Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

3 viime joulua ja tämä joulu,yksin,kaikki vouhkaa työpaikalla mitä pyysivät puolisoiltaan yms sukulaisiltaan joululahjaksi plus kaikki valmistelut,tekee pahaa kuunnella. En ole väleissä vanhempiin, sisarukset etäisiä jokainen heistä viettää oman kumppaninsa ja heidän lähipiirinsä kanssa joulua, viime jouluna mun piti olla vanhemman sisaruksen kanssa mutta se meni plörinäksi niin vietin joulun sit itsekseni.

Ei paljoa huvita kuunnella joululahjoja ja katsella markkinointikampanjaa ja krääsää ympäriinsä,tekisi mieli paeta mutta minne? Ja millä rahalla...

Ootko miettiny, miksi välit vanhempiin on poikki ja sisaruksiinkin etäiset?

Oon kyllä ollu montakymmentävuotta työelämässä, mutta ei kukaan ole missään voukannut  lahjoista, joita pyyttää puolisoltaa tai yleensä keltään. Ja vielä hullumpaa, että jo marraskuussa aikuiset ihmiset vouhkais lahjoista mitä haluaisivat.

Sen ymmärrän, että esim teinein lahjoista puhutaan ja niitä mietitään.

En tiedä  olenko sitten itse outo, mutta ei minua hattaa kuunnella toisten jouluvalmisteluista ym. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 8-vuotiaana joulun sairaalassa eivätkä vanhemmat käyneet lainkaan tapaamassa minua koko aikana, en saanut ollenkaan lahjoja ja jouduin olemaan yksin sairaalahuoneessa lähes koko ajan. Tuolta ajalta muistan ensimmäisen kerran varmuudella toivoneeni, että olisin kuollut.

Ai kamala. No jopas onkin tarina. Feikkitarina ! Ja muutenkin, taas on moderaattori kaivanut vanhan  jutun ja uudelleen lämmitetään. 

 

Pelkkää kuolemaa ja höpönhöppöä kaikki kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies vei viinapullon vaarille kukkapuketin muotoisena, hän oli yrmy kunnes avasi pakkauksen.

Aivan loistava 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Veljeni heitti äidin kutomat joululahja sukat roskiin,ei ollut varaa muuhun.se muisto ei häivy ikinä mielestä.

Kamala veli.

Tuossa ei taideta Suomea mainita, tai mitään muutakaan maata.

Kaikki joulut kun oli köyhässä perheessä. Lahjoina mummilta villasukat, äidiltä yöpaita ja isältä Verraton-suklaarasia. Ei koskaan leluja tai koruja yms. Kerran en saanut edes suklaata kun isäni päätti ostaa lahjaksi nojatuolin. Eikö vaatteet ja huonekalut pitäisi tulla "talon puolesta". Sen verta vitutti että kun muutin omilleni niin otin sen ruman tuolin mukaani vaikka isäni sanoi etten saisi sitä. Sanoin vaan että se oli mun joululahja.;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä oli kadonnut kotoa, kun heräilimme lasten kanssa jouluaattoaamuna. Ei mitään viestiä.

Puolenpäivän aikaan soitettiin sairaalasta, että hänet on nyt leikattu. Hänellä oli yöllä alkanut mennä kurkku tukkoon ja koska ei pystynyt edes soittamaan apua, oli ajanut itse Hämeenlinnaan sairaalan päivystykseen. Sieltä hänet oli kiidätetty Tampereelle keskussairaalaan leikattavaksi. Kurkkupaise oli ollut vaarallinen.

Ilmeisesti hän oli nukutuksesta herättyään kirjoittanut paperille, että jonkun pitäisi soittaa kotiin vaimolle ja lapsille.

Miksi hän ei jerättänyt sinua yöllä?

Ehkä oli paniikissa mutta ihmettelen miksi ihmeessä ei kirjoittanut lappua vai oliko niin paha tilanne että pelkäsi k uolevansa eikä ehtinyt eikä herättänyt kun arvioi että pääsee nopeammin sairaalaan kuin odottaa ambulanssia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut riisipuuro lounaaksi ja sit jouluruuat joskus illalla kuuden maissa. 

Niin meilläkin. Ensimmäinen joulu tulossa, ettei ole enää puuron keittäjää. Lähdemme lasten kanssa pois joulua pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin aatonaattona paikallislehdestä ensirakkauteni kuolinilmoituksen. Minä olin 25-vuotias, hän 23. Varsinainen suhteemme oli ohi jo aikaa sitten, mutta sydämessäni oli silti hänelle erityinen paikka ja toivoin aina, että hän selviäisi traumoistaan ja löytäisi vielä itselleen onnellisen elämän.

Lopun aatonaatosta ja jouluaatostakin kiertelin tuttuja yrittäen ottaa selville, miten hän kuoli. Sillä lailla meni joulu 1992. Katja-parka.

 

Olen yrittänyt pitää tämän asian poissa ajatuksistani, mutta nyt kun siitä tänne kirjoitin, niin jatkanpa....

On toisaalta aivan uskomatonta, miten vaikeaa on päästä adoptiovanhemmaksi. Ja sitten toisaalta on aivan yhtä uskomatonta, miten huonoja ihmisiä pääsee adoptiovanhemmiksi. Ihan kuin tarkka kontrolli ei ihan oikeasti toimisi.

Katja oli otettu adoptioon 4-vuotiaana. Sen aikaa mitä minä hänen kans

Liikuttava tarina. Nyt oman vaimoni menettäneenä en jaksa kertoa hieman vastaavaa nuoruuden tapausta.

Ei varsinaisesti karmea mutta surkuhupaisa muisto. 

Olin opiskelija. Silloinen avopuolisoni tarvitsi uuden judopuvun ja itse ehdotti että jos ostan tämän puvun hänelle, se olisi etukäteen joululahja. Ostin hänelle sen pitkästi yli satasen puvun marraskuussa ja ajattelin että joululahja tosiaan oli nyt siinä kuten oli sovittu. 

Ostin meille jouluruuat ja leivoin piparit itse tehdystä taikinasta. 

Aattona mies antoi minulle lahjan, oli ostanut mulle nuottitelineen. Kyseli sitten että missäs hänen lahja on? Olin ihmeissäni että sinähän sait sen judopuvun viime kuussa. Mies nosti metelin että enkö tosiaan ole ostanut hänelle mitään? Loppujoulun kiitteli kun pilasin hänen joulunsa.

Tekemäni ruuat kyllä kelpasi. 

Ei ole sen karmeamapaa jouluaattoa ollut kuin, että joskus on kyllästyttänyt koko joulutouhu tai ollut vähän yksinäistä, jos on ollut yksin aaton. Myös, jos on ollut töissä jouluna, on pänninyt.

Joku kirjoitti, että läheinen on ollut jouluaattoillan töissä, ensi jouluna saa luvan ottaa aamuvuoron aattona. Ei se noin mene. Olen hoitoalalla ja tiedän, että aina et saa jouluaattoiltaa vapaaksi kun kaikki muutkin haluaa sen vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 8-vuotiaana joulun sairaalassa eivätkä vanhemmat käyneet lainkaan tapaamassa minua koko aikana, en saanut ollenkaan lahjoja ja jouduin olemaan yksin sairaalahuoneessa lähes koko ajan. Tuolta ajalta muistan ensimmäisen kerran varmuudella toivoneeni, että olisin kuollut.

Ai kamala. No jopas onkin tarina. Feikkitarina ! Ja muutenkin, taas on moderaattori kaivanut vanhan  jutun ja uudelleen lämmitetään. 

 

Pelkkää kuolemaa ja höpönhöppöä kaikki kommentit.

Tämä ketjuhan käsittelee kamalimpia jouluja ja jutut sen mukaisia. Ei tähän ketjuun laiteta ihanimpia jouluja.

Olen kyllä miettinyt, että tämän ketjun vastapainoksi voisi aloittaa ketjun ihanista joulumuistoista. Se ei vain ehkä pysyisi pinnalla, koska ei ihmiset halua lukea mukavista asioista, vaan draama puree paremmin :D

Koko perhe sairaana, ei maistunut ruoka, jouluruuat meni kaikki roskiin joulun jälkeen. Lasten puolesta harmitti tosi kovasti. 

Onhan noita. Yksi jouluaaton ilta (olin n. 15v) oltiin koiran kanssa päivystävällä eläinlääkärillä, lääkäri parkakin joutui meidän takia tulemaan kesken joulunvieton jostain kymmenien kilometrien päästä.

Yhtenä jouluaattona isä sai sydäninfarktin. Tästä on yli 20 vuotta, paappa vielä hengissä.

Lapsena joulut oli ihania, mutta mitä vanhemmaksi me lapset tultiin ja aikuisiksi, sitä enemmän äiti stressasi ja joulut meni siihen että kuunneltiin äidin itkemistä vaikka parhaamme yritimme auttaa ja rauhoitella että ei ole hätää. Viime joulu olikin sitten ensimmäinen kun olin yksin kotona ja oli paras joulu pitkästä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mies vei viinapullon vaarille kukkapuketin muotoisena, hän oli yrmy kunnes avasi pakkauksen.

Aivan loistava 😂😂😂

Alkoholistiperheessä aivan kamalaa. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Isosisko kirjoitti:

Pari vuotta sitten olin äidin ja isäpuolen luona jouluna, myös pikkuveljeni tuli paikalle. Ollaan molemmat jo aikuisia. Äitini oli ottanut iltavuoron jouluaatolle, eli ei ollut kotona n. 12-22 (pitkä työmatka). Koko päivän veli ja isäpuoli hengasi keskenään, ja kun tuli aika syömiselle, jouduin yksin kattamaan pöydän ja laittamaan esille kaikki syömiset, jotka olin äitini kanssa edellisinä päivinä valmistanut. Isäpuoli savusti kalan, veli ei tehnyt mitään. Sama juttu sitten ruuan jälkeen, miehet lähtivät olkkarin puolelle alkoholijuomineen ja jättivät keittiön raivaamisen kokonaan minulle.

Kun äitini tuli kotiin, sanoin että oli muuten viimeinen kerta kun olen yksin palvelemassa miehiä koko päivän, jos äiti haluaa töihin, saa ottaa aamuvuoron.

Siis veljesi ja isäpuolesi käyttäytyvät tökerösti, ja sinun ratkaisusi on valittaa äidillesi siitä kun ei

Äiti ojentakoon miestään. Tytärpuoli ei ole häntä valinnut.

Ei se ole mitään "ojentamista" jos komentaa veljensä ja isäpuolensa tekemään osuutensa. 

Ylipäätänsä se on hullua, että aina jonkun naisen pitää olla ukkoja "ojentamssa" että ymmärtävät tehdä osuutensa yhteisissä hommissä.

Mutta kyllä tässä keississä, tyttären olisi pitänyt komenttaa ukot hommiin, eikä valittaa äidilleen, kun tämä tulee töistä.

Mies murjotti. Siinä oli koko aatto pilalla, kun mikään ei sopinut. Ruoka oli sontaa, jota hän ei syönyt. Sitten kun ei syö, on pahalla tuulella. Kenellekään ei puhunut mitään. Olin ostanut hänellekin lahjan, jonka hän vei roskikseen.

Hänellä tulee noita synkkyyskohtauksia ja sitten jos sattuu juhlapäivälle, kaikkien juhlamieli on mennyttä.

Olin raittiista kodista ja minulla meni hetki ymmärtää, mitä seuraa, kun seurustelee viinaan menevän miehen kanssa. 

Ensimmäinen yhteinen joulu oli kyllä niin surullinen, kuin olla ja voi. Minä onneton puunasin huushollin ja paistelin laatikot ja kinkut ym ja valmistauduin tunnelmalliseen jouluun, mutta mitä teki mies? En nyt muista lähtikö jo aatonaattoiltana omille teilleen ja tuli kotiin aattoiltana ympärikännissä. Kehtasi vielä ihmetellä, että eikö minulle ruoka maistu , kun mätti minun tekemiä ruokia pöytään. 

En kyllä suosittele kenellekään alkoholin kanssa naimisissa olevaa kumappania.  Kaikki juhlat hän ainakin osaa pitata.

Oppia ikä kaikki.