Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Äiti käski minun ottaa 1990-luvun suosikkilääkkeen Disofrolin aattoaamuna, kun kuulostin vähän käheältä. Olin vähän alle parikymppinen tuolloin.
Flunssaoireita hälvenivätkin nopeasti, ja ajelimme naapuriin tädin perheen luokse aaton viettoon. Join tarjotut pari viinilasillista, ja lahjojen jaon aikaan minut valtasi sumea surkeus. Hipsin vierashuoneen sängyn päälle itkemään.
Tätini minut sieltä löysi vollottamasta, kuinka kukaan ei rakasta minua ja olen niin pahoillani kaikesta. Äitikin ehti ovensuuhun ja tajusi, että oli syöttänyt minulle kolmiolääkkeen, ja todistimme sen ja alkoholin yhteisvaikutusta.
Onneksi minuakin alkoi vähän naurattaa, kun tajusin, että oli kemiallinen tila kyseessä. Sain muistaakseni kupin teetä ja viltin ja palasin hetkeksi ihmisten ilmoille ennen kotiinlähtöä. Mitään kamalampaa ei onneksi tapahtunut, enkä muista kärsineeni krapulastakaan seuraavana aamuna. Tämä on jäänyt ainoaksi kokemuksekseni sekakäytöstä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja äiti kännissä kun käki. Hirveä riita ja tappelu joka johti siihen että äiti löi isää tyhjällä Sorbus pullolla päähän. Kauhea määrä verta joka paikassa. Ambulanssi ja poliisi joka vei isän putkaan paikkaamisen jälkeen. Lattiat täynnä kuivunutta viiniä, verta ja jouluruoka jäi tekemättä. Oli nälkä ja ei mitään turvaa missään kun äitikin sammui lattialle josta oksentamisen jälkeen siirtyi sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Luulen että tämä toimi nimenomaan koska se oli se VELI joka puuttui asiaan ja palautti äidin ruotuun. Miehen sanomana menee tuollainen perille. Mutta auta armias jos se olisi ollut tytär joka kehtaa alkaa listata ja aikatauluttaa äitinsä jouluaskareita tai jopa olla niin hävytön että vaatii jättämään kellarin siivouksen ensi kesään.... voi kuvitella että äidin raivo ja huuto ja haukkuminen olisi noussut potenssiin sata. Ja kaikki olisi ollut pakko tehdä juuri niinkuin ennenkin, kaikkein vaikeimman kautta. Joko teet tai sitten itket ja teet.
Nimim. kokemusta on, ei toiminut kun ei ollut miespuolista sanansaattajaa mukana
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti kännissä kun käki. Hirveä riita ja tappelu joka johti siihen että äiti löi isää tyhjällä Sorbus pullolla päähän. Kauhea määrä verta joka paikassa. Ambulanssi ja poliisi joka vei isän putkaan paikkaamisen jälkeen. Lattiat täynnä kuivunutta viiniä, verta ja jouluruoka jäi tekemättä. Oli nälkä ja ei mitään turvaa missään kun äitikin sammui lattialle josta oksentamisen jälkeen siirtyi sohvalle.
Ilmeisesti tapahtui vanhaan hyvään aikaan kun kukaan ei huolehtinut lapsista, ei lasua, ei sossuja paikalle eikä känninen äitikään joutunut edes putkaan.
80% päästä vedettyjä juttuja tai vähintään Lapin lisällä maustettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Hyvä juttu muuten, mutta vähän hymyilyttää, kun täytyy erikseen mainita, että veli on insinööri. Kukaaan muuhan ei tuollaista olisi voinut keksiä. Entä jos veljesi olisikin ollut putkiasentaja ja keksinyt tuon saman ajatuksen, olisitko silloinkin maininnut, että vanhin veljeni on putkiasentaja?
Joo ja aika pihalla on kyllä äitisi ollut, kun jouluksi pitää kellarikin siivota.
Kerron työkaverini joulusta muutaman vuoden takaa.
Hän availi kuudrn aikaan illalla joulupaketteja kahdestaan puolisonsa kanssa. Hän oli ostanut vaimolleen kannettavan tietokoneen (macbookin), kameran ja koruja. Kun avovaimo oli avannut lahjat, hän oli pakannut ne kassiiin ja ilmoittanut muuttavansa "Pekan" luokse ja haluavansa erota. Pekka oli avovaimon työkaveri. Pekka ja avovaimo tulivat Tapaninpäivänä hakemaan muita tavaroita ja huonekaluja.
Semmoset joulunpyhät.
Tarina kyllä myös jatkuu.
Meni pari kk ja avovaimo halusikin palata takaisin. Oli tehnyt elämänsä virheen. Halusi nyt lapsenkin miehen kanssa! Olivat yhdessä puolisen vuotta, mutta ei siitä enää mitään tullut kun luotto oli mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun karsea jouluaatto ei ole mitään verrattuna moniin täällä. Olin kipeänä, kova flunssa tai mikä lie. Aaton niiskutin ja köhin kuumeessa. Äidin ja isän kanssa vietin, jaksoin syödä minimaalisesti ja lahjat aukaistiin, tuossa vaiheessa lääkityksen avulla ihan kohtuullinen olo.
Pakettien avaamisen älkeen menin nukkumaan n. klo 21 ja heräsin joulupäivänä klo 16 kun äiti tuli herättämään huolestuneena pitkistä unista että oonko hengissä enää. Olin ja olo olikin jo ihan toisenlainen.
Meillä on miehen kanssa ollut ihan ok jouluja aiemmin, mutta nyt noin 8v ajan sillä alkaa jouluraivo. Nyt jo torstaina, kun kävi sanomaan että TÄNÄÄN joulukoristeet tai ei ollenkaan! Ekana adventtina olin jo sanonut. että täytyypä ruveta laittelemaan, niin silloin ei saanut. Ja nyt sitten kiireesti. Esikoinen perjantaina jo kilahti isälleen, että hermo menee tuohon räyhäämiseen, mutta sanoin siihen että toivottavasti enää jouluna ei raivota. Koska aika usein joulu on mennyt pilalle miehen vuoksi, kun se keksii jotain ihme vaatimuksia mitä MUN pitäisi tehdä (töissä 23.12. ja se kotona). Olenkin sanonut. että jos joku häiritsee, tekee ihan ite ja pitää mölyt mahassa. Mutta monena jouluna minä luen makkarissa ja mies murjottaa tv ääressä. Hiton kivaa. Nyt myös säkätti sitä, että mun äitille KORKEINTAAN 20e arvoinen kukka-asetelma jouluksi, vaikka mutsi on auttanut meitä autokriisissä yms tässä vuoden aikana. Olen olettanut että sillä itsellään on ollut suhteellisen ok joulut, toisaalta senKIN isä joi varmaan myös jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti kännissä kun käki. Hirveä riita ja tappelu joka johti siihen että äiti löi isää tyhjällä Sorbus pullolla päähän. Kauhea määrä verta joka paikassa. Ambulanssi ja poliisi joka vei isän putkaan paikkaamisen jälkeen. Lattiat täynnä kuivunutta viiniä, verta ja jouluruoka jäi tekemättä. Oli nälkä ja ei mitään turvaa missään kun äitikin sammui lattialle josta oksentamisen jälkeen siirtyi sohvalle.
Meillä äiti löi isää isolla g:llä päähän (iso gambina) muuten ihan sama kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt mitään ihmeellistä mutta juuri viime joulun alla koira sai syöpädiagnoosin ja vuoden elinaikaa. Kuoli kuukausi sitten. Huomenna vien vanhan koiran eläinlääkäriin epämääräisten oireiden takia, kai siltäkin jotain löytyy niin saadaan tääkin joulu pilalle.
Suru on rakkauden hinta
Minulla joulut ovat olleet hyvää aikaa eikä joulusiivoamisesta stressaamisen lisäksi ole ollut mitään sen pahempaa. Kuitenkin muistan sen joulun noin 14-vuotiaana kun olin vaikeasti syömishäiriöinen ja yhdessä perheeni kanssa olimme juuri alkamassa jouluruokia syömään kun osittain tahallani sain aikaan jonkin mitättömän riidan veljeni kanssa ja painuin huoneeseeni ettei niitä ruokia tarvitsisi syödä. Luulisin ettei kukaan muu sitä enää muista, mutta itselle jäänyt mieleen tuo :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkein jouluni tapahtui muutama vuosi sitten. Olimme sopineet mieheni kanssa eräästä asiasta, joka oli minulle tärkeää . No kesken jouluaaton vieton, sain tietää, että mieheni ei muistanut tai välittänyt sopimuksestamme sittenkään.
Sain sellaiset raivarit, etten ikinä ennen. Hyökkäsin jopa mieheni kimppuun nujakoimaan. Riehumisen jälkeen menin makuuhuoneeseen itkemään hysteerisesti. Minulla oli todella kamala, tyhjä, yksinäinen, hyljätty olo. Tunsin hirveää syyllisyyttä siitä, että olin pilannut koko perheemme joulun riehumisellani. Arvelin myöskin, ettei mieheni halua enää olla minun kanssani tuon jälkeen.
Saimme onneksi ennen nukkumaan menoa selvitettyä riitamme. Kerroin miehelleni kuinka hirveä olotila minulle tuli käytöksestäni. Silloin päätin, etten ikinä enää anna itseni suuttua noin paljon. Päätökseni on pitänyt tähän asti, mutta edelleen 'opiskelen' vihan hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!
En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.
Kyllähän yksin asuvat sivuutetaan usein jouluasioissa. Monessa paikassa odotetaan että sinkut ovat joulun töissä jotta perheelliset saavat viettää joulun lasten kanssa ja yksin asuvia surkutellaan.
Huraa! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Insinööri pelasti maailman! Tai ainakin joulun.
Inssin töissä on usein niin, että on pidettävä pää kylmänä ja asiat hoidetaan prioriteettijärjestyksessä.
t. inssi myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!
En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.
Yleinen harhaluulo, että yksinäisen joulu on kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa t-paidassa ja verkkareissa kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73". Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..
11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.
Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.
Tunnistan tämän tunnelman, vaikka eri ihminen olenkin ja elämäntilanteeni on siinäkin erilainen, että olen sinkku eikä ole lapsia. Mutta minullakin oli joulu, jonka vanhat eläkevanhempani olivat halunneet kaupunkikaksiossaan järjestää väen vängällä. Sitä ennen olin monesti ollut aikuisiän joulut ulkomailla, vanhempani kaksin tai veljeni perheessä 300 km päässä. Asutaan vanhempien samassa kaupungissa, joten vanhempien huono kunto ja vanheneminen ei tullut minulle yllätyksenä mutta silti aika surullista oli huomata vanhempien ikääntymisen vaikutus juuri jouluaattona. Paketti kaupan valmiiksi viipaloitua kinkkua (vaikka tiesivät minun olevan kasvissyöjä), isän ostama kaupan valmisrosolli ja siitä äidin suuttuneena itse tekemä epämääräisen näköinen rosolli, josta tosin puuttui osa aineista eikä kastiketta ollut. Kaupan valmis porkkanalaatikko ja sinappisillipurkki suoraan purkista. Kotikaljaa olisivat halunneet ostaa mutta se oli unohtunut ja sitä voivottelivat. Kaupan paistopisteen torttuja jälkiruoaksi, tosin ne tortut oli ostettu jo pari päivää aiemmin ja olivat ihan kuivia korppuja. Ei muuta jouluruokaa, ei joulukoristeita, ei kuusta, ei jouluvaloja. Vanhempia samaan aikaan itketti, hävetti ja harmitti oman joulunsa ankeus kun ikäänkuin näkivät sen vieraan, eli minun silmin, samalla taas toivat esiin että joulu, mitä väliä, päivä muiden joukossa. Samalla päivittelivät, että miten pahoja on laatikot ja rosolli ja ikäänkuin syyllistivät, että lasten (eli minun=keski-ikäisen naisen) takia ne pitää olla kuitenkin, koska joulu.
Seuraavan jouluna (ja siitä eteenpäin) kutsuin vanhemmat joululounaalle minun luokse. Neljän ruokalajin moderni ja maukas illallinen, sisältäen alkoholittomat jouluiset moctailit alkuun, lasi laadukasta viiniä ruoan kanssa ja lopuksi hyvää kahvia ja käsintehtyjä konvehteja. Esim. viime jouluna menu oli muistaakseni punajuuri-päärynä-briejuustosalaattia ja rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää, kookos-tomaatti-linssikeittoa, vegaaninen pähkinäpatee, juurespatee, perunamuusi ruskistetun voin kera sekä kermakastiketta, jälkiruoaksi piparirahkaa, kahvi, ja laadukkaat konvehdit. Samaan aikaan vanhemmat oli ihan itku silmässä kun on niin hyvää ruokaa ja valmiina pöytään tuotuna. Mutta sitten toisaalta se narina, että kun ei ole laatikoita, ei kinkkua, ei rosollia, ei silliä.
Tänä jouluna aion kärrätä vanhempani yhteen tuttuun ja hyväksi havaittuun lounasravintolaan, joka ihan tavallisessa lounasbuffassa tarjoaa joulukuun tiettyinä päivinä perinteistä lounasruokaa. Syökööt siellä sitten kinkut, rosollit ja laatikot, mä tarjoan. Ja luokseni ovat tervetulleita syömään modernin vegejoulumenun. Mutta sitten kun pakkaan heidät alkuillasta taksiin kohti kotia (ja annan taksirahat), huokaisen helpotuksesta, korkkaan alkoholipitoisen glögipullon ja käperryn sohvaan katsomaan Bridget Jonesia ja muita joululeffoja.
Kiittämätön juppi.
Lapsemme olivat pieniä, nuorin 3kk ja pahassa koliikissa. Lasten isä lähti lapsuusperheensä luo aattoaamuna.. Mikään muu ei auttanut nuorimmaista nukkumaan kuin vaunulenkki. Kävelin pitkin teitä ja tulin järven rantaan. Kuukausien pätkänukkumisten jälkeen (isä yksit. yrittäjä joka vaati saada nukkua) ym. jälkeen mietin miten helpottavaa jos menisin lapsen kanssa vapaana vellovaan järveen! Pitkään mietittyäni mieleeni tuli 8v isosisko enkä pystynyt aiettani toteuttamaan. Miehelle soittaessani hän oli ärtynyt koska piirakoiden paistaminen kesken eikä joulu heille tule ilman piirakoita. Että minä inhoan noita piirakoita!. Kotiutui n. klo 19 ns. valmiiseen pöytään koska olin paistanut ja valmistanut kaiken nuorimmaisen koliikista huolimatta vanhemman lapsen kanssa. Että voi ihminen olla idiootti lasten vuoksi. Nyt onneksi ex jo kauan.
Alue: Aihe vapaa
Insinööri pelasti maailman! Tai ainakin joulun.