Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Suomesta ei ole suoria lentoja Australiaan. Eikä charterlentoja. Kipparin vaimo

Millä tavalla toi sun kommentti liittyy mun tekstiin? Missä kohtaa mainitsin Suomen ja Australian väliset suorat lennot?

Vierailija kirjoitti:

Olin tekemässä eroa hieman epävakaasta naisystävästäni, tai ollut oikeastaan koko syksyn. Molemmilla olisi ollut edessä yksinäinen joulu, joten ehdotin, että vietämme jouluaaton yhdessä ja koitamme järjestää mukavan joulunvieton yhdessä kaveripohjalta. En halunnut, että hän märehtii yksinäisyydessä kokonaista viikon vapaata töistä, olin suoraan sanottuna aika huolissani. Aaton aattona ilmapiiri oli painostava heti työpäivän päätyttyä, oli itkeskelyä ja lähelle pyrkimistä ja sen sijaan että olisin lähtenyt pois päätin alkaa tyhjentämään viskipulloa. Lopulta sammuin ja asiasta en paljoa muista, mutta aamulla nainen hehkui onnea koska olimme yöllä harrastaneet seksiä. Hän otti sen lupauksena yhteen paluusta. Kiemurtelin jotenkin jouluaaton yli, oli jopa ihan leppoisaa, mutta joulupäivän aamuna oli pakko lähteä kesämökille pakoon ahdistavaa olotilaa. Nainen sitten kyseli, miksi emme voisi jatkaa yhdessä kun oli läheisyyttäkin, niin kerroin hänelle, että koko tapahtuma oli minun osaltani suuri virhe, jota pyydän anteeksi ja kadun syvästi. Sotahan siitä syttyi. Vuorokausi keskeytyksetöntä viestiä ja soittoja, uhkailua ja tavaroideni särkemistä. Olin kuulemma maannut sängyssä kuin lahna ja hänen piti imeä mulle kyky yhdyntään ja hoitaa sekin kokonaan itse. No shit, makasin ehkä 2 promillen kännissä! Tapaninpäivänä oli pakko mennä asuntoon hakemaan tavaroita työpäivää varten ja tappeluhan siellä odotti. Nainen kävi päälleni, repi vaatteet, puri valtavia mustelmia ympäri yläkroppaani ja soitti poliisit paikalle väittäen, että olen hänet pahoinpidellyt. Oli kyllä hieno joulu kertakaikkiaan, vielä ensimmäinen ilman äskettäin menettämääni vanhempaani. Jälkikäteen aika helppo nähdä virheeni.

Sinut siis raískattiin.

Jos naisen on tässä asiassa vaikea saada oikeutta, niin miehelle se on mahdotonta.

Tämä ei ole mikään yksittäinen kerta vaan vuosia jo kestänyt juttu. Älylaitteet ovat vähitellen pilanneet joulut lapsuudenperheeni kanssa. Kiva yrittää herättää keskustelua joulupöydässä, kun kuudesta ihmisestä viidellä on katse nauliintuneena lautasen vieressä olevaan älypuhelimeen. Perheen kanssa juttelua enemmän kiinnostaa Iltasanomien tai Facebookin feedi. Jos puhelimen pyytää laittamaan pois, saa osakseen haistattelua. Vaihtoehtoisesti puhelin suljetaan muutamaksi minuutiksi, kunnes se taas "huomaamattomasti" kaivetaan esiin.

Tiedän, että tämä on odottamassa myös tänä jouluna. Ihan vain tämän vuoksi ajattelin hyvissä ajoin ehdottaa, että menisimme tänä vuonna miehen vanhemmille. Ei sielläkään aina hauskaa ole, mutta ainakin appivanhemmat haluavat aktiivisesti keskustella eivätkä näprää koko iltaa puhelimiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten mulla on ollut ihan hyviä jouluja, tää oli ehkä ikävin kokemus;

En ole pystynyt tulla raskaaksi vaikka ollaan poikaystäväni kanssa yritetty jo yli vuosi vauvaa. Viime jouluna olin surullinen koko joulun juuri siksi (vaikka muuten olikin mukava joulu miehen suvun kanssa), koska en ollut raskaana vaikka olin kuvitellut että silloin jo olisin. (ja tällä menolla ensi joulunakaan tuskin olen raskaana...)

Sitten tuona jouluaatto iltana (noin klo 23) exäni ja hänen uusi tyttöystävänsä päättävät yrittää soittaa minulle ja laittavat tekstiviestejä että haluavat puhua minun kanssa puhelimessa. (vaikka luulin blokanneeni exän kaikkialta, mutta hän oli kai vaihtanut puhelinnumeroaan) En vastannut heille, ja blokkasin nuokin numerot.

Sitten taustatietona tähän, minulla oli kyseisen exän kanssa pitkäaikainen suhde aikanaan, missä minä halusin lasta ja hän ei yhtä paljon halunnut lasta. Mutta oltiin kuitenkin sovittu päiväkin milloin aletaan yrittää lasta. Mutta sitten erosimme ennen tuota. Mutta exä teki parin kuukauden seurustelun aikana toisen naisen raskaaksi ilmeisesti juuri tuona aikana kun oltiin suunniteltu että me oltaisiin alettu yrittää lasta. Ja vieläpä laittoi lapsen toiseksi nimeksi nimen mitä oltiin suunniteltu meidän lapsen nimeksi. Ja kyseinen joulu oli tuon lapsen ensimmäinen joulu.

Että tuli tuosta exän ja hänen uuden naisen soittelu ja tekstiviestien lähettelystä tosi ahdistunut olo. En tiedä mistä he halusivat puhua kun en vastannut heille. Mutta tuli olo että he yrittivät vaan lällätellä siitä, kun heillä on lapsen ensimmäinen joulu ja minä en pysty tulla raskaaksi... (vaikka eivät varmaan he edes tietäneet että yritämme vauvaa)

Ja toinenkin ikävä joulu kokemus liittyi tuohon samaan kyseiseen kauhu exään;

Minulla oli mukava joulu sukulaisten kanssa. Jouluaattona menin nukkumaan. Mutta exä ilmeisesti meni bilettämään kaverinsa kanssa. Sitten hänen exä ja hänen kaverinsa soittavat minulle noin kello 3 yöllä että exäni haluaa erota minusta ja exä alkaa riidellä puhelimessa minulle. Ja olin ihan unen pöpperössä koska heräsin tuohon puheluun. Aamulla exä sitten sanoi ettei haluakkaan erota ja oli vaan kännissä. Mutta tuo oli kyllä silti tosi ikävä puhelu keskellä jouluaatto yötä.

Tämä on sellainen asia, mitä minun ikäpolveni ihminen ei ikinä ymmärrä.  Että jouluaattona mennään jonnekin bilettämään.

Mun nuoruudessa ja hyvin pitkälle aikuisuudessakin mikään biletyspaikka ei ole ollut auki jouluaattona.  Joulua viettivät ihan kaikki kotonaan, siis se ravintolaväkikin.  Tietysti jotkut ammatit vaati työssäoloa silloinkin, mutta ei mitkään huvittelupaikat.

Kaikki oli kiinni myös joulupäivänä.  Siskoni oli töissä huoltoaseman kahviossa 60-luvulla.  Huoltsikan pitäjä piti asemaa auki joulupäivänä, mutta mitään muuta sieltä ei saanut, ei kahviakaan.  Eikä niitä polttoaineen ostajiakaan liiemmälti ollut.  Siskoni meni töihin vasta tapanina ja silloinkin vasta iltapäivällä.

Nuoretkin pysyi yleensä aina kotona, ainakin aaton ja yleensä joulupäivänkin.  Kaikkialla oli aivan hiljaista.  Mikään kauppa tai mikään muukaan ei ollut auki.  Minusta se oli parempi tapa kuin nykyinen, kun kaikki on auki arkipäivän tapaan.  Silti  vieläkin jotkut valittaa, kuinka joulu on ikävää aikaa, vaikka nykyään sitä ei ole mitenkään pakko viettää, kun mihin tahansa voi mennä aikaansa viettämään.

Bilettäminen jouluna kuulostaa minusta edelleen herjaamiselta.  Tähän on kumminkin tultu, joten olkoon sitten niin.  En vaan ole huomannut, että ihmiset olisivat sen onnellisempia nykyään, vaikka mitään arvoja ei tarvitse enää kunnioittaa.

Meillä on kauppoja 10 km:n säteellä viisi kappaletta jotka on auki 24/7. Aina. Viime jouluna kävin cittarissa aattona klo 22 joulumessuun mennessä. Ostin ihan tavallista tavaraa ei mitään joulujuttuja. Kauppa oli ihan täynnä asiakkaita, parkkipaikalla ihan normaalisti autoja. Elämä on muuttunut, enää ei haeta hevosreellä joulukuusta metsästä, eikä omaa possua teurasteta kinkuksi. Ja kiitos kysymystä, ihan normaalin kristillisen joulun vietin, jouluyön messu ja jouluaamun messu mukaan luettuina sekä kynttilät haudoille yömessun jälkeen, joulun oikeasti alkaessa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu pois kotoa, olimme nuori perhe ja vietimme joulun miehen siskon luona. Voi apua kun olin pettynyt joulunviettoon. Kyllä oli ikävä lapsuus jouluun, kotiin. Liki joka joulu nykyään kaipaan Lappiin kelohonkamökkiin.

Ai että kotisi oli Lapissa kelohonkamökissä? Okei....

Jouluaatto 1968. Meillä oli köyhä koti. Viinaa ei juotu koskaan, mutta vanhemmat pienituloisia. Sain siskon neuloman villapaidan, joka oli päällä koulun joulujuhlassa. Sitten villapaita laitettiin pakettiin. Sain lapsilisiä paljon ja ostin aina muille joululahjoja niillä rahoilla.

Ruokaa meillä oli jouluisin paljon ja hyvä oli olla, mutta se joululahja masensi.

Kun meillä oli omia lapsia halusimme heille aina hyvän joulun. Alkoholia meillä ei ole ollut koskaan. Lapsille on kuitenkin raitis joulu tärkeä ja merkittävä!

Olin 18,puoli vuotta aiemmin omaan asuntoon muuttanut. Ei sisaruksia,vanhemmat päättivät paeta  jouluhössötystä etelään. Ystävät tietenkin omien perheidensä luona. Kävelin tyhjään lapsuuskotiini,ruokaa ei ollut. Keitin kahvia ja katselin hetken tv:tä kunnes alkoi ottaa päähän ja päätin lähteä katsomaan onko baarit auki. Löysin baarin,tapasin miehen,join,muisti meni. Heräsin molemmat päät kipeinä asuntoni vessasta. 

Arnold kirjoitti:

Jouluaatto 1968. Meillä oli köyhä koti. Viinaa ei juotu koskaan, mutta vanhemmat pienituloisia. Sain siskon neuloman villapaidan, joka oli päällä koulun joulujuhlassa. Sitten villapaita laitettiin pakettiin. Sain lapsilisiä paljon ja ostin aina muille joululahjoja niillä rahoilla.

Ruokaa meillä oli jouluisin paljon ja hyvä oli olla, mutta se joululahja masensi.

Kun meillä oli omia lapsia halusimme heille aina hyvän joulun. Alkoholia meillä ei ole ollut koskaan. Lapsille on kuitenkin raitis joulu tärkeä ja merkittävä!

Miksi? En muista olivatko lapsuuden joulut raittiita vai eivät, myöhemmin meillä on ainakin aina ollut viiniä ruualla ja kinkun kanssa snapsi. Minä olen aina rakastanut joulua ja niin rakastavat lapsenikin. 

Systeri halusi, että hänen antamansa joululahja avataan hänen nähtensä, koska hän "haluaa nähdä [lahjansaajan] ilmeen". Eli odotti suurtakin hämmästystä, iloa, jne. Itseäni jurppi koko juttu enkä avannut hänen antamaansa lahjaa hänen nähtensä eikä ilmettä nähnyt, raivohan siitä nousi. Tein jonkun apinairvistysilmeen ja kysyin kelpaako. Voi hyttyset sitä keuhkoamista... Ja omille lapsilleen lahjoja jaettaessa ne piti avata tietyssä järjestyksessä ja totta hitossa äitinsä nähden, kun edelleen halusi nähdä "ilmeet". Ja kun lapsi ei totellut ja avasi lahjat just siinä järjestyksessä kuin huvittaa, raivohan repesi...

No, pientähän tuo on, kun ajattelee, että joissakin perheissä saattaa juhlat äityä väkivaltaiseksikin, onneksi sentään sellaista joulua ei ole kokenut...

Jouluaattona siirsin palavaa ulkotulta paremmalle paikalle.Jotenkin en ollut tarpeeksi tarkkaavainen ja ulkotulen sula aines kaatui kädelleni,Jouluaattoilta meni tk:ssa.

Kyllä se oli aika raskassoutuinen jouluaatto, kun ensin töissä (henkilökohtaisena avustajana) sain kuulla hirveää huutoa ja moitetta koko päivän, kun en osannut tehdä mitään oikein. Ja illaksi menin (sovitusti) sukulaiselleni, joka joulumarttyyrinä istui pimeässä, eikä halunnut ruokaa, glögiä, radiota, konvehtia, mitään... Laitoin syötävää kuitenkin ja yritin olla iloisella tuulella, mutta marttyri vaan mökötti.

Illalla kotimatkalla tirautin muutaman kyyneleen. Tunsin olevani tosi yksinäinen. Tuntui kolkolta mennä tyhjään kotiin yksin jouluaattona.

Kuljin kapakan ohi, yllätyksekseni se olikin auki! Astuin sisään ja näin nuoren miehen istumassa yksin nurkkapöydässä. Muita asiakkaita ei ollut. Kysyin, saanko istua seuraan, ja mies ilahtuneena vastasi, että se olisi oikein kiva, kun hänellä on ollut niin kurja jouluaatto. Vietimme sitten aattoillan yhdessä biljardia pelaten ja jutellen.

Onko yleistä vielä tänäpäivänä, että jouluaattona aamulla syödään jotain normaalia/kaurapuuroa ja illalla aterialla on riisipuuro? Oikea jouluruoka on (jonka moni mieltää jouluaatolle) vasta joulupäivän iltana? Ei voi mitään, mutta oloni oli aika petetty, kun asia selvisi vasta parin vuoden yhdessä olon jälkeen, kun on tarkoitus mennä puolison perheelle jouluksi... pieni ongelma, mutta mielenkiinnosta kyselen.

Yksin vietetty joulu neljän seinän sisällä. Ei varaa ruokaan tai muuhun. Joulumieli poissa. Vain itsetuhoisia ajatuksia. Ennen eroa rakastin joulua. 

Lapset ex miehen ja uuden äitipuolen luona. Onneksi siellä yllinkyllin kaikkea.

t. Entinen joulufiilistelijä

Tulee mieleen yksi jouluaatto opiskeluajoilta. On/off tyttöystävä oli lähtenyt taas ties minne ja pakollisen vanhempien luona käymisen jälkeen olin vapaa. Ruokaa oli ja juomaakin ja parin oluen jälkeen suunnistin kapakkaan. Siihen aikaan niitä ei paljon ollut auki. Siellä kohtasin jouluun kyllästyneen nuoren naisen, joka oli riitautunut äitinsä kanssa. Ei kuulemma aikonut mennä lapsuuden kotiinsa sinä yönä. Joimme vähän ja lähdimme mun luo jatkoille.  Hänellä oli suurimmat rinnat, mitä olen livenä nähnyt ja oli muutenkin erittäin kiihkeä. Loppuyö meni oikein kivasti, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä vielä tänäpäivänä, että jouluaattona aamulla syödään jotain normaalia/kaurapuuroa ja illalla aterialla on riisipuuro? Oikea jouluruoka on (jonka moni mieltää jouluaatolle) vasta joulupäivän iltana? Ei voi mitään, mutta oloni oli aika petetty, kun asia selvisi vasta parin vuoden yhdessä olon jälkeen, kun on tarkoitus mennä puolison perheelle jouluksi... pieni ongelma, mutta mielenkiinnosta kyselen.

En yhtään tiedä miten muissa perheissä toimitaan. Meillä on aina aattoaamuna (aamupäivällä) syöty riisipuuro ja ehkä hieman erikoiseen aikaan 15 tai 16 aikoihin syödään se oikea jouluateria. Joulupäivänä kukin syö aamiaista sitä mukaa kun heräilee ja lounaaksi syödään kaikkea eilistä, mutta koko porukka yhdessä. Vähän on aikataulut ja välipalat aina sen mukaan joustaneet, minkä ikäisiä ollaan oltu. Nyt on pari pikkuruista lasta mukana menossa, joten ei istuta ruokapöydässä pitkään.

Lahjojen vientiä eri paikkoihin ja joulun toivotuksia. Myös ajellen eri hautausmaille kynttilöitä sytyttämään. Tuntui jotenkin päämäärättömälle ajelulle jossa ajelehtii joulun vietossa ja perinteissä yksin huonossa kelissä maanteillä yöllä kotiin menossa. Takana stressaava yhdentekevä syksy joka huipentui jouluiseen ajeluun melkeinpä päämäärättömästi.

Nisutaikinasta unohtui hiiva. No nisuista tuli  littanoita.

T. Yksi mummi vain

Tämä ketju tuottaa sitä kaikkein aidointa joulumieltä! Kertokaa lisää, kaikki halukkaat! Onhan meillä vain kaksi kuukautta jouluun, ja valmistelun voisi pikku hiljaa aloittaa...

2 joulua peräkkäin, meni televisio rikki joulu-aattona, olin perheessämme ainoa lapsi 1970-luvulla, ja isäni etsi korjaajaa. Inhosin lapsena joulua etukäteen, kun tiesi että vanhemmat juopottelee.

Vierailija wrote:

Muutama vuosi sitten oltiin koko perhe viikkoa ennen aattoa (oletettavasti) norossa. Aattoon mennessä oltiin oltu jo kolme päivää oireettomia, joten kaikille sopi, että vietetään joulu sukulaisten kanssa. Tapaninpäivänä alkoi sitten tulla viestejä sukulaisilta, että ovat sairastuneet. Meidän perheelle ei tullut mitään, joten päättelin, että me oltiin syyllisiä.

Viime vuonna olin asettanut jouluun hirveästi odotuksia kun oli kuopuksen eka, mutta sitten joku hirveä flunssa iski meihin. Mies oli niin kipeä, ettei voinut syödä yhtään mitään ja makasi vaan sängyssä, kuopus 4kk huusi koko aaton kurjaa oloa ja me muutkin oltiin pystyssä särkylääkkeen voimin.

Jestas mikä riemuidiootti.

Tyhmempikin tietää, että noro tarttuu vielä viikon oireiden loppumisen jälkeen.