Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa t-paidassa ja verkkareissa kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73". Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..
11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.
Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.
Tunnistan tämän tunnelman, vaikka eri ihminen olenkin ja elämäntilanteeni on siinäkin erilainen, että olen sinkku eikä ole lapsia. Mutta minullakin oli joulu, jonka vanhat eläkevanhempani olivat halunneet kaupunkikaksiossaan järjestää väen vängällä. Sitä ennen olin monesti ollut aikuisiän joulut ulkomailla, vanhempani kaksin tai veljeni perheessä 300 km päässä. Asutaan vanhempien samassa kaupungissa, joten vanhempien huono kunto ja vanheneminen ei tullut minulle yllätyksenä mutta silti aika surullista oli huomata vanhempien ikääntymisen vaikutus juuri jouluaattona. Paketti kaupan valmiiksi viipaloitua kinkkua (vaikka tiesivät minun olevan kasvissyöjä), isän ostama kaupan valmisrosolli ja siitä äidin suuttuneena itse tekemä epämääräisen näköinen rosolli, josta tosin puuttui osa aineista eikä kastiketta ollut. Kaupan valmis porkkanalaatikko ja sinappisillipurkki suoraan purkista. Kotikaljaa olisivat halunneet ostaa mutta se oli unohtunut ja sitä voivottelivat. Kaupan paistopisteen torttuja jälkiruoaksi, tosin ne tortut oli ostettu jo pari päivää aiemmin ja olivat ihan kuivia korppuja. Ei muuta jouluruokaa, ei joulukoristeita, ei kuusta, ei jouluvaloja. Vanhempia samaan aikaan itketti, hävetti ja harmitti oman joulunsa ankeus kun ikäänkuin näkivät sen vieraan, eli minun silmin, samalla taas toivat esiin että joulu, mitä väliä, päivä muiden joukossa. Samalla päivittelivät, että miten pahoja on laatikot ja rosolli ja ikäänkuin syyllistivät, että lasten (eli minun=keski-ikäisen naisen) takia ne pitää olla kuitenkin, koska joulu.
Seuraavan jouluna (ja siitä eteenpäin) kutsuin vanhemmat joululounaalle minun luokse. Neljän ruokalajin moderni ja maukas illallinen, sisältäen alkoholittomat jouluiset moctailit alkuun, lasi laadukasta viiniä ruoan kanssa ja lopuksi hyvää kahvia ja käsintehtyjä konvehteja. Esim. viime jouluna menu oli muistaakseni punajuuri-päärynä-briejuustosalaattia ja rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää, kookos-tomaatti-linssikeittoa, vegaaninen pähkinäpatee, juurespatee, perunamuusi ruskistetun voin kera sekä kermakastiketta, jälkiruoaksi piparirahkaa, kahvi, ja laadukkaat konvehdit. Samaan aikaan vanhemmat oli ihan itku silmässä kun on niin hyvää ruokaa ja valmiina pöytään tuotuna. Mutta sitten toisaalta se narina, että kun ei ole laatikoita, ei kinkkua, ei rosollia, ei silliä.
Tänä jouluna aion kärrätä vanhempani yhteen tuttuun ja hyväksi havaittuun lounasravintolaan, joka ihan tavallisessa lounasbuffassa tarjoaa joulukuun tiettyinä päivinä perinteistä lounasruokaa. Syökööt siellä sitten kinkut, rosollit ja laatikot, mä tarjoan. Ja luokseni ovat tervetulleita syömään modernin vegejoulumenun. Mutta sitten kun pakkaan heidät alkuillasta taksiin kohti kotia (ja annan taksirahat), huokaisen helpotuksesta, korkkaan alkoholipitoisen glögipullon ja käperryn sohvaan katsomaan Bridget Jonesia ja muita joululeffoja.
Kiittämätön juppi.
Täähän oli ihana juttu! Kaikki perheenjäsenet huomioidaan jouluna ja jokainen saa sellaisen joulun minkä haluaa. Mä olen tosi iloinen kirjoittajan puolesta, ei ole ihan helppoa yksinelävänä naisena luoda jouluperinteitä uusiksi niin, että edellisellekin sukupolvelle kelpaa. Mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin esikoiseni eräänä syksynä yllättäen. Sinä jouluna yritin itsemurhaa mutta soitin alkuvaiheessa apua. Päädyin sairaalan kautta Auroran päivystykseen, jossa lääkäri ei nähnyt syytä ottaa minua sisään osastolle: "et sä enää tänään itteäs kuitenkaan tapa". Kotona odotti mies ja kuopus, silloin vasta vauva (olivat poissa itsariyrityksen hetkellä). Ilmeisesti kun olet äiti, sinulla ei ole lupaa väsyä enää koskaan?
Taksi vei minut päivystyksestä takaisin kotiin, keskellä yötä. Lääkärin sanat ovat jääneet elävästi mieleen.
avopuolison ja hänen isoveljen kanssa perntesten joulumenojen jälkeen juopoteltiin ja isoveli tarjosi jotain pillereitä mitkä vetelin ääntä kohti hyvillä mielin. Seuraava muistikuva onkin tapaninpäivänä töistä. Hyvä joulu 2006 kuusi oli varmaankin
Vierailija kirjoitti:
Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(
Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.
T: ex syömishäiriöinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(
Joulut olivat kyllä vaikeita itsellekin aikoinaan… Kyllä söin jouluruokia mutta pikkuruisia annoksia ja laskin hysteerisesti ainakin kuinka monta konvehtia olin syönyt.
T: ex syömishäiriöinen
Lisään vielä edelliseen, että pahimmat vaiheet osuivat itselläni aina joulun jölkeiseen aikaan jolloin ei kyllä puhettakaan että olisin jouluruokia tai herkkuja syönyt. Sinänsä onni onnettomuudessa että joulut ei täysin menneet pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huraa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Insinööri pelasti maailman! Tai ainakin joulun.
Esikoinen oli aina paras koulussa. Kun veli pääsi yliopistoon, siitä kerrottiin kaikille.
Jälkikäteen ihmeteltiin miksi kukaan muu ei listaa keksinyt tehdä.
Sama lista on edelleen ja siihen on kirjoitettu milloin viimeistään on haettu kaupasta porkkanat jne, tarkastettu astiat, mihin laatikot tehköön.
Tarkat ohjeet porkkanalaatikosta, tekovaiheineen, lämpötiloineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!
En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.
Yleinen harhaluulo, että yksinäisen joulu on kärsimystä.
Lähinnä ärsyttää nää perhejoulufanaatikot jotka huomaa yksinäisen ja sitten kerääntyy ympärille voivottelemaan miten kurjaa sillä täytyy olla kun ei ole isoa sukua joulutouhuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin esikoiseni eräänä syksynä yllättäen. Sinä jouluna yritin itsemurhaa mutta soitin alkuvaiheessa apua. Päädyin sairaalan kautta Auroran päivystykseen, jossa lääkäri ei nähnyt syytä ottaa minua sisään osastolle: "et sä enää tänään itteäs kuitenkaan tapa". Kotona odotti mies ja kuopus, silloin vasta vauva (olivat poissa itsariyrityksen hetkellä). Ilmeisesti kun olet äiti, sinulla ei ole lupaa väsyä enää koskaan?
Taksi vei minut päivystyksestä takaisin kotiin, keskellä yötä. Lääkärin sanat ovat jääneet elävästi mieleen.
Ehkäpä jossain vaiheessa nyt jälkeenpäin saatat ymmärtää senkin että lääkärit on ihmisiä ja tuossakin hommassa tulee nähtyä ja koettua niin paljon ja kaikenlaista että siinä alkaa iskeä tunteiden osalta turtumus. Lääkäri ja hoitaja joka tuntee jokaista potikasta kohtaan samanlaista empatiaa kuin joku tavis tuskin on kauaa alalla.
Lääkäri ei siis ottanut kantaa pidempiaikaiseen jaksamiseesi vaan siihen akuuttiin tilanteeseen jota oli hoitamassa päivystäjänä.
Enkä siis väitä että tuo oli paras mahdollinen reaktio mutta ei se yksittäinen lääkäri ihmeisiin pysty jos systeemi ei muuta mahdollista kuin arvion siitä tarvitseeko potilas hoitoa just nyt vai ei.
Nainen halusi koko kodin jouluiseksi ja kiukutteli koko joulun kun siinä oli niin paljon hommaa. Sai lähteä etsimään uutta pukkia Tapaninpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulua edeltävänä viikonloppuna olimme saattaneet lähiomaisen hautaan, olimme poikkeuksellisesti kokoontuneena kyseisellä paikkanunnalla nimenomaan hautajaisten takia ja joulupöydässä istui vakavaa väkeä, kuolema oikein leijui huoneessa, pöydän ääressä istui myös toinen kuolemansairas lähiomainen, jonka osalta tämä jo muutoinkin surkea joulu näytti jäävän viimeiseksi.
Oli kyllä ankea tunnelma, eikä siinä oikein muuta tehty kuin nieleskeltiin itkua ja yritettiin lasten takia sinnitellä rutiinit läpi.
Noin 30v sitten tuli Kytät ja pidättivät aika rajusti aatto meni putkassa,kaiken huippu et en tienny asiasta mitään mikä mun olisi pitänyt tunnustaa, ikinä en ollut tehnyt mitään rikollista. Apulaisnimismies päästi sitten pois ja pahoitteli tapausta.Tuon jälkeen ei poliisit ole saaneet minulta sympatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi oli vaimon mielestä niin ruma, ettei vieraita voinut päästää sisälle. On siitä lähtien saanut hakea itse kuusen, joten joulukuusta ei ole sen koommin meidän talossa näkynyt ja sekin on aiheuttanut tiuskimista. Onneksi olen tottunut, enkä ota noita purkauksia vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Huraa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Insinööri pelasti maailman! Tai ainakin joulun.
Esikoinen oli aina paras koulussa. Kun veli pääsi yliopistoon, siitä kerrottiin kaikille.
Jälkikäteen ihmeteltiin miksi kukaan muu ei listaa keksinyt tehdä.
Sama lista on edelleen ja siihen on kirjoitettu milloin viimeistään on haettu kaupasta porkkanat jne, tarkastettu astiat, mihin laatikot tehköön.Tarkat ohjeet porkkanalaatikosta, tekovaiheineen, lämpötiloineen.
Projektiaikataulu, ihan normaalia insinöörien hommissa. Hassua on se, että ihmiset eivät laita töitä järjestykseen. Jos ei ole aikataulua ja työlistaa, niin tulee kauhea sotku ja kiire. Kulutetaan aikaa perunakellarin siivoamiseen, vaikka kinkku on hankkimatta.
Eihän se aikatauluttaminen tarvitse kuin kynän ja ruutupaperia.
t. insinöörin paperit -90
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kivaa kirjoitti:
Noin 30v sitten tuli Kytät ja pidättivät aika rajusti aatto meni putkassa,kaiken huippu et en tienny asiasta mitään mikä mun olisi pitänyt tunnustaa, ikinä en ollut tehnyt mitään rikollista. Apulaisnimismies päästi sitten pois ja pahoitteli tapausta.Tuon jälkeen ei poliisit ole saaneet minulta sympatiaa.
Kumma juttu. Ihan sitten yllättäen ryntäsivät kotiisi? Enpä tunne ketään, jolle olisi näin käynyt. Sinulla täytyy olla aivan mahdottoman huono tuuri....
poliisin vanha tuttu? kirjoitti:
ei kivaa kirjoitti:
Noin 30v sitten tuli Kytät ja pidättivät aika rajusti aatto meni putkassa,kaiken huippu et en tienny asiasta mitään mikä mun olisi pitänyt tunnustaa, ikinä en ollut tehnyt mitään rikollista. Apulaisnimismies päästi sitten pois ja pahoitteli tapausta.Tuon jälkeen ei poliisit ole saaneet minulta sympatiaa.
Kumma juttu. Ihan sitten yllättäen ryntäsivät kotiisi? Enpä tunne ketään, jolle olisi näin käynyt. Sinulla täytyy olla aivan mahdottoman huono tuuri....
Niin kotiin eivät tulleet,työpaikalta hakivat ja asiakkaiden nähden piti lähteä heti.
Mies oli lomautettu vähän ennen joulu ja joi ketutukseen liikaa. Minä menin sytyttämään lyhtyä, liukastuin ja iskin pään rappuralliin. Mies soitti apua ja ilmeisesti miehen kovan humalatilan takia poliisit olettivat jonkinlaista perheväkivaltaa sillä mies vietiin putkaan! Minä olin yön sairaalassa.
Tuosta joulusta on nyt melkein 20 vuotta mutta unohtamaan ei pysty. Järkyttää yhä että mieheni, maailman lempein olento pidätettiin muka väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!
En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.
Yleinen harhaluulo, että yksinäisen joulu on kärsimystä.
Lähinnä ärsyttää nää perhejoulufanaatikot jotka huomaa yksinäisen ja sitten kerääntyy ympärille voivottelemaan miten kurjaa sillä täytyy olla kun ei ole isoa sukua joulutouhuissa.
Eivätkä pyydä sitä yksinäistä mukaan joulun viettoon. Mitä yksi lisää siellä katraassa tekisi. Veitsen vääntämistä haavassa eikä mitään muuta. Itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi oli vaimon mielestä niin ruma, ettei vieraita voinut päästää sisälle. On siitä lähtien saanut hakea itse kuusen, joten joulukuusta ei ole sen koommin meidän talossa näkynyt ja sekin on aiheuttanut tiuskimista. Onneksi olen tottunut, enkä ota noita purkauksia vakavasti.
Kovin vakavasti otit kuusen arvostelun. Vai oliko se kenties tekosyy välttää vaivalloinen homma?
En minä kuusen arvostelua ottanut valavasti, vaan sen Joulun pilaamiseen kuusen vuoksi. Jos se olisi pieni vaiva, kai rouva sen kuusen hakisi itse, vai mitä mieltä olet? Yleensäkkin kyvyttömyys olla tyytyväinen siihen mitä on ottaa päähän. On typerää pilata koko Joulu vain muutaman oksan takia, siis minun mielestäni.
Alue: Aihe vapaa
Koira jätti ja mies söi kuusen.