Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.

Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?

Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne. 

Sittemmin omaa joulua vietän esim.  Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä. 

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…

Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.

Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.

Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.

Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.

Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.

Luulen että tämä toimi nimenomaan koska se oli se VELI joka puuttui asiaan ja palautti äidin ruotuun. Miehen sanomana menee tuollainen perille. Mutta auta armias jos se olisi ollut tytär joka kehtaa alkaa listata ja aikatauluttaa äitinsä jouluaskareita tai jopa olla niin hävytön että vaatii jättämään kellarin siivouksen ensi kesään.... voi kuvitella että äidin raivo ja huuto ja haukkuminen olisi noussut potenssiin sata. Ja kaikki olisi ollut pakko tehdä juuri niinkuin ennenkin, kaikkein vaikeimman kautta. Joko teet tai sitten itket ja teet.

Nimim. kokemusta on, ei toiminut kun ei ollut miespuolista sanansaattajaa mukana

Samanlaisen jouluraivoajaäidin lapsena voin vahvistaa tämän 100-prosenttisesti.

t. insinööri (nainen)

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kovin kamalaa. Alustuksena, että olimme aina viettäneet ihania sukujouluja vanhempieni, lapsieni ja setäni perheen kanssa ja myös isovanhemmat olivat mukana.

Isäni sitten kuoli lokakuussa. Suru oli, mutta joulua piti viettää tavanomaisissa merkeissä. Kun menin aattona hakemaan äitiä, makasi hän kännissä sohvalla kaikki lahjat paketoimatta. Ilmoitti, ettei lähde mihinkään. No kyllä mulla ymmärrystä riitti. Paketoin hänen ostamat lahjat ja peittelin sohvalle nukkumaan ja lähdin itse viettämään "perinteistä" joulua mikä ei enää ollutkaan perinteinen kun osa puuttui.

Se oli käännekohta jouluissa. Ne muuttuivat erilaiseksi. Ei saatu äitien kanssa oikein enää sitä jouluntunnelmaa kun isäni oli poissa. Nykyään on myös äitini ja isovanhempani menehtyneet sekä muita, joten joulut ihan erilaisia. Vietetään se nykyään lasten kanssa ihan kotosalla ja puolison vanhemmat ja sukulaiset tulevat täällä käymään. Tunnen itseni aina niin ulkopuoliseksi, juurettomaksi ja yksinäiseksi. Olen se keski-ikäinen nainen siellä nurkassa, joka itkua pidättäen avaa sen yhden paketin ja toivoisi, että joulu olisi vain ohi.

Lapsista ja puolisosta huolimatta tunnet noin? Jossain vaiheessa jokaisen on itse astuttava siihen rooliin joka ennen oli vanhemmilla, niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.

Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?

Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne. 

Sittemmin omaa joulua vietän esim.  Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä. 

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…

Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.

Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.

Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.

Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.

Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.

Luulen että tämä toimi nimenomaan koska se oli se VELI joka puuttui asiaan ja palautti äidin ruotuun. Miehen sanomana menee tuollainen perille. Mutta auta armias jos se olisi ollut tytär joka kehtaa alkaa listata ja aikatauluttaa äitinsä jouluaskareita tai jopa olla niin hävytön että vaatii jättämään kellarin siivouksen ensi kesään.... voi kuvitella että äidin raivo ja huuto ja haukkuminen olisi noussut potenssiin sata. Ja kaikki olisi ollut pakko tehdä juuri niinkuin ennenkin, kaikkein vaikeimman kautta. Joko teet tai sitten itket ja teet.

Nimim. kokemusta on, ei toiminut kun ei ollut miespuolista sanansaattajaa mukana

Samanlaisen jouluraivoajaäidin lapsena voin vahvistaa tämän 100-prosenttisesti.

t. insinööri (nainen)

Miten vietätte joulua nykyään? Yhä äidin luona?

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä kamalista, mutta surullisia jouluja on ollut useita.

Ensimmäinen oli joskus yläasteikäisenä. Vanhempieni avioliitto oli ollut karilla jo pitkään, mutta kai taloudellisista syistä (ja "lasten vuoksi") sinnittelivät yhdessä. En tiedä mitä tapahtui, mutta äitini hävisi juuri ennen joulua ja oli noin viikon poissa. Ei ollut vielä kännyköitä, joten häntä ei saanut kiinni koko katoamisen aikana. Oli varmaan jonkun miehen kanssa reissussa.

Toisen surullinen joulu oli joitakin vuosia myöhemmin. Vanhempani olivat vihdoin eronneet ja olin jäänyt asumaan äitini luokse. Lähdimme sitten jouluksi laivalle. Masentavin paikka ikinä! Äitini veti kunnon kännit ja tuli takaisin hyttiin joskus aamulla. Minä menin nukkumaan hyttiin heti illallisen jälkeen.

Kolmas surullinen joulu oli n. kymmenen vuotta sitten kun äitini kuoli kiduttuaan vaikean sairauden kourissa ensin puoli vuotta.

Jos minä saisin päättää, jättäisin nykyään joulut väliin ja viettäisin ne jossakin ihanassa rantakohteessa toisella puolella maapalloa. Harmillisesti miehelleni perhejoulut ovat tärkeitä, joten katson vierestä muiden jouluiloa. Lapsia meillä ei ole.

Tämä on varmaan syynä monelle inhota joulua. Jos tuohon juhlaan liittyy varsinkin lapsuudesta lähinnä negatiivinen tunnelataus niin jouluhyörinän takia sen joutuu elämään aina vaan uudestaan vuoden välein. Silloin olisikin varmaan helpotus päästä pois jonnekin missä joulua ei sen kummemmin vietetä.

Minä en tajua tuota, että pää jää jumittamaan johonkin tiettyyn juhlaan loppuiäksi. Sen joulun saa viettää juuri niin kuin itse lystää, ei se sen juhlan vika ole jos ihmiset ovat perseilleet. Ja joka vuosi tulee uusi mahdollisuus. Jos on joskus mennyt vaikka synttärit perseelleen, tarkoittaako se että kaikki tulevat synttärit vievät auttamattomasti masennuksen alhoon?[/quote

Jollekulle tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautiskelin jouluaattona, kun sain kerrankin olla yksin, ilman sukulaisissa pyörimistä ja vouhotusta. Jouduin kyllä valehtelemaan, että olen töissä aattona, ettei tarvinnut enempää selitellä. Kesken rauhaisaa tuokiota TV:n ääressä, kuulin ovelta rapinaa ja joku tömisteli sisään. No siellä seisoi eteisessä puoli sukua ja äitini ensimmäisenä jonossa ihmetteli, että kuinka olen kotona....olivat päättäneet yllättää ja valmistella joulua yllätyksenä meikäläiselle...oli hieman häpeän punaa kasvoilleni hetkisen

Tämä oli kyllä paha! Eri tavalla paha kuin moni muu kertomus, jotka ovat täynnä hätää. Tässä on aikuinen yrittänyt kerrankin järjestää itselleen mieleisen joulun, ja toiset tulevat vetämään maton alta. Tarinan opetus lienee, että että ei pitäisi keksiä valkoisia valheita vaan sanoa suoraan, että haluaa olla yksin tämän joulun. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty, koska monessa perheessä/suvussa tuollaisesta ilmoituksesta seuraa paljon draamaa ja syyllistämistä. Kannattaakin kertoa jo pari kk ennen joulua viettävänsä joulun yksinään, niin pahin pöly on toivottavasti ehtinyt laskeutua jo ennen joulukuun puolta väliä.

Ensimmäinen virhe oli antaa sukulaisille avaimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!

En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.

Yleinen harhaluulo, että yksinäisen joulu on kärsimystä.

Lähinnä ärsyttää nää perhejoulufanaatikot jotka huomaa yksinäisen ja sitten kerääntyy ympärille voivottelemaan miten kurjaa sillä täytyy olla kun ei ole isoa sukua joulutouhuissa. 

Eivätkä pyydä sitä yksinäistä mukaan joulun viettoon. Mitä yksi lisää siellä katraassa tekisi. Veitsen vääntämistä haavassa eikä mitään muuta. Itsekkyyttä.

Ei se yksinäinen välttämättä halua lähteä tuntemattoman perheen keskelle joulua viettämään, kun ei edes omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta on jos muut intoilee ja hyppii suurin piirtein pitkin seiniä koska joulu, joululaulut,koristeet,lahjat yms joka paikassa hössötetään tätä nykyajan kulutusjuhlaa ja sit jos ei itse innostu,ahdistaa tms niin vastapuoli/puolet suuttuu ja tiuskii että on ilonpilaaja. Moni ei edes halua ajatella asiat siltä kannalta että joillakin voi olla lapsuuden traumat jouluista eikä siksi vietä joulua. Kun monet suomalaiset on sellaisia että kun itsellään kaikki hyvin ja hyvä ja iloinen lapsuus niin ei haluta nähdä oman Kuplan ulkopuolelle, toinen paha juttu mikä on että nää samat ihmiset just rupee leikkii psykologia kuinka pitää antaa anteeksi ja kuinka nyt hei,sä oot aikuinen ja elämä jatkuu,,ihan kuin ne traumoista kärsivät ei sitä itse älyä.

Onhan se tietysti näinkin.

Mutta tuntuu silti vähän avuttomalta , jos ei vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluessa osaa luoda itselleen ja mahdolliselle perheelleen omia mukavia ja rentoja joulutapoja vaan on edelleen noiden entisten aikojen vanki.

Silloin niitä ahdistuksia jatkaa herkästi eteenpäin.

Et voi ymmärtää, koska sinulla ei taida olla kokemuksia siitä, kuinka traumaattista on elää alkoholistiperheessä, esim. Ei niitä traumoja unohda, avutonta tai ei.

Ei unohda, mutta pakkoko sitä on omia joulujaan paskoa sitten aikuisena sen takia? Luulisi että sitä suuremmalla innolla nauttii sitten kun saa tehdä itselleen hyvän joulun.

-eri

Ei se noin helppoa ole. Tuo on neuvona vähän sama kun sanoa masentuneelle että ryhdistäytyy siitä nyt vaan. 

Kerran olin itse niin kännissä, että kaadoin joulukuusen. Anoppi vähän tsiigaili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalinta on jos muut intoilee ja hyppii suurin piirtein pitkin seiniä koska joulu, joululaulut,koristeet,lahjat yms joka paikassa hössötetään tätä nykyajan kulutusjuhlaa ja sit jos ei itse innostu,ahdistaa tms niin vastapuoli/puolet suuttuu ja tiuskii että on ilonpilaaja. Moni ei edes halua ajatella asiat siltä kannalta että joillakin voi olla lapsuuden traumat jouluista eikä siksi vietä joulua. Kun monet suomalaiset on sellaisia että kun itsellään kaikki hyvin ja hyvä ja iloinen lapsuus niin ei haluta nähdä oman Kuplan ulkopuolelle, toinen paha juttu mikä on että nää samat ihmiset just rupee leikkii psykologia kuinka pitää antaa anteeksi ja kuinka nyt hei,sä oot aikuinen ja elämä jatkuu,,ihan kuin ne traumoista kärsivät ei sitä itse älyä.

Onhan se tietysti näinkin.

Mutta tuntuu silti vähän avuttomalta , jos ei vuosien tai jopa vuosikymmenten kuluessa osaa luoda itselleen ja mahdolliselle perheelleen omia mukavia ja rentoja joulutapoja vaan on edelleen noiden entisten aikojen vanki.

Silloin niitä ahdistuksia jatkaa herkästi eteenpäin.

Et voi ymmärtää, koska sinulla ei taida olla kokemuksia siitä, kuinka traumaattista on elää alkoholistiperheessä, esim. Ei niitä traumoja unohda, avutonta tai ei.

Ei unohda, mutta pakkoko sitä on omia joulujaan paskoa sitten aikuisena sen takia? Luulisi että sitä suuremmalla innolla nauttii sitten kun saa tehdä itselleen hyvän joulun.

-eri

Juuri näin. Minä olen se jonka ymmärrystä epäiltiin ja totta on että alkoholiongelma ei näytellyt meidän perheessä pääosaa

Äiti vaan oli persoonallisuushäiriöinen ja vietti paljon aikaa mielisairaalassa eli kyllä sitä meilläkin riitti arvaamatonta ja impulsiivista menoa jouluksi ja ympäri vuoden.

Huutoa, raivoa ja itsemurhayritystä.

Ambulanssin tilaamista liiallisen lääkkeiden ja alkoholin käytön vuoksi jne.

Olen silti nauttinut jouluista omillani, ehkä pahimmat tapaukset ja ajat eivät sitten osuneet juuri jouluihin.

Äiti on jo kuollut eikä ole ikävä, sen se kyllä teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi oli vaimon mielestä niin ruma, ettei vieraita voinut päästää sisälle. On siitä lähtien saanut hakea itse kuusen, joten joulukuusta ei ole sen koommin meidän talossa näkynyt ja sekin on aiheuttanut tiuskimista. Onneksi olen tottunut, enkä ota noita purkauksia vakavasti.

Kovin vakavasti otit kuusen arvostelun. Vai oliko se kenties tekosyy välttää vaivalloinen homma?

En minä kuusen arvostelua ottanut valavasti, vaan sen Joulun pilaamiseen kuusen vuoksi. Jos se olisi pieni vaiva, kai rouva sen kuusen hakisi itse, vai mitä mieltä olet? Yleensäkkin kyvyttömyys olla tyytyväinen siihen mitä on ottaa päähän. On typerää pilata koko Joulu vain muutaman oksan takia, siis minun mielestäni.

Ja vastineeksi pilasit kaikki joulut sen jälkeen?

Millä perusteella minä olen pilannut joulun? Ai siksi kun en ole hakenut kuusta? Salli mun nauraa, sen kuusen voi hakea sellainen ihminen, jonka joulu menee pilalle vääränlaisesta kuusesta. Minä koitan nimenomaan olla pilaamatta sitä joulua, mutta ilmeisesti pilaan sen vain sillä, että olen olemassa. Tosiasiassa sinä koitat vain mollata minua sukupuoleni perusteella ja se kertoo enemmän sinusta kuin minusta tai meidän joulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan aikuinen ei huolehtinut meistä lapsista tai ottanut yhteyttä lastensuojeluun.

Tää oli kyllä 80-luvulla ja vielä 90-luvulla iso ongelma. Naaprit näki ja tiesi mitä se meno jouluna oli (ja myös joulun ulkopuolella) mutta lastensuojeluun ei kukaan ottanut yhteyttä. Ja me asuttiin työläisten asuttamalla kerrostaloalueella, joten tosi moni tiesi. Jos joku joskus soittikin poliisit metelin takia niin poliisit vaan rauhoitti tilanteen eikä niitäkään kiinnostanut että lapset olivat siinä h*lvetissä.

Ei poliisit siinä lapsien osalta oikein mitään voi tehdä, nykyään ainakin kyllä ilmoittavat automaattisesti sossuun jos on aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!

En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.

Kyllähän yksin asuvat sivuutetaan usein jouluasioissa. Monessa paikassa odotetaan että sinkut ovat joulun töissä jotta perheelliset saavat viettää joulun lasten kanssa ja yksin asuvia surkutellaan.

No työpaikoilla voi kyllä olla tuollaista, se on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes  hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa  t-paidassa ja verkkareissa  kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73".  Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..

11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.

Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.

Tunnistan tämän tunnelman, vaikka eri ihminen olenkin ja elämäntilanteeni on siinäkin erilainen, että olen sinkku eikä ole lapsia. Mutta minullakin oli joulu, jonka vanhat eläkevanhempani olivat halunneet kaupunkikaksiossaan järjestää  väen vängällä. Sitä ennen olin monesti ollut aikuisiän joulut ulkomailla, vanhempani kaksin tai veljeni perheessä 300 km päässä. Asutaan vanhempien samassa kaupungissa, joten vanhempien huono kunto ja vanheneminen ei tullut minulle yllätyksenä mutta silti aika surullista oli huomata vanhempien ikääntymisen vaikutus juuri jouluaattona. Paketti kaupan valmiiksi viipaloitua kinkkua (vaikka tiesivät minun olevan kasvissyöjä), isän ostama kaupan valmisrosolli ja siitä äidin suuttuneena itse tekemä epämääräisen näköinen rosolli, josta tosin puuttui osa aineista eikä kastiketta ollut. Kaupan valmis porkkanalaatikko ja sinappisillipurkki suoraan purkista. Kotikaljaa olisivat halunneet ostaa mutta se oli unohtunut ja sitä voivottelivat. Kaupan paistopisteen torttuja jälkiruoaksi, tosin ne tortut oli ostettu jo pari päivää aiemmin ja olivat ihan kuivia korppuja. Ei muuta jouluruokaa, ei joulukoristeita, ei kuusta, ei jouluvaloja. Vanhempia samaan aikaan itketti, hävetti ja harmitti oman joulunsa ankeus kun ikäänkuin näkivät sen vieraan, eli minun silmin, samalla taas toivat esiin että joulu, mitä väliä, päivä muiden joukossa. Samalla päivittelivät, että miten pahoja on laatikot ja rosolli ja ikäänkuin syyllistivät, että lasten (eli minun=keski-ikäisen naisen) takia ne pitää olla kuitenkin, koska joulu.

Seuraavan jouluna (ja siitä eteenpäin) kutsuin vanhemmat joululounaalle minun luokse. Neljän ruokalajin moderni ja maukas illallinen, sisältäen alkoholittomat jouluiset moctailit alkuun, lasi laadukasta viiniä ruoan kanssa ja lopuksi hyvää kahvia ja käsintehtyjä konvehteja. Esim. viime jouluna menu oli muistaakseni punajuuri-päärynä-briejuustosalaattia ja rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää, kookos-tomaatti-linssikeittoa, vegaaninen pähkinäpatee, juurespatee, perunamuusi ruskistetun voin kera sekä kermakastiketta, jälkiruoaksi piparirahkaa, kahvi, ja laadukkaat konvehdit. Samaan aikaan vanhemmat oli ihan itku silmässä kun on niin hyvää ruokaa ja valmiina pöytään tuotuna. Mutta sitten toisaalta se narina, että kun ei ole laatikoita, ei kinkkua, ei rosollia, ei silliä. 

Tänä jouluna aion kärrätä  vanhempani yhteen tuttuun ja hyväksi havaittuun lounasravintolaan, joka ihan tavallisessa lounasbuffassa tarjoaa joulukuun tiettyinä päivinä perinteistä lounasruokaa. Syökööt siellä sitten kinkut, rosollit ja laatikot, mä tarjoan. Ja luokseni ovat tervetulleita syömään modernin vegejoulumenun. Mutta sitten kun pakkaan heidät  alkuillasta taksiin kohti kotia (ja annan taksirahat), huokaisen helpotuksesta, korkkaan alkoholipitoisen glögipullon ja käperryn sohvaan katsomaan Bridget Jonesia ja muita joululeffoja. 

Tää oli kyllä hauska tuon snobin ruokalistakuvauksen kera. Olihan tää siis parodiaa?

Olen eri, mutta mitä snobia tuossa on? :D Meilläkin on kyllä kinkkua ja porkkanalaatikkoa, mutta sitten myös tuon listan tapaisia ruokia. Ihan normi ruokia.

Jaahas, palstan keskustelunpilaajat on löytäneet ketjun. Johan se pysyikin suhteellisen asiallisena melkein 40 sivua.

Olin 11-vuotias. Äiti halvaantui ollessamme ostamassa mulle koulun joulujuhliin mekkoa. Jouluaattona lääkäri sanoi, että äiti ei tod.näköisesti elä enää joulupäivänä.

Koko aattoillan ja yön isä ja me lapset itkimme ja rukoilimme, että äiti ei kuolisi. Joku kuuli rukouksemme ja ihme tapahtui. Äiti rupesi toipumaan ja eli vielä 33v. Ei terveenä mutta elämäniloisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes  hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa  t-paidassa ja verkkareissa  kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73".  Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..

11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.

Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.

Tunnistan tämän tunnelman, vaikka eri ihminen olenkin ja elämäntilanteeni on siinäkin erilainen, että olen sinkku eikä ole lapsia. Mutta minullakin oli joulu, jonka vanhat eläkevanhempani olivat halunneet kaupunkikaksiossaan järjestää  väen vängällä. Sitä ennen olin monesti ollut aikuisiän joulut ulkomailla, vanhempani kaksin tai veljeni perheessä 300 km päässä. Asutaan vanhempien samassa kaupungissa, joten vanhempien huono kunto ja vanheneminen ei tullut minulle yllätyksenä mutta silti aika surullista oli huomata vanhempien ikääntymisen vaikutus juuri jouluaattona. Paketti kaupan valmiiksi viipaloitua kinkkua (vaikka tiesivät minun olevan kasvissyöjä), isän ostama kaupan valmisrosolli ja siitä äidin suuttuneena itse tekemä epämääräisen näköinen rosolli, josta tosin puuttui osa aineista eikä kastiketta ollut. Kaupan valmis porkkanalaatikko ja sinappisillipurkki suoraan purkista. Kotikaljaa olisivat halunneet ostaa mutta se oli unohtunut ja sitä voivottelivat. Kaupan paistopisteen torttuja jälkiruoaksi, tosin ne tortut oli ostettu jo pari päivää aiemmin ja olivat ihan kuivia korppuja. Ei muuta jouluruokaa, ei joulukoristeita, ei kuusta, ei jouluvaloja. Vanhempia samaan aikaan itketti, hävetti ja harmitti oman joulunsa ankeus kun ikäänkuin näkivät sen vieraan, eli minun silmin, samalla taas toivat esiin että joulu, mitä väliä, päivä muiden joukossa. Samalla päivittelivät, että miten pahoja on laatikot ja rosolli ja ikäänkuin syyllistivät, että lasten (eli minun=keski-ikäisen naisen) takia ne pitää olla kuitenkin, koska joulu.

Seuraavan jouluna (ja siitä eteenpäin) kutsuin vanhemmat joululounaalle minun luokse. Neljän ruokalajin moderni ja maukas illallinen, sisältäen alkoholittomat jouluiset moctailit alkuun, lasi laadukasta viiniä ruoan kanssa ja lopuksi hyvää kahvia ja käsintehtyjä konvehteja. Esim. viime jouluna menu oli muistaakseni punajuuri-päärynä-briejuustosalaattia ja rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää, kookos-tomaatti-linssikeittoa, vegaaninen pähkinäpatee, juurespatee, perunamuusi ruskistetun voin kera sekä kermakastiketta, jälkiruoaksi piparirahkaa, kahvi, ja laadukkaat konvehdit. Samaan aikaan vanhemmat oli ihan itku silmässä kun on niin hyvää ruokaa ja valmiina pöytään tuotuna. Mutta sitten toisaalta se narina, että kun ei ole laatikoita, ei kinkkua, ei rosollia, ei silliä. 

Tänä jouluna aion kärrätä  vanhempani yhteen tuttuun ja hyväksi havaittuun lounasravintolaan, joka ihan tavallisessa lounasbuffassa tarjoaa joulukuun tiettyinä päivinä perinteistä lounasruokaa. Syökööt siellä sitten kinkut, rosollit ja laatikot, mä tarjoan. Ja luokseni ovat tervetulleita syömään modernin vegejoulumenun. Mutta sitten kun pakkaan heidät  alkuillasta taksiin kohti kotia (ja annan taksirahat), huokaisen helpotuksesta, korkkaan alkoholipitoisen glögipullon ja käperryn sohvaan katsomaan Bridget Jonesia ja muita joululeffoja. 

Tää oli kyllä hauska tuon snobin ruokalistakuvauksen kera. Olihan tää siis parodiaa?

Olen eri, mutta mitä snobia tuossa on? :D Meilläkin on kyllä kinkkua ja porkkanalaatikkoa, mutta sitten myös tuon listan tapaisia ruokia. Ihan normi ruokia.

Joo ei nuo sanavalinnat ainakaan yhtään snobeja olleet: "moderni ja maukas illallinen",  "laadukasta viiniä",  "rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää", "perunamuusi ruskistetun voin kera"... Kirjoittajan omakehun määrä pisti kyllä naurattamaan muakin. Kuvaileeko joku oikeasti omia tarjoilujaan tuolla tavalla? :'D

Vierailija kirjoitti:

Mies söi kuusen, koira lähti.

No nyt purskahti omenasilppua näppäimistölle kun rupesin nauramaan ja söin omppua samalla.

Voi kuvitella tuon näyn sellaisena Fingerpori-tyylisenä sarjakuvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Miksi hän ei jerättänyt sinua yöllä?

Olisi ollut fiksua herättää, mutta hän oli lähtenyt ajamaan suoraan ensiapuun herättyään tukehtumisen tunteeseen. Puhuaan hän ei pystynyt. Lapset oli vielä niin pieniä, että heidät olisi pitänyt herättää ja ottaa mukaan, jos minä olisin lähtenyt viemään miestä. Mies on sitä ihmistyyppiä joka yrittää aina selvitä yksin ja muita vaivaamatta tilanteesta kuin tilanteesta.

Ambulanssin tulo tänne syrjäkulmalle kestää helposti 20 minuuttia.  Lähes samassa ajassa ajaa itse ensiapuun. Olen itsekin ajanut suoraan ensiapuun yhtenä kesänä, kun sain maa-ampiais/kimalaispesän kimppuuni. Ensiapu olisi toiminut fiksusti, jos olisi ilmoittanut minulle, että mies on siellä ja hänet viedään Tampereelle leikattavaksi. Toisaalta siellä ei voitu tietää, onko mies ennen kotoa lähtemistään kirjoittanut minulle viestin.

No loppu hyvin, kaikki hyvin. Joulupukki ei sinä vuonna tullut, vaan tonttu jätti lasten lahjat pihaan ja ripusti lyhdyn pihapuun oksaan merkiksi, missä lahjat on. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi oli vaimon mielestä niin ruma, ettei vieraita voinut päästää sisälle. On siitä lähtien saanut hakea itse kuusen, joten joulukuusta ei ole sen koommin meidän talossa näkynyt ja sekin on aiheuttanut tiuskimista. Onneksi olen tottunut, enkä ota noita purkauksia vakavasti.

Kovin vakavasti otit kuusen arvostelun. Vai oliko se kenties tekosyy välttää vaivalloinen homma?

En minä kuusen arvostelua ottanut valavasti, vaan sen Joulun pilaamiseen kuusen vuoksi. Jos se olisi pieni vaiva, kai rouva sen kuusen hakisi itse, vai mitä mieltä olet? Yleensäkkin kyvyttömyys olla tyytyväinen siihen mitä on ottaa päähän. On typerää pilata koko Joulu vain muutaman oksan takia, siis minun mielestäni.

Ja vastineeksi pilasit kaikki joulut sen jälkeen?

Millä perusteella minä olen pilannut joulun? Ai siksi kun en ole hakenut kuusta? Salli mun nauraa, sen kuusen voi hakea sellainen ihminen, jonka joulu menee pilalle vääränlaisesta kuusesta. Minä koitan nimenomaan olla pilaamatta sitä joulua, mutta ilmeisesti pilaan sen vain sillä, että olen olemassa. Tosiasiassa sinä koitat vain mollata minua sukupuoleni perusteella ja se kertoo enemmän sinusta kuin minusta tai meidän joulusta.

Aika lapsellinen olet. Yhdestä kuusesta jaksat kantaa kaunaa lopunelämääsi. Ihmiselle voi tapahtua pahempaakin, kuin se, että hakee metsästä ruman kuusen ja joku siitä sitten sanoo. Luulen, että monessakin perheessä käydään keskustelua rumasta kuusesta, mutta harvassa huushollissa on niin hienohipiäinen kuuseahakija, että siitä arvostelusta loppuelämäkseen loukkaantuu. En arvosta.

Tulee iham mieleen tuon toisen ketjun parjattu Miika. miika varmaan tekeisi juuri noin. Suuttuisi ja loukkaantuisia ja haukkuisi sen jälkeen lopun elämäänsä "rouvaansa" siitä, että tämä kehtasi moittia kuusta :D

Varmasti meidän kaikkien jotakin tekemistä joku moittii, mutta harva siitä niin suuttuu, ettei ikinä enää tee sitä asiaa. 

Kannattaako pilata omaa ja siinä sivussa muidenkin elämää olemalla noin pikkumainen? Hauskaa joulua vaan teille, ilman kuusta. Varmaan kaikki aina muistaa, miksi teillä sitä kuusta ei ole ja joulutunnelma on taattu!

Pahoin pelkään että hirvein joulu on nyt viikon päästä :( molemmat vanhempani ovat katkaisseet välit minuun ja kumppaniini seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi. Puhuttu ei olla 8kk:een ja ainoa yhteydenotto mitä sain, oli heidän vaatimus että luovun tulevasta perinnöstä.

Toisaalta olen helpottunut että näin 28-vuotiaana olen viimein sinut itseni kanssa, mutta välirikko ennen niin läheisiin vanhempiin painaa.