Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En käsitä miksi elämää lapsen kanssa arvostellaan
06.03.2015 |
lähinnä sen ensimmäisen vauvavuoden perusteella? Miksi puhutaan että se on sitten 18 vuotta pyllynpesua, syöttämistä, vahtimista, uhmaa... Eikö ihmiset tajua että lapsi kasvaa koko ajan? Ja niitä vauva-aikoja on se yksi per lapsi, jos ei halua pitkää vauva-aikaa, niin tekee vaan yhden lapsen, tai jos haluaa toisenkin, niin ei heti perään niin että on kahden lapsen pikkulapsiaika yhtäaikaa päällä, sehän on ihan järjetöntä.
Minulla on kolme lasta, esikoinen sai olla ainoa lapsi lähes koko lapsuutensa, ja sitten saimme kaksoset. Kaksosten kanssa oli aluksi rankkaa kun oli itse pitkään kipeä sektion takia ym. Mutta muuten on ollut ihan helppoa kun kaksoset on oppineet kaikki asiat suht samaan aikaan, vaikka oli kaksi vaippapyllyä pitkään, se meni siinä ihan hyvin, koska lapset olivat samalla kehitystasolla, ei ollut mustasukkaisuutta ym. Kaksoset oppivat koko elämänsä siihen että odottavat vuoroaan, omaan suuhun tulee ruokakin joka toisella lusikallisella.
Esikoisen kanssa oli aikoinaan todella leppoisaa, kun lapsi oppi puhumaan ja kävelemään ei ollut mitään ongelmaa hoitamisessa, varsinkin kun oppi käymään vessassa itse, ja koululaisena osasi käydä pesulla, pukea, syödä, lähteä aamulla kouluun, tulla koulusta kotiin, tehdä läksynsä ym. ei minkäänlaista ongelmaa. Myöskään esikoisen murrosikä ei ollut erikoisen kauheaa, vähän oveaan paiskoi, kuten minäkin aikoinaan.
Miksi siitä lapsesta pitää tehdä joku erikoinen ongelma elämäänsä? Kyllähän sitä joutuu aluksi vähän aikaa hoitamaan, ja sitä pitää kasvattaa ja sille ostaa kaikkea, mutta kyllä se lapsi on ihan normaali perheenjäsen, eikä mikään vaativa muukalainen. Itse sen lapsen on tehnyt ja sillä on sun omat geenit, ja jos se lapsi on hankala, niin sun geeneissä ja sun kasvatuksessa on vika.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:41"]
Tyypillinen vankeustuomio kestää paljon vähemmän aikaa kuin pikkulapsivaihe. Vankilan oven edessä ei silti ole jonoja. Se, että kamala elämäntilanne kestää vain vähän aikaa, ei ole mikään syy valita sitä itselleen.
[/quote]
Se ei ollutkaan mulla se asia tässä, vaan se, että sitä lapsen hankaluutta liioitellaan täällä rankasti. Joillain on se eka vuosi rankkaa, joillakin ei, mutta on se todella harvinaista että 18 vuotta olisi pelkkää piinaa lapsen takia, ei omaa aikaa ym. Kyllähän jo yli kymmenvuotiaat kökkii omassa huoneessaan, ja hyvä jos syömään tulevat, ei ne siinä housunlahkeessa koko ikäänsä roiku, päinvastoin.
ap
[/quote]
1. Asiat, jotka eivät ole sinusta piinallisia, voivat kuitenkin jostakusta toisesta olla hyvin piinallisia. Jotakuta eivät sanottavasti haittaa oman ajan ja vapauden menetys, jatkuvien vaatimusten kohteena oleminen, yöunien menetys useiksi kuukausiksi ja parisuhteen huononeminen. Toiselle nuo ovat kynnysysymyksiä.
2. Lapsen kanssa elämisen hankaluus on suhteellista. Ihmiselle, joka ei halua lasta, elämä helponkin lapsen kanssa on määrättömästi hankalampaa kuin yksin tai puolison kanssa kahdestaan. Joku sanoisi, että lapsettomille puhuttaessa lasten hankaluutta pänvastoin vähätellään radikaalisti.
3. Ihmiset ovat valmiita sietämään huomattavaakin epämukavuutta, jos siitä on odotettavissa riittävä palkkio. Jos palkkiota ei ole odotettavissa, vähäinenkin epämukavuus on liikaa. Ihminen, jolle lasten saaminen ei ole kovin tärkeää, ei välttämättä pidä edes kohtuullisen helppoa pikkulapsivaihetta vaivan arvoisena. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:41"]
Tyypillinen vankeustuomio kestää paljon vähemmän aikaa kuin pikkulapsivaihe. Vankilan oven edessä ei silti ole jonoja. Se, että kamala elämäntilanne kestää vain vähän aikaa, ei ole mikään syy valita sitä itselleen.
[/quote]
Se ei ollutkaan mulla se asia tässä, vaan se, että sitä lapsen hankaluutta liioitellaan täällä rankasti. Joillain on se eka vuosi rankkaa, joillakin ei, mutta on se todella harvinaista että 18 vuotta olisi pelkkää piinaa lapsen takia, ei omaa aikaa ym. Kyllähän jo yli kymmenvuotiaat kökkii omassa huoneessaan, ja hyvä jos syömään tulevat, ei ne siinä housunlahkeessa koko ikäänsä roiku, päinvastoin.
ap
[/quote]
Hohhoijaa. Toivottavasti olet provo. Ei kukaan aikuinen voi olla noin lapsellinen.
[/quote]
Miten niin lapsellinen? Kyllä mun mielestä on aika lapsellisia täällä nämä kommentit että kadun kun tein lapsia kun on niin rankkaa ja elämä pilalla vähintään 18 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:00"]
Kyllä se vaan on niin että se vauvavuosi on todella lyhyt aika, ja pieni uhraus siihen että sitten sulla on se lapsi siinä joka kasvaa sun rinnalla, ja hänen kanssaan on mukava touhuta ja jutella maailman asioista, lapsi kehittyy koko ajan. Ja kyllä siihen vauvavuoteenkin kuuluu myös hyviä aikoja todella paljon, ne jo pelkästään yleensä korvaavat ne huonot hetket.
[/quote]
Ks. edellisen viestini kohta 3. -14
Voi pyhä jeesus! Minun oman pään pyhä totuus on se pyhä totuus, jota pitää levittää kuten evankeliumia!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
Velat miettii aina lapsiperhe elämää negatiivisimman kautta. Lapset on sairaita, kiusattuja, riiviöitä, hhirveesti ongelmia. Ja lapseton elämä aina niin ihanaa ja huoletonta. Tuleeko mieleen vaihtoehto että voi olla että vanhemmuus onkin monille todella antoisaa (kuten meille) ja lapset on terveitä ja tasapainoisia ja meillä on läheiset välit. Ja kun vanhuudesta tulee puhe niin velat on heti sanomassa että ei ne lapset kuitenkaan vanhemmistaan välitä, hirmu kielteistä. Kyllä minä itse ainakin säännöllisesti käyn vanhemmillani ja yleistä se on kaikilla ketä tunnen. Isovanhemmillanikin kävin paljon ennen kuin kuolivat. Lapseton on todennäköisesti yksinäinen vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
No jokaisen ihmisen elämässä tulee jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, joillain jo lapsena, joillain vasta vanhana, se on elämää. Se että sattuu niin huono tuuri kohdalle että lasta aletaan kiusaamaan koulussa, on sellainen asia jolle vanhemman kuuluu tehdä jotain jo heti alkuunsa, eikä saa antaa oman lapsensa kärsiä sellaisesta vuosikausia, ihan samalla tavalla sitä pitää puolustaa omaa lastaan kuin vaikka puolisoaan tai sisarustaan jota kiusataan työpaikalla. Eipä se ole sen uhrin vika millään lailla, ei voi ajatella että se lapsi nyt pilasi mun elämän kun tuli koulukiusatuksi.
ap
[/quote]
Et voi olla tosissasi! Jos asia on noin vitun yksikertaista niin miksi on sitten vielä koulukiusaamista yms. Kasva aikuiseksi!
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
Velat miettii aina lapsiperhe elämää negatiivisimman kautta. Lapset on sairaita, kiusattuja, riiviöitä, hhirveesti ongelmia. Ja lapseton elämä aina niin ihanaa ja huoletonta. Tuleeko mieleen vaihtoehto että voi olla että vanhemmuus onkin monille todella antoisaa (kuten meille) ja lapset on terveitä ja tasapainoisia ja meillä on läheiset välit. Ja kun vanhuudesta tulee puhe niin velat on heti sanomassa että ei ne lapset kuitenkaan vanhemmistaan välitä, hirmu kielteistä. Kyllä minä itse ainakin säännöllisesti käyn vanhemmillani ja yleistä se on kaikilla ketä tunnen. Isovanhemmillanikin kävin paljon ennen kuin kuolivat. Lapseton on todennäköisesti yksinäinen vanhana.
[/quote]
Niin sama juttu. Käyn lasten kanssa viikoittain vanhemmillani ja he todella nauttivat käynneistämme, ovat viikon kohokohta. Kyllä he eläkeläisinä olisivat paljon yksinäisempiä jos ei olisi lapsia hankkineet. On kyllä ystäviä heillä mutta ei se ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:41"]
Tyypillinen vankeustuomio kestää paljon vähemmän aikaa kuin pikkulapsivaihe. Vankilan oven edessä ei silti ole jonoja. Se, että kamala elämäntilanne kestää vain vähän aikaa, ei ole mikään syy valita sitä itselleen.
[/quote]
Se ei ollutkaan mulla se asia tässä, vaan se, että sitä lapsen hankaluutta liioitellaan täällä rankasti. Joillain on se eka vuosi rankkaa, joillakin ei, mutta on se todella harvinaista että 18 vuotta olisi pelkkää piinaa lapsen takia, ei omaa aikaa ym. Kyllähän jo yli kymmenvuotiaat kökkii omassa huoneessaan, ja hyvä jos syömään tulevat, ei ne siinä housunlahkeessa koko ikäänsä roiku, päinvastoin.
ap
[/quote]
1. Asiat, jotka eivät ole sinusta piinallisia, voivat kuitenkin jostakusta toisesta olla hyvin piinallisia. Jotakuta eivät sanottavasti haittaa oman ajan ja vapauden menetys, jatkuvien vaatimusten kohteena oleminen, yöunien menetys useiksi kuukausiksi ja parisuhteen huononeminen. Toiselle nuo ovat kynnysysymyksiä.
2. Lapsen kanssa elämisen hankaluus on suhteellista. Ihmiselle, joka ei halua lasta, elämä helponkin lapsen kanssa on määrättömästi hankalampaa kuin yksin tai puolison kanssa kahdestaan. Joku sanoisi, että lapsettomille puhuttaessa lasten hankaluutta pänvastoin vähätellään radikaalisti.
3. Ihmiset ovat valmiita sietämään huomattavaakin epämukavuutta, jos siitä on odotettavissa riittävä palkkio. Jos palkkiota ei ole odotettavissa, vähäinenkin epämukavuus on liikaa. Ihminen, jolle lasten saaminen ei ole kovin tärkeää, ei välttämättä pidä edes kohtuullisen helppoa pikkulapsivaihetta vaivan arvoisena. -14
[/quote]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa? Aamulla lähdin kouluun, iltapäivällä tulin koulusta, itse huolehdin syömisistäni aamulla ja iltapäivällä, läksyt tein joskus illan aikana, ja siinä välissä tein mitä huvitti, olin kaverin luona, tai kaveri meillä, luin kirjoja, katsoin telkkaria... Vanhemmat meni lauantaisin tansseihin jos halusivat, ja minä vanhimpana vahdin pienenpiä sisaruksia silloin, laitoin ne nukkumaan ja itse katsoin Dallasia ja menin nukkumaan.
ap
Mun elämä on ollu tosi onnellista jo silloin kunlapset oli ppieniä. Nautin todella vauva-ajasta. Nyt ovat koululaisia ja elämä on helppoa ja ihanaa. Olisipa elämä tyhjää jos ei lapsia olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
No jokaisen ihmisen elämässä tulee jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, joillain jo lapsena, joillain vasta vanhana, se on elämää. Se että sattuu niin huono tuuri kohdalle että lasta aletaan kiusaamaan koulussa, on sellainen asia jolle vanhemman kuuluu tehdä jotain jo heti alkuunsa, eikä saa antaa oman lapsensa kärsiä sellaisesta vuosikausia, ihan samalla tavalla sitä pitää puolustaa omaa lastaan kuin vaikka puolisoaan tai sisarustaan jota kiusataan työpaikalla. Eipä se ole sen uhrin vika millään lailla, ei voi ajatella että se lapsi nyt pilasi mun elämän kun tuli koulukiusatuksi.
ap
[/quote]
Et voi olla tosissasi! Jos asia on noin vitun yksikertaista niin miksi on sitten vielä koulukiusaamista yms. Kasva aikuiseksi!
[/quote]
Siksi on koulukiusaamista kun aikuiset sen sallivat! Minun esikoistani koulussa kiusattiin yksi kevät jättämällä hänet pois toisten jutuista, ja minä selvitin sen asian, minä en vaan hyväksynyt sitä asiaa, ja se selvisi. Vanhemmat on usein nössöjä ja antavat lastaan kiusata, opettajat on nössöjä kun eivät puutu siihen mitä näkevät koululla, jotkut aikuiset vaan antavat lasten pyörittää itseään miten tahtoo. Ja jos nuorimpia aletaan koulussa kiusata, niin totta helkkarissa siihen puututaan, sekä mies että minä, ja sitä asiaa hoitavat aikuiset keskenään niin kauan kuin se asia ratkeaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"] Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta. Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa? ap [/quote] Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa. [/quote] Velat miettii aina lapsiperhe elämää negatiivisimman kautta. Lapset on sairaita, kiusattuja, riiviöitä, hhirveesti ongelmia. Ja lapseton elämä aina niin ihanaa ja huoletonta. Tuleeko mieleen vaihtoehto että voi olla että vanhemmuus onkin monille todella antoisaa (kuten meille) ja lapset on terveitä ja tasapainoisia ja meillä on läheiset välit. Ja kun vanhuudesta tulee puhe niin velat on heti sanomassa että ei ne lapset kuitenkaan vanhemmistaan välitä, hirmu kielteistä. Kyllä minä itse ainakin säännöllisesti käyn vanhemmillani ja yleistä se on kaikilla ketä tunnen. Isovanhemmillanikin kävin paljon ennen kuin kuolivat. Lapseton on todennäköisesti yksinäinen vanhana.
[/quote]
Ja mitä vikaa on yksinäisyydessä?! Onko sinun tapasi se ainoa oikea tapa elää. Ei kaikki auttamatta halua edes viettää sosiaalista elämää ja olla vanhempiensa kanssa missä tekemisissa ihan vanhemmista johtuvista syistä. Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykeviä vanhempia niin eivät he edes osaa hoivata omia lapsiaan niin eikö silloin ole parempi jättää lapset tekemättä.
Miksi hitossa niitä lapsia pitäisi tehdä vain siksi, että se on yhteiskunnassa joku ihanne ja normi. Jokaisella lienee oikeus omaan mielipiteensä ilman, että jonkun tarvitsee tehdä itsestää parempi ihminen suhteessa muihin kun on jalkansa miehelle levittänyt ja sieltä lapsen ulos työntänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:08"]
Voi pyhä jeesus! Minun oman pään pyhä totuus on se pyhä totuus, jota pitää levittää kuten evankeliumia!
[/quote]
Se pyhä totuusko on sitten se, että kun tekee lapsen, se pilaa elämän vähintään 18 vuodeksi? Siinä sitä valvotaan ja kuunnellaan marinaa koko 18 vuotta? Lapsi pysyy vauvana 18 vuotta, ja sitten poksahtaa aikuseksi ehkä, tai jää vielä vetelehtimään kotiin kun pitää elää nuoruutta kolmekymppiseksi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
No jokaisen ihmisen elämässä tulee jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, joillain jo lapsena, joillain vasta vanhana, se on elämää. Se että sattuu niin huono tuuri kohdalle että lasta aletaan kiusaamaan koulussa, on sellainen asia jolle vanhemman kuuluu tehdä jotain jo heti alkuunsa, eikä saa antaa oman lapsensa kärsiä sellaisesta vuosikausia, ihan samalla tavalla sitä pitää puolustaa omaa lastaan kuin vaikka puolisoaan tai sisarustaan jota kiusataan työpaikalla. Eipä se ole sen uhrin vika millään lailla, ei voi ajatella että se lapsi nyt pilasi mun elämän kun tuli koulukiusatuksi.
ap
[/quote]
Et voi olla tosissasi! Jos asia on noin vitun yksikertaista niin miksi on sitten vielä koulukiusaamista yms. Kasva aikuiseksi!
[/quote]
Siksi on koulukiusaamista kun aikuiset sen sallivat! Minun esikoistani koulussa kiusattiin yksi kevät jättämällä hänet pois toisten jutuista, ja minä selvitin sen asian, minä en vaan hyväksynyt sitä asiaa, ja se selvisi. Vanhemmat on usein nössöjä ja antavat lastaan kiusata, opettajat on nössöjä kun eivät puutu siihen mitä näkevät koululla, jotkut aikuiset vaan antavat lasten pyörittää itseään miten tahtoo. Ja jos nuorimpia aletaan koulussa kiusata, niin totta helkkarissa siihen puututaan, sekä mies että minä, ja sitä asiaa hoitavat aikuiset keskenään niin kauan kuin se asia ratkeaa.
ap
[/quote]
En tiedä itkisinkö vain nauraisinko. :D Jotenkin tosi suloista! :)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:09"]
Velat miettii aina lapsiperhe elämää negatiivisimman kautta. Lapset on sairaita, kiusattuja, riiviöitä, hhirveesti ongelmia. Ja lapseton elämä aina niin ihanaa ja huoletonta. Tuleeko mieleen vaihtoehto että voi olla että vanhemmuus onkin monille todella antoisaa (kuten meille) ja lapset on terveitä ja tasapainoisia ja meillä on läheiset välit.
[/quote]
Ks. aikaisemman viestini pointti numero 3. -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
No jokaisen ihmisen elämässä tulee jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, joillain jo lapsena, joillain vasta vanhana, se on elämää. Se että sattuu niin huono tuuri kohdalle että lasta aletaan kiusaamaan koulussa, on sellainen asia jolle vanhemman kuuluu tehdä jotain jo heti alkuunsa, eikä saa antaa oman lapsensa kärsiä sellaisesta vuosikausia, ihan samalla tavalla sitä pitää puolustaa omaa lastaan kuin vaikka puolisoaan tai sisarustaan jota kiusataan työpaikalla. Eipä se ole sen uhrin vika millään lailla, ei voi ajatella että se lapsi nyt pilasi mun elämän kun tuli koulukiusatuksi.
ap
[/quote]
Et voi olla tosissasi! Jos asia on noin vitun yksikertaista niin miksi on sitten vielä koulukiusaamista yms. Kasva aikuiseksi!
[/quote]
Eli ei kannata tehdä lasta kun sitä voidaan ehkä kiusata? Joo voi sitä jotain ongelmia joskus tullakin lasten kanssa mutta veloilleko ei tule elämässä mitään ongelmia koskaan? Elämä aina sujuu kuin miten on suunniteltu ja kaikki menee hyvin? Kyllä niitä vastoinkäymisiä tulee kaikille. Vaikka sitten kun sun miehesi on ottanut eron, vanhemmat kuolleet, sisko muuttanut kauas ja ystävät keskittyvät omiin perheisiin ja olet aivan yksin.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:23"]
Eli ei kannata tehdä lasta kun sitä voidaan ehkä kiusata? Joo voi sitä jotain ongelmia joskus tullakin lasten kanssa mutta veloilleko ei tule elämässä mitään ongelmia koskaan?
[/quote]
Eräs helpoimmista ja tehokkaimmista tavoista vähentää potentiaalisia ongelmia elämästään on olla hankkimatta lapsia. Vanhempi joukuu kantamaan sekä vanhemmuuteen ja perhe-elämään että tavalliseen aikuisuuteen liittyvät riskit mutta lapseton vain nämä jälkimmäiset. Lapsettomuus ei tietenkään suojele sellaisilta ennakoimattomilta katastrofeilta kuten sairauksilta ja onnettomuuksilta, mutta se kyllä suojelee lasten hankintaan liittyviltä täysin ennakoitavilta ongelmilta. -14
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 13:13"]
Tuossa taas yksi juttu; jatkuvat vaatimukset, mitkä ihmeen jatkuvat vaatimukset? En minä ainakaan lapsena ollut vanhemmilta mitään vaatimassa, menin ruokapöytään syömään kun sanottiin että ruoka on valmista, ja tietysti joskus pyysin rahaa johonkin asiaan, mitä muuta minä olisin ollut vaatimassa?
[/quote]
En tarkoita mitään konkreettisia lapsen esittämiä pyyntöjä vaan sellaisia tehtäviä, vastuita ja velvoitteita, jotka sisältyvät hommansa hyvin hoitavan vanhemman roolin: tarjota päivittäin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, järjestää lapsille sopivat ja puhtaat vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, kuunnella ja olla aina läsnä, pitää yllä turvallisia rutiineja, tarjota huomiota ja apua mihin aikaan tahansa, pitää yhteyttä kouluun, tukea koulunkäynnissä, asettaa rajoja ja valvoa niitä, ottaa vastaan uhmaa ja haistattelua, opettaa lapsi pärjäämään elämässä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ymmärsitkö nyt kaikki kolme pointtiani? -14
[/quote]
Tuo onkin sitä nykyajan hömpötystä. En minä hössötä että lapsilla on terveellistä ruokaa koko ajan, sitä syödään mitä syödään, välillä terveellistä ja välillä haetaan pitsaa. Siinä ne kakaran vaatteet tulee pestyä kuin omatkin, eikä niiden ostaminenkaan nyt kovin haastavaa ole. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Harrastuksiin saavat kouluikäiset kyllä mennä itse, niin menin minäkin aikoinaan. Eikä sitä läsnäoloakaan tarvi olla 24/7, suurimman osan vuorokaudesta lapset ei tarvi mua yhtään mihinkään. Mun mielestä koiran pitäminen olisi hankalampaa, aina pitäisi olla kuselle viemässä ym.
ap
[/quote]
Meidän muiden lapset jotuvat tyytymään kyllin hyviin vanhempiin. Olet paras!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 12:49"]
Niin no täällä kun joku sanoo että ei halua lapsia, tai että katuu kun halusi lapsi ja niitä teki, niin aina sanotaan että kun se on niin kamalaa, 18 vuotta elämästä vähintään menee pilalle kun pitää sitä kersaa vahtia, ruokia ja persettä pestä, eli kuvaillaan pikkulapsiarkea, mutta sanotaan kuin se kestäisi sen 18 vuotta.
Eihän 18-vuotias ole enää lapsi, vaan aikuinen, ja ennen sitä aikuisuuden alkamista on ollut jo vuosia lähes itsenäinen, koululaisia ei juurikaan tarvi enää vahtia ym. ja yli kolmevuotiaat leikkii itsenäisesti ja ymmärtää jo vähän puhettakin. Miksi lapsista puhutaan kuin ne olisivat ihan avuttomia sen 18 vuotta, ja sitten yhtäkkiä muuttuisivat pikkuvauvasta aikuiseksi? Ihan kuin ihmiset eivät itse muistaisi lapsuudestaan yhtään mitään, jos on sitä mieltä että lapset rääkyy ja paskoo housuihinsa 18 vuotta, niin onko sitten itse tehnyt niin? Vai oliko kuitenkin niin että kouluikäisenä huolehti itsestään suurimmaksi osaksi, ja 16-vuotiaana lähti reppu selässä matkailemaan pitkin eurooppaa?
ap
[/quote]
Entä, jos se 16-vuotias onkin ollut esim. koulukiusattu ja se arki ollut päivästä toiseen eloonjäämistaistelua tai jotain vastaavaa jne. Elämä ei ole noin vaaleanpunaista mitä sinä niitä sydämenmuotoisten lasien läpi olet onnekkaan saanut katsoa.
[/quote]
No jokaisen ihmisen elämässä tulee jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, joillain jo lapsena, joillain vasta vanhana, se on elämää. Se että sattuu niin huono tuuri kohdalle että lasta aletaan kiusaamaan koulussa, on sellainen asia jolle vanhemman kuuluu tehdä jotain jo heti alkuunsa, eikä saa antaa oman lapsensa kärsiä sellaisesta vuosikausia, ihan samalla tavalla sitä pitää puolustaa omaa lastaan kuin vaikka puolisoaan tai sisarustaan jota kiusataan työpaikalla. Eipä se ole sen uhrin vika millään lailla, ei voi ajatella että se lapsi nyt pilasi mun elämän kun tuli koulukiusatuksi.
ap