Onko järkeä hankkia lasta 44-vuotiaana, hedelmöityshoidoilla?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"]

Jos haluaa lapsen niin 44-vuoden iässä ei kannata enää odottaa. Vai pitäisikö lisääntymisestä pidättyä, koska sinusta siinä ei ole järkeä, vaikka tietäisi ehdottamasti haluavansa lapsen?

[/quote]  Adoptoimaan! Tai hankkikoot kissan / koiran / jonkun elukan.

[/quote]

Miksi muiden ihmisten tulisi mielestäsi tyytyä lemmikkieläimiin lapsen halutessaan, vaikka sinulla on lapsia? Miksi nainen ei saisi käyttää rahansa hedelmöityshoitoihin, jos haluaa? Haluaisitko itse adoptoida ja miksi adoptiojonoon pitäisi tunkea ihmisiä, jotka ovat biologisesti kykeneviä saamaan lapsia ainakin hedelmöityshoidoilla??

[/quote] Lapsia on maailmassa jo liikaa. Miksi tehdä lisää väkisin?

[/quote]

Lapsia on maailmassa mielestäsi liikaa. Ovatko omat lapsesi vahinkoja, kun mielestäsi niitä ei saisi väkisin lisää tehdä?
[/quote]

En ole ylläoleva mutta olen itse lapsettomuushoitoja vastaan jos niillä ei suoraan hoideta jotain sairautta, kuten endometrioosit ja muut. Ja meillä on useamman vuoden lapsettomuustausta, emme menneet hoitoihin tai etsimään syytä lapsettomuudelle kun olimme terveitä molemmat. Asia oli tietysti kipeä koska olen halunnut lapsia ja haaveillut äitiydestä siitä asti kun olin itsekin lapsi. Mutta tässä menee itselläni se raja että kuinka paljon luonnon toimintaan haluan lähteä väkisin puuttumaan. En koe silti huonoa omaa tuntoa kun lopulta tulinkin raskaaksi ja saimme lapsia, luonnollisesti heidät saatiin.

Jotkut 44-vuotiaat saavat vielä lapsia luonnollisestikin mutta jutun naisen kroppa oli jo selkeästi raskautumista vastaan sen perusteella kuinka pitkään ja rajuin keinoin hän joutui tekemään töitä että sai raskauden alulle. Lapsi ei edes ole biologisesti hänen joten miksi ei voinut sitten adoptoida jo olemassa olevaa lasta. Ymmärrän että oma lapsi on oma lapsi ja siksi monet ei halua adoptoida, mutta tässä ei edes voi olla kyse siitä. Jostain syystä kuitenkin se _raskaus_ on nyt kovin tärkeä asia hänelle. Kumpi on tärkeämpi sitten, raskaus vai lapsi?

Mutta tällaista päässäni nyt liikkuu, varmasti moni on asiasta erimieltä ja olkoon niin. En puutu muiden lastentekoon enkä tuputa ajatuksiani muille, jokainen toimikoon oman moraalinsa mukaan (ja lakien puitteissa).

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:26"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:24"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:21"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"] Jos haluaa lapsen niin 44-vuoden iässä ei kannata enää odottaa. Vai pitäisikö lisääntymisestä pidättyä, koska sinusta siinä ei ole järkeä, vaikka tietäisi ehdottamasti haluavansa lapsen? [/quote]  Adoptoimaan! Tai hankkikoot kissan / koiran / jonkun elukan. [/quote] Miksi muiden ihmisten tulisi mielestäsi tyytyä lemmikkieläimiin lapsen halutessaan, vaikka sinulla on lapsia? Miksi nainen ei saisi käyttää rahansa hedelmöityshoitoihin, jos haluaa? Haluaisitko itse adoptoida ja miksi adoptiojonoon pitäisi tunkea ihmisiä, jotka ovat biologisesti kykeneviä saamaan lapsia ainakin hedelmöityshoidoilla?? [/quote] Lapsia on maailmassa jo liikaa. Miksi tehdä lisää väkisin? [/quote] Lapsia on maailmassa mielestäsi liikaa. Ovatko omat lapsesi vahinkoja, kun mielestäsi niitä ei saisi väkisin lisää tehdä? [/quote] En ole ylläoleva mutta olen itse lapsettomuushoitoja vastaan jos niillä ei suoraan hoideta jotain sairautta, kuten endometrioosit ja muut. Ja meillä on useamman vuoden lapsettomuustausta, emme menneet hoitoihin tai etsimään syytä lapsettomuudelle kun olimme terveitä molemmat. Asia oli tietysti kipeä koska olen halunnut lapsia ja haaveillut äitiydestä siitä asti kun olin itsekin lapsi. Mutta tässä menee itselläni se raja että kuinka paljon luonnon toimintaan haluan lähteä väkisin puuttumaan. En koe silti huonoa omaa tuntoa kun lopulta tulinkin raskaaksi ja saimme lapsia, luonnollisesti heidät saatiin.
Jotkut 44-vuotiaat saavat vielä lapsia luonnollisestikin mutta jutun naisen kroppa oli jo selkeästi raskautumista vastaan sen perusteella kuinka pitkään ja rajuin keinoin hän joutui tekemään töitä että sai raskauden alulle. Lapsi ei edes ole biologisesti hänen joten miksi ei voinut sitten adoptoida jo olemassa olevaa lasta. Ymmärrän että oma lapsi on oma lapsi ja siksi monet ei halua adoptoida, mutta tässä ei edes voi olla kyse siitä. Jostain syystä kuitenkin se _raskaus_ on nyt kovin tärkeä asia hänelle. Kumpi on tärkeämpi sitten, raskaus vai lapsi?
Mutta tällaista päässäni nyt liikkuu, varmasti moni on asiasta erimieltä ja olkoon niin. En puutu muiden lastentekoon enkä tuputa ajatuksiani muille, jokainen toimikoon oman moraalinsa mukaan (ja lakien puitteissa).

[/quote]

Itse voisin kuvitella että lapseen kiintyy aivan eri tavalla kun hänet on itse kantanut ja synnyttänyt. En tiedä myöskään tiedä tuon naisen tarinan taustasta enemmän, mutta muussa tapauksessa esimerkiksi mies saattaisi haluta että lapselle siirretään hänen geenit, joilloin perimän perusteella esimerkiksi adoptoitu lapsi ei tulisi kyseeseen. 

Ja mitä tulee tuohon että onko maailmassa liikaa ihmisiä, niin siihenkään emme tiedä vastausta. Emme tiedä missä kohtaa raja menee, mutta jos syntyvyyttä tulee vähentää niin lähtökohtaisesti väheneminen tulee aloittaa Afrikasta ja Aasiasta eikä Euroopasta. Ja väkiluku tietysti vähenee myös siten, jos mies ja nainen yhdessä päättävät hankkia hedelmöityshoidoilla lapsen, jolloin kahdesta ihmisestä syntyy yksi perillinen. He kaksi jättävät maailmaan yhden lapsen ja tällöin maapallon väkiluku vähenee.

Koska on järkevää hankkia lapsia? Jos järjellä ajatellaan ei koskaan.

Eiköhän lapsen hankkiminen hoidoilla tai vanhanaikaisesti ole ihan jokaisen pariskunnan henkilökohtainen asia, tuossa tapauksessa äidin, en nyt katsonut videota mutta joskus aiemmin olen nähnyt ja muistelisin että oli yksinäinen äiti.

Minä en jaksaisi nyt 50v olla eskari-ikäisen äiti, kun omat lapset alkavat valmistua ammattiin ja elävät omaa elämäänsä, mutta jos heitä ei olisi varmasti jaksaisin olla äiti eskari-ikäiselle tai vaikka vauvalle, niin tärkeitä lapset ovat minulle olleet ja heidän saamisensa.

Mitä tulee äidin vanhuuteen niin hyvin lapsi ehtii 40-50v ennen kuin äiti kuolee vanhuuden vaivoihin, eiköhän tuo silloin jo ole itsenäinen.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:25"]

Koska on järkevää hankkia lapsia? Jos järjellä ajatellaan ei koskaan.

Eiköhän lapsen hankkiminen hoidoilla tai vanhanaikaisesti ole ihan jokaisen pariskunnan henkilökohtainen asia, tuossa tapauksessa äidin, en nyt katsonut videota mutta joskus aiemmin olen nähnyt ja muistelisin että oli yksinäinen äiti.

Minä en jaksaisi nyt 50v olla eskari-ikäisen äiti, kun omat lapset alkavat valmistua ammattiin ja elävät omaa elämäänsä, mutta jos heitä ei olisi varmasti jaksaisin olla äiti eskari-ikäiselle tai vaikka vauvalle, niin tärkeitä lapset ovat minulle olleet ja heidän saamisensa.

Mitä tulee äidin vanhuuteen niin hyvin lapsi ehtii 40-50v ennen kuin äiti kuolee vanhuuden vaivoihin, eiköhän tuo silloin jo ole itsenäinen.

[/quote]

Minusta lapsenteko on myös osittain järkikysymys vaikka tunteellahan lapset tietysti ensisijaisesti tehdään. Järkiteko se on sen vuoksi, että sinulla on jälkeläinen, joka todennäköisemmin huolehtii sinua vanhuudessa ja huolehtii sinun asioista vanhana aivan eri tavalla kuin ulkopuolinen.

Oma isoäitini kun vietiin vanhana sairaalaan niin lääkäri totesi että: "Ai nyt on alasajo alkanut". Onneksi isoäidilläni oli äitini sisaruksineen hoitamassa häntä ja kieltämässä kovimmat lääkkeet joita pumpattiin myös sen jälkeen kun oli tehty selväksi että niitä ette hänelle anna. Yrittävät siis ns. lääkitä hänet kuoliaaksi ja tämä on kylmä totuus nykypäivän Suomessa. Ja asia on viety myös korkeammalle taholle tässä vaiheessa. Olen onnellinen jos omat lapseni huolehtivat minusta vanhana, lapsien teko on myös järjen asia.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]No ei kyllä ole. Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut. [/quote] Ai kun lapset muuttaneet pois, niin sitten vasta sinun elämäsi on alkanut :D. Miksi ikinä hankit lapsia, kun ovat moinen riesa sinulle olleet? :D Ei kannata ehkä lapsille noin sanoa.

[/quote]

Kyllä ne se tietää. Nyt on aikaa,rahaa ja vapaus panostaa miehen kanssa yhdessäoloon ja, matkusteluun yms.

Ihan loistavaa kun ikää ei ole enempää ja parisuhdetta voi hoitaa vaikka keittiönpöydällä eikä tarvitse yhtään pohtia muita.
[/quote]
Tää on yks tapa elää. Toinen on "elää" ensin ja saada lapsia vasta myöhemmin (luomuna). Onneksi kaikkien ei tarvi elää samoin.

Ei ole.

"Toisaalta takeita ei ole siitäkään, etteikö varsin nuorikin ihminen voisi joutua vuoteenomaksi tai kuolla."

Niinpä, asiat ei ole black and white. Eläkää ja antaa muiden elää, jokainen tehköön oman valintansa.

Tehkää lapset alle 30-vuotiaina!

Olen 56v. Jos olisin saanut lapsen 44 vuotiaana niin lapsi olisi nyt 12v. Teinivuodet olisivat vielä edessäpäin ja kuten kaikki tietävät niin ne saattavat olla todella haasteellisia ja väsyttäviä. En jaksaisi sitä tässä iässä. Kuusikymppinen teinin äiti, huh huh! Tahti alkaa väkisinkin hidastua eikä energiaa ole enää yhtä paljon kuin vielä esim. vain 10 vuotta sitten. Olen jutellut tästä aiheesta useiden samanikäisten ystävienikin kanssa ja kaikilla on samoja tuntemuksia. Elli noin viidenkympin jälkeen ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana, ei jaksa puuhata töissä ja kotona aamusta iltaan vaan sitä tarvitsee enemmän omaa aikaa itselleen jotta jaksaa ne pakolliset päivittäiset asiat.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]

No ei kyllä ole.

Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut.

[/quote]

Täytän juuri 40 ja minulla on hedelmöityshoidoista saatu 3v ja luomuna syntynyt 2v. Tuntuu siltä, että nythän se elämä on vasta alkanut <3

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:22"]

Omatpa on rahansa. Jokainen tehköön niin kuin haluaa omilla rahoillaan.

[/quote]

Asia ei ole näin. Jos lapsi sattuisi syntymään vaikka vammaisena tulisi siitä valtavat kulut yhteiskunnalle. Kyllä pitäisi ymmärtää 44-vuotiaana että lasten saannin aika on ohi. Monet ovat jo mummoja siinä iässä. Riskit kasvavat ja sitä paitsi kuka haluaa olla 64-vuotias kun lapsi on 20 v.? 

Ei ei, lapsia pitää hankkia kun on ammatit ja työt hommattu ja varaa kasvattaa mukulansa eli n. 25 v. ylöspäin. Silloin niiden kanssa jaksaa vielä jotain tehdäkin eikä itsellä paikat kolota.

[/quote]

Hahahah, ei ainakaan akateemisesti koulutetuilla n. 25-vuotiaana ole ammatti ja työpaikka vielä hankittuna. 25-vuotias on mun mielestä vielä itsekin ihan penska. Ei nelikymppisillä näin yleisesti ottaen "paikat vielä kolota". Riippuu ihan omista elämäntavoista.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]

No ei kyllä ole.

Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut.

[/quote]

Täytän juuri 40 ja minulla on hedelmöityshoidoista saatu 3v ja luomuna syntynyt 2v. Tuntuu siltä, että nythän se elämä on vasta alkanut <3

[/quote]

Harmi, että jouduit odottamaan elämän alkua lähes 40 vuotta :( Olis varmaan kannattanut hankkia lapset aikaisemmin, jos niiden kautta vasta tuli noi tunteet.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:16"]

Olen 56v. Jos olisin saanut lapsen 44 vuotiaana niin lapsi olisi nyt 12v. Teinivuodet olisivat vielä edessäpäin ja kuten kaikki tietävät niin ne saattavat olla todella haasteellisia ja väsyttäviä. En jaksaisi sitä tässä iässä. Kuusikymppinen teinin äiti, huh huh! Tahti alkaa väkisinkin hidastua eikä energiaa ole enää yhtä paljon kuin vielä esim. vain 10 vuotta sitten. Olen jutellut tästä aiheesta useiden samanikäisten ystävienikin kanssa ja kaikilla on samoja tuntemuksia. Elli noin viidenkympin jälkeen ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana, ei jaksa puuhata töissä ja kotona aamusta iltaan vaan sitä tarvitsee enemmän omaa aikaa itselleen jotta jaksaa ne pakolliset päivittäiset asiat.

[/quote]

Olen 51v ja meillä on teinejä kotona ja koen välillä olevani jo liian vanha tähän hommaan. Vaikka olen hyvässä kunnossa ja urheilen. Mutta silti on tullut sellainen olo, että pitäisi olla aikaa jo itsellekin. Mutta teinejä ei voi minusta hyljätä sillä perusteella, että minua väsyttää ja osaavathan he jo pestä hampaansa ja takapuolensa itse, joten pärjätkööt omillaan.

up

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]

No ei kyllä ole.

Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut.

Just joo,  lapsesi oli sinulle vain velvollisuus ja nyt nautit kun pääsit siitä eroon.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:16"]

Olen 56v. Jos olisin saanut lapsen 44 vuotiaana niin lapsi olisi nyt 12v. Teinivuodet olisivat vielä edessäpäin ja kuten kaikki tietävät niin ne saattavat olla todella haasteellisia ja väsyttäviä. En jaksaisi sitä tässä iässä. Kuusikymppinen teinin äiti, huh huh! Tahti alkaa väkisinkin hidastua eikä energiaa ole enää yhtä paljon kuin vielä esim. vain 10 vuotta sitten. Olen jutellut tästä aiheesta useiden samanikäisten ystävienikin kanssa ja kaikilla on samoja tuntemuksia. Elli noin viidenkympin jälkeen ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana, ei jaksa puuhata töissä ja kotona aamusta iltaan vaan sitä tarvitsee enemmän omaa aikaa itselleen jotta jaksaa ne pakolliset päivittäiset asiat.

[/quote]

Olen 51v ja meillä on teinejä kotona ja koen välillä olevani jo liian vanha tähän hommaan. Vaikka olen hyvässä kunnossa ja urheilen. Mutta silti on tullut sellainen olo, että pitäisi olla aikaa jo itsellekin. Mutta teinejä ei voi minusta hyljätä sillä perusteella, että minua väsyttää ja osaavathan he jo pestä hampaansa ja takapuolensa itse, joten pärjätkööt omillaan.

[/quote]

Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Mulla ainakin on ollut ihan tarpeeksi aikaa itselleni, joten vanhempana äidiksi tultua haluan keskittyä lapsiini koko loppuelämäni ja jakaa sen heidän kanssaan. En mitenkään erityisemmin tarvitse aikaa enää vain itselleni.

Up.

Ei ole järkeä..ja sitä tulevaa lastakin pitäisi muuten hieman ajatella! Kuka voi haluta äidiksi yli nelikymppisenä ja vielä hoidoilla, silloinhan voi tulla jo mummoksi, naurettavaa!

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:23"]

Ei ole järkeä..ja sitä tulevaa lastakin pitäisi muuten hieman ajatella! Kuka voi haluta äidiksi yli nelikymppisenä ja vielä hoidoilla, silloinhan voi tulla jo mummoksi, naurettavaa!

[/quote]

Minkä ikäinen itse olet? Sinun mielestäsi nelikymppiset ovat ilmeisesti "mummoja". Käytännössä mummous on mahdollista nelikymppisenä ja jo aiemminkin, mutta silti harvinaista, ellei lisäännytä todella nuorena. Tällöin on kyse, yleensä, matalastikoulutetuista ihmisistä. Ei tietenkään aina.

Minä mietin eettisyyden kannalta missä tulisi kulkea ikärajan. Jos lapsia ei ole tehnyt ennen 45 ikävuotta ja on ollut kykenevä, miksi pitäisi olla oikeutettu saamaan esim munasoluja luovuttajalta? Samasta munasolusta voi taistella nainen, joka on 25 vuotias ja ei saa lapsia sairauden tai vamman vuoksi. Tällä 45 vuotiaalla olisi ollut aikaa hankkia lapsensa, jos olisi halunnut. Tuntuu, että monet nelikymppiset sitten hakeutuu raskaaksi keinolla millä hyvänsä, koska ovat saaneet päähänpiston että lapsi vielä puuttuu. Jos oikeasti vanhemmaksi on aina halunnut, niin asiaa kyllä miettii siinä lisääntymisiässä. Lisäksi kuinka eettistä on saattaa raskaaksi keinohedelmöityksellä yli 40-vuotias nainen, koska ne ovat jo riskiraskauksia. Ei siinä mitään, jos luomuna onnistuu raskautumaan. Mutta että tahallisesti pitkitetään lastenteko yritykset niin kauas, ettei lisäännytä iän vuoksi luonnollisesti. Juuri Saksasta uutisoitiin 65 vuotiaasta nelosten synnyttäjästä. Nainenhan olisi hyvin voinut saada komplikaatioita raskausaikana ja vaarantaa oman ja vauvojen hengen... Ikäraja tulisi olla, jos iän vuoksi ei kykene lisääntymään. Se on oma vahinko ettei miettinyt mitä elämältä haluaa ennen kuin on liian myöhäistä. Jonossa kun on paljon naisia, jotka iältään ovat sopivia mutta eivät muista syistä saa lapsia. Todella reilua heitä kohtaan.