Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Mies tänä vuonna ehdotti että jos ei ostettaisi tänä vuonna joululahjoja toisillemme, mikä oli mulle ihan ok asia. Kuitenkin eilen uteli että missä lahjat on ja sitä ihmettelin kun oltiin nimenomaan sovittu että ei osteta toisillemme ja siinä kerroinkin että mehän sovimme että ei osteta toisillemme. Siitä alkoi raivoaminen ja mykkäkoulu joka jatkuu vielä tänäänkin. Mies oli nimittäin kuvitellut että se koskee vain minua, että siis hän ei ostaisi minulle mitään lahjaa, mutta minun pitäisi ostaa hänelle lahjoja. Mietin että jos vielä tänään jatkaa tuota lapsellista mykkäkoulua, niin aivan varmasti sanon suoraan että jos noin kovasti halusi lahjoja, niin ei olisi ehdottanut tota lahjattomuutta aiemmin syksyllä.

Ja aiot jatkaa avioliittoasi/yhteiselämääsi tuollaisen vatipään kanssa?! Voi elämä.. No, sitä saat mitä tilaat.

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä jouluna opin, ettei vaimolle kannata ostaa pölynimuria joululahjaksi, ellei sitten halua nauttia loppuvuotta mykkäkoulusta!

Oli kyllä junttimaista, olisit nyt vielä laittanut korttiin "ja sinähän hoidat siivoamisen jatkossakin vai mitä kulta <3".

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Monesti pyysin vanhemmilta kotona, että poistaisivat minuun kohdistuneet syytökset, kun tekijä en ollut. Vanhemmat sanoivat, että mut laitetaan kasvatuslaitokseen - poikakotiin, pois kotootas.

Paksuminiä kirjoitti:

Mentiin anopille. Näin jo heti hänen ilmeestään, että nyt miniään puretaan kaikki kiukku, jota hän ei tohdi sälyttää omien lastensa niskaan.

Ruokapöydässä hän aloitti taas kerran keskustelun painostani. Anoppi osaa johdatella tarinan vaikka naapurin kissasta kiloihini.

Tällä kertaa juttu alkoi hänellä vintillä olevasta kansallispuvusta, jonka hän oli saanut eräältä naapuriltaan kauan sitten: "Minulla on se Tyrvään puku, mitähän sille pitäisi tehdä? Annikkihan sen minulle antoi, mutta sitä pitäisi niin kaventaa. Mutta sinullehan se, Johanna, sopisi, kun olet niin paksu, menepäs hakemaan se sieltä heti, niin koetetaan! Hahahaha..!

Jaa, mutta siellä vintillä on niitä Teemun levyjä, että eihän sitä nyt kannata mennä, kompastut vielä ja menee jalka poikki ja joudut jouluna sairaalaan. Hahaha.."

Erikoista tässä joulunäytelmässä on se, että omalla bmi 24,2 mitalla olen aina hirveän paksu.

En kyllä menisi tuollaiseen paikkaan ikinä.Luulisi miehesi puolustavan sinua ja sanovan jotakin.Kuinka kukaan voi olla noin ajattelematon ja ilkeä.

Ilkeä ihminen anoppina kirjoitti:

Paksuminiä kirjoitti:

Mentiin anopille. Näin jo heti hänen ilmeestään, että nyt miniään puretaan kaikki kiukku, jota hän ei tohdi sälyttää omien lastensa niskaan.

Ruokapöydässä hän aloitti taas kerran keskustelun painostani. Anoppi osaa johdatella tarinan vaikka naapurin kissasta kiloihini.

Tällä kertaa juttu alkoi hänellä vintillä olevasta kansallispuvusta, jonka hän oli saanut eräältä naapuriltaan kauan sitten: "Minulla on se Tyrvään puku, mitähän sille pitäisi tehdä? Annikkihan sen minulle antoi, mutta sitä pitäisi niin kaventaa. Mutta sinullehan se, Johanna, sopisi, kun olet niin paksu, menepäs hakemaan se sieltä heti, niin koetetaan! Hahahaha..!

Jaa, mutta siellä vintillä on niitä Teemun levyjä, että eihän sitä nyt kannata mennä, kompastut vielä ja menee jalka poikki ja joudut jouluna sairaalaan. Hahaha.."

Erikoista tässä joulunäytelmässä on se, että omalla bmi 24,2 mitalla olen aina hirveän paksu.

En kyllä menisi tuollaiseen paikkaan ikinä.Luulisi miehesi puolustavan sinua ja sanovan jotakin.Kuinka kukaan voi olla noin ajattelematon ja ilkeä.

Kyllä mies punnitaan kuinka osaa puolustaa perhettään.

Äiti on rakas mutta puoliso ja lapset ovat miehen perhe. Joskus anopit puolin ja toisin haluavat olla osa perhettä ja silloin osataan käyttäytyä kunnioittavasti kaikkia kohtaan.

Olin jotain 7-vuotias vuonna 1 ja 2 jouluaattona naapureiden hoivattavana kun äiti ja isä olivat töissä.

Isä tuli hakemaan minua klo 18.00 illalla aivan tunnelissa ja muistan kun naapurit miettivät hetken tilannetta, mutta päättivät sitten antaa minut isukin matkaan, sillä äitikin tulisi pian.

Talutin sitten isää kotona yläkerran rappusia pitkin nukkumaan ja jäin alakertaan odottelemaan äitiä.

Heräsin olohuoneen sohvalta siihen, kun äiti antaa suukon poskelle ja toivottaa hyvää Joulua.

Isä kuoli jo 70-luvulla, mutta äiti elää edelleen - liekö tekojensa takia tai ei, mutta minusta on silti jotain suurempaa olemassa, kuin vain me...luulen..

up! Kohtahan on jo joulu taas..:D

Nii'i - enää kohta 11 kuukautta maailman ihanimpaan - tai kurjimpaan juhlaan.

Onneksi Juhannus on välissä ja silloin voi kunnon tunnelissa antaa lannan palaa ja paukkua.

Joulua odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset, lapsen lapset kiroilee riitelee vanhuksia ei kuunnella ei eletä kun ennen vanhaan perinteitä kunnioittaen. Lahjoilla ei ole merkitystä vaikka antaisit rahaa mikään ei kelpaa. Ruoka syödään nopeasti ja sitten alkaa kaikesta väittelyä ei me isovanhemmat jaksa enää tämmöistä paras olla kotona itsekseen ja hiljentyä oman joulun viettoon. Harmittaa näinkö ollaan kasvatettu lapset 😥 joten paras olla hiljaa ja syrjässä 😞. Kaipaamme vanhoja jouluja kun tehtiin kaikki yhdessä oli paljon väkeä ja hyvän mielen tunne oli läsnä silloin. Eikö millään ole merkitystä enään nuorilla, puhelin kiroilua ja riitelyä kun vain tietäisi mistä kaikki johtuu. Hyvää joulua kaikille papoille ja mummoille jotka viettävät keskenään joulun ja voimia niille yksinäisille joita ei muisteta ollenkaan siunausta heille jokaiselle päivälle 🙏

Mieheni sai kuulla että hänellä on syöpä ja että tuo joulu olisi hänen viimeisensä ja hän toivoi kunnon perhejoulua jonne saataisiin lapsemme sekä lapsenlapsemme, Kaikki tulivat, ei siinä mitään, mutta JOKAINEN paitsi me kaksi tuijottivat puhelimiaan kuin zombeja eivätkä yrittänetkään viettää aikaa pappansa kanssa, tietäen että se on hänen viimeinen joulunsa. Tunnin sitä katsottuaan, mies huusi että koko tämän sukujoulun idea oli että vietetään kunnon viimeinen joulu yhdessä kun hänellä ei ole elinaikaa kuin noin suunnilleen kuukausi jäljellä ja totesi että kaikki laittavat puhelimensa koriin ja se viedään lukittuun huoneeseen, ja se kuka ei suostu, saa lähteä saamatta lahjaansa. Olisin odottanut että nuoret olisivat mukisseet, mutta he kiltisti laittoivat puhelimensa pois, mutta 50 vuotias poikamme raivoi kuin hullu ja ei suostunut irtautumaan puhelimestaan ja lähti vihaisena pois eikä tullut takaisin. Mieheni menehtyi paria päivää myöhemmin, näkemättä häntä enään.

Osanottoni nykyaikana en voi ymmärtää, miksi sitä kännykkää täytyy räplätä koko ajan. Meille on miehen kanssa selvää, että vieraillessa puhelin pysyy poissa, mutta hänen sisaruksena ei tästä perusta.

On todella rasittavaa kun kyläilevät meillä/me heillä, ovat naama puhelimessa kiinni. Lapsensa myös opettaneet tähän. Normaalia keskustelua ei synny, kun toinen ei keskity siihen ja sitten tulee perinteinen "mitä sanoit?". Anoppi myös harmittelee, miten vierailuaika mennyt siihen että toinen selaa puhelinta.

Ohis, jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalin oli silloisen poikaystäväni kanssa. Menin joulun viettoon vanhemmilleni, poikaystävä jäi kotipaikkakunnalleen. Jouluaattona en saanut minkäänlaista yhteyttä häneen. Sitten sain viestin tuntemattomalta mieheltä, joka pyysi treffeille. Poikaystäväni kaveri. Sanoin, että olen kyllä... sanotaan vaikka Matin kanssa.... yhdessä. Inttäminen jatkui ja sanoin, etten keskustele mitään enää ennen kuin Matti ottaa yhteyttä. No sitten tuli Matilta viestiä, että on nyt kiire pestä pyykkiä tässä(just joo) ja ihastui baarissa toiseen, mutta kertoi tälle kaverilleen, että minusta saa hyvän tyttöystävän.

Siinä sitten helkkaristi hammasta purren vietin joulun sanomatta vanhemmilleni tästä asiasta mitään. Omassa kodissani vasta pääsin kunnolla käsittelemään asiaa yksinäni, mutta pommitus tältä treffeille pyytäneeltä jatkui ja sanoin koko ajan, etten halua treffeille. Olin äärimmäisen loukkaantunut tuosta erosta ja siitä, että minut kaupattiin heti toiselle kuin joku kiertopalkinto vailla omaa tahtoa. Asia eskaloitui siihen, että lopulta Matti laittoi viestiä, että tuodaan tuo mies vaikka väk.isin luokseni. Siihen vastasin soittavani pol.iisit jos niin tapahtuu ja onneksi asia loppui siihen.

Vuosia vuosia myöhemmin sitten Matti laittoi vappuyönä, varmaan kännissä, viestiä, että haluaisi minut takaisin ja ei ole eron jälkeen ollut muita naisia. Ihastuskin jäi vain kaveriasteelle. No voi kyynel siellähän sitten homehdut nyt yksinäsi.

Anteeksi OT, mutta onkohan meillä sama ex kavereineen?

Sattui syksyn aikaan - olin vanhemmillani käymässä kun sain tietää kautta rantain, että silloinen poikaystävä oli toisen naisen luona. Olkoon nyt myös "Matti".

Matin kaveri viestitteli minulle ja lopulta laittoi, että hän on kiinnostunut minusta siitä asti kun Matti esitteli minut. On nyt kysynyt Matilta oikein luvan saako hän pyytää minua treffeille/alkaa seurustelemaan kanssani. Soitin Matille että mitä h***vettiä? Kuulemma häntä ei haittaa että kaverinsa yrittelee minua, oli oikein kannustanut siihen ja kehunut miten hyvän tyttöystävän minusta saisi.

Tein kyllä selväksi etten ole kiinnostunut, mutta viestiä vaan tuli. Viimeisin viesti ennen totaalista radiohiljaisuutta meni jotakuinkin "kun ensimmäisen kerran näin sinut, ajattelin että tuossa on tuleva vaimoni". WTF?!

Aikanaan viestien tulo siis loppui, mutta suunnilleen muutamia vuosia myöhemmin tavallisena arki-iltana tuli oudosta numerosta puhelu. Matin kaverihan se sieltä soitteli. Samanlaisella, hempeällä äänensävyllä kyseli kuulumisia, mitä päivääni oli mahtunut ja lopulta, että mitäs ajattelin juhannuksena. Mainitsin, että vietän sen kihlattuni kanssa, muuttui tällä ihmisellä äänensävy ja oli selkeästi loukkaantunut. Puhelun loputtua laitoin numeron estoon. Rauhassa olen saanut olla, ja toivottavasti saan olla jatkossakin. Aikaa tuosta puhelusta pian 5 vuotta.

Oli todella loukkaavaa, miten Matti ja kaverinsa olivat oikein sopineet että hän "saa minut". Yritä siinä sitten erosta ja petetyksi tulemisesta toipua, kun toinen oli päättänyt minusta tehdä vaimon.

Joulu lähenee! (Se on fakta)

<:^)

Vierailija kirjoitti:

Joulut on mulla yleensä olleet ihan kivat, mutta uuden vuoden vietot usein epäonnistuneet.  Muutama nuoruuden seurustelusuhde päättyi aikanaan juuri uutena vuotena eli sydänsuruja.

Ja ex-aviomies järjesti usein uutena vuotena jotain typerää, kerran laukaisi kännipäissään raketin keittiössä, missä se sinkoili seinästä toiseen ja lopulta poltti lattiaan reiän.  Koko talossa leijaili nokihiutaleita ja laskeutui kaikille pinnoille, koira ei voinut olla sisällä kun sen otti nenään se palaneen haju ja ulkona taas oli karmea pakkanen.  Se taisi olla se viimeinen uusi vuosi yhdessä.  Hullu mies.

Yksi uusi vuosi meni sairaana ja yhtenä uudenvuoden aattona ajoin kolarin.

Joskus sitä ajattelee, että kun jotkut asiat on alkanut mennä pieleen tietyllä tavalla, niin se ikään kuin toistaa itseään.  Huono tuuri aina samoihin aikoihin. 

Mutta toivotan hyvää uutta vuotta kuitenkin meille kaikille!

Kyse oli karmeista joulukokemuksista. Ei uuden vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Monesti pyysin vanhemmilta kotona, että poistaisivat minuun kohdistuneet syytökset, kun tekijä en ollut. Vanhemmat sanoivat, että mut laitetaan kasvatuslaitokseen - poikakotiin, pois kotootas.

Sain oppivelvollisuuskoulun päätökseen ja olin melkein kaikissa maatilan töissä. Konetyöt kiinnosti erityisesti. Olin alaikäinen vielä ja äitikkä ryhtyi sanehtimaan minulle, että saisit lähteä pois täältä heidän elätettävänä olemasta. Ei minusta ole mihinkään ja ei myöskään tule mitään. Ryhdyin hakemaan vanhemmiltani salaa ammatillisiin kouluihin, mutta ei tärpännyt ja usein sain vastauksena, että olen varalla jos vapautuu paikkaa opiskeluun. Saamistani kirjeistä en hiiskunut kenellekään. 18-vuotta meni ja pääsin ammattikouluun ja se oli vanhemmille ja muulle perheelle suuri yllätys, että mitä nyt. Keskeytin koulun koti-ikävän vuoksi. Sain armeijan käytyä ja se aika palvelussa ns. terästytti minua. Opin olemaan omillani ja armeijan jälkeen hakeuduin ammattikoulutukseen ja pääsinkin. Vanhempani sai tiedon, että lähden kotoa pois. Äitikkä istui hiljaa pöydän ääressä ja sanoi sitten, että älä lähde. Sanoin, että en voi tänne jäädä enää, rakennan oman elämäni muuanne. Haukuitte ja parjasitte minua kaikessa, te molemmat.

Vierailija kirjoitti:

jatkuuko kirjoitti:

... 

Olen noron aiemmin sairastanut todennäköisesti sekä lukiossa ollessani 15v sitten, jolloin myös olin niin heikkona, että paskat housussa yrjösin koko yön ja ruoka ei maistunut moneen viikkoon kunnolla. Silloin myös toisella siskollani oli pieni vauva jota siskoni taudin kourissa imetti ja hoiti, joten kovilla olimme.

Myös ennen poikani 1v synttäreitä 10v sitten saimme mahdollisesti noron. Pidimme silloin 1vko varoajan ja pyyhin pinnat ties millä tököteillä, mutta kaikki juhlavieraat saivat taudin. Hauskaa tässä on se, että silloin tuo kyseinen sisko kieltäytyi tulemasta em juhliin, kun eivät halunneet tartuntaa :D. Reilu peli.

Ei noitakaan noroiksi todettu, mutta muistan silloin myös olleen paljon juttua, että sitä on liikkeellä. Tuolloin viime joununa myös useampi tuttu sairasti samanlaisen taudin, joten jotain oli ainakin todella vahvasti liikkeellä. Onneksi ei kellekään tullut vakavaa taudin kuvaa.

Siinä ehdottomasti pahin joulumme!

Noron jälkeen pitäisi pitää kaksi viikkoa varoaikaa, eli aikaa jona ei tavata ihmisiä ellei ole aivan pakko, viikko ei riitä. Virus elää pinnoilla hanakasti ja pisarakin noroviruksen saastuttamaa sylkeä tai muuta eritettä riittää tartuttamaan ainakin tuhat ihmistä. Nyt onneksi tiedät paremmin.

Mulla oli kerran tatuointiaika maantaina ja tatskaaja oli koko viikonlopun ollut norossa. Onneksi on sellainen ammatti että huolehtii hyvin hygieniasta vaikka vähän kyllä ällötti.

7 kuukautta enää jouluun eli onko lisää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Monesti pyysin vanhemmilta kotona, että poistaisivat minuun kohdistuneet syytökset, kun tekijä en ollut. Vanhemmat sanoivat, että mut laitetaan kasvatuslaitokseen - poikakotiin, pois kotootas.

Sain oppivelvollisuuskoulun päätökseen ja olin melkein kaikissa maatilan töissä. Konetyöt kiinnosti erityisesti. Olin alaikäinen vielä ja äitikkä ryhtyi sanehtimaan minulle, että saisit lähteä pois täältä heidän elätettävänä olemasta. Ei minusta ole mihinkään ja ei myöskään tule mitään. Ryhdyin hakemaan vanhemmiltani salaa ammatillisiin kouluihin, mutta ei tärpännyt ja usein sain vastauksena, että olen varalla jos vapautuu paikkaa opiskeluun. Saamistani kirjeistä en hiiskunut kenellekään. 18-vuotta meni ja pääsin ammattikouluun ja se oli vanhemmille ja muulle perheelle suuri yllätys, että mitä nyt. Keskeytin koulun koti-ikävän vuoksi. Sain armeijan käytyä ja se aika palvelussa ns. terästytti minua. Opin olemaan omillani ja armeijan jälkeen hakeuduin ammattikoulutukseen ja pääsinkin. Vanhempani sai tiedon, että lähden kotoa pois. Äitikkä istui hiljaa pöydän ääressä ja sanoi sitten, että älä lähde. Sanoin, että en voi tänne jäädä enää, rakennan oman elämäni muuanne. Haukuitte ja parjasitte minua kaikessa, te molemmat.

Hiljainen mielenosoitus vanhemmillesi. Ymmärsivätkö edes, mitä voi myöhemmin tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmein joulu, kun aattona oli joulupukki käymässä ja jakoi lahjoja perheelle. Minulle joulupukki sanoi, että en saa lahjoja, kun joulupukin korviin oli kantautunut tieto, että olin ollut tuhma, erittäin tuhma. Olin vain hiljaa ja taisinpa itkeä tuhertaa nukkuessa yöllä sängyssä. Samasta perheestä yksi lapsi ja hänen koulukaverinsa rikkoivat jonkun omaisuutta sinä syksynä ja tekivät minusta tekoon syyllisen. Selkään sain monta kertaa ja kun itkien sanoin, että olen syytön, en ole tehnyt sitä ja en ollut tapahtumapaikan lähelläkään edes silloin. Vanhemmat ei uskoneet ja eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, että nyt on väärä pikkupoika rangaistavana. Olin silloin 9-vuotias ja muistan sen joulun hyvin.

Monesti pyysin vanhemmilta kotona, että poistaisivat minuun kohdistuneet syytökset, kun tekijä en ollut. Vanhemmat sanoivat, että mut laitetaan kasvatuslaitokseen - poikakotiin, pois kotootas.

Elämä ja koulussa menestyminen menetti merkityksen. Huonoista todistuksista sain selkäsaunoja ja eristämistä muista asioista perhepiirissä. Yritin 12-vuotiaana hukuttautua, mutta vesi oli jo kylmää syksyllä. Tilanteesta-toiseen aikajanassa, niin yritin uudestaan aikuisena ja nyt saan kuulla hiljaisia vihjailuja, että tuo on yrittänyt itsaria. Aikaa on siitä kulunut ~ 10- vuotta.

Koulusta tuli joulukorona, isovanhemmat kuolivat, vanhemmat olivat molemmat teholla ja siskon kanssa kotona kuumeessa oksenneltiin, eikä kukaan ulkoiluttanut koiraa eikä kastellut kukkia tai tullut siivoamaan tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tänä vuonna ehdotti että jos ei ostettaisi tänä vuonna joululahjoja toisillemme, mikä oli mulle ihan ok asia. Kuitenkin eilen uteli että missä lahjat on ja sitä ihmettelin kun oltiin nimenomaan sovittu että ei osteta toisillemme ja siinä kerroinkin että mehän sovimme että ei osteta toisillemme. Siitä alkoi raivoaminen ja mykkäkoulu joka jatkuu vielä tänäänkin. Mies oli nimittäin kuvitellut että se koskee vain minua, että siis hän ei ostaisi minulle mitään lahjaa, mutta minun pitäisi ostaa hänelle lahjoja. Mietin että jos vielä tänään jatkaa tuota lapsellista mykkäkoulua, niin aivan varmasti sanon suoraan että jos noin kovasti halusi lahjoja, niin ei olisi ehdottanut tota lahjattomuutta aiemmin syksyllä.

Ja aiot jatkaa avioliittoasi/yhteiselämääsi tuollaisen vatipään kanssa?! Voi elämä.. No, sitä saat mitä tilaat.

Mies on selvästi täysin lahjaton, enkä tarkoita nyt joululahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 jouluruuista tuli ihan hirveä ummetus, kaks päivää saikkua ja kieriskelin vain tuskassani tuon ajan.

1998 sisko oli pyytänyt nalle puh -pehmomaskotin, jonka saisi koulureppuun roikkumaan. Sitä huutoa ja ovien paiskomista, kun nalle ei ollut aitoa nalle puh-kamaa. Äiti itkee olkkarissa, kun oli käynyt koko kaupungin kaupat läpi, eikä ollut löytänyt muuta kuin tuon kopion.

2014 on herkullisin muisto. Samaisella siskolla oli tapana ronkkia puurokulhosta etukäteen manteli esiin ja jemmata se sopivaan kohtaan kulhossa. Sitä touhua oltiin katsottu jo muutaman vuoden ja tuo ärsytti kaikkia. Kun siskon silmä vältti, kävin kääntämässä kulhoa 90 astetta. Ruokailun aikana katsoin, mistä kohtaa sisko kauhoi puuroa itselleen ja itse otin 90 astetta siitä vierestä. Sisko oli vetänyt naamariin varmaan neljäsosan siitä puurosta ja ihmetteli mantelin perään. Minä söin hitaasti ja piilottelin mantelia mahdollisimman pitkään ja viimein onnesta hihkuen kerroin saaneeni sen. Ai että porukoilla oli hauskaa, kun jymäytin isosiskoa tuolla tavalla. Myöhemmin sain siskolta tukkapöllyn, tein vissiin väärin vaikka ihan samaa peliä pelasin kuin hänkin.

Kamala sisko.

Tuli niin paha mieli äitisi puolesta..

Ei, vaan äiti teki väärin, kun osti kopion. Mun veljeni toivoi stigaa aikanaan ja onnellisena avasi pakettia, jossa olikin joku halpa kopio. Kaikkien joulu pilalla: veli itki, isä raivosi, äiti itki....  Jos jotain toivoo, ei pidä ostaa vain "sinne päin".