Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En käsitä miksi elämää lapsen kanssa arvostellaan
06.03.2015 |
lähinnä sen ensimmäisen vauvavuoden perusteella? Miksi puhutaan että se on sitten 18 vuotta pyllynpesua, syöttämistä, vahtimista, uhmaa... Eikö ihmiset tajua että lapsi kasvaa koko ajan? Ja niitä vauva-aikoja on se yksi per lapsi, jos ei halua pitkää vauva-aikaa, niin tekee vaan yhden lapsen, tai jos haluaa toisenkin, niin ei heti perään niin että on kahden lapsen pikkulapsiaika yhtäaikaa päällä, sehän on ihan järjetöntä.
Minulla on kolme lasta, esikoinen sai olla ainoa lapsi lähes koko lapsuutensa, ja sitten saimme kaksoset. Kaksosten kanssa oli aluksi rankkaa kun oli itse pitkään kipeä sektion takia ym. Mutta muuten on ollut ihan helppoa kun kaksoset on oppineet kaikki asiat suht samaan aikaan, vaikka oli kaksi vaippapyllyä pitkään, se meni siinä ihan hyvin, koska lapset olivat samalla kehitystasolla, ei ollut mustasukkaisuutta ym. Kaksoset oppivat koko elämänsä siihen että odottavat vuoroaan, omaan suuhun tulee ruokakin joka toisella lusikallisella.
Esikoisen kanssa oli aikoinaan todella leppoisaa, kun lapsi oppi puhumaan ja kävelemään ei ollut mitään ongelmaa hoitamisessa, varsinkin kun oppi käymään vessassa itse, ja koululaisena osasi käydä pesulla, pukea, syödä, lähteä aamulla kouluun, tulla koulusta kotiin, tehdä läksynsä ym. ei minkäänlaista ongelmaa. Myöskään esikoisen murrosikä ei ollut erikoisen kauheaa, vähän oveaan paiskoi, kuten minäkin aikoinaan.
Miksi siitä lapsesta pitää tehdä joku erikoinen ongelma elämäänsä? Kyllähän sitä joutuu aluksi vähän aikaa hoitamaan, ja sitä pitää kasvattaa ja sille ostaa kaikkea, mutta kyllä se lapsi on ihan normaali perheenjäsen, eikä mikään vaativa muukalainen. Itse sen lapsen on tehnyt ja sillä on sun omat geenit, ja jos se lapsi on hankala, niin sun geeneissä ja sun kasvatuksessa on vika.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Meidän muiden lapset jotuvat tyytymään kyllin hyviin vanhempiin. Olet paras!
[/quote]
Nimenomaan, se kyllin hyvä on tarpeeksi hyvä. Ei tarvi suorittaa. Eikä tarvi siten liioitella miten kauheaa on kun on lapsia. Aika harva suoritti vanhemmuutta 20 vuotta sitten, taitaa olla tämä netti suuri syyllinen siihen että lasten kanssa pitää nykyää muka hössätä 24/7.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Sinustako vanhemman vastuisiin ei kuulu esimerkiksi rajojen asettaminen ja valvominen, kodin ja koulun välinen yhteistyö, koulunkäynnin tukeminen tai turvallisten rutiinien ylläpitäminen? Epäilemättä onkin vaikea ymmärtää, miksi joku voi kokea vanhemman roolin raskaaksi, kun itse laiminlyö siihen kuuluvia tehtäviä.
Jos taas tarkoitit, että nuo asiat kyllä kuuluvat vanhemmuuden vaatimuksiin, mutta ne eivät ole sinulle mikään ongelma, katso aikaisemman viestini pointti 1. -14
[/quote]
Ne asiat tulee siinä samalla. Ei se lapsen kasvattaminen tarvitse olla sitä että kauheasti pähkäillään koko ajan että miten ne rajat nyt laitetaan ym. keksitään jotain turhia sääntöjä joita lapsen pitää noudattaa. Kodin ja koulun välinen yhteistyökin on vasta viime vuosien keksintöä mistä ei oikeasti ole mitään hyötyä. Koulunkäynnin tukeminen on sitä, että kysyy lapselta suurinpiirtein päivittäin että onko läksyt tehty, ja lapsi sanoo että joo. Joskus jos lapsi ei osaa jotain tehtävää niin voi tulla kysymään että miten tää kuuluu tehdä, ja sit voi neuvoa jos osaa, jos ei, niin sanoo että kysypä huomenna opelta. Turvalliset rutiinit? Joo, ruokaa tehdään niin että ei tarvi nälässä olla, ja aamulla noustaan kouluun ja illalla mennään nukkumaan. Alle kouluikäisen kanssa kun on kotona, ei ole niin väliä koska mitäkin tehdään, kun on yksi lapsi voi vallan mainiosti mennä oman mieltymyksen mukaan, lapsi sopeutuu siihen että koska mennään nukkumaan meidän perheessä ja mihin aikaan suurinpiirtein noustaan.
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:19"]
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[/quote]
Uskotko siis, että kaikki oppisivat kyllä nauttimaan lapsiperhe-elämästä, jos he vain "osaisivat ottaa rennosti"? Vai pystytkö kuvittelemaan muita syitä, miksi joku saattaisi pitää lapsiperhe-elämää rankkana, turhauttavana, ei-palkitsevana tai muuten epämiellyttävänä? -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:19"]
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[/quote]
Uskotko siis, että kaikki oppisivat kyllä nauttimaan lapsiperhe-elämästä, jos he vain "osaisivat ottaa rennosti"? Vai pystytkö kuvittelemaan muita syitä, miksi joku saattaisi pitää lapsiperhe-elämää rankkana, turhauttavana, ei-palkitsevana tai muuten epämiellyttävänä? -14
[/quote]
Kyllä, suurin ongelma on asenne. Jos asennoituu elämäänsä että voi kun tää on niin rankkaa ja toi mun kupeitteni hedelmä on niin hankala, niin totta helkkaissa on hankalaa. Onhan se vanhempien asenne elämään se joka ensimmäisenä lapseen tarttuu, jos otetaan asiat rennosti ja huumorilla, niin ei siitä lapsestakaan mikään rääkyjä tule. Jo vastasyntynyt aistiin äidistään jännityksen, ja siksi usein esikoiset on kovia huutamaan, he aistivat että äitinsä jännittää kun lapsen hoitaminen on uusi juttu, ja lapsi ilmoittaa itkulla että mut joka olen täysin avuton ja toisten armoilla on nyt annettu jonkun epävarman käsiin, kun vanhemmat rauhoittuu, rauhoittuu myös lapsi.
Ja tämäkin meni nyt alkuperäisen aiheen vierestä, mutta menköön nyt. Kyllä se perheen yleinen ilmapiiri ja asenne elämään vaikuttaa aina kaikkiin perheenjäseniin, vaikka sitten olisi lapsetonkin, jos ei ihmisten kemiat pelaa, ei elämästä tule mitään, kaikkia osapuolia pännii joku.
ap
Jos mua joku asia maailmassa ottaa päähän, niin se on se kun joku tuntematon yrittää tunkea mulle oman elämänsä mallia tyyliin "elä näin". En käsitä miksi kukaan tekee niin. En minäkään väkisin yritä syöttää muille pastaa, vaikka itse siitä paljon pidänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:27"]
kun lapsi oppi puhumaan ja kävelemään ei ollut mitään ongelmaa hoitamisessa, varsinkin kun oppi käymään vessassa itse, ja koululaisena osasi käydä pesulla, pukea, syödä, lähteä aamulla kouluun, tulla koulusta kotiin, tehdä läksynsä ym. ei minkäänlaista ongelmaa. Myöskään esikoisen murrosikä ei ollut erikoisen kauheaa, vähän oveaan paiskoi, kuten minäkin aikoinaan.
Miksi siitä lapsesta pitää tehdä joku erikoinen ongelma elämäänsä?
[/quote]
En tee lapsestani ongelmaa. Ja pääsääntöisesti nautin äitiydestä ja lasta rakastan.
Mutta ymmärrän myös, ettei elämäni ole enää samanlaista kuin ennen:
- Vaikka lapsi on jo pieni koululainen, en voi noin vain olla koko iltaa pois kotoa (lähetä vaikka työkavereiden kanssa after work -drinkeille)
- Vaikka lapsi olisi isompikin koululainen, en voi varata äkkilähtöä ja matkustaa tuosta vain ulkomaille ilman lasta tai toisaalta lapsen kanssakaan (vaan ensin tulee selvittää koulusta vapaa ja onko se lapsen kannalta esim. tärkeä koeviikko tms)
- Omat rahani eivät ole vain omia. Punnitsen myös kuinka paljon käytän lapsen harrastuksiin ja muihin tarpeisiin.
- Oma aikakin on erilainen käsite. Illalla voikin lapsella olla tarve vanhemman kanssa keskustelulle. Tai kotimme täyttyy lapsen kavereista, vaikka olin ehkä mielessäni suunnitellut rauhallista koti-iltaa (voi toki kieltää kavereita tulemasta, ja joskus niin tehdäänkin, mutta sallin tietenkinmyös lapsen sosiaaliset suhteet)
jne. jne.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Sinustako vanhemman vastuisiin ei kuulu esimerkiksi rajojen asettaminen ja valvominen, kodin ja koulun välinen yhteistyö, koulunkäynnin tukeminen tai turvallisten rutiinien ylläpitäminen? Epäilemättä onkin vaikea ymmärtää, miksi joku voi kokea vanhemman roolin raskaaksi, kun itse laiminlyö siihen kuuluvia tehtäviä.
Jos taas tarkoitit, että nuo asiat kyllä kuuluvat vanhemmuuden vaatimuksiin, mutta ne eivät ole sinulle mikään ongelma, katso aikaisemman viestini pointti 1. -14
[/quote]
Ne asiat tulee siinä samalla. Ei se lapsen kasvattaminen tarvitse olla sitä että kauheasti pähkäillään koko ajan että miten ne rajat nyt laitetaan ym. keksitään jotain turhia sääntöjä joita lapsen pitää noudattaa. Kodin ja koulun välinen yhteistyökin on vasta viime vuosien keksintöä mistä ei oikeasti ole mitään hyötyä. Koulunkäynnin tukeminen on sitä, että kysyy lapselta suurinpiirtein päivittäin että onko läksyt tehty, ja lapsi sanoo että joo. Joskus jos lapsi ei osaa jotain tehtävää niin voi tulla kysymään että miten tää kuuluu tehdä, ja sit voi neuvoa jos osaa, jos ei, niin sanoo että kysypä huomenna opelta. Turvalliset rutiinit? Joo, ruokaa tehdään niin että ei tarvi nälässä olla, ja aamulla noustaan kouluun ja illalla mennään nukkumaan. Alle kouluikäisen kanssa kun on kotona, ei ole niin väliä koska mitäkin tehdään, kun on yksi lapsi voi vallan mainiosti mennä oman mieltymyksen mukaan, lapsi sopeutuu siihen että koska mennään nukkumaan meidän perheessä ja mihin aikaan suurinpiirtein noustaan.
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[/quote]
Eikö tuollainen elämä ole sossupummiutta? Jos kaikki suomalaiset "hengailisi" "alle kouluikäisten" lasten kanssa vaan kotona, niin tämä yhteiskuntahan räjähtäis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:33"]
Jos mua joku asia maailmassa ottaa päähän, niin se on se kun joku tuntematon yrittää tunkea mulle oman elämänsä mallia tyyliin "elä näin". En käsitä miksi kukaan tekee niin. En minäkään väkisin yritä syöttää muille pastaa, vaikka itse siitä paljon pidänkin.
[/quote]
En minäkään niin tee, keskustelin vaan kun täällä se otettiin esille. Minähän tein aloituksen siitä, että miksi lapsiperheen arkea peilataan aina vauvavuoteen, mutta ei niihin loppuihin 17 vuoteen, kun sanotaan miksi se elämä on lapsen takia pilalla sen 18 vuotta.
Onhan lasten teko varmasti kauhea ajatus jos ottaa muiden kokemuksista huomioon vain ne kauheimmat ääritapaukset. Ei munkaan tee mieli ottaa koiraa kun mietin vaan sitä että kelissä kuin kelissä pitää aamulla aikaisin ja myöhään illalla kusettaa koiraa joka päivä pitkin poikin kyliä, sitten se rakki kuitenkin saa ripulin ja sotkee kämpän ripuliin ja jos ei siihen niin oksennukseen ja sitten se vielä järsii kengät ja huonekalut pilalle, karvaa on joka paikka täynnä, ja mihinkään ei pääse kun koiralle ei ole hoitopaikkaa, ja sen ruuat ja eläinlääkärikulut on huimat. Toisaalta, koira on ihmisen paras ystävä, ja toisille se on tärkeä perheenjäsen, vaikka ei osaa itseään koskaan edes ruokkia tai käyttää kusella tai korjata pientareelta paskojaan.
ap
Voi pyhä sylvi ap. Se pointti nyt varmaan oli se, että kun on lapsia, joutuu olemaan sen ~18 vuotta vastuussa toisen ihmisen elämästä. Ja joitakin se ajatus ahdistaa suunnattomasti. Äläkä nyt tule sönköttämään että "kyllähän lapset osaa itse syödä ja mennä kouluun ja harrastuksiin", ei se sitä vanhemman perimmäistä vastuuta vähennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:27"]
kun lapsi oppi puhumaan ja kävelemään ei ollut mitään ongelmaa hoitamisessa, varsinkin kun oppi käymään vessassa itse, ja koululaisena osasi käydä pesulla, pukea, syödä, lähteä aamulla kouluun, tulla koulusta kotiin, tehdä läksynsä ym. ei minkäänlaista ongelmaa. Myöskään esikoisen murrosikä ei ollut erikoisen kauheaa, vähän oveaan paiskoi, kuten minäkin aikoinaan.
Miksi siitä lapsesta pitää tehdä joku erikoinen ongelma elämäänsä?
[/quote]
En tee lapsestani ongelmaa. Ja pääsääntöisesti nautin äitiydestä ja lasta rakastan.
Mutta ymmärrän myös, ettei elämäni ole enää samanlaista kuin ennen:
- Vaikka lapsi on jo pieni koululainen, en voi noin vain olla koko iltaa pois kotoa (lähetä vaikka työkavereiden kanssa after work -drinkeille)
- Vaikka lapsi olisi isompikin koululainen, en voi varata äkkilähtöä ja matkustaa tuosta vain ulkomaille ilman lasta tai toisaalta lapsen kanssakaan (vaan ensin tulee selvittää koulusta vapaa ja onko se lapsen kannalta esim. tärkeä koeviikko tms)
- Omat rahani eivät ole vain omia. Punnitsen myös kuinka paljon käytän lapsen harrastuksiin ja muihin tarpeisiin.
- Oma aikakin on erilainen käsite. Illalla voikin lapsella olla tarve vanhemman kanssa keskustelulle. Tai kotimme täyttyy lapsen kavereista, vaikka olin ehkä mielessäni suunnitellut rauhallista koti-iltaa (voi toki kieltää kavereita tulemasta, ja joskus niin tehdäänkin, mutta sallin tietenkinmyös lapsen sosiaaliset suhteet)
jne. jne.
[/quote]
Joo, totta, rahat pitää jakaa. Tosin saahan sitä sitten lapsilisää. Jos lapsella on myös isä, niin kyllähän sitä voi lähteä drinkille koska vaan. Miten sitä ihmiset muutenkaan äkkilähtöjä ottaa jos on töissä, ja jos ei ole, niin ei varmasti ole varaa ulkomaille lähteä. Kuten sanottu, se lapsikin on ihminen ja perheenjäsen, ihan siinä kuin aikuisetkin, joutuu sitä puolisoakin ottamaan huomioon moninissa omissa päätöksissä, miksi se olisi sen kummempaa kuin ottaa huomioon lapsi?
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Sinustako vanhemman vastuisiin ei kuulu esimerkiksi rajojen asettaminen ja valvominen, kodin ja koulun välinen yhteistyö, koulunkäynnin tukeminen tai turvallisten rutiinien ylläpitäminen? Epäilemättä onkin vaikea ymmärtää, miksi joku voi kokea vanhemman roolin raskaaksi, kun itse laiminlyö siihen kuuluvia tehtäviä.
Jos taas tarkoitit, että nuo asiat kyllä kuuluvat vanhemmuuden vaatimuksiin, mutta ne eivät ole sinulle mikään ongelma, katso aikaisemman viestini pointti 1. -14
[/quote]
Ne asiat tulee siinä samalla. Ei se lapsen kasvattaminen tarvitse olla sitä että kauheasti pähkäillään koko ajan että miten ne rajat nyt laitetaan ym. keksitään jotain turhia sääntöjä joita lapsen pitää noudattaa. Kodin ja koulun välinen yhteistyökin on vasta viime vuosien keksintöä mistä ei oikeasti ole mitään hyötyä. Koulunkäynnin tukeminen on sitä, että kysyy lapselta suurinpiirtein päivittäin että onko läksyt tehty, ja lapsi sanoo että joo. Joskus jos lapsi ei osaa jotain tehtävää niin voi tulla kysymään että miten tää kuuluu tehdä, ja sit voi neuvoa jos osaa, jos ei, niin sanoo että kysypä huomenna opelta. Turvalliset rutiinit? Joo, ruokaa tehdään niin että ei tarvi nälässä olla, ja aamulla noustaan kouluun ja illalla mennään nukkumaan. Alle kouluikäisen kanssa kun on kotona, ei ole niin väliä koska mitäkin tehdään, kun on yksi lapsi voi vallan mainiosti mennä oman mieltymyksen mukaan, lapsi sopeutuu siihen että koska mennään nukkumaan meidän perheessä ja mihin aikaan suurinpiirtein noustaan.
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[/quote]
Eikö tuollainen elämä ole sossupummiutta? Jos kaikki suomalaiset "hengailisi" "alle kouluikäisten" lasten kanssa vaan kotona, niin tämä yhteiskuntahan räjähtäis...
[/quote]
Kyllä aika monet on sen kolme vuotta kotona, kyllähän perheissä yleensä on kaksi vanhempaa joista toinen käy töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:51"]
Ei munkaan tee mieli ottaa koiraa kun mietin vaan sitä että kelissä kuin kelissä pitää aamulla aikaisin ja myöhään illalla kusettaa koiraa joka päivä pitkin poikin kyliä, sitten se rakki kuitenkin saa ripulin ja sotkee kämpän ripuliin ja jos ei siihen niin oksennukseen ja sitten se vielä järsii kengät ja huonekalut pilalle, karvaa on joka paikka täynnä, ja mihinkään ei pääse kun koiralle ei ole hoitopaikkaa, ja sen ruuat ja eläinlääkärikulut on huimat. Toisaalta, koira on ihmisen paras ystävä, ja toisille se on tärkeä perheenjäsen, vaikka ei osaa itseään koskaan edes ruokkia tai käyttää kusella tai korjata pientareelta paskojaan.
[/quote]
Sinulle koiran omistamisen huonot puolet ovat ovat kauhistus, koska et halua alun alkujaankaan elää koiran kanssa. Aivan vastaavalla tavalla ihmiselle, joka ei halua elää lasten kanssa, ne lapsiperhe-elämään liittyvät huonot puolet ovat kynnyskysymys. Miksi kukaan laittaisi hyvän elämänsä vuosiksi syrjään ja kärsisi epämukavuudesta vain saadakseen jotakin, mitä ei alunperinkään halunnut? -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:53"]
Voi pyhä sylvi ap. Se pointti nyt varmaan oli se, että kun on lapsia, joutuu olemaan sen ~18 vuotta vastuussa toisen ihmisen elämästä. Ja joitakin se ajatus ahdistaa suunnattomasti. Äläkä nyt tule sönköttämään että "kyllähän lapset osaa itse syödä ja mennä kouluun ja harrastuksiin", ei se sitä vanhemman perimmäistä vastuuta vähennä.
[/quote]
Kyllä se vaan on erilaista se vastuu vastasyntyneen kuin 17-vuotiaan kanssa. Miksi ne kaikki pitää niputtaa yhteen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, ei ollaan loppupeleissä samoilla aaltopituuksilla: kaikkien ei ole pakko kiinnostua lasten teosta (=saamisesta), eikä siihen jokaisella vaikuta muiden huonot kokemukset? Itsehän en omaa mielipidettäni lasten "teosta" muodostaessani edes ottanut huomioon ripuleita ja rääkymisiä ja muita kauheuksia, en vaan yksinkertaisesti pidä koko lisääntymisajatuksesta kaikkine mahdollisine hyvine (toisten mielestä) tai huonoine puolineen, enkä halua sellaista elämää itselleni. Minulle tuli kommenteistasi (varsinkin keskustelijalle nro. 14 osoitetuista) se kuva, että mielestäsi jokainen voisi nauttia lasten kanssa elämisestä, kunhan vaan ottaisi jonkun ihme asenteen.
Nro 47
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:19"]
Edelleen, jos elämä on kauhean vaikeaa suorittamista, se on yleensä ihan oma vika. Pitää osata ottaa rennosti, niin kakaratkin on rentoja eikä stressaantuneina kiukuttele.
ap
[/quote]
Uskotko siis, että kaikki oppisivat kyllä nauttimaan lapsiperhe-elämästä, jos he vain "osaisivat ottaa rennosti"? Vai pystytkö kuvittelemaan muita syitä, miksi joku saattaisi pitää lapsiperhe-elämää rankkana, turhauttavana, ei-palkitsevana tai muuten epämiellyttävänä? -14
[/quote]
Kyllä, suurin ongelma on asenne. Jos asennoituu elämäänsä että voi kun tää on niin rankkaa ja toi mun kupeitteni hedelmä on niin hankala, niin totta helkkaissa on hankalaa.
[/quote]
Niin, tai sitten kaikki eivät vain pidä vanhemmuudesta, arvosta vanhemmuutta tai halua elää lapsiperhe-elämää. Vähän niin kuin sanoisit, että kaikki kyllä voivat nauttia koiran omistamisesta, yrittäjän elämäntavasta tai sharia-lain noudattamisesta, kunhan vain tarkistavat asenteensa. -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 14:51"]
Ei munkaan tee mieli ottaa koiraa kun mietin vaan sitä että kelissä kuin kelissä pitää aamulla aikaisin ja myöhään illalla kusettaa koiraa joka päivä pitkin poikin kyliä, sitten se rakki kuitenkin saa ripulin ja sotkee kämpän ripuliin ja jos ei siihen niin oksennukseen ja sitten se vielä järsii kengät ja huonekalut pilalle, karvaa on joka paikka täynnä, ja mihinkään ei pääse kun koiralle ei ole hoitopaikkaa, ja sen ruuat ja eläinlääkärikulut on huimat. Toisaalta, koira on ihmisen paras ystävä, ja toisille se on tärkeä perheenjäsen, vaikka ei osaa itseään koskaan edes ruokkia tai käyttää kusella tai korjata pientareelta paskojaan.
[/quote]
Sinulle koiran omistamisen huonot puolet ovat ovat kauhistus, koska et halua alun alkujaankaan elää koiran kanssa. Aivan vastaavalla tavalla ihmiselle, joka ei halua elää lasten kanssa, ne lapsiperhe-elämään liittyvät huonot puolet ovat kynnyskysymys. Miksi kukaan laittaisi hyvän elämänsä vuosiksi syrjään ja kärsisi epämukavuudesta vain saadakseen jotakin, mitä ei alunperinkään halunnut? -14
[/quote]
Niin no tämä asia taas ei kuulu mitenkään siihen, että miksi lapsiperheen arkea pidetään samanlaisena vuosikymmenestä toiseen, vaikka lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja se elämä siinä mukana muuttauu aivan erilaiseksi? Mulle on ihan sama miksi joku ei halua lapsia, mutta se ärsyttää kun lapsia hankkineetkin puhuvat pikkulapsiajasta kuin se kestäisi ikuisesti. Jos nyt on rankkaa kun lapsella on korvatulehduksia, niin ei se tarkoita sitä että sun elämäsi on pilalla seuraavat vuosikymmenet, jopa elämän loppuun asti, se on vaan sitä korvatulehdusta nyt sitten, vielä isoäitinäkin et nauti lapsenlapsista kun sillä sun lapsella on se korvatulehdus joka alkoi vauvana....
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:01"]
Minulle tuli kommenteistasi (varsinkin keskustelijalle nro. 14 osoitetuista) se kuva, että mielestäsi jokainen voisi nauttia lasten kanssa elämisestä, kunhan vaan ottaisi jonkun ihme asenteen.
[/quote]
Tällaisen käsityksen minäkin sain aloittajan viesteistä. Toisin kuin hän, minä en ihmettele lainkaan, että osalla ihmisistä on hyvin negatiivinen käsitys lapsiperhe-elämästä. Se on vaativaa ja siihen liittyy monia ongelmia. Joillekin se todistettavasti sopii, mutta monille se ei vain ole vaivan arvoista. Jos ei halua omia lapsia, lapset eivät ole edes maailman helpoimman pikkulapsiajan arvoisia. Saati sitten vaikean. -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:01"]
Okei, ei ollaan loppupeleissä samoilla aaltopituuksilla: kaikkien ei ole pakko kiinnostua lasten teosta (=saamisesta), eikä siihen jokaisella vaikuta muiden huonot kokemukset? Itsehän en omaa mielipidettäni lasten "teosta" muodostaessani edes ottanut huomioon ripuleita ja rääkymisiä ja muita kauheuksia, en vaan yksinkertaisesti pidä koko lisääntymisajatuksesta kaikkine mahdollisine hyvine (toisten mielestä) tai huonoine puolineen, enkä halua sellaista elämää itselleni. Minulle tuli kommenteistasi (varsinkin keskustelijalle nro. 14 osoitetuista) se kuva, että mielestäsi jokainen voisi nauttia lasten kanssa elämisestä, kunhan vaan ottaisi jonkun ihme asenteen.
Nro 47
[/quote]
Ei tietenkään kaikki ihmiset sovellu vanhemmiksi, mutta ei se tarkoita sitä että lasten kanssa eläminen on 18 vuotta pelkkää kauheutta, suurimmalla osalla ihmisistä menee perhe-elämä yleensä ihan hyvin, ylämäkineen ja alamäkineen kuten lapsettomienkin elämä. Moni pilaa oman elämänsä sillä huonolla asenteella, oli lapsia tai ei, jos itselleen ja muille hokee että elämä on perseestä, niin kyllähän se sitä sitten on, vähintään sen valittamisen takia kun kukaan ei kestä kuunnella sitä.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 15:01"]
Minulle tuli kommenteistasi (varsinkin keskustelijalle nro. 14 osoitetuista) se kuva, että mielestäsi jokainen voisi nauttia lasten kanssa elämisestä, kunhan vaan ottaisi jonkun ihme asenteen.
[/quote]
Tällaisen käsityksen minäkin sain aloittajan viesteistä. Toisin kuin hän, minä en ihmettele lainkaan, että osalla ihmisistä on hyvin negatiivinen käsitys lapsiperhe-elämästä. Se on vaativaa ja siihen liittyy monia ongelmia. Joillekin se todistettavasti sopii, mutta monille se ei vain ole vaivan arvoista. Jos ei halua omia lapsia, lapset eivät ole edes maailman helpoimman pikkulapsiajan arvoisia. Saati sitten vaikean. -14
[/quote]
Elämä yleensäkin on vaativaa ja siihen liittyy monia ongelmia. Lapset eivät ole mikään perimmäinen syy ongelmiin. Ei kukaan selviä elämästä hengissä, mutta lapsia siitä on turha syyttää. Kuinka moni aikuinen ajattelee että on pilannut vanhempiensa elämän? Tunnustaako joku että on rääkynyt ja kiukutellut koko sen (pakollisen) 18 vuotta kun kotona pitää asua? En suunnannut aloitusta mitenkään teille veloille, vaan yleensäkin tähän tämän palstan asenteeseen lapsiperheen arjesta, että miksi ne mahdolliset vauvavuoden vaikeudet pitää heijastaa koskemaan koko loppuelämää jos on lapsia erehtynyt tekemään.
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Sinustako vanhemman vastuisiin ei kuulu esimerkiksi rajojen asettaminen ja valvominen, kodin ja koulun välinen yhteistyö, koulunkäynnin tukeminen tai turvallisten rutiinien ylläpitäminen? Epäilemättä onkin vaikea ymmärtää, miksi joku voi kokea vanhemman roolin raskaaksi, kun itse laiminlyö siihen kuuluvia tehtäviä.
Jos taas tarkoitit, että nuo asiat kyllä kuuluvat vanhemmuuden vaatimuksiin, mutta ne eivät ole sinulle mikään ongelma, katso aikaisemman viestini pointti 1. -14