäänsä.
Ap
Olen eri, mutta pakko tarttua tuohon "kyvyttömyys suunnitella elämäänsä".
Katsos kun suunniteltu elämä ei välttämättä aina menekään just niin!Sehän se pointti tässä just on! Miehesi on viisas ottaessaan tämän huomioon. Sinä, ap, vaikutat todella itsekkäältä.
Mikä tässä tekee minusta itsekkään?
Ei, elämä ei aina mene niin kuin sen suunnittelee, se on totta. Mutta jos pariskunnan suunnitelmat ovat erilaiset niin suhteelta menee pohja. Se että joku toinen teki hätiköidyn päätöksen lapsettomuudestaan ja katui sitten karvaasti, ei tarkoita ettei elämä mennyt kuten suunniteltiin. Se tarkoittaa että tehtiin lopullinen päätös vailla riittävää itsetuntemusta ja suunnittelua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!
Kiitos kommentista. Vauvapalstalla ei oikein voi yllättyä enää mistään, mutta aika jänniä tulkintoja on kyllä tosiaan tullut.
Mietinkin jo aiemmin että mikä reaktio olisi, jos mies ei edelleenkään haluaisi lapsia, minä muuttaisin asiasta mieleni ja mies sanoisi että tämä saattaa johtaa eroon. Olisiko mies sika, vai kuitenkin jopa ihan fiksu kun ei halua tuhlata kummankaan aikaa?
Ap
Käsittääkseni hän ei olekaan sanonut että mieli olisi muuttumassa? Itse tosiaan tulkitsisin tämän vaan hänen halunaan elää rennosti miettimättä että tuliko tehtyä peruuttamaton virhe. Olen 100% varma etten halua lapsia, mutta jos menisin tuollaiseen leikkaukseen niin varmasti olisi mielessä ajatus että "mitä jos joskus kadun tätä?" ihan vaan sen takia että elämää mullistavat päätökset ovat usein pelottavia. Ei se tarkoita että osa minusta oikeasti haluaakin lapsen, haluan vain tietää että minulla on aina mahdollisuus päättää.
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko miettinyt mahdollisuutta, että mies pelkää sinun muuttavan mieltäsi? En toki tiedä, miten vanhoja olette, mutta yleensä naisiin kohdistuu aika vahvasti oletus, että jossain vaiheessa kuitenkin halutaan vielä se lapsi, vaikka miten oltaisiin ensin sitä vastaan. (Enkä nyt tarkoita, ettet tiedä, mitä haluat, vaan sitä, että esim. lainsäädäntö tuntuu olettavan, että mieltään voi muuttaa aika pitkäänkin) Ehkä miestä jäytää huoli, että puheistasi huolimatta jossain vaiheessa iskeekin vauvakuume ja sitten eroatte, koska hän ei pysty sinulle lasta siittämään? Teidän ehkä pitäisi vielä puhua ja oikeasti kuunnella toisianne, eikä olettaa puolesta lauseesta, mitä toisen päässä liikkuu?
Kai se voi noinkin olla. Tuossakin tapauksessa fakta on kuitenkin se, ettei mies ole vela vaan lapseton koska on kanssani suhteessa. Jos hän olisi vela, olisi hänelle yksi hailee jos ei voisi minulle lasta siittää jos muuttaisin mieleni.
Tässä on ehkä nyt tietyllä tapaa asian ydin. Minä en halua miestä joka on olosuhteiden sanelemana lapseton, vaan vapaaehtoisesti lapseton. Omasta päätöksestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!
Kiitos kommentista. Vauvapalstalla ei oikein voi yllättyä enää mistään, mutta aika jänniä tulkintoja on kyllä tosiaan tullut.
Mietinkin jo aiemmin että mikä reaktio olisi, jos mies ei edelleenkään haluaisi lapsia, minä muuttaisin asiasta mieleni ja mies sanoisi että tämä saattaa johtaa eroon. Olisiko mies sika, vai kuitenkin jopa ihan fiksu kun ei halua tuhlata kummankaan aikaa?
Ap
Käsittääkseni hän ei olekaan sanonut että mieli olisi muuttumassa? Itse tosiaan tulkitsisin tämän vaan hänen halunaan elää rennosti miettimättä että tuliko tehtyä peruuttamaton virhe. Olen 100% varma etten halua lapsia, mutta jos menisin tuollaiseen leikkaukseen niin varmasti olisi mielessä ajatus että "mitä jos joskus kadun tätä?" ihan vaan sen takia että elämää mullistavat päätökset ovat usein pelottavia. Ei se tarkoita että osa minusta oikeasti haluaakin lapsen, haluan vain tietää että minulla on aina mahdollisuus päättää.
Totta, ei ole sanonut. Kuitenkin nuo pakastuspuheet kertovat siitä, ettei hän ole enää vapaaehtoisesti lapseton vaan ehkä vain väliaikaisesti lapseton.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tälle pitäisi oikeasti saada joku fiksumpi sana kuin vela. Samoin tosiaan, kun se, ettei homo ole mikään ex-hetero, eikä vanhempi, joka on muuttanut mielensä, ole varsinaisesti ex-vela, vaikka onkin kutsunut itseään velaksi paremman sanan puutteessa.
Hetkellisesti lapseton? Tällä hetkellä lapseton? Ihan vain lapseton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.
En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.
En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.
Ap
Eiköhän se ole kuitenkin ihan normaalia että suurin osa ihmisistä muuttuu ja kehittyy elämänsä aikana eivätkä välittömästi tiedä kaikkea itsestään, ja myös tiedostaa tämän tosiasian. Sinun tapasi nähdä tämä asia vaikuttaa hyvin ehdottomalta ja mustavalkoiselta. Suurin osa ihmisistä jotka menevät naimisiin ovat myös varmoja että haluavat olla ikuisesti yhdessä, mutta niin vaan 50% avioliitoista päätyykin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et halua raskaaksi ja olet varma asiasta, sinä laitat piuhat poikki. Jos jostain syystä teillä menee välit poikki, sulla olisi taas sama ehkäisyongelma edessä.
Voi se mies toisen lapsettomankin kelkkaan lähteä. Ei kai joku spermapurkki pakastimessa voi olla syy eroon? Monella miehellä on järjenvastainen pelko että vasektomia tekee niistä impotentin mutta mies itse päättää mitä keholleen tekee, et sinä.
T. Nainen 50v
Jep, en yritä päättää miehen puolesta. Vasektomia on ollut tapetilla miehen omasta tahdosta, hän on odottanut sitä tähän mennessä kuin kuuta nousevaa.
Selvää on että minä menen sterkkaan ellei mies sittenkään halua. Mutta miksi jäisin suhteeseen jossa toinen ei tiedäkään mitä haluaa? Sitä tässä nyt mietin.
Ja tuo pakastushommahan on siis varautumista perheelliseen tulevaisuuteen. Mielestäni itselleni aika huono diili olla väliaikaisesti suhteessa siihen asti, että mies löytää lapsilleen äidin. Tähän mennessä kuvittelin että olemme molemmat onnellisia lapsettomassa suhteessa.
Ap
Mies ei ole etsimässä "lapsilleen äitiä" ja samanaikaisesti menossa sterilisaatioon ja suunnittelemassa naimisiinmenoa kanssani. Spermapurkki pakkasessa on varmuusvara kohtalon oikullisille kiemuroille, ei mikään suunnitelma. Mielestäni järkevää. Älähän paisuttele asiaa. Vastutatko avioehtoakin tai tapaturmavakuutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Niin siis puhuinkin tässä nimenomaan siitä osasta joka huomaa 35+ ettei olekaan "vela" enää.
Eivät he ole koskaan olleet veloja, toim. huom. He ovat ihmisiä jotka lykkäsivät lisääntymistä liian pitkään.
Ap
Tarkoitin siis juuri niitä jotka ovat ajatelleet olevansa veloja, mutta mieli muuttunut jossain vaiheessa. Ovat siis aiemmin olleet ihan vapaaehtoisesti lapsettomia ja ajatelleet etteivät ikinä halua lapsia. Se että sinä luulet ettei tällaisia ihmisiä ole olemassakaan kertoo kyllä omaa kieltänsä sekin.
Toki on myös ihmisiä jotka ovat lykänneet lisääntymistä pitkään ja ajatelleet että ehkä sitten joskus, on paljonkin. Mutta en siis puhunut heistä.
Pointtina nyt se, ettei lisääntyvä tai sitä toivova ihminen ole vela millään mittapuulla, tai ole ollut sitä aiemminkaan. Vela on ihminen joka ei halua lisääntyä eikä sitä tee, ihminen joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin on jotain muuta.
En epäile hetkeäkään etteikö olisi olemassa ihmisiä joilla mieli muuttuu. Itsetuntemuksessa ja sen kehittymisessä on varmaan silloin jotain ongelmia.
Ap
Eiköhän se ole kuitenkin ihan normaalia että suurin osa ihmisistä muuttuu ja kehittyy elämänsä aikana eivätkä välittömästi tiedä kaikkea itsestään, ja myös tiedostaa tämän tosiasian. Sinun tapasi nähdä tämä asia vaikuttaa hyvin ehdottomalta ja mustavalkoiselta. Suurin osa ihmisistä jotka menevät naimisiin ovat myös varmoja että haluavat olla ikuisesti yhdessä, mutta niin vaan 50% avioliitoista päätyykin eroon.
On eri asia haluta olla avioliitossa, kun herätä yhtäkkiä vanhoilla päivillään siihen että ihan puskista haluaa sittenkin vanhemmaksi. Liitossa on 2 ihmistä ja sen loppumiselle lukemattomia syitä. Niin monta kuin liittojakin. Siinä ei aina itsetuntemuskaan auta.
Ap
Voi apua, kun sulle ap tulee ihan omituisia vastauksia! Itse olen ymmärtänyt asian niin, että jos tässä olisi tilanne toistepäin, että olisi puhuttu lasten hankkimisesta ja nyt mies täräyttäisi, että hän onkin pohtinut sterilointia/lapsettomuutta, kaikki olisivat puolellasi. Sanoisivat, että ilman muuta menet etsimään miehen, jolla on samat tulevaisuuden suunnitelmat ja joka tahtoo lisääntyä.
Nyt, kun sinä et tahdo lisääntyä ja mies pohtii lisääntymisen mahdollisuutta, teidän pitäisi mystisesti jatkaa suhteessa, joka ei täytä kummankaan tulevaisuuden suunnitelmia, ja jos sinä olet ahdistunut tästä, että se oletettu tulevaisuus ei tapahdukaan, olet jotenkin kiittämätön ja miestä manipuloiva sontiainen?
En ymmärrä!