Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija wrote:

Olin tekemässä eroa hieman epävakaasta naisystävästäni, tai ollut oikeastaan koko syksyn. Molemmilla olisi ollut edessä yksinäinen joulu, joten ehdotin, että vietämme jouluaaton yhdessä ja koitamme järjestää mukavan joulunvieton yhdessä kaveripohjalta. En halunnut, että hän märehtii yksinäisyydessä kokonaista viikon vapaata töistä, olin suoraan sanottuna aika huolissani. Aaton aattona ilmapiiri oli painostava heti työpäivän päätyttyä, oli itkeskelyä ja lähelle pyrkimistä ja sen sijaan että olisin lähtenyt pois päätin alkaa tyhjentämään viskipulloa. Lopulta sammuin ja asiasta en paljoa muista, mutta aamulla nainen hehkui onnea koska olimme yöllä harrastaneet seksiä. Hän otti sen lupauksena yhteen paluusta. Kiemurtelin jotenkin jouluaaton yli, oli jopa ihan leppoisaa, mutta joulupäivän aamuna oli pakko lähteä kesämökille pakoon ahdistavaa olotilaa. Nainen sitten kyseli, miksi emme voisi jatkaa yhdessä kun oli läheisyyttäkin, niin kerr

Tuohan on selvä rais kaus. Olisin soittanut tuollaisesta poliisit paikalle...

Koira jätti miehensä petyttyään parin sukupuolielämään. Kuusi sairastui masennukseen ja teki itsesurman syömällä itsensä.

Että semmoinen joulu.

Hyvänmielen miesvihaketju taas tulilla

Äiti teki hitaasti kuolemaa. Sisko otti aattoaamuksi ylimääräisen työvuoron, ja häntä piti odottaa pitkälle iltapäivään ennen kuin kaikki olivat koossa aterialla, ja äiti oli siinä vaiheessa ihan väsynyt. Tiedettiin että äiti elää enää korkeintaan pari kuukautta, joten lahjoja oli hankala keksiä ja haikea antaa. Yritettiin olla iloisia että äidillä olisi hyvä joulu, mutta koko kotimatkan itkin. 

Kotiin jouluksi hankittu joulukuusi osoittautui lihansyöjäkasviksi ja söi miehen ja koiran.

😅😅

Karuin jouluni oli sellainen, jonka vietin yksin viimesilläni raskaana odotellen milloin vauva syntyy. Laskettu aika oli reilusti ennen joulua, enkä voinut matkustaa mihinkään. Sukulaiseni oli satojen kilometrien päässä ja tulivat katsomaan vasta vauvan synnyttyä. Vauvan isä vietti joulua vaimonsa ja 1. lapsensa kanssa ja tuli mukaan vasta synnytykseen. Jokainen päivä yli lasketun ajan tuntui viikolta ja synnytys koitti käynnistettynä joulun jälkeen. 

Mies kertoi yhtäkkiä ennen joulua että haluaa erota, mutta emme halunneet pilata muiden joulua kertomalla erosta ja päätimme viettää vielä joulun yhdessä. Jouluaattona kävin vanhemmillani ja kun tulin takaisin kotiin, mies oli umpikännissä, raivosi ja haukkui minua. Itku kurkussa avasin joululahjoja ja yritin saada miehen rauhoittumaan. Oli kyllä elämäni kauhein joulu. Uudenvuoden jälkeen muutin pois, melkein heti miehen uusi nainen muutti minun tilalleni. Mies oli toki väittänyt ettei ole ketään toista, mutta myöhemmin kuulin miehen työkaverilta että hänellä oli ollut jo puoli vuotta kuvioissa tämä toinen nainen.

3 viime joulua ja tämä joulu,yksin,kaikki vouhkaa työpaikalla mitä pyysivät puolisoiltaan yms sukulaisiltaan joululahjaksi plus kaikki valmistelut,tekee pahaa kuunnella. En ole väleissä vanhempiin, sisarukset etäisiä jokainen heistä viettää oman kumppaninsa ja heidän lähipiirinsä kanssa joulua, viime jouluna mun piti olla vanhemman sisaruksen kanssa mutta se meni plörinäksi niin vietin joulun sit itsekseni.

Ei paljoa huvita kuunnella joululahjoja ja katsella markkinointikampanjaa ja krääsää ympäriinsä,tekisi mieli paeta mutta minne? Ja millä rahalla...

Vähän samankaltainen juttu kuin tuolla jo aiemmin tuli. Eli olimme lapsuudenkodissani jouluaattona. Siskoni 19v, minä 22v, Äiti ja isä sekä kihlattuni Janne (nimi muutettu). Siinä seurustellen meni aattoaamu, käytiin haudoilla ja saunassa. Sitten jouluruokaa syömään. Ruokapöydässä siskoni nousi seisomaan ja sanoi selvästi: "Minä olen raskaana, lapsen isä on Janne".

Seurasi kaaos, huutoa, pieni tappelukin. Lopulta Janne lähti, siskoni hänen perässään. En ole kummankaan kanssa puhut tuon jälkeen. Isäni pahoitti myös mielensä. Vain Äiti oli Jannen ja siskoni häissä maaliskuussa jokunen vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Systeri halusi, että hänen antamansa joululahja avataan hänen nähtensä, koska hän "haluaa nähdä [lahjansaajan] ilmeen". Eli odotti suurtakin hämmästystä, iloa, jne. Itseäni jurppi koko juttu enkä avannut hänen antamaansa lahjaa hänen nähtensä eikä ilmettä nähnyt, raivohan siitä nousi. Tein jonkun apinairvistysilmeen ja kysyin kelpaako. Voi hyttyset sitä keuhkoamista... Ja omille lapsilleen lahjoja jaettaessa ne piti avata tietyssä järjestyksessä ja totta hitossa äitinsä nähden, kun edelleen halusi nähdä "ilmeet". Ja kun lapsi ei totellut ja avasi lahjat just siinä järjestyksessä kuin huvittaa, raivohan repesi...

No, pientähän tuo on, kun ajattelee, että joissakin perheissä saattaa juhlat äityä väkivaltaiseksikin, onneksi sentään sellaista joulua ei ole kokenut...

Onhan tuollainen kontrollointikin väkivaltaa, henkistä sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä vielä tänäpäivänä, että jouluaattona aamulla syödään jotain normaalia/kaurapuuroa ja illalla aterialla on riisipuuro? Oikea jouluruoka on (jonka moni mieltää jouluaatolle) vasta joulupäivän iltana? Ei voi mitään, mutta oloni oli aika petetty, kun asia selvisi vasta parin vuoden yhdessä olon jälkeen, kun on tarkoitus mennä puolison perheelle jouluksi... pieni ongelma, mutta mielenkiinnosta kyselen.

Ihan vieraalta kuulostava juttu tuollainen. Meillä aattona aina jouluruoka syöty tosin siinä 13 maissa. Emme tee erillistä lounasta. Saatan tehdä aatonaaton illaksi riisipuuroa ja sitä sitten, kun kuitenkin jää voi halukkaat syödä aamupalaksi. En ala aatto aamulla tuntia käyttämään puuron keittoon.

Vierailija kirjoitti:

Systeri halusi, että hänen antamansa joululahja avataan hänen nähtensä, koska hän "haluaa nähdä [lahjansaajan] ilmeen". Eli odotti suurtakin hämmästystä, iloa, jne. Itseäni jurppi koko juttu enkä avannut hänen antamaansa lahjaa hänen nähtensä eikä ilmettä nähnyt, raivohan siitä nousi. Tein jonkun apinairvistysilmeen ja kysyin kelpaako. Voi hyttyset sitä keuhkoamista... Ja omille lapsilleen lahjoja jaettaessa ne piti avata tietyssä järjestyksessä ja totta hitossa äitinsä nähden, kun edelleen halusi nähdä "ilmeet". Ja kun lapsi ei totellut ja avasi lahjat just siinä järjestyksessä kuin huvittaa, raivohan repesi...

No, pientähän tuo on, kun ajattelee, että joissakin perheissä saattaa juhlat äityä väkivaltaiseksikin, onneksi sentään sellaista joulua ei ole kokenut...

Ai tuommoisia on oikeastikin? Siis noita jotka koittaa toteuttaa väkisin tosielämässä jonkun elokuvan ja tv-sarjan käsikirjoitettuja ja näyteltyjä tilanteita.

Olin muuttanut mieheni luokse asumaan viikkoa ennen joulua. Olimme kihloissa. Mieheni isä asui myös kodissamme.

Miehelläni on edellisestä avioliitosta kolme lasta.

Jouluaattona aamupäivällä mieheni veli tuli käymään. Niin aikaisin että olimme nukkumassa. Hän toi isälleen ja veljelleen lahjoja. Keitimme kahvit ja toivotimme hyvät joulut.

Puolen päivän aikaan mieheni alkoi pukeutua ulkovaatteisiin. Mietin onko hän mahdollisesti lähdössä hakemaan kuusta. Talossa oli muut joulukoristeet.

Mutta saatuaan takin päälleen mieheni sanoikin lähtevänsä ex-vaimonsa, tämän miehen ja lastensa luokse joulua viettämään niin kuin muinakin jouluina.

Jäin yksin. Miehen isä lähti lenkille. Monta tuntia kului  omaiseni asuivat satojen kilometrien päässä. Kun mieheni isä tuli lenkiltä, mieheni sisko tuli käymään eikä puhunut minulle mitään. Lähdin lenkille minäkin. Miettimään outoa joulua.

Kun mieheni tuli vihdoin kotiin hän oli tosi hämmästynyt kun olin pahoittanut mieleni. 

Meillä on aina ollut riisipuuro lounaaksi ja sit jouluruuat joskus illalla kuuden maissa. 

Faija veti lärvit kun tulivat käymään minun ja mieheni luona, bodari kun kännää niin se ei ole mikään pieni juttu ja vessanpöntön kiinnitykset irtosi kun lösähti pöntölle. Ei onneksi tullut vesivahinkoa. Sitten odotettiin että nukahtaa sohvalle istualleen ja kuiskittiin ettei herää ja suutu. Heräsi tietenkin ja lähtivät. Semmosta.

Tähän ei taida tulla näkyviin sitä lainausta eli kommenttia johon vastaan, ihme uudistus..

Mutta siis tämä yh-äiti jonka veli oli kaksi tuntia Joulupukkivierailulla; ei se pari tuntia nyt niin lyhyt aika ole. Häthätää ja koko ajan kiire pois-kuvailusta tulee ennemmin mieleen max puoli tuntia ja ajatukset kaiken aikaa muualla.

Avomies riipas iha totaaliset kännit. Viestitti ns.hyvälle ystävälleen lemmenviestiä. Ja ite seisoin hänen takanaan. No siitä hänelle niin kauhee raivokohtaus, että alkoi husomaan nyrkeillä. Äkkiä jotakin vaatetta mukaan ja autolla karkuun. Sen verran vmäinen olin, että kinkun otin mukaan. Kun mies niin kova oli sitä syömään. Nykyään hän on ex. Terkkuja salarakas Miialle :) 

Vaimoni nukkui pois viime jouluaattona. Siihen loppuivat jouluni.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oli aika raskassoutuinen jouluaatto, kun ensin töissä (henkilökohtaisena avustajana) sain kuulla hirveää huutoa ja moitetta koko päivän, kun en osannut tehdä mitään oikein. Ja illaksi menin (sovitusti) sukulaiselleni, joka joulumarttyyrinä istui pimeässä, eikä halunnut ruokaa, glögiä, radiota, konvehtia, mitään... Laitoin syötävää kuitenkin ja yritin olla iloisella tuulella, mutta marttyri vaan mökötti.

Illalla kotimatkalla tirautin muutaman kyyneleen. Tunsin olevani tosi yksinäinen. Tuntui kolkolta mennä tyhjään kotiin yksin jouluaattona.

Kuljin kapakan ohi, yllätyksekseni se olikin auki! Astuin sisään ja näin nuoren miehen istumassa yksin nurkkapöydässä. Muita asiakkaita ei ollut. Kysyin, saanko istua seuraan, ja mies ilahtuneena vastasi, että se olisi oikein kiva, kun hänellä on ollut niin kurja jouluaatto. Vietimme sitten aattoillan yhdessä biljardia pelaten ja jutellen.

Tää oli kaunis tarina ihan normaaleista ihmisistä. Kaikkea hyvää sinulle ensi joulun aikaan!