Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Pahin joulu oli vuonna 2021. Suunnittelin joulua etukäteen hyvissä ajoin ja sovin uuden ystäväni kanssa että tulisimme vierailulle pienen tyttäreni kanssa jouluna. Tällä naisella oli saman ikäinen tytär ja poika ja ajattelimme että se olisi meistä kaikista mukavaa. Sanoin vielä että on hienoa kun saa kerrankin antaa lahjoja kun on ollut hyvin yksinäisiä ja tylsiä jouluja yksinhuoltaja kun olen. Vanhempani eivät ole elossa ja muu suku on etäinen.
No sitten kun piti tulla kylään jouluna niin ei voitu tulla kun hänen lapsensa oli kipeä. Lupasi ilmoittaa kun paranee pyhien jälkeen. Toivoin pikaista paranemista, tosin tästä ystävästä en kuullu koskaan enää sen jälkeen.
Mun aikuinen veli kävi kylässä esittämässä joulupukkia ja toi tyttärelleni lahjat. Viipyi max 2 tuntia ja meni sitten kiireesti viettämään joulua tyttöystävänsä vanhemmille. Meitä ei pyydetty mukaan. Olin koko loppuvuoden niin sanoin kuvaamattoman pettynyt ett
Sympatisoin kyllä tilannettasi, mutta siis miksi teidät olisikaan kutsuttu mukaan veljesi tyttöystävän perheen luokse joulunviettoon? Ei kai se ole mitenkään yleistä tai normaalia että perhejoulua viettämään kutsutaan lasten ja näiden kumppaneiden lisäksi lasten kumppaneiden sisarukset omine lapsineen? Hieman liikaa vaadit tässä kohti jos sellaisesta loukkaannut. Ja mielestäni veljesi oli mukava ja huomaavainen kun vietti tunteja joulustaan siskontytärtään viihdyttämässä.
Hyvä että olet sittemmin keksinyt kivan tavan itsellesi ja tyttärellesi viettää joulua, toivottavasti siitä tulee tänäkin vuonna nautinnollinen! Ilmeisen nuorena olet vanhempasi menettänyt, se on rankkaa ja varmasti tekee tällaisista juhlapyhistä haikeita. Toivon että vuosien varrella elämääsi ja perheeseesi siunaantuu ihania ihmisiä joiden kanssa rakentaa yhteistä juhlaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isosisko kirjoitti:
Pari vuotta sitten olin äidin ja isäpuolen luona jouluna, myös pikkuveljeni tuli paikalle. Ollaan molemmat jo aikuisia. Äitini oli ottanut iltavuoron jouluaatolle, eli ei ollut kotona n. 12-22 (pitkä työmatka). Koko päivän veli ja isäpuoli hengasi keskenään, ja kun tuli aika syömiselle, jouduin yksin kattamaan pöydän ja laittamaan esille kaikki syömiset, jotka olin äitini kanssa edellisinä päivinä valmistanut. Isäpuoli savusti kalan, veli ei tehnyt mitään. Sama juttu sitten ruuan jälkeen, miehet lähtivät olkkarin puolelle alkoholijuomineen ja jättivät keittiön raivaamisen kokonaan minulle.
Kun äitini tuli kotiin, sanoin että oli muuten viimeinen kerta kun olen yksin palvelemassa miehiä koko päivän, jos äiti haluaa töihin, saa ottaa aamuvuoron.
Siis veljesi ja isäpuolesi käyttäytyvät tökerösti, ja sinun ratkaisusi on valittaa äidillesi siitä kun ei ollut siellä heitä palvelemassa? Ehkäpä se äitisi ihan tarkoituksella otti jouluksi töitä ettei tarvisi olla teitä passaamassa, kuulostaa siltä että hän on se joka normaalisti toimii kotiorjana. Ohjaa valitukset seuraavan kerran oikeaan osoitteeseen eli törpösti käyttäytyvälle miesväelle.
Sisareni kuoli viime jouluna yllättäen.
Olen aina inhonnut joulun kaupallisuutta ja hössötystä sekä sitä, että en ole yhtään onnellista joulua kokenut sitten lapsuuden.
Myös kuolemaa on osunut aiemminkin joulun lähipäiville, nyt napsahti jouluaattona suuri suru.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni nukkui pois viime jouluaattona. Siihen loppuivat jouluni.
Syvimmät osanottoni.
Joulusta 1976 tuli kamala kun isä kuoli muutama päivä ennen joulua.
Se jäi itselle muistoksi jonka takia en välitä edelleenkään jouluista yhtään.
Vaikka olen sitä viettänyt niin se on vain lapsien kautta ollut pakkopullaa.
Lahjoja ja yhteenkuuluvuutta voi olla koko vuoden eikä pelkästään jouluna tai syntymäpäivinä.
Elämä on liikaa kaupallistunut ja ihmisyys on siitä kadonnut.
Muita huonoja jouluja. Tein aina töitä joulut. Ei se huono asia ollut mutta itselleni se oli parasta kun silloin oli muuten rauhallista kaikkialla.
Sukulaisten vanhat riidat kärjistyi aina juhannuksen ja joulun aikaan kun olivat yhdessä pakko vierailuiden ym kautta.
Sellaisia vanhojen asioiden kärjistymisiä ja riitoja on varmasti joka kodissa ollut myöskin aina. Näin se on Suomessakin perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleva joulu. Ensimmäinen ilman rakasta puolisoani, joka menehtyi keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Isosisko kirjoitti:
Pari vuotta sitten olin äidin ja isäpuolen luona jouluna, myös pikkuveljeni tuli paikalle. Ollaan molemmat jo aikuisia. Äitini oli ottanut iltavuoron jouluaatolle, eli ei ollut kotona n. 12-22 (pitkä työmatka). Koko päivän veli ja isäpuoli hengasi keskenään, ja kun tuli aika syömiselle, jouduin yksin kattamaan pöydän ja laittamaan esille kaikki syömiset, jotka olin äitini kanssa edellisinä päivinä valmistanut. Isäpuoli savusti kalan, veli ei tehnyt mitään. Sama juttu sitten ruuan jälkeen, miehet lähtivät olkkarin puolelle alkoholijuomineen ja jättivät keittiön raivaamisen kokonaan minulle.
Kun äitini tuli kotiin, sanoin että oli muuten viimeinen kerta kun olen yksin palvelemassa miehiä koko päivän, jos äiti haluaa töihin, saa ottaa aamuvuoron.
Siis veljesi ja isäpuolesi käyttäytyvät tökerösti, ja sinun ratkaisusi on valittaa äidillesi siitä kun ei
Ajattelin samaa, kun luin tuota kommenttia, jossa äiti "oli ottanut iltavuoron jouluaatolle".
Varmasti tarkoituksella ja ajatellut, että passaatkoon nyt toisiaan keskenään nämä kolme aikuista ihmistä, kun hän on niitä joutunut aina passaamaan.
Ja todella tökeröä aikuiselta tyttäreltä kaataa koko paska äidin niskaan, kun tämä tulee työpäivän jälkeen töistä kotiin, mutta ei olo sitten saanut suutan auki omalle veljelleen ja isäpuolelleen ja käskenyt ukot töihin, jos eivät ole itse tajunneet mitään tehdä.
Tämä on oiva esimerkki siitä, miten naista syyllistetään miesten tekemistä virheistä. Ja syyllistäjänä toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekso kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen joulu pikkusiskoni kanssa, Iltatähti, draamakuningatar. Minua 12 vuotta nuorempi. Tai no ekat 2 joulua oli mukavia mutta sitten se oppi puhumaan.
Lapsena kirkui kun sai nuken jolla oli vihreä mekko eikä punaista (vaikka ei ollut maininnut lahjalistassaan mekon väristä mitään) tai kun tv.stä tuli tyhmä lastenohjelma jonka olisi pitänyt loppua sillä sekunnilla, kanavanvaihto ei auttanut. Aikuisena tilanne on mennyt vain hullummaksi. Muistan kun yhtenä jouluna oli kaverinsa kanssa risteilyllä ja soitti äidilleni että haluu lisää rahaa, eihän äiti pystynyt (vuonna 2001) moiseen ihmeeseen. Tappeli lopulta baarimikon ja järkkärin kanssa ja päätyi laivan putkaan, ai että kun olisin ollut näkemässä :D
Ja kun odotin esikoista ja olin huonovointinen kilahti kun vanhempani hoivasivat minua ja olivat huolissaan minusta, läht
Jos sisaresi on jo 2001 ollut täysi-ikäinen (koska on ollut kaverinsa kanssa risteilyllä) ja siitä on jo yli 20v , niin hän on siis jo ainakin 40v? Ja sinä 12 v vanhempi, eli 50v?
Miksi annatte toisellenne lahjoja ja ylipäätään vietätte joulua yhdessä? Vai onko tilanne jo muuttunut?
Jos minulla olisi tuollainen sisarus, en kyllä aikuisena ja varsinkin, jos minulla olisi oma perhe(sinulla kai on, koska ainakin lapsia?)viettäisi jouluja hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Joulusta 1976 tuli kamala kun isä kuoli muutama päivä ennen joulua.
Se jäi itselle muistoksi jonka takia en välitä edelleenkään jouluista yhtään.
Vaikka olen sitä viettänyt niin se on vain lapsien kautta ollut pakkopullaa.
Lahjoja ja yhteenkuuluvuutta voi olla koko vuoden eikä pelkästään jouluna tai syntymäpäivinä.
Elämä on liikaa kaupallistunut ja ihmisyys on siitä kadonnut.
Muita huonoja jouluja. Tein aina töitä joulut. Ei se huono asia ollut mutta itselleni se oli parasta kun silloin oli muuten rauhallista kaikkialla.
Sukulaisten vanhat riidat kärjistyi aina juhannuksen ja joulun aikaan kun olivat yhdessä pakko vierailuiden ym kautta.
Sellaisia vanhojen asioiden kärjistymisiä ja riitoja on varmasti joka kodissa ollut myöskin aina. Näin se on Suomessakin perinne.
Ikäviä muistoja sinulla joulunajoilta. Isän kuolema ja sukulaisten riidat.
Mutta ainakin tuosta isäsi kuolemasta on jo kohta jo 50 vuotta niin kyllä sen ei enää pitäisi antaa elämää(jouluja) varjostaa.
Ei kuolleisiin pidä jäädä kiinni vaan elämä jatkuu.
Sukulaisten kanssa ei tarvitse jouluja viettää vaan perheellinen ihminen, jollainen sinäkin olet, koska sinulla on lapsia, voi luoda omat ja mukavat jouluperinteet.
En ymmärrä, miksi ihmiset jää murehtimaan asioita monenkymmenen vuoden takaa, ja antavat miiden edelleen pilata elämänsä(joulunsa) kun asiat voi muttaa, eikä toistaa niitä samoja huonoja kaavoja.
Ja lisäksi mainitaan, että "Muita huonoja jouluja. Tein aina töitä joulut. Ei se huono asia ollut....." No eihän ne joulut sitten olleet huonoja, koska se töissä olo oli itselle se paras ratkaisu viettää joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies söi ensin kuusen ja jälkiruoaksi söi vielä jätti-koiran.
Vierailija kirjoitti:
Koira jätti ja mies söi kuusen. Anoppi suuttui ja lensi luudalla tiehensä. Tytär jätti koulun ja alkoi "somevaikuttajaksi".
Vierailija kirjoitti:
Koira jätti, mies söi kuusen
Yllättävän monelta on mies syönyt kuusen! 🤔
Kyseessä varmaan jonkin sortin suklaakuusi. Vielä tuo kuusen syönti menee, mutta että jonkun mies söi jätti-koiran , se tuntuu surulliselta, ellei kyseessä ole suklaakoira.
En välittäisi, jos meillä mies söisi kuusen (suklaisen tai oikean) mutta sitä mies ei saisi anteeksi, jos söisi meidän koiran.
Vierailija kirjoitti:
Pukki pani vaimoa :(
Ihan vaan siinä lasten laulattamisen ja lahjojen jaon välissä? Kaiken kansan nähden? Aikamoinen pukki ja aikamoinen vaimo sinulla. Tuohon ei ihan kuka tahansa pystyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki 8 sen jälkeen kun jäin yh äidiksi. Joulu pelkkää selviytymistä hengissä. Rahallisesti, henkisesti sekä ihan kirjaimellisesti.
( ahdistaa niin kovasti jouluisina ja ennen joulua talous)
Jouluna itketään taas yksinäisyyttä ja köyhyyttä ja nälkää. Muiden viettäessä joulua.
Lapsesi on jo vähintään 8v, varmaan vanhempikin. Jos joulut kuluu itkeskellessä ja nälkää nähdessä niin ehkä kaipaat vähän apua elämänhallintaan. Ymmärrän täysin että vähävaraisena on rankkaa, mutta apujakin saa jos ei omat tulot riitä sellaiseen elintasoon että edes ruokaa pyhiksi riittäisi. Soita nyt ensi tilassa edes diakonissalle, saatte jouluksi ruoka-avustusta aivan varmasti kun sinulla on lapsikin elätettävänä, mutta ihan joulun alle sitä yhteydenottoa ei kannata jättää kun on niin paljon muitakin apua tarvitsevia. Onko varmasti kaikki mahdolliset tuet käytössä mitä voitte saada? Jos on tulot niin pienet ettei niillä saa itseään ja lasta ruokittua niin silloin siihen tarvii apua.
Isosisko kirjoitti:
Pari vuotta sitten olin äidin ja isäpuolen luona jouluna, myös pikkuveljeni tuli paikalle. Ollaan molemmat jo aikuisia. Äitini oli ottanut iltavuoron jouluaatolle, eli ei ollut kotona n. 12-22 (pitkä työmatka). Koko päivän veli ja isäpuoli hengasi keskenään, ja kun tuli aika syömiselle, jouduin yksin kattamaan pöydän ja laittamaan esille kaikki syömiset, jotka olin äitini kanssa edellisinä päivinä valmistanut. Isäpuoli savusti kalan, veli ei tehnyt mitään. Sama juttu sitten ruuan jälkeen, miehet lähtivät olkkarin puolelle alkoholijuomineen ja jättivät keittiön raivaamisen kokonaan minulle.
Kun äitini tuli kotiin, sanoin että oli muuten viimeinen kerta kun olen yksin palvelemassa miehiä koko päivän, jos äiti haluaa töihin, saa ottaa aamuvuoron.
Ruuan laittaminen pöytään ja kattaminen ja pois korjaaminen oli sun mielestä kauhean iso homma!
Palvelit miehiä? Miksi et pyytänyt apua?
Ja sinä - aikuinen ihminen - kaadoit suuttumuksesi ÄITISI niskaan... ei voi olla todellista!
Äidilläsi oli iltavuoro. Hän teki täyden työpäivän ja sinä narisit ja valitit siitä, että laitoit ruokaa pöytään, valmiiksi tehdyt.
Mikä pikkukakara oikein olet?
Vielä tulee aika, jolloin joudut tekemään ihan oikeasti töitä, etkä voi valittaa ja vihoitella äidillesi.
Olisit herran tähden ollut laittamatta pöytään mitään, ja odottanut vaan sitä, että äiti tulee kotiin ja alkaa teitä passata. Olisitte nauttineet jouluyön aterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 8-vuotiaana joulun sairaalassa eivätkä vanhemmat käyneet lainkaan tapaamassa minua koko aikana, en saanut ollenkaan lahjoja ja jouduin olemaan yksin sairaalahuoneessa lähes koko ajan. Tuolta ajalta muistan ensimmäisen kerran varmuudella toivoneeni, että olisin kuollut.
Isäni ei ole ollut varhaislapsuuden jälkeen elämässäni oikein muuten kuin tekstarien välityksellä, niitäkin tulee pari vuodessa. Siksi innostuinkin, kun hän pyysi minua ja puolisoani käymään hänen ja vaimonsa luona jouluna 2021! Tämä tuntui ihan uskomattomalta, saisin viettää ensimmäistä kertaa joulua isän kanssa.
No, ajoimme noin 300 kilometriä maalle Pohjois-Savoon. Perille saavuttuamme huomaan, ettei kukaan tule avaamaan ovea, joten haen isän varakotiavaimen tutusta piilopaikasta. Ensimmäisenä koira tulee iloisesti tervehtimään, mutta tajuan että en kuule edelleen ketään muuta. Outoa.
Kävelen keittiöön, jossa on pöydällä lahjakassi ja kirje, jossa luki että he viettävät joulun isäni puolison luona toisaalla - "käytättekö koiran ulkona, ruokittehan myös" ja että "jääkaapissa on jouluruokaa, saa ottaa". Avaan jääkaapin ja siellä oli puoliksi syöty kinkku ja valmiit eineslaatikot, nekin puoliksi syöty. Puoliso ja minä seisotaan epäuskoisina, ihan hiljaa puoliksi pimeässä asunnossa keskellä ei mitään.
Voin sanoa että kyllä sydän särkyi. He taisivat palata reissultaan vasta aamuyöllä tai aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yleistä vielä tänäpäivänä, että jouluaattona aamulla syödään jotain normaalia/kaurapuuroa ja illalla aterialla on riisipuuro? Oikea jouluruoka on (jonka moni mieltää jouluaatolle) vasta joulupäivän iltana? Ei voi mitään, mutta oloni oli aika petetty, kun asia selvisi vasta parin vuoden yhdessä olon jälkeen, kun on tarkoitus mennä puolison perheelle jouluksi... pieni ongelma, mutta mielenkiinnosta kyselen.
Ihan vieraalta kuulostava juttu tuollainen. Meillä aattona aina jouluruoka syöty tosin siinä 13 maissa. Emme tee erillistä lounasta. Saatan tehdä aatonaaton illaksi riisipuuroa ja sitä sitten, kun kuitenkin jää voi halukkaat syödä aamupalaksi. En ala aatto aamulla tuntia käyttämään puuron keittoon.
Aattoaamuna riisipuuroa, lounaaksi peltilihapiirakkaa, illalla jouluateria.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju tuottaa sitä kaikkein aidointa joulumieltä! Kertokaa lisää, kaikki halukkaat! Onhan meillä vain kaksi kuukautta jouluun, ja valmistelun voisi pikku hiljaa aloittaa...
Mulla on jo lahjat hankittu ja paketoitu. Tekokuusi odottaa varastossa, ajattelin sen itsenäisyyspäivänä pystyttää. Joulukuun alussa vaihdan jouluverhot yms. Suunnitelmat on tehty ja sellaiset siivousasiat tehty mitä hyvissä ajoin voi. Katsotaan vaan niin joku menee pahasti pieleen kun kerrankin on ajatus stressittömästä, hyvissä ajoin laitetusta joukusta.
Olin 9 v kun lemmikkikärpäseni kuoli jouluaattona lennettyään liian lähelle kynttilää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni nukkui pois viime jouluaattona. Siihen loppuivat jouluni.
Syvimmät osanottoni.
Kiitos.
Ollessani 12 -vuotias. Isoäitini kuoli jouluna syliini sairauskohtaukseen. Joulut eivät ole sen jälkeen olleet enää ikinä ennallaan.
Ollessani 17 -vuotias. Äitini lähti jouluksi ulkomaille ja alkoholisti-isäni veti parin viikon ryyppyputken. Koristelin yksin huoneessani ruukukasvin joulukuusekseni ja nielin surua ja pettymystäni.
Muutama vuosi sitten lahjojen avaaminen keskeytyi, kun raju tulehdus nosti minulle kovan kuumeen. Kotisairaanhoidon käyntien rytmissä meni loppuloma, kun sain suomensisäistä antibioottia. Enkä saanut edes siirtää lomia.