Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En käsitä miksi elämää lapsen kanssa arvostellaan
06.03.2015 |
lähinnä sen ensimmäisen vauvavuoden perusteella? Miksi puhutaan että se on sitten 18 vuotta pyllynpesua, syöttämistä, vahtimista, uhmaa... Eikö ihmiset tajua että lapsi kasvaa koko ajan? Ja niitä vauva-aikoja on se yksi per lapsi, jos ei halua pitkää vauva-aikaa, niin tekee vaan yhden lapsen, tai jos haluaa toisenkin, niin ei heti perään niin että on kahden lapsen pikkulapsiaika yhtäaikaa päällä, sehän on ihan järjetöntä.
Minulla on kolme lasta, esikoinen sai olla ainoa lapsi lähes koko lapsuutensa, ja sitten saimme kaksoset. Kaksosten kanssa oli aluksi rankkaa kun oli itse pitkään kipeä sektion takia ym. Mutta muuten on ollut ihan helppoa kun kaksoset on oppineet kaikki asiat suht samaan aikaan, vaikka oli kaksi vaippapyllyä pitkään, se meni siinä ihan hyvin, koska lapset olivat samalla kehitystasolla, ei ollut mustasukkaisuutta ym. Kaksoset oppivat koko elämänsä siihen että odottavat vuoroaan, omaan suuhun tulee ruokakin joka toisella lusikallisella.
Esikoisen kanssa oli aikoinaan todella leppoisaa, kun lapsi oppi puhumaan ja kävelemään ei ollut mitään ongelmaa hoitamisessa, varsinkin kun oppi käymään vessassa itse, ja koululaisena osasi käydä pesulla, pukea, syödä, lähteä aamulla kouluun, tulla koulusta kotiin, tehdä läksynsä ym. ei minkäänlaista ongelmaa. Myöskään esikoisen murrosikä ei ollut erikoisen kauheaa, vähän oveaan paiskoi, kuten minäkin aikoinaan.
Miksi siitä lapsesta pitää tehdä joku erikoinen ongelma elämäänsä? Kyllähän sitä joutuu aluksi vähän aikaa hoitamaan, ja sitä pitää kasvattaa ja sille ostaa kaikkea, mutta kyllä se lapsi on ihan normaali perheenjäsen, eikä mikään vaativa muukalainen. Itse sen lapsen on tehnyt ja sillä on sun omat geenit, ja jos se lapsi on hankala, niin sun geeneissä ja sun kasvatuksessa on vika.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:14"]
Elämä yleensäkin on vaativaa ja siihen liittyy monia ongelmia. Lapset eivät ole mikään perimmäinen syy ongelmiin.
[/quote]
Ikävä kuulla, että elämä on sinusta vaativaa. Minusta se ei ole vaativaa vaan päinvastoin mukavaa ja melko helppoa. Olen ihan tarkoituksellisesti rakentanut elämäni sellaiseksi, ettei siihen liity monia ongelmia. Kuten aikaisemmin jo sanoin, tehokkaimmista tavoista vähentää potentiaalisia ongelmia elämästään on olla hankkimatta lapsia. Vanhempi joukuu kantamaan sekä vanhemmuuteen ja perhe-elämään että tavalliseen aikuisuuteen liittyvät riskit mutta lapseton vain nämä jälkimmäiset. Lapsettomuus ei tietenkään suojele sellaisilta ennakoimattomilta katastrofeilta kuten sairauksilta ja onnettomuuksilta, mutta se kyllä suojelee lasten hankintaan liittyviltä täysin ennakoitavilta ongelmilta.
Tuntuu, ettet aivan sisäistänyt aikaisemmin sanomaani. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:05"]
Niin no tämä asia taas ei kuulu mitenkään siihen, että miksi lapsiperheen arkea pidetään samanlaisena vuosikymmenestä toiseen, vaikka lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja se elämä siinä mukana muuttauu aivan erilaiseksi? Mulle on ihan sama miksi joku ei halua lapsia, mutta se ärsyttää kun lapsia hankkineetkin puhuvat pikkulapsiajasta kuin se kestäisi ikuisesti.
[/quote]
Totta kai lapsen kasvun ja kehityksen myötä arkikin muuttuu. Myöhemmät ikäkaudet tuovat mukanaan sekä helpotuksia että uusia ongelmia. Mutta Joiltakin osin lapsiperheen arki kyllä pysyy samana vuodesta toiseen – etenkin verrattuna lapsettomaan elämään. Vastuu lapsista voi saada uusia muotoja, mutta se säilyy osana vanhemmuutta.
Itse en ole kuullut kenenkään väittävän, että pikkulapsivaiheen koliikit ja uhmat kestäisivät ikuisesti. Mutta vaikka ne eivät kestäisi ikuisesti, ne voivat silti olla tavattoman epämiellyttävä kokemus. Harva menisi vankilaankaan, vaikka sieltä luvattaisiin päästää viiden vuoden jälkeen pois. -14