Onko järkeä hankkia lasta 44-vuotiaana, hedelmöityshoidoilla?

Aina jaksaa ihmetyttää nämä ihmiset, joiden mielestä heillä on oikeus saada lapsia, mutta toisilla ei. Olen saamassa pian lapsen hoidoilla (ihan itse maksettiin yksityisellä) 39-vuotiaana. Ikävää, jos se teitä harmittaa, minä olen ikionnellinen :)

Niin, ja yhtään ei tunnu olo vielä vanhalta. Terveellisten elämäntapojen ansiosta olen hoikka ja juoksen puolimaratoneja. Raskaus on sujunut ilman yhtään ongelmaa.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:16"]

Olen 56v. Jos olisin saanut lapsen 44 vuotiaana niin lapsi olisi nyt 12v. Teinivuodet olisivat vielä edessäpäin ja kuten kaikki tietävät niin ne saattavat olla todella haasteellisia ja väsyttäviä. En jaksaisi sitä tässä iässä. Kuusikymppinen teinin äiti, huh huh! Tahti alkaa väkisinkin hidastua eikä energiaa ole enää yhtä paljon kuin vielä esim. vain 10 vuotta sitten. Olen jutellut tästä aiheesta useiden samanikäisten ystävienikin kanssa ja kaikilla on samoja tuntemuksia. Elli noin viidenkympin jälkeen ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana, ei jaksa puuhata töissä ja kotona aamusta iltaan vaan sitä tarvitsee enemmän omaa aikaa itselleen jotta jaksaa ne pakolliset päivittäiset asiat.

[/quote]

Olen 51v ja meillä on teinejä kotona ja koen välillä olevani jo liian vanha tähän hommaan. Vaikka olen hyvässä kunnossa ja urheilen. Mutta silti on tullut sellainen olo, että pitäisi olla aikaa jo itsellekin. Mutta teinejä ei voi minusta hyljätä sillä perusteella, että minua väsyttää ja osaavathan he jo pestä hampaansa ja takapuolensa itse, joten pärjätkööt omillaan.

[/quote]

Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Mulla ainakin on ollut ihan tarpeeksi aikaa itselleni, joten vanhempana äidiksi tultua haluan keskittyä lapsiini koko loppuelämäni ja jakaa sen heidän kanssaan. En mitenkään erityisemmin tarvitse aikaa enää vain itselleni.

[/quote]

Kyllä minullakin oli aikaa pyöriä oman navan ympärillä päälle kolmikymppiseksi. Mutta koen itse, että palautuminen töistä hidastuu ja usein on väsynyt, kun vaihdevuodetkin pukkaa päälle. Ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipide, vaan on asiasta juteltu monen päälle viisikymppisen teinin äidin kanssa. Totta kai tämän jaksaa, mutta jotenkin mieli tässä viidessäkymmenessä astuu eri urille ja alkaa miettiä loppuelämäänsä. En osaa selittää tarkemmin, mutta olen tyytyväinen, etten päälle nelikymppisenä tehnyt enää lapsia. 50-60 välillä tapahtuu kuitenkin ihmisessä melko paljon ja paljon näkyy ihmisissä työuupumusta ja masennustakin. Voimat vain alkavat pikkuhiljaa huveta ja huomaa väsyvänsä enemmän ja haluavan vetäytyä omaan itseensä.

Mutta onneksi tosiaan on muitakin saman ikäisiä teinien äitejä, joiden kanssa voidaan olla vertaistukena tässä ja asioista puhua ja saada voimia toisilta. Murrosikään kun saattaa kuulua monenlaista huolta, vaikka olisi kilttejäkin lapsia. 

Se 51v teinien äiti

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:02"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]No ei kyllä ole. Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut. [/quote] Ai kun lapset muuttaneet pois, niin sitten vasta sinun elämäsi on alkanut :D. Miksi ikinä hankit lapsia, kun ovat moinen riesa sinulle olleet? :D Ei kannata ehkä lapsille noin sanoa. [/quote]   Kyllä ne se tietää. Nyt on aikaa,rahaa ja vapaus panostaa miehen kanssa yhdessäoloon ja, matkusteluun yms. Ihan loistavaa kun ikää ei ole enempää ja parisuhdetta voi hoitaa vaikka keittiönpöydällä eikä tarvitse yhtään pohtia muita. [/quote] Tää on yks tapa elää. Toinen on "elää" ensin ja saada lapsia vasta myöhemmin (luomuna). Onneksi kaikkien ei tarvi elää samoin.

[/quote]

Ja sitten on vielä meitä, jotka elävät koko ajan. Lasten kanssa täyttä elämää joka päivä.

Elämä lasten kanssa on parasta elämää!

Esikoiseni sain 24-vuotiaana, kuopuksen 29-vuotiaana. Nyt olen 45 ja esikoisemme on muuttamassa pois. Yritämme mieheni kanssa saada vielä iltatähden, koska lapsiperheen elämä on sitä parasta elämää!

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:02"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]No ei kyllä ole. Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut. [/quote] Ai kun lapset muuttaneet pois, niin sitten vasta sinun elämäsi on alkanut :D. Miksi ikinä hankit lapsia, kun ovat moinen riesa sinulle olleet? :D Ei kannata ehkä lapsille noin sanoa. [/quote]   Kyllä ne se tietää. Nyt on aikaa,rahaa ja vapaus panostaa miehen kanssa yhdessäoloon ja, matkusteluun yms. Ihan loistavaa kun ikää ei ole enempää ja parisuhdetta voi hoitaa vaikka keittiönpöydällä eikä tarvitse yhtään pohtia muita. [/quote] Tää on yks tapa elää. Toinen on "elää" ensin ja saada lapsia vasta myöhemmin (luomuna). Onneksi kaikkien ei tarvi elää samoin.

[/quote]

Ja sitten on vielä meitä, jotka elävät koko ajan. Lasten kanssa täyttä elämää joka päivä.

Elämä lasten kanssa on parasta elämää!

Esikoiseni sain 24-vuotiaana, kuopuksen 29-vuotiaana. Nyt olen 45 ja esikoisemme on muuttamassa pois. Yritämme mieheni kanssa saada vielä iltatähden, koska lapsiperheen elämä on sitä parasta elämää!

[/quote]

Niin ja kun on eletty lapsiperhe-elämää, tulee paniikki, että tuonko kanssa pitäisi elää loppuelämä. Hups, tehdään vielä yksi lapsi, ettei tarvitse koskaan olla kahdestaan.

Aika monen sellaisen parin sisältö, joilla ei ole parisuhteessa toisilleen mitään annettavaa.

Kannattaisi muistaa äidin iän tuoma riskiraskauden mahdollisuus mutta myös lapsen geneettisten häiriöiden riskit. Down ja muut kehitysvammat sekä -häiriöt lisääntyvät, mitä vanhempi äiti on. Solut ikääntyvät ja heikentyvät laadullisesti.

Toisekseen - ja tämä on vain oma mielipiteeni - eläimillä ja ihmisillä on tietty hedelmällinen aika elämässään, jolloin lisääntyminen on helppoa ja mahdollista. Mikäli on elänyt sen ajan ohi ja raskautuminen on mahdotonta, miksi pitäisi enää lisääntyä väkisin, lääketieteellisesti? Luonto toimii näin, kai sille joku syykin on?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"]Mielestäni pitäisi laittaa jo joku raja näille. Ei yli 40-vuotiaille!
[/quote]. luomuna 44 v. En oo ennen tiennyt kuinka antoisaa aikaa

Tuossa iässä riski saada vammainen lapsi on jo aika korkea.

Jos käyttää lahjasoluja, down-riski ei ole kohonnut. Riski liittyy munasolujen vanhenemiseen ja lahjasolut ovat nuorilta naisilta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 09:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:02"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:25"]No ei kyllä ole. Omani on muuttanut pois kotoa 2 vuotta sitten ja olen nyt 43v. Ei tulisi mieleenkään alkaa mihinkään vaipparalleihin ja yövalvomisiin tässä iässä. Nythän se elämä vasta on alkanut. [/quote] Ai kun lapset muuttaneet pois, niin sitten vasta sinun elämäsi on alkanut :D. Miksi ikinä hankit lapsia, kun ovat moinen riesa sinulle olleet? :D Ei kannata ehkä lapsille noin sanoa. [/quote]   Kyllä ne se tietää. Nyt on aikaa,rahaa ja vapaus panostaa miehen kanssa yhdessäoloon ja, matkusteluun yms. Ihan loistavaa kun ikää ei ole enempää ja parisuhdetta voi hoitaa vaikka keittiönpöydällä eikä tarvitse yhtään pohtia muita. [/quote] Tää on yks tapa elää. Toinen on "elää" ensin ja saada lapsia vasta myöhemmin (luomuna). Onneksi kaikkien ei tarvi elää samoin.

[/quote]

Ja sitten on vielä meitä, jotka elävät koko ajan. Lasten kanssa täyttä elämää joka päivä.

Elämä lasten kanssa on parasta elämää!

Esikoiseni sain 24-vuotiaana, kuopuksen 29-vuotiaana. Nyt olen 45 ja esikoisemme on muuttamassa pois. Yritämme mieheni kanssa saada vielä iltatähden, koska lapsiperheen elämä on sitä parasta elämää!

[/quote]

Niin ja kun on eletty lapsiperhe-elämää, tulee paniikki, että tuonko kanssa pitäisi elää loppuelämä. Hups, tehdään vielä yksi lapsi, ettei tarvitse koskaan olla kahdestaan.

Aika monen sellaisen parin sisältö, joilla ei ole parisuhteessa toisilleen mitään annettavaa.

[/quote]

Ihan päinvastoin.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo 18-vuotiaista, koko elämämme siis. Olemme pikemminkin yhden ihmisen kaksi puolta, kuin kaksi erillistä ihmistä. Termi symbioosi kuvaa hyvin yhteenhitsautunutta elämäämme.

Ennen esikoisen syntymää ehdimme viettää 5 vuotta kahdestaan, koska lasta ei vain kuulunut. Kummallakin meillä oli vauvakuume jo 18-vuotiaina. Olemme erittäin lapsirakkaita perheihmisiä ja suunnitelmissa oli aina 3 lasta, mutta sairauteni päätti toisin.

Nyt vakavasta sairaudestani on jo niin monta vuotta, että olen terveeksi todettu. Viimeinen aika hankkia se kolmas lapsi ja nauttia ihanasta lapsiperheen elämästä vielä monen monta vuotta. Toivottavasti saamme myös jossain vaiheessa lapsenlapsiakin, niitäkin olemme koko elämämme odottaneet. Mies alkoi haaveilla lapsenlapsista jo heti esikoisen syntymän jälkeen...

Perhe-elämää ei todellakaan mikään voita! Se on elämän suola ja tarkoitus.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 22:24"]

Lapsi ei ole puudeli. Moni hankkii lapsen, kun vauvat ovat niin niin söpöjä. Vauvaikä kestää kuitenkin vain hetken ja lapsi jää elämään loppuiäksi ja vaatii huomiota ja huolenpitoa jatkuvasti. Lisäksi keinohedelmöityksellä syntyvissä lapsissa on normaalia useammin kehityshäiriöitä, jotka voivat tulla esiin vasta kouluiässä. Jaksaako 46-v. enää sopeutua tilanteeseen. kun lapsi osoittautuukin odotettua haasteellisemmaksi. Lisäksi lapsi tarvitsee tiedon omista vanhemmistaan ja jää yh-äidin ainoana lapsena hyvin yksin tämän kuoltua. Voihan kaikki mennä hyvin, mutta ei tuo lupaavalta vaikuta. 

[/quote]

Linkki? Suomessa on tehty hedelmöityshoitoja 80-luvulta lähtien eli yli 30 vuoden ajan eikä mistään kehityshäiriöistä kouluiässä ole raportoitu. Lisäksi hedelmöityshoitoja on niin monenlaisia, ettei niitä voi niputtaa yhden otsikon alle ja väittää jotain tuollaista.

Jätin ehkäisyn pois joskus 39 v ja ajattelin että katotaan miten käy. Kai se mieski tiesi. Halusin vauvan. ei kenenkään munasoluilla eikä siittiöillä vaan omilla ja mieheni. Tulin reippaasti yli 40 v raskaaksi ja mies sai suorastaan shokin. Lohduttelin että katotaan miten tässä nyt käy. Koko ajan oli fiilis että hyvin tässä käy niinku kävikin. En ollut hoidoissa vaan luonnonmenetelmin siveässä asennossa.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 16:19"]

Korkeaan ikään liittyvät sairaudet kuten muistisairaudet lisääntyy, karseeta jos teini-ikäinen joutuu hoitamaan muistisairasta vanhempaa. Mulle 35-vuotiaanakin se oli shokki

[/quote] elämä on täynnä riskejä, täytyy elää täysillä eikä jossitella ja sitku ja mutku elämää, tässä ja nyt on elämä

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:59"]

Mulla ei ole muuten mitään sitä vastaan enkä kyllä muutenkaan ketään tuomitse, mutta: 1) oma jaksaminen joutuu koetukselle kun niin vanhana lähtee lasta hommaamaan. Se on yllättävän raskasta nuorillekin. 2) on lapsen kannalta katsottuna noloa, kun lapsi on 16, niin äiti 60. Varsinkin jos ensimmäinen lapsi kyseessä nii hohhoijjaa

[/quote] hyvä itsetunto

Hanki lapsi! Se on aina hyvä ja tulee olemaan paras päätä elämässäsi. Et ole ollenkaan vanha siihen etkä vanha aikanaan teini-ikäisen äidiksi. Hanki lapsi.

"Ei mua haitannut vanhat vanhemmat koskaan. Tärkeintä on ollut se, että on vanhemmat, jotka välittää/hoitaa ja jotka myös taloudellisesti pystyvät huolehtimaan. Nimim. kiitollinen hyvistä vanhemmista (vaikka vanhoja ovatkin)"

Tosi asia nyt kuitenkin on, että lapsi tarvitsee vanhempiaan vähintäin parikymmentä vuotta ja usein vielä enemmän ja vanhempien eletty elämä ja ikä tuo monia muutoksia ja sairauksia, halusimme sitä tai emme. Eikä ole oikein, että lapsi lähiomaisena joutuisi jo nuorena kantamaan vastuun vanhempiensa hoivasta ja pärjäämisestä. Tästähän meillä on julkisuudessa hyvä esimerkki, taisi olla juuri IL, kun eräskin teini paistatteli julkisuuden valokeilassa, kun hänen isänsä on vakavasti sairas ja perheen talous tiukalla. Tosin tässä tapauksessa perheen äiti on vielä nuori, mutta lastenhoidon sijaan hänen voimansa menevät vanhan ja sairaan miehen hoitoon, joka on lapsilta pois.  Puhumattakaan lapsen taloudellisesta turvasta, kun vanhemmat elävät pienillä eläkkeillä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:22"]

Omatpa on rahansa. Jokainen tehköön niin kuin haluaa omilla rahoillaan.

[/quote]

Asia ei ole näin. Jos lapsi sattuisi syntymään vaikka vammaisena tulisi siitä valtavat kulut yhteiskunnalle. Kyllä pitäisi ymmärtää 44-vuotiaana että lasten saannin aika on ohi. Monet ovat jo mummoja siinä iässä. Riskit kasvavat ja sitä paitsi kuka haluaa olla 64-vuotias kun lapsi on 20 v.? 

Ei ei, lapsia pitää hankkia kun on ammatit ja työt hommattu ja varaa kasvattaa mukulansa eli n. 25 v. ylöspäin. Silloin niiden kanssa jaksaa vielä jotain tehdäkin eikä itsellä paikat kolota.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 10:03"]

"Ei mua haitannut vanhat vanhemmat koskaan. Tärkeintä on ollut se, että on vanhemmat, jotka välittää/hoitaa ja jotka myös taloudellisesti pystyvät huolehtimaan. Nimim. kiitollinen hyvistä vanhemmista (vaikka vanhoja ovatkin)"

Tosi asia nyt kuitenkin on, että lapsi tarvitsee vanhempiaan vähintäin parikymmentä vuotta ja usein vielä enemmän ja vanhempien eletty elämä ja ikä tuo monia muutoksia ja sairauksia, halusimme sitä tai emme. Eikä ole oikein, että lapsi lähiomaisena joutuisi jo nuorena kantamaan vastuun vanhempiensa hoivasta ja pärjäämisestä. Tästähän meillä on julkisuudessa hyvä esimerkki, taisi olla juuri IL, kun eräskin teini paistatteli julkisuuden valokeilassa, kun hänen isänsä on vakavasti sairas ja perheen talous tiukalla. Tosin tässä tapauksessa perheen äiti on vielä nuori, mutta lastenhoidon sijaan hänen voimansa menevät vanhan ja sairaan miehen hoitoon, joka on lapsilta pois.  Puhumattakaan lapsen taloudellisesta turvasta, kun vanhemmat elävät pienillä eläkkeillä.

[/quote]

Toisaalta takeita ei ole siitäkään, etteikö varsin nuorikin ihminen voisi joutua vuoteenomaksi tai kuolla. Ystäväni lapset elävät sairaan vanhemman kanssa, lapset ovat kaikki alle kouluikäisiä eikä vanhempansa tule tästä paranemaan. Ikää on nyt 30.

Äitini sai ensimäisen lapsenlapsensa 54-vuotiaana ja on alusta asti valittanut, miten tuli isovanhemmaksi liian vanhana huolimatta siitä, että on fyysisesti hyvässä kunnossa ja edelleen 64-vuotiaana työelämässäkin. Hän nyt sattui vertaamaan omaan äitiinsä, joka tuli isovanhemmaksi 46-vuotiaana. Tosin mummoni sai nuorimman lapsenlapsensa 64-vuotiaana ja jaksoi vielä 75-vuotiaana hoitaa tätä, viedä uimaan, huvipuistoihin ja eläintarhoihin. Nyt mummoni on 88-vuotias ja on kärttänyt tämän nuorimman lapsenlapsensa kahta pientä lasta hoitoonkin, energiaa ja virtaa riittää edelleen.

Joku kokee olevansa vanha 44-vuotiaana, joku toinen taas kokee olevansa nuori 88-vuotiaanakin (mummoni lempilause on "en minä ole vanha vaan vain vähän kypsempi kuin joku toinen"). En pidä 44-vuotiasta vanhana lapsen saamiseen. Onhan hän edelleen työelämässä ja yhteiskunnan aktiivisena toimijana, kun lapsi on täysi-ikäinen ja senkin jälkeen hän keskimäärin elää vielä 15-20 vuotta. Se, että tulee vakavia sairauksia, ei ole kiinni iästä eikä kenenkään pidä sen takia haudata haaveitaan, jos sattuisikin tulemaan muistisairaus tai muu vakava sairaus.

Olen itse mummoni vanhin lapsenlapsi enkä pidä mitenkään outona tai mahdottomana, jos ikäiseni vähän päälle nelikymppiset hankkivat lapsia. Tuttavapiiristäni löytyy näitä useampia. Vaikka omat lapseni ovat jo kouluikäisiä ja vaikka parhaan ystäväni lapset ovat jo nuoria aikuisia, mahtuu ystäväpiiriimme hyvin niitä, jotka ovat juuri saaneet esikoisensa ja aloittelevat lapsiperhe-elämää.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:52"]

Minä mietin eettisyyden kannalta missä tulisi kulkea ikärajan. Jos lapsia ei ole tehnyt ennen 45 ikävuotta ja on ollut kykenevä, miksi pitäisi olla oikeutettu saamaan esim munasoluja luovuttajalta? Samasta munasolusta voi taistella nainen, joka on 25 vuotias ja ei saa lapsia sairauden tai vamman vuoksi. Tällä 45 vuotiaalla olisi ollut aikaa hankkia lapsensa, jos olisi halunnut. Tuntuu, että monet nelikymppiset sitten hakeutuu raskaaksi keinolla millä hyvänsä, koska ovat saaneet päähänpiston että lapsi vielä puuttuu. Jos oikeasti vanhemmaksi on aina halunnut, niin asiaa kyllä miettii siinä lisääntymisiässä. Lisäksi kuinka eettistä on saattaa raskaaksi keinohedelmöityksellä yli 40-vuotias nainen, koska ne ovat jo riskiraskauksia. Ei siinä mitään, jos luomuna onnistuu raskautumaan. Mutta että tahallisesti pitkitetään lastenteko yritykset niin kauas, ettei lisäännytä iän vuoksi luonnollisesti. Juuri Saksasta uutisoitiin 65 vuotiaasta nelosten synnyttäjästä. Nainenhan olisi hyvin voinut saada komplikaatioita raskausaikana ja vaarantaa oman ja vauvojen hengen... Ikäraja tulisi olla, jos iän vuoksi ei kykene lisääntymään. Se on oma vahinko ettei miettinyt mitä elämältä haluaa ennen kuin on liian myöhäistä. Jonossa kun on paljon naisia, jotka iältään ovat sopivia mutta eivät muista syistä saa lapsia. Todella reilua heitä kohtaan.

[/quote]

No ei ehkä 65-vuotiaalle tulisi enää antaa keinohedelmöityshoitoa (eikä kyllä Suomessa niin tehdäkään). En nyt tiedä, että missä Suomessa menee se raja, mutta ei täällä kyllä kovin vanhana enää anneta keinohedelmöityshoitoja. Ikäraja ei välttämättä ole lain säätelemää, mutta tietty käytäntö täällä kyllä on. Mielestäni 44-45-vuotias ei vielä ole paha ikä tulla äidiksi. Keinohedelmöitystäkin on nyt kuitenkin monenlaista, eivät kaikki ole sitä munasolua vailla, vaan ulkopuolista spermanluovuttajaa. En tiedä voiko ihan samasta munasolusta taistella 25-vuotias ja 45-vuotias, koska 25-vuotiasta voidaan hoitaa julkisella ja 45-vuotiasta vain yksityisellä ja omakustaneisesti.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:20"]

Jos haluaa lapsen niin 44-vuoden iässä ei kannata enää odottaa. Vai pitäisikö lisääntymisestä pidättyä, koska sinusta siinä ei ole järkeä, vaikka tietäisi ehdottamasti haluavansa lapsen?

[/quote]  Adoptoimaan! Tai hankkikoot kissan / koiran / jonkun elukan.

[/quote]

Miksi muiden ihmisten tulisi mielestäsi tyytyä lemmikkieläimiin lapsen halutessaan, vaikka sinulla on lapsia? Miksi nainen ei saisi käyttää rahansa hedelmöityshoitoihin, jos haluaa? Haluaisitko itse adoptoida ja miksi adoptiojonoon pitäisi tunkea ihmisiä, jotka ovat biologisesti kykeneviä saamaan lapsia ainakin hedelmöityshoidoilla??

[/quote] Lapsia on maailmassa jo liikaa. Miksi tehdä lisää väkisin?
[/quote] Samalla periaatteella lemmikkikissoja ja -koiria on liikaa, joten miksi niitä tehtaillaan lisää koko ajan? Koiran hiilijalanjälki on suurempi kuin katumaasturin.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:22"]

Omatpa on rahansa. Jokainen tehköön niin kuin haluaa omilla rahoillaan.

[/quote]

Asia ei ole näin. Jos lapsi sattuisi syntymään vaikka vammaisena tulisi siitä valtavat kulut yhteiskunnalle. Kyllä pitäisi ymmärtää 44-vuotiaana että lasten saannin aika on ohi. Monet ovat jo mummoja siinä iässä. Riskit kasvavat ja sitä paitsi kuka haluaa olla 64-vuotias kun lapsi on 20 v.? 

Ei ei, lapsia pitää hankkia kun on ammatit ja työt hommattu ja varaa kasvattaa mukulansa eli n. 25 v. ylöspäin. Silloin niiden kanssa jaksaa vielä jotain tehdäkin eikä itsellä paikat kolota.

[/quote]

Hahahah, ei ainakaan akateemisesti koulutetuilla n. 25-vuotiaana ole ammatti ja työpaikka vielä hankittuna. 25-vuotias on mun mielestä vielä itsekin ihan penska. Ei nelikymppisillä näin yleisesti ottaen "paikat vielä kolota". Riippuu ihan omista elämäntavoista.
[/quote] Paitsi ettei aina riipu.